And we meet again [ Piichi ]

[Koji-Chan]

Monochrome tunsi miten hänen sydämmensä löi taatusti muutaman kerran liikaa Hyen läheisyydessä ja myös pelosta.
Hän punertui hieman vampyyrin kysymyksestä. Ei poika ollut edes koskaan seurustellut kenenkään kanssa, kun ei tälläinen kuuro susianimaagi oikein tyttöjä viehytä. Tai ei muitakaan. "O-olen...." hän änkytti, kun oli hetken ollut hiljaa.
Hän ynähti tuntiessaan Hyen aseen liikkuvan housuissaan. Miltään mukavalta se ei tuntunut, jos Chrome omistaisi yhtään enemmän rohkeutta hän taatusti pyytäisi lopettamaan.
Nuolaisusta taas tuli iljettävät kylmät väreet.

[Piichi]

Minkään ei ollutkaan tarkoitus tuntua mukavalta. Hyen ainoa tavoite oli saada lähettyvillään olevat tuntemaan olonsa mahdollisimaan epämukaviksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vampyyri siis vain purskahti nauruun Chromen reaktiosta ja jopa tuon vastaus aikaisempaan kysymykseen oli huvittava.
Hye nauroi aikansa ja samalla huomaamattaan hellitti otettaan susipojasta. Tuo siis olisi varmasti päässyt halutessaan karkuun.
"Olet aika naurettava poika, ehkä jopa jotenkin säälittävä" vampyyri sanoi kaunistelematta.

[Koji-Chan]

Hyen sanat kyllä sattuivat Chromen sisintä, mutta ei niin paljoa, kun voisi. Hän oli nimittäin kuullut kaikkia haukkumisia elämänsä aikana niin paljon, etteivät ne enään sattuneet yksin niin paljoa. Hän niiskäisi hiljaa ja tärisi hieman. Monochromelle oli tullut hieman kylmä ja haavoihin ruvennyt taas sattumaan. Kumminkin oli vielä niin pelokas, että ei uskaltanut lähteä vielä.
"Et ole ainoa... Joka on sitä mieltä." Chrome uskalsi viimein sanoa, sanoa jotakin.

[Piichi]

Hye tirskui ja katsoi susipoikaa mustat silmät ivaavina viiruina. Yhdellä nopealla liikkeellä Chromen housuissa ollut ase koitettiin painaa tuon otsalle.
"Sitten vielä surkuttelet, etten ole ainoa. Sinä todellakin olet säälittävä. Ei itsemurha koskaan ole käynyt mielessä?" vampyyri kysyi edelleen naureskellen.
Hye koetti tarttua Monochromen käteen vapaalla kädellään ja naama edelleen virneessä asettaa susipojan käden hänen aselleen, joka osoitti Chromen itsensä otsaa.
"Mieti nyt mikä helpotus olisi jos voisit vain kadota tästä maailmasta. Ei kukaan sinua kaipaisi vai mitä? Olisivat vain tyytyväisiä kun pääsisivät eroon sinusta" Hye leperteli ja kyllä vain, hän aikoi saada Monochromen itsemurhaan. Mikäs olisi sen parempaa katseltavaa? Toisen itse aiheutettu kuolema hänen toimeksi panostaan?

[Koji-Chan]

Chrome pelästyi taas, että Hye ampuisi häntä. Ihmeekseen ei tuntunut mitään muuta, kuin kylmä ase otsalla. Kumminkaan ei jaksanut laskea kättään siltä vielä.
Hän laski katseensa hetkeksi alas. Oli ehkä josksu vuosi pari sitten käväissyt mielessä, kun oltiin vastikään karattu kotoa tähän kylmään maailmaan. Monochrome ei kumminkaan pystyisi siihen. Se vaatii liikaa rohkeutta. Mutta nyt hänellä oli perhe. Tosin pieni sellainen, mutta oli sekin jotain.
"Ei... Olet väärässä." Chrome sanoi hieman ääni väristen nostaen katseensa. Hänellä oli perhe, joka tulisi kaipaamaan vielä häntä. Ehkä silloin pari vuotta sitten hän olisikin tälläisessä tilanteessa tehnyt sen. Mutta ei todellakaan nyt, kun oli saamassa voimaa itselleen. Nyt hän ei tahtoisi enään kuolla.
Animaagi irroitti nyt kätensä aseesta.

[Piichi]

Hye näytti hetkisen hämmästyneeltä. Toisella taisi olla todella voimakkaat mielialan vaihtelut. Mistä se nyt tuolla tavalla oli saanut voimaa väittää vastaan? Vampyyri hymähti.
"Olen väärässä?" Hän toisti kysyvään sävyyn. Hye kohotti kätensä ja koetti lyödä asekädessään Chromea kasvoille. Virne palasi hämmästyksen tilalle.
"Nytkö sitten alat väittämään vastaan? Mitä mahdollisuuksia sinulla on piski?" vampyyri sai samaa rataa uutta puhtia kuin Chrome sai päättäväisyyttä olla kuolematta. Hänen mielestään tilanne oli hauskempi jos uhri, maalitaulu, leikkikalu, miksinyt sitä halusikaan sanoa väitti edes hieman vastaan.

[Koji-Chan]

Jostain Chrome oli saanut hieman rohkeutta itseensä. Poika tosiaankin tahtoi olla rohkeampi. Hän ei tahtonut olla pelkuri, joka pakenee häntä koipien välissä. Kaiketi tuo rohkeus tuli tavallaan verestä. Hänhän oli osaksi susi ja isänsä hyvin rohkea. Ehkä piirteitä on periytynyt..
Monochrome inahti hieman, kun Hye löi kasvojaan.
Hänellä tosiaan ei ollut ehkä paljoakaan mahdollisuuksia, mutta ei se nyt niin paljoa mieltä lannistantu. Hän olisi jo kuollut luultavasti, jos Hye tosiaan tahtoisi tappaa.
"Ehkei melkein mitään..." hän mutisi.

[Piichi]

Hye tuijotti hetkisen susipoikaa epäuskoisesti ennen kuin repesi nauruun.
"No, jos et vieläkään tajua juosta karkuun ja alat väittämään vastaan niin mikäs siinä" vampyyri nousi seisomaan ja pudisteli vaatteitaan hiekasta ja heti kun oli valmista kuului vanha tuttu laukaus. Hye oli ampunut summan mutikassa luodin jonka oli tarkoitus osua, mutta ei tappavasti.
Haukotus pääsi vampyyrin huulilta.
"Olet säälittävä ja tylsää seuraa, mutta mitä muutakaan suden sukulaiselta voisi odottaa?" vampyyri mutisi ja venytteli kevyesti.

[Koji-Chan]

Chrome oli hiljaa. Häntä ei huvittanut enään puhua toisen kanssa yhtään. Toivottavasti ei edes enään ikinä tavata. Hän oli nousemassa hän tunsi pistävää kipua olkapäässään ja valahti taas alas. Luoti oli ilkeästi osunut hänen oikeaan olkapäähänsä.
Hän vilkaisi Hyehen.
Minkäs sille mahtaa, että on susi. Ei voi vaikuttaa miksi syntyy.
Valkohiuksinen puri hampaitaan yhteen uudesta kivusta ja nousi uudelleen seisomaan välittämättä siitä, että reiteen sattui. Hän tahtoi näyttää Hyelle olevansa muutakin kuin vain heikko susi.

[Piichi]

"Kappas.." Hye mutisi jokseenkin tyytyväisen oloisena.
"Luulin jo, että luovuttaisit. Viime kerralla pistit vastaan, olisi ollut pettymys jos olisit tällä kertaa vain luovuttanut" Hän jatkoi ja pyöritteli pistoolia kädessään. Vampyyri oikeasti oli tyytyväinen. Tätä hän oli toivonut nähdessään Chromen hahmon kävelevän vastaan rannalla, aikaisemmin illalla. Vampyyri oli toivonut kunnon maalitaulua. Ei mitään itkupilliä.
"Aijotko jäädä vielä? Näytät päättäväiseltä." Hye kysyi kulmiaan kohottaen. Vampyyri oli nyt tosissaan. Monochrome saisi mennä jos haluaisi, ehkäpä muutaman laukauksen lähettäisi perään hyvästeiksi, mutta siinä olisi kaikki. Asia oli täysin toisen päätettävissä.

[Koji-Chan]

Yritä nyt ottaa selvää tuosta vampyyrista. Äsken vielä koitti saada luovuttamaan ja tekemään itsarin ja nyt oli onnellinen, että hän ei luovuttanut. Toisesta ei ota ollenkaan selvää, että mitä mieltä tämä oli. Ei alkuunkaan.
Hän mietti hetken. Chrome ei aikonut todellakaan kääntää selkäänsä Hyelle. Se ei olisi järkevää.
"En käännä... Selkääni sinulle." nuorukainen sanoi ja piteli vasemmalla kädellään oikesta olkapäästä, ettei haava vuotaisi niin pahasti.

[Piichi]

Hye oli täysin samaa mieltä Chromesta kuin tuo hänestä. Ensiksi itkeä pillitettiin ja nyt sitten oltiin kauhean päättäväisiä, eikä käännettäisi selkää. Ei siis mitenkään yksinkertaisesti selvitettävä persoona. Vampyyri muljautti silmiään.
"Hmph..omapahan on valintasi. Tarjous ei kuitenkaan toistu, etkä varmaankaan aijo perua sanojasi?" hän kysyi kohottaen kulmiaan. Kysymyksen aikana ase naksahti ja muutama kuparinen luoti asetettiin paikoilleen. Vampyyri oli päätellyt, että leikki jatkuisi vielä ainakin hetkisen, joten pakkohan sitä oli muistettava huoltaa lelut.

[Koji-Chan]

Mielellään poika olisi juossut pakoon häntä koipien välissä. Mutta ei tahtonut, että toinen rupeaisi pilkkaamaan siitä ja muuta. Ja ei myöskään oikeasti tahtonut kääntää selkäänsä. Se saattaisi koitua kuolemaksi, mutta tämäkin tosin. Ellei Hye tahdo luopua tälläisestä maalitaulusta.
"Mitä väliä... Ampuisit kumminkin vielä." Monochrome totesi ja koiti ottaa kämmenessään olevan luodin pois. Tuloksetta. Se sattui liikaa.
"Aiotko tappaa minut?"

[Piichi]

Hye kohautti olkiaan toisen sanoille ja kysymykselle.
"En minä sitä vielä voi tietää, jos kuolet niin kuolet." hän sanoi ja katseli toisen yritystä virnistellen. Vampyyri kuulosti välin pitämättömältä ja sitä hän oikeasti olikin. Ei Chrome merkinnyt kärpäsen kakkaa enempää.
"Aijotko vain seistä siinä ja nuolla haavojasi?" Hye kysyi ja kohotti asekätensä.
"Ihan vain vinkkinä, mutta se ei ole kovinkaan kannattavaa." Hän jatkoi ja alkoi hitaasti hivuttaa sormeaan liipaisimelle. Tarkoitus oli antaa susipojalle hieman aikaa miettiä liikkeitään. Ehkäpä tästä voisi vielä kehkeytyä jotain kiinnostavaa.

[Koji-Chan]

Monochrome ei tiennyt mitä tehdä. Itsesuojelu vaisto käski hyökätä ja puolustautua, mutta toisaalta juosta pakoon. Hänellä tosin oli terävät hampaat sutena ja sekin tepsisi jotenkin Hyeen.
Chrome tarkkaili hyvin tarkasti Hyen liikkeitä ja koitti katsoa milloin tämä ampuisi.
Pian poika muuttuikin susimuotoonsa ja luoti lensi vain yli. Näin tosin olisi paljon tuskallisempaa liikkua, mutta kyllä selvitään.
Susi koitti hyökätä toisen kimppuun ja tarrata sääreen.