Tuuliset tienoot [ Piichi taas x) ]

[Koji-Chan]

Ihan pikkulasten veren takia ei kannattanut hukata aikaa, sitä oli saamarin vähän. Pitäisi teurastaa hirveän monta tyyppiä, mutta eihän se mikään ongelma ollut. Kai mietti taas, miten voisi veljeään nälviä.
"Oletkos sinä sitten saanut sänkyysi ketään vähään aikaan?" vampyyri kysyi yllättäen.

[Piichi]

Ryou katseli veljeään.
"Eipä ole mieli tehnyt" vastasi pikaisesti.
Ja tottahan se oli. Pitkään aikaan ei miehen ollut tehnyt mieli ketään petiinsä vetää. Vampyyri virnisti.
"Itse?" kyisyi saman Kailta.
Mitä tuoltanut kyseli. Tietysti toinen olisi haluamaansa saanut.

[Koji-Chan]

Kai mietti hetken. Ei veli siis ole ketään vähään aikaan petiinsä vienyt. Itse hän oli viimeksi vissiinkin pari viikkoa sitten saanut.
"Täytyy myöntää, että pari viikkoa sitten sain." hän virnisti. Se oli kyllä ollut mukavaa...
Joskus voisi taas, jos löytyisi joku joka ei vastustelisi. Turhaa aikaa vain menisi siinä, että pitää tyypin paikallaan. Se oli turhauttavaa, kun uhri koko ajan potki ja kiemurteli.

[Piichi]

Ryou virnisti. Pimeys alkoi muuttua hämäräksi ja ensimmäinen typerä auringon säde ponnahti varoittamatta vampyyrin silmille. Äänekkäästi kiroten mies suojasi silmiään käsi varrellaan ja nousi maasta.
"Veikkaampa että olisi parempi kaikota" Ryou totesi ja otti muutman askeleen taaksepäin. Totutteli hetken valoon ja siirsi sitten kätensä pois. Vampyyri kesti näet paremmin valoa kuin useimmat laji toverinsa. Ei tuo typerä hehkulappu silti mukava ollut.

[Koji-Chan]

Kai laittoi takkinsa hupun päähän, niin että se varjosti silmiä. Nyt oltiin vähän enemmän turvassa auringolta. Vampyyri nousi seisomaan ja venytti hieman käsiään. "Tosiaan, parasta lähteä. Ettei ihan korpuksi pala." hän virnisti ja laittoi viikatteen selkäänsä.
Mitään sanomatta Kai lähti kulkemaan kartanolle päin.
--------------------------
Arigato x)