|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 17:44:40 GMT 2
Ara oli mennyt katselemaan kauniin lumista metsää. Ensi lumi oli satanut ja oli pari astetta pakkastakin oli. Tyttö oli käynyt torilta varastamassa itselleen talvitakin. Se oli vaaleanruskea, ja kauluksessa ja hihoissa oli hieman karvaa. Animaagilla oli hieman tylsää joten tyttö kiipesi puun oksalle, joka kävi todella nopeasti, kun pystyttiin kävelemään kaikka vaakasuoria asioita pitkin ja myös katossa. Siitä hän sitten menikin ylösalaisin jollekkin oksalle, joka oli tarpeeksi korkealla ettei häntä pakosti heti havaittaisi. Ara kävi kyykkyyn istumaan ja katseli alaspäin.
'Tylsää...'
|
|
|
|
Post by tian on Jan 3, 2009 11:03:34 GMT 2
Nyole juoksenteli tyytyväisenä sinne tänne kuin pieni lapsi. Vaikka sehän hän tietysti olikin. Viime talvesta oli vielä jäljellä eräs todella, todella paksu villapaita joka oli vähintään yhtä lämmin kuin takkikin, ja tuon villapaidan ansiosta kylmäkään ei päässyt yllättämään joten hämähäkkianthro sai vapaasti nauttia ensilumesta ja pienistä lumihiutaleista. Taisipa tyttö yrittää lumienkelinkin tekaista mutta melkoinen hirviöenkeli siitä sitten tulikin sillä Nyole hämähäkin alaruumiineen ei ollut ihanteellinen lumienkeleitä tekemään.
Punapää kohautti moiselle pikkuseikalle olkiaan ja sen sijaan huomasi valtavan puun, jonka latvat olisivat mahtavia paikkoja pyydystää lumihiutaleita kielellä. Tyttö päästi suustaan pienen hihkaisun ja lähti kapuamaan ylöspäin, huomaamatta toistakin, joka tuolla oleili.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 3, 2009 13:18:27 GMT 2
Ara huokaisi ja edelleen pysyi oksalla. Tulisikohan tänne nyt edes joku... Jota voisi sitten vakoilla, edes vaikka metsän eläin. Virnistys levisi tytön huulille. Pian hän havaitsikin jonkun tulevan ja yllättyikin pienesti. Hämähäkki... Furry? Mikä lie. Toinen rupesi kiinnostamaan Araa kovasti, kun itse oli hämähäkkianimaagi. Ara katseli hetken nuoremman touhuja kunnes tämä rupesi kiipemään puuhun, missä itsekkin oli.
"Moi." Aracha tervehti ja oli harvinaista, että hän teki aloitteen, mutta olihan toinenkin hämähäkki, eli mikäs siinä.
|
|
|
|
Post by tian on Jan 3, 2009 14:28:54 GMT 2
Johtuen huomattavasta likinäköisyydestään, ei Nyole ollut lainkaan tajunnut toisen olemassaoloa ja hätkähtikin yllätyksestä kun kuuli tervehdyksen. Punapää siristeli silmiään ja yritti etsiä katseellan äänen aiheuttajaa kunnes äkkäsi ylempänä oksalla jonkun toisen tytön, josta oli Nyolen näöllä mahdoton erottaa muita yksityiskohtia. Silti hymy levisi hänen huulilleen, olihan se mukavaa aina silloin tällöin tavata muitakin elollisia.
"Terve! Mitenkäs sie olet sinne oksalle päässyt?", Nyole tervehti ja kysyi, sillä hän oli aina luullut eteivät ihmiset pystyisi kiipeämään tällaiseen, alhaalta melkein oksattomaan puuhun, eikä toisella tytöllä ainaan näin sumeasti nähtynä olevan mitään erityisiä välineitä tai ruumiinosia millä kykenisi kiipeämään noinkin korkealle...
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 3, 2009 14:41:18 GMT 2
Ara vaihtoi asentoaan ja kävi istumaan kunnolla oksalle ärsyttävää, kun veri valui päähän. "Helposti." hän sanoi. Toisella oli varmaan vielä hepompaa, kun hämähäkin alaruumis oli. Mutta varmaan huono näkö, onneksi hänellä itsellään ei ollut. Ihan hyvä, mutta ei kumminkaan kaikista paras.
"Olen hämähäkki animaagi, siksi pääsin tänne." animaagi kertoi ja oli harvinaisen ystävällinenkin. Varmaan siksi, kun tuossa tuntemattomassa oli jonkin verran samaa verta. Vaikka eri hämähäkkejä varmasti oltiin... Ara oli pieni seinälukki jonka liiskaisi vauvakin.
|
|
|
|
Post by tian on Jan 3, 2009 14:51:34 GMT 2
"Aa...Minä olen puolihämähäkki, näetkö? Ja vanhempani olivat kanssa ja isovanhemmista en tiedä. Kuka sää olitkaan?", Nyole pääsi jo hyvin alkuun puhetulvansa kanssa. Totta kai toinen näki, että tyttö oli puolihämähäkki ja luultavasti tuota toista ei voisi vähempää kiinnostaa, millaisia punapään vanhemmat tai isovanhemmat olivat. Lisäksi hänellä oli huono muistikin, joten hän epäili että vieras saattaisi jo olla kertonut oman nimensä eikä Nyole vain muistanut sitä, joten ainahan se oli hyvä varmistaa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 3, 2009 17:56:36 GMT 2
Ara nyökkäsi. Ei olisi kivaa olla ihan puoli hämähäkki, jotenkin oudon tuntuista olisi varmaan. "Ara." kuului lyhyt vastaus.
Aracha ei koskaan oikein koko nimeään sanonut ja siksi lempinimen vain kertoi ja vaati kutsumaan sillä.
Aran äiti oli myös hämähäkki animaagi ja isä oli normaali ihminen. Siitä varmaan johtui, ettei hämähäkin ominaisuuksia ollut kauheasti ihmismuodossa. Isovanhemmistaan ei taas tiennyt yhtikäs mitään.
|
|
|
|
Post by tian on Jan 13, 2009 17:33:31 GMT 2
//Anteeksi hilviästi kesto, onnistuin hankkimaan joksikin aikaa konekiellon ja loppu onkin historiaa//
"Leikitään!", Nyole huudahti iloisena tutkailtuaan hetken aikaa tätä Araa. Punapää pohti, millaista olisi kävellä kahdella jalalla... Hirvittävän hidasta varmaan. Ja tuhottoman kömpelöä. Tai no, Arahan osasi kävellä seiniä pitkin ja niin edes päin, mutta kyllä pikkutyttö mielummin itsenänsä kulki.
|
|
