|
|
Post by Piichi on Oct 15, 2009 20:17:05 GMT 2
Ilta oli hämärtynyt yöksi jo jonkin aikaa sitten. Raunioituneen kirkon ympärillä vallitsi pimeys eikä aistittavissa ollut minkään moisia elonmerkkejä lukuun ottamatta ruohikossa kahisevia askelia. Pitkä, mustahiuksinen mies talsi hymy suupielissään kohti tuhoutuneen kirkon ovea. Pimeydestä, hiljaisuudesta tai edes vieressä tönöttävistä hautakivistä ei ollut apua saamaan vakavampaa ilmettä Ryoun kasvoille. Hänen elämänsä oli täydellistä joten mitäs siinä surkuttelemaan. Muutama vihellys kumpusi miehen huulilta kun hän potkaisi jo valmiiksi repsottavan kirkon oven auki ja marssi sisään.
----------------------------------
ei kummonen alotus, mutta menköön (pahoillaan)
|
|
|
|
Post by hakusana on Oct 15, 2009 20:47:07 GMT 2
Hunter oleili rauhassa kirkon takana ja istuskeli hautakiven päällä ja kuuli jonkin kova äänisen rysähdyksen. Hän uteliaisuudessaan lähti astelemaan kohti kirkon ovea ja tiputti tupakkansa matkassa. Kirkon ovella Hunter huomasi sisällä Tumman hahmon ja huudahti ''Hehhee hauska paikka tämäkin''. Hunter asteli sisään varmoin askelin miettien kuka se joku tumma hahmo on...
|
|
|
|
Post by Piichi on Oct 15, 2009 21:01:07 GMT 2
Ryou oli ehtinyt suurinpiirtein alttarille asti kun kuuli puhetta lähi etäisyydeltä. Äänestä ei ottanut selvää. Vampyyri toivoi ettei taas törmättäisi tuttuihin...Kaikki hänen tuttunsa eivät olleet ihan niin ihania kuin voisi kuvitella.
Keltaiset sielunpeilit tarkkailivat ympäristöä samalla kun sormet kietoutuivat rakkaan miekan kahvan ympäri. Ryou oli jo kauan liikukellut ympäriinsä ilman miekkaansa. Jonkin aikaa sitten tuli kuitenkin törmättyä isoveljeen, sen koomin ei asetta ollut jätetty matkasta.
Vampyyri seisoi hiljaa paikallaan odottaen, että hetkisitten kuuluneen puheen aiheuttaja astuisi esiin. Ryouta ei oikein innostanut jäädä yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja vielä vähemmän kiinnosti tapella kirkossa. Ei hän itse mikään uskovainen ollut, mutta poikaystävä saisi hepulin jos kuulisi vampyyrin mäiskineen kirkossa.
|
|
|
|
Post by hakusana on Oct 15, 2009 21:30:46 GMT 2
Hunter pyyhälsi lähemmäs alttaria katsellen kirkon tuomaa synkkää ja tunkkaista ympäristöä. Kirkon tuolit olivat paksun pölyn ja rojumäärän peittämiä jonne Hunter raivasi itselleen tilaa jotta pääsisi seisomaan ja näkisi paremmin alttarin lähistöllä oleilevan hahmon. Kuun valo paljasti pitkän mustahiuksisen miehen jota Hunter tarkkaili varovaisesti. Nopeasti kirkon tuoli keikahti ja Hunter lösähti kuhmuraiselle ja rojuiselle kirkon lattialle. Hunter lojui lattialla ja yski lattian tomua pois suustaan. Pölyinen Hunter nousi seisomaan siistien itseään hieman ja katseli alttaria kohti.
|
|
|
|
Post by Piichi on Oct 15, 2009 21:51:36 GMT 2
Ryou säpsähti kuullessaan rysähdyksen penkkien suunnasta. Muutaman askeleen äänten suuntaan ottaen vampyyri virnisti. Piileskelijä oli tainnut mätkähtää lattialle, yskimisestä ja äskeisestä rysähtelystä päätellen. Ryou ei voinut estää naurahdusta pääsemästä huuliltaan.
"Turha enää piileskellä. Rämähdit jo lattialle, joten eikö olisi järkevintä vain tulla esiin?" Vampyyri puhui penkkien suuntaan ja tarkasti katsoessaan saattoi hän jopa erottaa Hunterin varjoissa epämääräiseltä näyttävän hahmon. Vaikka Ryoun ääni kuulosti melko lempeältä ja luonnolliselta eihän hellittänyt otetta miekkansa kahvasta. Vaikka piileskelijä selvästikin taisi olla hieman kömpelö, ei se sitä tarkoittanut, että tuo olisi vaaraton.
|
|
|
|
Post by hakusana on Oct 16, 2009 9:49:55 GMT 2
Hunter mulkoili tuntematonta miestä omituisen näköisenä ja naurahti itsekkin omalle kömpelyydeen, kävellen pois tuolien lähistöltä. Nolo ilme Hunterin kasvoilla. ''Tuotaa... sori mun kömpelyyteni ei olis pitäny olla niin salaperäisen näkönen. Mun ei pitäny pudota ja lösähtää lattialle.'' Hunter suuntasi miehen luo ''Mun nimi on Hunter... ja oon aikas uusi täällä. Kuten ehkä oet jo arvannut.'' Hunter katseli hetken aikaa ympärilleen, otti tupakkansa ja rapsutti päätään nolon näköisenä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Oct 16, 2009 10:18:56 GMT 2
Ryou hymyili ystävällisesti.
"Mitäs pienistä. Olen Ryou, hauska tutustua" vampyyri esittäytyi ja ojensi miekalta varovasti otteensa hellittäneen käden Hunteria kohden kätelläkseen. Toinen oli selvästikkin ihminen, joten suurta vaara ei voinut olla. Lisäksi tuo Hunteriksi itseään kutsuva vaikutti iha mukavalta tyypiltä. Saattaisi tuosta uuden ystävänkin saada, kuka ties? Viime aikoina oli sattunut kaikkea yllättävää.
"Kauanko olet pyörinyt maisemissa?" Ryou kysyi ja kehitellen jonkin näköistä keskustelua.
|
|
|
|
Post by hakusana on Oct 16, 2009 10:53:23 GMT 2
Hunter ojensi kätensä ja tajusi että Ryou on hyvinkin mukava eikä hänen toistaiseksi tarvinnut varoa häntä. ''En ole kauan täälläpäin asustellut tulin tänne juuri vähän aikaa sitten... perheen takia muutin kauas, heistä ei ollut muuta ku harmia.'' Hunter muisteli menneitä eikä halunnut palata siihen samaan tilanteeseen miten häntä kohdeltiin ja miten hän murhasi läheisensä. ''Muuten et näytä ihan ihmiseltä joten voinko kysyä mitä lajia oikeastaan olet?'' Hunterilla oli jotenkin jännittynyt ilme kasvoillaan koska hän ei oikeastaan haluaisi joutua jonkin pimeyden olennon kanssa vastatusten, jos se vaikka hyökkäisi tai repisi hänet ilkeyttään riekaleiksi. Vaikka Ryou vaikuttikin hyvin ystävälliseltä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Oct 16, 2009 11:07:42 GMT 2
Ryou kohotti kulmiaan. Kaikilla näytti nykyään olevan ongelmia perheensä kanssa. Lempeä hymy kaikkosi vampyyrin kasovilta kun Hunter kysyi hänen lajistaa. Olisihan se pitänyt arvata, suurin osahan ihmisistä vihasi vampyyrejä ja muita pimeyden olentoja. Olisiko kummallista jos Hunter kuuluisi enemmistöön? Ryou huokaisi.
"Ennen kuin pötkit pakoon tai yrität iskeä jonkun vaarnan sydämeeni on pakko sanoa, että kaikki vampyyrit eivät ole jotain teidän ihmisten keksimien satukirjojen sivuilta repäistyjä raakalaisia." Ryou selitti vakavana, oikeastaan edes vastaamatta Hunterin kysymykseen, mutta eiköhän rivienvälistä lukemalla saanut hyvinkin selville mitä lajia hän edusti.
Vampyyri katseli tarkkaavaisena Hunterin reaktiota. Tässä tilanteessa sai aina olla tarkkana, useimmat ihmiset pötkivät pakoon, mutta muutamat olivat sen verran rohkeita, että koittiva hyökätä ja liiskata siihen paikkaan.
|
|
|
|
Post by hakusana on Oct 16, 2009 11:37:36 GMT 2
Hunter hätkähti kun tajusi että Ryou oli vampyyri mutta yritti pitää itsensä rauhassa ettei tapahtuisi mitään hallitsematonta. ''Jotenkin se oli arvattavissa... huomasit varmaankin ilmeestäni etten oikeastaan pidä vampyyreistä mutta taitaa sinun kohdallasi olla poikkeus, koska tunnut hyvinkin luotettavalta ja ystävälliseltä joten turha nyt on mennä rauhaa rikkomaan.'' Hunter hymähti ja katseli ystävällisesti Ryouta. ''Sinun kohdallasi en oikeastaan vihaa vampyyrejä mutta inhoan kaikkein eniten sellaisia jotka tahallaan hyökkäävät ihmisten kimppuun.'' Hunter yritti antaa itsestään ystävällistä kuvaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Oct 26, 2009 15:21:58 GMT 2
Ryou tunsi olonsa samalla helpottuneeksi ja samalla epäileväksi. Oliko äsken niin kauheasti piilekellyt mies noin luottavainen? Kuitenkin Ryoun kasvoille palasi hymy.
"Otan tuon kohteliaisuutena" vampyyri sanoi.
Ryou istahti viereiselle kirkonpenkille mukavaan asentoon. Vaikka häntä hieman ärsyttikin Hunterin ajattelu tapa vampyyreistä, ei hän voinut olla myöntämättä, että szenvtelinestäkin löytyi muutama ihmistenteurastaja. Ryoun käsi hipaisi omaa kylkeä, jossa vaatteiden alla peitossa oli muutamia ei vielä täysin arpiintuneita haavoja. Vampyyriä puistatti kun ajatteli kohtaamistaan vanhemman veljensä kanssa. Nyt hän kuitenkin koitti saada keskittymisensä Hunteriin.
"Olet siis ihminen?" Ryou kysyi, koittaen saada keskustelua kehitettyä. Oli myös hyvä aina varmistaa, ettei seuralaisissa ollut vaikka jotain yllätävää demoniverta, jota eivät suuttuessaan osaisi hallita. Sellaiseen tilanteeseen ei olisi hyvä joutua.
|
|
|
|
Post by hakusana on Nov 4, 2009 17:27:19 GMT 2
''Juu...'' Hunter väännähti hymun naamalleen. ''Olen ihminen... eikä mitään jänniä erikoistaitoja oikeastaan löydy muutakun pari asetta taskun pohjalla.'' Hunter naurahti ja katseli Ryouta ja hänen reaktiotaan siihen mitä hän vain sanoi. Hunter istahti kirkon lattialle ja alkoi näpeltää omia sormiaan. ''Onko vampyyrinä olo jotenkin paljon erinlaisempaa kuin ihmisen... sillä olen aika tietämätön kuitenkin vielä niiden voimista ja kyvyistä.'' Hunter päästi tietämättömän ilmeen naamalleen ja katseli kirkon kattoa joka oli täynnä erikoisia maalauksia joissa oli jumalia ja demoneita.
|
|
|
|
Post by Piichi on Nov 4, 2009 17:56:24 GMT 2
Ryou tarkasteli Hunteria jokseenkin lasittunein silmin. Ihmiset osasivat sitten välillä olla erikoisia otuksia. Tämäkin mies, sanoi vihaavansa vampyyrejä, mutta tuossa hän nyt istui kysellen vampyyrinä olemisesta. Ota nyt tuollaisista selkoa.
"Riippuu minkä ottaa erillaisena, vampyyriltä menee parisataa vuotta näyttää 20 vuotiaalta. Fyysiset voimamme ovat paljon suuremmat. Tavallisen syömisen ja juomisen sijasta elämme teidän verellänne." Ryou selitteli. "Siinä oli jo jonkin verran poikkeavuuksia" Vampyyri jatkoi vielä lauseella. Hänen katseen pysytteli edelleen Hunterissa. Ryou ei vain voinut olla varma, että tuo ei aikoisi käydä kimppuun. Nyt varsinkin kun mies sanoi omistavansa aseitakin. Vampyyri värähti, että hän vihasi pistooleja. Niistä tuli mieleen ne muutamat kerrat kun hän oli löytänyt pikkuveljensä reikäjuustona...sellainen pisti vihaksi.
|
|
