Nathan Weather || Koji TAUOLLA

[Koji-Chan]

Nimi: Nathan Weather ( Surprising Shade [Yllättävä Varjo] )
Ikä: 24 vuotta
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Avoimesti Bi
Kansallisuus: Englantilainen
Laji: Ihminen

Luonne: Nath on aika tunteeton tyyppi, koska menneisyydessä kukaan ei piitannut hänestä niin ei hänkään piittaa kenestäkään. Siksi pystyykin tappaamaan kenet tahansa ilman omantunnon pistokia tunteet ovat niin kovettuneita. Eli on täysin turha vedota hänen tunteisiinsa missään tilanteessa. On ihme, jos saa myötätunnon heräämään hänessä. Vihaa on sen verran paljon, että se saattaa lähennellä jo hulluutta. Nath ei arvosta ketään muuta kuin itseään, muttei kumminkaan ole mikään kamalan itserakas. Tykkää leikitellä ihmishengillä, vaikka aluksi vähän vahingoittaa ja käskeä sitten juoksemaan pakoon. Jahtausleikit ovat mukavia. Joskus saattaa vähän pervoillakkin mielestään kauneille/komeille yksilöille, myöntää sen täysin, että on bi. Ei hän häpeä sitö ollenkaan.

On hänelläkin kumminkin heikkouksia, ja yhden avulla saa hänet ainakin pois joksikin aikaa. Nimittäin jos saa otettua maskin hänen päästään pois, silloin nimittäin Nathan peruuttaa nopeasti ja suojaa kasvonsa jotenkin. Hän ei halua kenenkään näkevän kasvojaan, ei kenenkään. Ja siinähän menee hetki, kun etsii naamiotaan. Nath myös pelkää tulta, koska on saanut traumoja siitä. Joten ihan pelkkä tulitikkukin saattaa pelastaa. Yrittää kumminkin päästä tulenpelostaan. Kasvot ovat kumminkin se heikoin kohta hän ei anna sille anteeksi, joka ottaa väkipakolla naamion kasvoiltaan. Se saa Surprising Shaden vihan ylleen.

Kumminkin jossain hyvin, hyvin syvällä sisällä on se sama poika, joka kaipaa rakkautta osakseen. Hän myös kaipaa oikeastaan ymmärtävyyttä, jota ei ole osakseen saanut. Helläpuolihan on lähes kaikissa, niin on siis hänessäkin. Sitä on vain lähes mahdotonta saada esille, mutta jos sen saa... Hän on oikein hyvä ystävä ja todellakin tappaa kaikki, jotka loukkaa ystäväänsä. Suojelee tätä henkensä kaupalla. Tälläistä ei vain oikein ole tapahtunut, koska ei ole ystäviä saanut. Aikaa siihen tarvii ja hyvää tuuria. Joskus pieni myötätunnon tunne saattaa herätä Nathanissa, jos joku on kokenut samankaltaisia asioita kuin itse. Hyvin harva varmaan jaksaa odottaa hänen pehmenemistään. Sisällään myös suree paljon, ja saattaa itkeäkkin ollessaan yksin. Juuri siitä syystä yksin hän on koko elämänsä ollut ja kosti tappamalla. Se vain helpottaa häntä, joten ei oikein pääse siitä eroon. Vaikka joskus ehkä tahtoisikin.

Ulkonäkö: Nath on pitkä ja kalpea mies. Pituutta on 176 cm ja paino on pituuteen nähden normaali. Voisi luulla, että käsissä ei ole yhtään lihasta. Mutta kyllä sitä löytyy. Hiukset ovat verenpunaiset ja alaselkään asti, hieman luonnon kiharaa hiuksista löytyy. Jakaus on enemmän oikealla puolella, ja muutamat suortuvat ovat hyvin kapinallisia, ja nousevat hieman pystyyn. Silmät ovat tuhkan harmaat. Nathan pitää kasvoillaan maskia, koska se osa kasvoista on hyvin pahasti palanut ja tuli vääristi niitä paljon. Ei ole kaunis näky. Hän hepeää niitä ja pitää siksi vaaleanharmaata naamiota päällään.

Vaatteet ovat puna-mustat suurimmaksi osaksi, koska ne sattuvat olemaan hänen lempivärejään. Hän pitää mustaa melkein maahan asti ulottuvaa takkia auki, jossa on vähän myös punaista. Takissa on myös korkea kaulus ja huppu. Takin alla on tummanharmaa hihaton kauluspaita, jossa on myös punaista vähän. Housut ovat tummanpunaiset. Saappaat ovat myös mustapunaiset (mustat ja punaiset nauhat). Takin päällä on tummanruskea vyö. Käsissä saattaa myös olla välillä punaiset tai mustat nahkahanskat ja mukanaan kantaa lähes aina puukkoa.

Menneisyys: Nathan on kokenut paljon epäonnea elämässään ja rakkaus oli jäänyt vähille. Hän syntyi raiskauksen takia, keskiajalla, ja äitinsä oli sen verran nuori, ettei pystynyt vielä huolehtimaan lapsestaan. Joten hän joutui erään perheen hoiviin, joka suostui huolehtimaan pojasta. Huolenpito alkoi vähentyä mitä vanhemmaksi tultiin ja jo viisi vuotiaana eli yksinäistä ja itsenäistä elämää. Hän vetäytyi aina syrjään. Velipuoltaan(ei oikeasti) taas ihailtiin, hemmoteltiin... Tälle annettiin kaikki mitä tahtoi, Nath ei saanut ikinä mitään. Pysyikin aina omassa pienessä huoneessaan poissa jaloista. Hän oli tahtonut aina nähdä oikeat vanhempansa, mutta ei koskaan voinut. Eräänä yönä talo syttyi palamaan ja Nathan ja tämän velipuoli olivat ainoat eloon jääneet. Nathan nyt vähemmin, koska hänen kasvonsa olivat kärsineet pahasti palossa. Nenästä ylöspäin kasvot näyttivät kamalalta ja siksi pysytteli aina syrjässä ja käytti hupullisia vaatteita, ettei kukaan näkisi hänen kasvojaan.

Orpokodissa ei veli ollut kauaan, kunnes pääsi uuteen kotiin. Nathan jäi orpokotiin, vielä moneksi vuodeksi. Kukaan ei tahtonut rumanaamaista lasta, monikaan ei tahtonut olla ystävä. Omaa itsenäistä elämäänsä eli kymmenvuotiaaseen asti, pitäen kaikkea sisällään. Siihen asti jaksoi elämäänsä orpokodissa kunnes karkasi, kukaan ei lähtenyt perään. Pikemminkin olivat onnellisia, kun pääsivät hänestä eroon. Silloin oli lämmin kesäyö ja Nathan harhaili pitkin pimeitä katuja. Ulkona ei ollutkaan kauaan hän törmäsi nimittäin erääseen mieheen, joka otti hänet huostaansa. Tämä ei välittänyt hänen tulen vääristämistä kasvoista ja kasvatti tätä. Ne olivat ainoita vuosia, milloin Nathan oli onnellinen ja tunsi rakkautta. Kumminkaan kaikki ei ollut miten hän oli luullut... Mies oli joutunut korviansa myöten velkoihin ja myi pojan kiertelevään sirkukseen, kuitatakseen osan veloistaan. Nathan alistui kohtaloonsa. Nämä vuodet olivat kumminkin kaikista pahimpia ja tuskallisempia.

Nathania kohdeltiin kuin vankia, kädet olivat melkein aina sidottuna selän taakse. Häntä lyötiin ja potkittiin. Kaikista pahin oli se, että joutui vain olla paikallaan haukuttavana, kun ihmiset tiulivat katsomaan näitä hirveitä kasvoja. Vuosien saatossa suru alkoi kehittyä vihaksi, vanhemmaksi tultiin koko ajan ja viha kasvoi. Viha kaikkia kohtaan. Jo kuollutta ottoperhettä, velipuolta, orpokodin väkeä, miestä ja sirkusväkeä kohtaan... Lähes kaikkia. Viha hautoi hänen sisällään kaksi vuotta, siihen saakka kunnes oli 15 ja onnistui karkaamaan läheiseen metsään. Juostessaan hän löysi matkalla jonkun maskin minkä sitten laittoi kasvojensa suojaksi, niin kukaan ei näkisi Nathanin kasvoja ja ei tunnistaisi. Hän varasti uudet vaatteet itselleen ja kävi yöllä tappamassa sirkuksen tirehtöörin ja matkalla pari muuta. Hän vannoi kostavansa kaikille.

Hulluus alkoi myös saada selvää valtaa Nathanista. Suuren surun tilalla oli viha ja hulluus, hän oli tunteeton kaikkia kohtaan. Koska kukaan ei ollut rakastanut häntä, pian hän itsekkin unohti miten rakastaa. Murhaamista jatkui vuosia, ei hän tietenkään aina ollut tappamassa ketään. Ei liian useasti, ettei epäillä. Siitä Suprising Shade tulikin, kun hän yllätti varjoista. Yksi uhreista oli velipuoli. Kukaan ei saanut tietää henkilöllisyyttä, maskin taakse ei nähnyt kukaan. Ihan aikuisenakin jatkoi tätä hommaansa, koska siitä oli alkanut kehittyä pakkomielle. Nath oli tyytyväinen aiheuttamastaan pelosta ja muusta. Mutta onnistuttiin hänet pysäyttämään lopulta, hänet saatiin kiinni. Nathan sai kuolemantuomion, mutta pääsi kumminkin pakoon tyrmästä ja päätyi portaalin kautta Szenvteliin. Puoli vuotta hän on piinannut sen asukkaita ja auheuttanuyt pelkoa.

Taidot:
Nathan on taitava käyttämään kaikenmaailman teräaseita.
Nath osaa kadota taitavasti varjoihin, oikeastaan menee vain varjoihin ja on hiljaa liikkumatta.

Muuta:
- Tahtoisi kumminkin sisimmässään ystävän, mutta tietää ettei voi saada.
- Tappoi velipuolensa.
- Kasvoilta on helppo bongata hullu ilme
- Tappaa yleensä kauniita/komeita, koska on kateellinen

Vahvuudet ja heikkoudet
Hän on nopea ja hyvä katoamaan. Nath osaa myös käsitellä hyvin teräaseita.

Hänet saa kaikkoamaan, jos saa naamion pois kasvoilta. Joka saattaa olla välillä helppoa.