|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 15:57:50 GMT 2
Kiyo oli uskaltautunut tulla pitkästä aikaan kylälle, muttei kuitenkaan nyt viitsinyt mennä ihan asutuksen luokse pomppimaan. Ties mikä vampyyrin tappaja tulee eteen, niinkuin silloin. Hänet säästettiin säälistä, oliko rillipäinen vampyyri nyt niin säälittävä? Hän ei nähnyt melkeinpä mitään ilman lasejaan, tai ainakin näki hyvin huonosti. Punainen tukka liehui viileässä iltatuulessa, samoin viitta. Aurinko oli juuri vähän aikaa sitten laskenut, vampyyrin oli turvallista liikkua. Ilman vaaraa joutua auringon valoon, ja Kiyo kun ei tavallinen vampyyri ollut. Hän joi vampyyrin verta, ja kesti huonommin auringon valoa.
Hän huokaisi, muistellessaan ensirakkauttaan. Hyetä, joka oli hänet hyljännyt yksin. Pieni kyynel vierähti vampyyrin poskelle. 'Miksi hän teki niin...' Kiyo mietti ja pyyhkäisi kyyneleen hihaansa. Hän katseli ympärillään olevia ruusuja, ne olivat hänestä hyvin kauniita. Punainen olikin yksi hänen suosikkiväreistään.
Vampyyri katseli ympärilleen, varmistaakseen ettei ketään näkynyt. Hyvä, ei ketään. Oltiin yksin, tai niin hän ainakin luuli.
"Soyo kaze nabiku chiisana hana no you na kimi ni
Hajimete deatta hi wa touku
Mada saga Sugite kizutsuke au hibi mo atta keredo
Ima de warai aeru omoi de "
Kiyo lauloi, laulu kuulosti hyvin kauniilta ja ammattimaiselta. Myös hieman haikealta, mutta kuitenkin onnelliselta. Hän olikin aika hyvä laulaja, mutta ei tosiaan tukännyt laulaa kenenkään seurassa. Yksin oli mukavampaa ja helpompaa, ei paineita. Hän sulki pian silmänsä ja jatkoi:
"Chikai au yakusoku wo wasurenai de
Dare yori mo taisetsu dakara
Egaita yume wo sukoshi zutsukanaete yukouyo"
Hän eläytyi täysin laulamiseensa, ja unohti ympärillä kaiken muun. Nyt hän olisi helppo kohde yllättää, ellei sitten joku haluaisi jäädä kuuntelemään tätä laulua. Monet varmaan jäisivät ihailemaan tätä upeaa ääntä. Ja mahdollisesti unohtaisivat muun.
|
|
|
|
Post by varashi on Sept 24, 2008 16:09:07 GMT 2
Eci makasi maassa kuorsaamassa keskellä ruusutarhaa. Hän oli sammunut siihen päästyään pakoon harvinaisen sitkeää demonin metsästäjää, joka uskoi hänen aiheuttavan kylälle vain onnettomuutta. Vaikka Eci oli yrittänyt selittää metsästäjälle ettei hänellä ollut pienintäkään aihetta yrittää mitään sellaista keskustelu päättyi taka-ajoon.
Nyt Eci pyöri maassa kovasti kuorsaten pitäen kiinni Huurre miekastaan, jonka tulipuusta tehty hutra lämmitti mukavasti häntä. Eci ei herännyt Kiyon lauluun Kiyon alkaessa laulamaan, mutta Eci kuitenkin alkoi kieriskellä hieman rauhattomammin tästä uudesta ärsykkeestä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 16:32:45 GMT 2
"Yasashii egao de boku no hohoemu kimi ga
Ima mo kawarazu ni soba ni iru
Me wo Tojireba Hora ikutsumono kisetsu ga
Bokura wo sotto tsutsumi konde yukuyo"
Kiyo jatkoi laulamistaan, eikä kuullut Ecin kuorsaamista. Osaksi laulunsa takia, ja sen että oli niin keskittynyt laulamiseensa. Niinkuin yleensä. Hän rakasti paljon laulamista, niin pystyi myös tunteitaan purkamaan hyvin. Kun ei nyt ketään ystävää ollut, vampyyrit ja ihmiset halveksivat. Ihmiset siksi, koska hän oli vampyyri ja vampyyrit siksi, että hän joi vampyyrin verta.
Vähän ajan päästä Kiyo lopetti laulamisensa ja avasi silmänsä. Hän ei voinut ymmärtää, mikä vika hänessä oli. Kiyo koitti olla kaikille niin ystävällinen ja kiltti, silti kaikki oli käätänyt hänelle selkänsä. Ensin vanhemmat hylkäsivät, sitten Hye, sisarukset ja pari muuta.
'Miksi kaikki kääntävät selkänsä minulle? Mitä olen tehnyt väärin...' hän mietti ja huokaisi. Pian alkoi kuuluakin kuorsausta jostakin päin. Vampyyri lähti kävelemään hiljaa ääntä päin, kukahan tänne oli nyt nukahtanut. Hän käveli vielä jonkin matkaa kunnes näki Ecin makaavan maassa.
|
|
|
|
Post by varashi on Sept 24, 2008 20:25:29 GMT 2
Ecin unen laatu rauhoittui laulun loputtua, minkä takia hän jäi sykkyrälle miekkaa halaten paikoilleen nukkumaan mumisten jotain lämmöstä ja metsästäjistä. Eci ei herännyt eikä huomannut Kiyoa, joka oli jo huomannut hänet. Sen sijaan hän vain jatkoi uniaan tietämättömänä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 20:35:51 GMT 2
Kiyo hymähti Ecille. Toinen vain koisasi.. No ei ihme, normaalit olivat menneet... Aika nuori toinen luultavasti oli, ainakin näytti. No, olihan hän itsekkin yli 400 ja näytti joltakin vähä yli 20 vuotiaalta. Toinen ei kyllä tuntunut ihmiseltä, jonkin sortin demoni. Punatukkainen käveli jonkin matkan päähän, kyyristyi ja taittoi yhden ruusun. Hän nousi seisomaan ja katseli verenpunaista ruusua. Vähän aikaan ihailtuaan ruusua, Kiyo onnistui saamaan ruusun piikistä viillon sormeensa. Vampyyri mutisi jotain ja pudotti ruusun jalkoihinsa. "Hittolainen..."
|
|
|
|
Post by varashi on Sept 24, 2008 20:40:26 GMT 2
Eci kuuli Kiyon manauksen heräten siinä samassa miekka valmiina. "Et saa minua senkin... Ai sinä et olekaan se metsästäjä! No olit tai et..."
Eci sanoi ja haukotteli laittaen miekan huotraan ja huotran selkään.
"Kerkesin jo luulla, että se ääliö olisi löytänyt minut... Tosin se on vain ajan kysymys..." Eci sanoi tylysti todeten ja mutisten jotain muuta pudistellen pölyjä vaatteistaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 20:44:11 GMT 2
Kiyo kääntyi katsomaan Ecia tämän puhuessa. "En todellakaan ole metsästäjä." hän sanoi pienesti hymyillen. Ei kuitenkaan aikonut ihan heti paljastaa olevansa vampyyri. Hmh? Löytänyt? Toinen on siis varmaan demoni. Ihmissusi tuskin tai vampyyri, kyllä Kiyo vampyyrin veren haistoi. Mutta demoni luultavimmin oli.
"Jahdataanko sinua vai?" vampyyri kysyi.
|
|
|
|
Post by varashi on Sept 24, 2008 21:32:43 GMT 2
"Et ehkä ole metsästäjä, muttet varmastikaan ihminen," Eci mutisi ja paransi huotran asentoa selässä, "Kuka tahansa ihminen olisi jo säikähtänyt kuullessaan että metsästäjät jahtaavat minua. Niin ne aina tekevät..."
Eci kirosi hieman harmistuneena ja lähti sitten kävelemään päinvastaiseen suuntaan Kiyosta. "Pitää löytää jokin tarpeeksi hyvä katos täksi yöksi..."
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 25, 2008 17:34:49 GMT 2
"En olekkaan ihminen... Ja miksi hätkähtäisin siitä, jos minunkin päätäni koitetaan saada takanreunalle?" Kiyo kysäisi. Juu, toinen ei tiennyt että hän oli vampyyri. Mutta tiesi ainakin, ettei hän ollut ihminenkään. Hänen ei ainakaan tarvinnut etsiä yöpymispaikkaa, sillä eihän nyt pitkään aikaan mene nukkumaan.
"Kylästä tuskin löytyy... Siellä vihataan meitä pimeyden olentoja. Olen paristi meinannut tulla tapetuksi." vampyyri sanoi huokaisten perään.
"Ainiin... Kuka olette?" Kiyo kysyi.
|
|
