The Young and the hopeless [ Takkii ]

[Koji-Chan]

Hyvin pitkähiuksinen demoni asteli hautausmaalla, ei hän tiennyt mitä siellä teki oikeastaan. Demoni, joka mies oli toivoi kovasti, että joku asuisi hänen kanssaan. Ja haluaisi, että tämä olisi lapsi. Siis, Reno tahtoi olla isä, kun ei kukaan ole oikein rakastanut häntä Reno olisi valmis adoptoimaan. Mutta kuka nyt demonin kanssa tahtoisi asua? Vaikka hän miten yritti näyttää, ettei ollut paha vaan kiltti ja ystävällinen, kaikki eivät tainneet uskoa. Ihan turha mihinkään orpokotiin mennä, kun ei kuitenkaan annettaisi lasta hänen huostaansa. Harvinaista kyllä... Reno oli aika toivoton. Monia vuosia, hyvin monia vuosia hän oli tahtonut olla isä, mutta ei ole kertaakaan ollut. Pitkähiuksinen pysähtyi ja antoi tuulen leikitellä hiuksillaan. Ilma oli aika kylmä, olihan talvi ja hänellä olikin takki päällään. Ihme ettei lunta ollut kumminkaan paljoa ihan vähän vain ja hautausmaakaan ei näyttänyt kauhean pelottavalta, kun oli päivä. Reno huokaisi ja nojasi johonkin aikoja sitten kuolleeseen puuhun. Hän tiesi, että joku oli tulossa... Mutta milloin?

[Takibi]

Oranssihiuksinen, pieni, korkeintaan hieman yli metrin pituinen tyttö asteli hiukset hulmuten vanhan hautausmaan reunalle. Amber kurkisti varovasti sisään, hän oli kuullut tarinoita hautausmaasta, mutta tytön suunnaton uteliaisuus oli voittanut tämän pelon.
"Huhuu?" Amberin ääni värisi hieman, mutta kun vastausta ei saapunut, hän astui sisään. Onneksi oli päivä, joten kolkko paikka ei näyttänyt niin uhkaavalta. Pieni lumivaippa peitti maa ja sen päällä olevat hautakivet. Vaikka Amber olikin lapsi, hän ymmärsi kuoleman, hän ymmärsi hautasmaan merkityksen. Joten harmaata villapuseroaan tiukemmen päälleen vetäen, Amber käveli eteenpäin, etsien ympäriltään merkkiä vanhempiensa katoamisesta.

[Koji-Chan]

Reno ei kuullut Amberin ääntä. Hän katseli taivaalle ja huokaisi uudestaan. Palaisikohan Gabrielkin pian vai monien vuosien päästä? He olivat sopineet, että tapaisivat vielä joskus. Siitä tosin on todella kauan. Ainakin tuntui siltä. Gabriel oli Renon parasystävä, mutta eihän voinut tietää oliko tämä muuttunut vuosien varrella. Ainakin tämä oli pelastanut Renon raiskauksien jälkeiseltä masennukselta.
Hän kuuli jostain jotain ääntä ja kääntyi Amberiin päin. Mitä pieni tyttö teki täällä? Demoni suoristi selkänsä ja lähti kävelemään Amberia kohden. "Anteeksi, jos häiritsen, mutta mitä teet täällä yksin?" hän kysyi lempeästi.

[Takibi]

Amber hätkähti yltään tulevaa ääntä ja vilkaisi pelokkaasti taakseen. Tyttö ei vastannut mitään, tuijotti toista pelko ja epäilys silmissään. Mies ei näyttänyt puhtaalta ihmiseltä, oliko se demoni? Amber peruutti hieman ja antoi katseensa vaeltaa toisessa. Mies ei näyttänyt uhkaavalta lempeä hymy kasvoillaan, mutta voisiko Amber luottaa tähän? Varovasti tyttö vilkaisi sivullaan olevaa hautaa ja sen nimeä. Se ei ollut isän eikä äidin. Huokaisten tyttö käänsi katseensa takaisin Renoon ja katsoi tätä arvioivasti.
"Etsin hautaa.." tyttö mutisi nopeasti ja katsoi toista tarkasti kulmiensa alta.

[Koji-Chan]

Reno tiesi, että tyttö pelkäsi ja se harmitti häntä. Kohta hän leikkaisi korvansa vielä normaaleiksi... "Älä pelkää, en tahdo sinulle mitään pahaa." hän sanoi lempeästi taas. Demoni toivoi, ettei häntä pelättäisi aina, kun kaikki epäilivät pahasti. Kylässä vain ne jotka Reno oli pelastanut eivät epäilleet häntä.
Hautaa... Kenenköhän?
"Kenen hautaa? Voisin auttaa, jos tahdot." vaaleahiuksinen sanoi, eihän hän voinut pakottaa tyttöä luottamaan häneen. Vain pystyi toivomaan sitä.

[Takibi]

Amber katsoi toista vielä hetken epäillen, kunnes hymyili ystävällisesti ja nyökkäsi.
"Äidin ja isän hautaa. Haluan tietää.. ovatko he.. kuolleet" Viimeisen sanan Amber kuiskasi hiljaa. Hän vihasi sitä sanaa, hän vihasi ylipäänsä kuolemaa. Tai oikeastaan hän pelkäsi sitä, pelkäsi omaa voimattomuuttaan sitä vastaan. Amber oli lapseksi oppinut melko paljon kuolemasta, kiitos ihanan tätinsä. Se oli osa syy miksi Amber karkasi. Hän ei kestänyt sitä, kun täti puhui äidin ja isän kuolemasta, aina. Ja siitä kuinka Amber tarvitsi liikaa kaikkea, oli liian hemmoteltu, liian kiltti kaikille. Siksi Amber lähti, jätti kaiken tutun ja eleli orpona, yksin, epätiedossa vanhempiensa kohtalosta. Nyt hän oli viimein päättänyt ottaa selvää, olisivatko hänen vanhempansa täällä. Oliko täti sittenkin oikeassa.

[Koji-Chan]

Reno katsahti hieman säälien tyttöön. Ei hän tiennyt miltä tuntui menettää vanhempansa... Omiaan ei ollut nähnyt moniin vuosiin, oikeastaan vuosi satoihin. "Toivottavasti eivät." demoni sanoi, laittoi kätensä Amberin olalle ja kyykistyi, niin, että oli melkein Amberin pituinen.
"Haluatko, että autan sinua etsimisessä?" Reno kysyi lempeä hymy kasvoillaan. Hän ei halunnut näyttää uhkaavalta.
"Kuka muuten olet? Olen Reno." pitkähiuksinen kysyi.
Jos tällä tytöllä ei olisi enään vanhempia, Renohan voisi ottaa tämän huostaansa ja saisi olla isä... Se olisi ihanaa.

[Takibi]

"Oikeastaan... olisi helpottavaa tietää, että he ovat kuolleet. En joutuisi enää miettimään missä he ovat. Koska jos he ovat kuolleet niin siksi he jättivät minut ja nyt kuitenkin taivaassa katselisivat minua. Vai mitä?" Amber katsoi toista tarkasti, haluten tämän sanovan, että Amber oli oikeassa. Koska tyttö tosiaan halusi tietää, miksi hänen vanhempansa jättivät hänen. Oliko hän huono lapsi? Oliko hän liian jääräpäinen? Eivätkö isä ja äiti rakastaneetkaan häntä? Amber puristi pienen kätensä nyrkkiin ja katsoi sitten taas Renoa.
"Olen Amber" tyttö hymyili toiselle ja päästi nyrkkinsä vapaaksi.
"Olisi kiva jos auttaisit minua etsimään" Amber vielä lisäsi ujosti ja vilkuili toisen lempeisiin kasvoihin. Ehkä häneen voisi sittenkin luottaa.

[Koji-Chan]

Reno kuunteli Amberia, noin nuoreksi tyttö vaikutti viisaalta, kun ymmärsi kuoleman aika hyvin. Vaikka hän itse oli jo aikuinen ja aika vanha - kun ei enään ikäänsäkään tarkkaan muistanut - ja ei ole kuolemaa nähnyt. "Niin, mutta minä ainakin uskon, etteivät he jättäneet sinua omasta tahdostaan. Nimittäin, jos olisin isäsi minä en ainakaan jättäisi sinua." demoni sanoi ja päätti sitten lisätä "Muista silti, että he eivät ole oikeastaa vieläkään jättäneet sinua. He ovat aina mukanasi et vain nää heitä, vaikka tämä kuulostaa jo moneen kertaan käytetyltä lauseelta, niin se on totta." Ainakin Renon omasta mielestään. Kuolleet eivät koskaan jättäneet rakkaimpiaan, he olivat näiden luona aina.
"Voisitko kertoa vanhempiesi nimet, niin se voisi helpottaa etsimistä." demoni hymähti.

[Takibi]

Amber hymyili toiselle aurinkoisemmin. Ehkä tämä oli oikeassa, Amber toivoi, että tämä oli oikeassa. Pikku lapselle mikään ei ollut niin raskasta, kuin se, että vanhemmat eivät rakastaneetkaan häntä. Amber katsoi taivaaseen huokaisten. Jos äiti ja isä ovat kuolleet, heidän hautansa pitäisi löytyä täältä. Kylän ainoa hautapaikka, tänne kuolleet aina tuotiin.
"Mmm..." Amber pinnisti muistiaan, kun toisen kysyi hänen vanhempiensa nimiä. Amber oli tottunut sanomaan heitä äidiksi ja isäksi, joten siksi hänellä oli vaikeuksia muistaa miksi muut heitä kutsuivat.
"Äidin nimi oli.. Audrey.. ja isän nimi oli.. Nathan.." Amber sanoi hitaasti.
"Anteeksi... en muista sukunimeä" tyttö lisäsi sitten kasvoillaan surkea ilme.

[Koji-Chan]

"Kyllä he sinusta välittävät usko pois." Reno sanoi hieman hymyillen.
Demoni nousi takaisin seisomaan. Eikun sitten etsimään Audreyn ja Nathanin hautaa, ne olivat luultavimmin vierekkäin. "Ei se mitään haittaa, voin sanoa sen, että minulla ei ole edes sukunimeä." hän kertoi ja lähti katselemaan hautoja.

[Takibi]

Amber nyökkäsi taas hymyillen ja lähti pomppien seuraamaan Renoa.
"Miksei sinulla ole sukunimeä?" Amber kysyi uteliaan kuuloisena ja katsoi toista silmät suurina. Tytöllä kyllä sukunimi oli, mutta hän ei vain muistanut sitä. Siksi oli outoa, kun Reno sanoi, ettei hän edes omistanut sellaista. Amber pysähtyi hetkeksi hengähtämään ja juoksi sitten Renon kiinni.

[Koji-Chan]

Reno pysähti melkein miettimään. Tosiaan... Miksei ollut...
"Valitettavasti en tiedä, mutta ilman sukunimeäkin pärjää." hän vastasi tytölle ja silmäili hautoja. Bill... Nine... Kaiko... Emma... Tämä oli aika toivotonta, kuin etsisi neulaa heinäsuobasta. Ei tiennyt mistä täältä etsiä, ei tosiaankaan.

[Takibi]

Amber nyökkäsi hitaasti. Hän luuli ymmärtävänsä mitä toinen tarkoitti.
"Olet siis unohtanut, niin kuin minäkin" Amber hymyili ja pomppi eteenpäin. Välillä hän vilkaisi hautoihin, mutta ei kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Hän oli varma, että jos joku hänen vanhempansa löytäisi, elävinä tai kuolleina, niin se sitten olisi Reno.
"Onko sinulla vanhempia?" Amber kysyi ujosti ja vilkaisi toista silmäkulmastaan. Hän ei ollut varma miten kysymys olisi pitänyt muotoilla, ettei se loukannut toista. Voisi olla, että Renonkin vanhemmat olivat kadonneet. Tai kuolleet. Ei sitä tietäisi.

[Koji-Chan]

Reno pudisti pienesti päätään. "Ei, minulla ei ole koskaan ollut tai ainakaan sitä kerrottu." hän sanoi lempeästi, niinkuin tavallisestikin. Hänen ns. isämäinen ääni kuuluikin aina lempeältä.
"On kyllä. Mutta en ole nähnyt heitä vain moniin vuosiin, muttei se minua haittaa. Tiedän, että he ovat elossa. Tunnen sen." demoni vastasi ja katsoi Amberiin. Jos toisen vanhemmat olivat kuolleet tai kadonneet, olisiko tytöllä paikkaa mihin mennä. Orpokotiin hän ei osannut toista kuvitella ollenkaan.
"Amber, onko sinulla muuten mitään paikkaa minne mennä? Paikkaa missä yöpyä?" Reno kysyi varovasti ja katseli haitoja samalla.