Sydämmeni veri kiehuu [ Takki ]

[Koji-Chan]

"Helvetti!"
Kai kirosi kovaan ääneen ja potkaisi jonkun tuolin kumoon. Nyt ei ollut mikään hänen paras päivänsä ei tosiaankaan ja äsken oli saanut tietää, että jotkut idiootit olivat menneet kylään, joutuneet metsästäjien väijytykseen ja kuolleet. Klaani oli taas pienentynyt, ja sen seurauksena voima varat ja se juuri suututti Kaita.
"Millaisia idiootteja kaikki nykyään on!?" Lord of Fire kirosi ja pari klaanilaista katsoivat peloissaan johtajaansa. Voisi sanoa, että Kain päästä nousi melkein höyryä. Tulihan hänen elementtinsä oli. Kai kirosi mielessään vielä enemmän mitä ääneen sanoi.

[Takibi]

Leimuavan punaiset hiukset hulmuten nuori nainen käveli kartanon käytäviä pitkin kasvot peruslukemilla. Hän oli juuri saanut tietää huonot uutiset klaanin pienentymisestä, mutta kuten tavallista, suurta ärtymystä ei huomannut hänen kasvoiltaan. Suzu, klaanin varajohtoja oli matkalla isoveljensä luokse kertomaan huonoja uutisia kuullessaan tämän äänen viereisestä huoneesta.
'Hän siis tietää jo' nainen ajatteli nopeasti ja asteli sisään huoneeseen. Suzu käveli isoveljensä eteen ja polvistui kunnioittavassa hänen eteensä
"Ymmärrettävästi olette saaneet huonot uutiset tietoonne" Suzu sanoi kylmän rauhallisella äänellä, katse luotuna maahan. Hän nousi ylös täyteen pituutensa ja katsoi isoveljeään punaisilla silmillään.

[Koji-Chan]

Kai kirosi melkein kaikkea mahdollista maan päällä, mukaan lukien Kiyoa. Keltaiset sielunpeilit kääntyivät Suzuun päin. "Valitettavasti." Kai sanoi ärtyneenä. "Se helvetin Ryoukin on ollut teillä tietämättömillä kauan! Hitto vie!" vampyyri kirosi, nyt tekisi mieli sytyttää jotakin palamaan (kuka rakastais, pientä murha polttajaa ~XD)... Katse naulitsi nuo kaksi jäsentä, jotka täällä vielä kuhnasivat.
Tuo katse olisi porautunut kivenkin läpi ja vahvimman ihmisen. Peloissaan kaksi klaanilaista juoksivat pää kolmantena jalkana pois.
Kai kävi istumaan yhdelle tuolille ja näytti siltä, että jopa hyttysen ininä ärsyttäisi häntä lisää.

[Takibi]

Suzu katsoi kahta klaanilaista kylmällä katsellaan. Sisimmässään hän sääli heitä hieman, Suzu jos kuka tiesi millainen Kai voisi olla suuttuessaan. Klaanilaisten juostua pois, Suzu kävi istumaan Kaita vastapäätä olevaan tuoliin.
"Herra, luulen, että Ryou saapuu pian. Hän ei voisi olla kauaa pois täältä. Varsinkaan nyt" Suzu sanoi rauhallisesti, pitäen katseen naulittuna Kaihin. Hän oli jo lapsena oppinut pelkäämään ja kunniottamaan tätä, mutta nykyään hän tiesi kuinka käyttäytyä tämän kanssa. Suzu tiesi myös, että Kai ei vahingoittaisi häntä, ainoaa pikkusiskoaan. Suzu rykäisi hiljaa.
"Tarvitsemme lisää jäseniä. Minä voin mennä, jos haluatte" Suzu sanoi ja vilkaisi ulos lähimmästä ikkunasta.

[Koji-Chan]

Kai jatkoi kiroilua puoliksi ääneen ja katsahti sitten Suzuun. Ei hänestä ollut outoa, jos pikkusisko herroitteli.
"Hän on ollut poissa varmaan viikon, helvetti... Ryoulla on paras olla hyvä syy siihen..." vampyyri sanoi. Luojan kiitos, ettei hän tiennyt vielä, että Ryou vaihtoi puolta petturi-Kiyon puolelle. Kaita rauhoitti kumminkin ajatus, että hän pääsisi viettämään laatuaikaa nuoremman pikkuveljensä kanssa piakkoin.
"Niin tarvitsemme..."
"Tiesitkö Suzu, että Kiyosta saatetaan päästä piakkoin lopullisesti eroon." Kai sanoi ja virnisti.

[Takibi]

Suzu katseli hetken Kain kiroilua, muttei kommentoinut asiaan mitään.
"Hän on ollut tosiaan pitkään poissa" Suzun ääni oli edelleen rauhallinen, mutta mielessään hän mietti oliko toiselle isoveljelle tapahtunut jotain.
"Kiyosta?" Suzu nosti kulmiaan ja hymyili sitten kylmästi.
"Mitä olette suunnitelleet hänen varalleen?" Suzu kysyi kylmästi, mutta sisimmässään hän vannoi jo kostoa ja toivoi pääsevänsä itse mukaan tappamaan häntä. Kaita kuitenkin oli toteltava ja Suzu odotti mielenkiinnolla mitä hän sanoisi.

[Koji-Chan]

Kai hymyili pirullisesti. "Käskin yhden karvapallon (furryn) etsimään hänet ja kertomaan, että Kiyon pitäisi tulla tapaamaan minua uudenkuun aikaan. Tiedän että hän tulee, asetin sellaiset panokset." hän kertoi ja mietti hetken mitä muuta. Jotain häijyä, mitenkään nopeasti Kiyo ei tulisi kuolemaan.
"Kiyo ei tule kuolemaan heti pitkitän sitä niin kauan, että hän anelee armoa." vampyyri sanoi sydämmettömästi.

[Takibi]

Suzun kulmat nousivat taas. Kiyo oli siis tulossa uudenkuun aikaan.
"Jos sallitte, tulen mukaanne. Minullakin on hieman keskeneräisiä asioita hänen kanssaan" Suzun äänessä tihkui nyt viha Kiyota kohtaan. Hän sukoi nopeasti punaiset hiuksensa korviensa taakse ja odotti Kain lisäohjeita. Suzu ei tekisi mitään ilman klaanin johtajan lupaa.

[Koji-Chan]

Kai katseli huonetta hetken ja katse siirtyi pikkusiskoon. "Miten vain."
"Mutta muista, että minä tapan hänet." vanhempi sanoi painottaen minä-sanaa. Vampyyri potkisi varmaan siskoaan persauksille, jos tämä saattaisi Kiyon pois elävien kirjoista. Tehkoot mitä muuta tahansa. Pian oveen kolkutettiin ja Kai sanoi jollekkin, että tulkoot sisään. Joku - epäonninen - vampyyri oli kertomassa Kaille menetyksestä, kun ei tiennyt että hän tiesi jo.
"Helvetti vie, tiedän jo! Pitääkö koko helvetin kartanon väen tulla kertomaan se minulle!?" hän raivosi.

[Takibi]

Suzu painoi päätään alistuvasti.
"Ymmärrän herra" nainen sanoi rauhallisesti ja nosti taas katsettaan ylös. Häntä harmitti hieman, ettei saanut itse tappaa Kiyota, mutta Kain määräys oli määräys. Tappaa hän ei saanut, mutta ainakin paikalla sai olla. Siitä Suzu oli jo tarpeeksi iloinen. Yhtäkkiä ovi aukesi ja yksi klaanin jäsenistä tuli kertomaan huonoja uutisia. Kain alettua taas raivoamaan, Suzu nousi nopeasti ylös.
"Kuulit mitä hän sanoi, poistu" Suzun ääni tihkui kylmyyttä ja silmät siristyivät vihaisesti, kun hän asteli määrätietoisesti vampyyrin luo. Tämä ei näyttänyt olevan innokas testaamaan Suzun kärsivällisyyttä vaan sitä mukaa peruutti, kun Suzu asteli lähemmäs. Lopulta tämä kohtasi käytävän seinän ja lähti sitten henkensä edestä juoksemaan.
"Mihin jäimmekään?" Suzu kääntyi katsomaan Kaita täysin ilmeettömänä.

[Koji-Chan]

Kai oli päättänyt, että vain hänellä oli oikeus nirhata Kiyo. Jos joku muu sen tekisi tämä saisi vampyyrin vihat ylleen ja Lord of Fire ottaisi tämän tappolistalleen avosylin vastaan. Mutta miksi nyt kaikki hitto vie tulivat ärsyttämään! Olo ei kohetunut yhtään... Jäseniä vain menetetään ja kaikki menee härän pyllyä.
"Se joka seuraavaksi tulee ilmoittamaan jäsenten menetyskestä saa luvan kuolla." Kai ärähti ja ihan tarkoitti sanojaan.

[Takibi]

Suzu käveli nopeasti oven luo ja se sulki sen hiljaisesti kiinni. Hän ei halunnut klaanille enempää menetyksiä, kun vihainen Kai pääsisi liikenteeseen. Nainen asteli takaisin veljensä luo ja vilkuili ulos ikkunasta. Ei sillain, kuin nyt ikkunaa vilkuiltaisiin, jos on tylsää, vaan sillain, kuin katseltaisiin vakoiliko joku heitä. Todettuaan vaarattomuuden, Suzu otti tuolin selkänojasta kiinni ja nojasi siihen, kuitenkaan menettämättä ryhtiään. Hän seisoi aina selkäsuorassa, oli sitten tilanne mikä tahansa.
"Herra, pyydänkö jonkun hankkimaan lisää jäseniä klaaniin?" Suzu kysyi ja siristeli silmiään mietteliäänä. He todella tarvitsivat lisää jäseniä, klaanin tulevaisuus näytti jo nyt heikoilta. Mitään ei kuitenkaan Suzu halunnut tehdä ominpäin, hänhän oli vain vara(vara)johtaja klaanissa.

[Koji-Chan]

Kai mutisi vielä jotakin ja koitti tainnuttaa vihaansa. Sitten olisi itselläänkin paljon mukavempaa. Vampyyri kirosi vielä hetken mielessään ja pysyi hiljaa.
"Et pyydä ketään etsimään vaan käsket." Kai sanoi.
Ei hän itse ketään koskaan pyytänyt vaan käskenyt, joskus saattoi vähän nätimmin sanoa, mutta siihen se sitten jäi.
Ei johtajan tarvinnut pyytää ketään mihinkään, johtajat jakoivat käskyjä eivätkä pyyntöjä.

[Takibi]

"Selvä herra" Suzu sanoi taas polvistuen maahan ja painaen katseensa alas. Mielessään hän kirosi jo sanavalintaansa. Ei johtajan sopinut pyydellä mitään, kuten Kai olikin jo huomauttanut. Hän nousi ylös hitaasti ja käveli käytävälle päin. Aukaistuaan oven hän kääntyi vielä Kain puoleen.
"Palaan pian" nainen sanoi kylmän rauhallisella äänellään ja käveli korot kopisten oven toiselle puolelle. Pitkään hänen ei tarvinnut jatkaa matkaa, kun kaksi vampyyriä, toinen nainen ja toinen mies tulivat vastaan. Molemmat nyökkäsivät kunnioittavasti Suzulle huomattuaan tämän.
"Menkää ja etsikää lisää jäseniä klaaniimme" Suzu sanoi ja tavallisesti rauhallinen ääni kuullosti nyt ärtyneeltä. Vampyyrit vilkaisivat toisiaan yllättyneenä ja lähtivät nopeasti kävelemään kohti kartanon uloskäyntiä kohti. Suzu oli harvoin näin vihaisen kuuloinen ja silloin olisi kyllä toteltava ja nopeasti. Päätään hieroen Suzu käveli takaisin huoneeseen. Häntä otti päähän nyt kovasti, päivän huonot uutiset, Kain raivoaminen ja hänen omat mokansa. Mikään ei voisi mennä huonommin enään. Suzu aukaisi oven uudelleen ja loihti kasvoilleen taas naamion.
"Anteeksi kun kesti herra. Tehtävä on nyt suoritettu. Käskin kahta alaista menemään matkaan" Suzu sanoi, painottaen sanaa käskin. Mielessään hän muistutti vielä itseään, ettei käyttäisi sanaa pyydän enää koskaan.

[Koji-Chan]

Kai jäi odottelemaan huoneeseen. Ryou saisi kyllä kokea viiden asteen kuulustelun, kun palaisi. Hän on johtaja ja on velvollisuus sanoa hänelle, jos on kauemminkin pois. Eikä vain kadota tyystin helvetti vie.
Katse käväisi Suzussa, kun tämä tuli takaisin. Kesti tosiaan.
"Minkäs sille mahtaa, että tämä klaani on idiootteja täynnä." hän sanoi ja tarkoitti idiooteilla lähinnä muita klaanilaisia. Ei Suzua vaan vaikka niitä, jotka olivat tulleet kertomaan huonoja uutisia myöhään.