|
|
Post by Koji-Chan on Dec 21, 2008 21:36:58 GMT 2
Ainiin... Nimeä ei vielä kerrottu, ei oikeasti edes käytöstavoista piitattu. "Ara."
Lempinimihän se vain oli, mutta se oli kivempi. Ja lyhyempi, kuin Aracha. Ja oltiin vielä arvattu oikein toisen eläin. Hyena... Nauroikohan toinen niin, miten hyenat nyt yleensä nauroivat? "Oletko kokenutkin varas?" Ara kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 21, 2008 21:42:43 GMT 2
Jiro vilkaisi nopeasti taivaalle.
"Ensimmäisen kerran varastin kun olin kuusi..." selitti. Kokenut ja kokenut ensimmäisen kerran oli saanut vain tavaran käteensä nyt kuitenkin oli melko taidokas. Varastaminen ei ollut animaagille mikään harrastus vaan tapa pysyä hengissä ja saada ruokaa vatsaansa. Nyt se oli jo helpompaa kun ei tarvinnut etsiä syötävää kahdelle hengelle. Itselleen ja edesmenneelle äidille.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 21, 2008 21:53:27 GMT 2
Ara ei muistanut milloin varasti viimeksi. Hänen ei tarvinnut ihan varastaa elääkseen, ihan huvin vuoksi vain ja hän oli itsenäistynyt. Kotiinsa ei mene enään, elää varastamalla.
"Tiedätkö mikä hyöty on siitä, että on hämähäkki animaagi?" tyttö kysyi hieman hymyillen. Hänestä siitä oli se hyöty, että pystyi katossa vaikka istumaan. Ja uhmaamaan painovoimaa, se oli todella mukavaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 21, 2008 22:00:27 GMT 2
Jiro kallisti päätään.
"Mistä minä tietäisin?" kysyi hymyillen. Ara oli tullut seuraksi kuin käskystä juuri kun poika seuraa oli toivonut. Kaiken lisäksi oli vielä saanut itsensä ikäistä seuraa mikä oli harvinaista näillä main sillä kovin moni teini ikäinen ei hänen kanssaan keskustellut vaikka itse olisikin puhua pälpättänyt suunsa puhki.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 21, 2008 22:08:00 GMT 2
Ara hymähti. Uskoisikohan toinen, jos hän kertoisi sen. "No se, että pystyy kävellä seinillä ja katossa." hän hymähti ja odotti toisen ragtiota. Katsotaan nyt uskooko vai ei, jos ei niin voihan näyttää. Olisikohan mitään hyötyä olla hyena ja varas..? Nhjäh, tuskin. Saman se ajaa, kuin olisi koira tai susi.
Aran teki mieli varastaa nyt jotakin kivaa, mutta ei tiennyt yhtään mitä se olisi. Ja ei kellään näytä olevan mitään arvokasta mukana.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 21, 2008 22:16:50 GMT 2
Jiron kiinnostus paistoi tuon suklaa silmistä. Animaagi kumartui kohden Araa ja hymyili innostuneena.
"Oikeasti? Kävelemään seiniä pitkin?" poika uteli. Jos tyttö puhuisi totta Jiro todella olisi kateellinen. Mitä hienoa oli osata muuttua rumaksi koiraksi mikä nauraa typerästi? Että maailma osasi olla epäreilu paikka.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 21, 2008 22:21:50 GMT 2
"Ihan oikeasti, en valehtele." Ara sanoi ja huomasi heti myös kateuden toisen silmissä. Toinen voisi olla onnellinen, ettei sentään varmaan liiskaantuisi eläin muodossaan. "Haluatko, että näytän?" tyttö kysyi, olisihan tuossa lähellä taloja ja seiniä, että voisi näyttää. Toisen ilme olisi kyllä ihan pakko nähdä. Oli kyllä hienoa, että joku oli kateellinen. Toisaalta, se sai vain sellaisen tunteen, että oli todella hyvä.
-------------------------
kauheest että sanoi XD
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 21, 2008 22:28:59 GMT 2
XD
--------------------------
Jira virnisti. Oliko toinen ihan pönttö? Tietysti hän halusi nähdä puhuiko tyttö totta.
"Tietysti haluan" sanoi. Äänestä paistoi innostus. Olisi kivaa nähdä jotain kiinnostavaa kun ei muutamaan päivään mitään ihmeellistä juurikaan ollut tapahtunut.
----------------------------
liian lyhkänen....
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 21, 2008 22:32:39 GMT 2
Ara nousi seisomaan ja meni lähimmän talon seinän luokse. "Nyt ainakin varmistut, etten huijaa." tyttö sanoi, astui pari askelta seinällä ja taivutti päätänsä niin, että näkisi toisen ilmeen, kun nyt oltiin vaakasuunnassa.
"Helppoa." hän tokaisi.
Muutkin varmaan hiljenivät ja katsoivat miten tyttö seisoi näin. Varmaan aika hassu näky, ainakin hänestä olisi. Mutta, eihän sitä tiedä olisiko nyt jostakin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 22, 2008 10:39:43 GMT 2
Jiron suu loksahti auki kun Ara käveli tuolla tavoin pitkin seinää. Moni muukin oli hiljentynyt katselemaan seinäkiipijää ihmeissään.
"Mutta..luulin ettei eläinhahmolla voi olla minkään laisia taidollisia vaikutuksia ihmishahmoon" nuorukainen sanoi. Tyttö oli ihan uskomaton tyyppi. Mustasukkaisuus iskitaas, mutta sekin oli lähinnä toisen ihailua ja toive ajattelua siitä, että olisi itsekkin voinut tehdä jotain tuollaista. Olihan Jirolla vahvat leuat ja puraisi niilla kevyesti katki vaikkapa paksun oksan, mutta eipä tuosta kamalasti iloa ollut.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 22, 2008 15:52:39 GMT 2
Ara virnisti ja ns. hyppäsi takaisin maahan seisomaan. Oli mukavaa olla erikoinen.
"Sitä minäkin, mutta näköjään on." hän sanoi ja mulkaisi ihmisiä jotka katsoivat edelleen ihmettyneinä. "Hei lopettakaa tuijotus!" tyttö tiuskaisi ja ihmiset alkoivat palailla omiin touhuihinsa. Ärsyttävää, kun katsottiin, kuin friikkiä. Se oli hyvin epämielyttävää.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 22, 2008 16:26:13 GMT 2
Jiro katsahti ympärilleen. Ihmiset olivat ilmeisesti säikähtäneet Aran tiuskaisua koska niin kiltisti takaisin omiin touhuihinsa palasivat. Kuitenkin koko tori oli äänettömämpi kuin aikaisemmin ja Jiro näki useiden vieläkin silloin tällöin mulkoilevan heidän suuntaansa.
"Ne pelkäävät sinua..." animaagi totesi ja virnuili Aralle. Nuorukaisella oli outo tunne siitä, että kohta joku alkaisi huudella jotain ja rohkaisisi muita heidän kimppuunsa, koska he mukamas olivat jotain pahojahenkiä kun toinen oli kävellyt seinällä vaivattomasti. Saakelin ihmiset kun ajattelivat, että kaikki ketkä osasivat jotain erikoista olivat joko jumalan lähettejä tai paholaisia. Typerykset.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 22, 2008 17:21:08 GMT 2
Ara tuhahti.
"Parasta olisikin." hän sanoi ja nojasi seinään. Hyvä vain, jos pelättiin. Tuntui kyllä siltä, että joku tulisi aukomaan isoa päätään kohta. Itse karkuun kyllä pääsisi, mutta eihän tiedä miten nopea Jiro on kintuistaan. Ara itse oli ainaki nopea ja pääsihän seiniä pitkin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 22, 2008 17:44:46 GMT 2
Jiro tunsi otteen olkapäässään. Nyt se siis alkoi. Joku pelle oli kerännyt rohkeutensa ja tullut rökittämään kummajaiset. Hitaasti nuorukainen kääntyi ja mutisi jotain. Hänen edessään seisoi keski ikäinen mies joka tuijotti kumpaakin animaagia mielipuolisesti. Jiro irvisti inhoten. Äijä todella näytti siltä kuin olisi juuri mielisairaalasta paennut. Varoen poika peruutti muutaman askeleen ja juuri sillä hetkellä tuo paikalle saapunut alkoi huutaa jotain epämääräistä ja kiinnitti uudelleen kaikkien huomion. Tietysti porukka luuli, että animaagit olivat sekoittaneet huutajan pään jollakin loitsulla ja monet alkoivat huudella herjauksia Jiroa ja Araa kohden.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 22, 2008 18:47:17 GMT 2
Ara katsahti tuohon mielipuoliseen tyyppiin ja kaikki piti tehdä vaikeaksi. Miksi nyt animaageja epäiltiin ja herjattiin? Animaagithan ovat niinkuin ihmisiä, mutta vain osaavat muuttua tietyksi eläimeksi. Tyttö käveli Jiron luokse ja katsahti äijänkäppänää ärtyneesti.
"Kuule, painu sinne missä pippuri kasvaa. Tai potkaisen sinne minne aurinko ei paista." Ara uhkaili ja loi murhaavan katseen vielä herjaileviin ihmisiin. "Ja pitäkää tekin turpanne tukossa, onko pakko puuttua kaikkiin asioihin?!" hän tiuskaisi.
|
|
