|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 0:02:50 GMT 2
Nath ei itse ihan hulluuttaan huomannut, koska se oli pohjimmiltaan vain surua, joka oli muuttunut vähitellen vihaksi. Ja tappamisesta oli tullut pakkomielle. "Niin on." hän naurahti.
Hän odotti vähän aikaa, kun toinen oli lähtenyt juoksemaan. Pian lähti itse perään. Nath juoksi hyvin maastossa.
Hän toivoi, että tulisi saamaan toisen kiinni täällä. Mutta olisi ainakin aikaa koko elämä. Hän löytää toisen vielä joskus ja tappaa. Niin hän aikoi. Nath ei tahtonut epäonnistua.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 0:08:27 GMT 2
Rata ei juossut kovinkaan kauas. Hän tahtoi hieman pilailla tuon murhamiehen kustannuksella ja jäädytti pienen lammikon vierestään jos hyvin kävisi Nath liukastuisi siihen ja löisi päänsä. Ei kuitenkaan toivottu liikoja. Edelleen virnuillen Tsumetai mutisi jotain ja jatkoi juoskemistaan. Hän pujotteli puiden välistä. Vaihtoi silloin tällöin suuntaa ja lopulta pysähtyi. Pysähtyi erään puun vierelle ja kapusi oksistoon piiloon. Sinne hän jäi odottamaan leikki seuraansa. Odotellessaan Arata alkoi pohtia asioita. Miksi se mies oli pitnyt naamiota? Oliko hänellä todellakin syy murhiin? Joka tapauksessa mies oli vaikuttanut surulliselta. Hymyillen Tsumetai istui oksallaan. No niin kauan kun maskimies ei kertonut hänelle murhistaan sun muista seura kelpasi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 0:11:28 GMT 2
Nath pysähtyi ja koitti kuunnella ääniä, täällä saattaisi pitkänkin matkan päästä kuulla jotain. Ja hän kuuli juoksuaskelia ja lähti juoksemaan niiden suuntaan. Tietämättömänä toisen jäädyttämästä lätäköstä... Ja tietenkin liukastui ja kaatui takamukselleen maahan. 'Helvetti... Hän ei tule saamaan helppoa kuolemaa.' mies kirosi.
Nathan nousi seisomaan ja jatkoi matkaansa, miettien minne toinen oli mennyt ja tutkaili mahdollisia jälkiä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 0:16:15 GMT 2
Tsumetai istuskeli hiljaa oksallaan. Kaikki aistit oli viritetty huippuunsa. Hän oli varma, että kuulisi jos Nathen olisi lähistöllä. Virnuillen hän kuvitteli mielessään punahiuksisen liukastelemassa jäällä jonka hän oli luonut matkan varrella. Arata oli pohtinut jo valmiiksi mitä tekisi jos toinen sattuisi tallustamaan hänen puunsa juurelle. Ensin hän hyppäisi herran reppuselkään ja onnitelisi tuota hänen löytämisestään. Sen jälkeen voisi ehkä ottaa asiat hiukan vakavammin. Ratalla taisi olla hieman mutterit löysällä kun tuolla tavalla virnuili vaikka oli tappamis uhan alla, mutta minkäs sille voi jos nyt sattuu hymyilyttämään.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 0:19:00 GMT 2
Nath jonkin aikaa harhaili, kunnes hahmotti jonkun hahmon puussa. Muttei mitenkään etee mennyt pomppimaan.
Nathen kiersi hiljaa puun taakse, niin että näki toisen selän ja rupesi itse nyt kiipeämään puuhun. Toinen saisi kokea mukavan yllätyksen. Murhaaja virnisti itsekseen. Pian hän saisi tuntea käsillään tuoreen ja lämpimän veren.
Pian hän saisi kostoaan taas edistymään.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 0:24:06 GMT 2
Rata istui puussa, huomaamatta takanaan kiipeävää punapäätä. Asentoaan parannellen hän huokaisi ja katsahti taivaalle. Naurahtaen hän alkoi selitellä yksinään.
"Miksi minä aina törmään niihin tyyppeihin jotka ovat kärsineet taikka vastaavaa? Miksi en voi tutustua tyyppeihin joilla on asiat hyvin vaikka haluaisin?" Tsumetain puhe oli oikeastaan hiljaista mutinaa. Hän oli tottunut yksikseen jutusteluun odotellessaan jotakin. Siitä oli tullut tapa. "Onko tässä järkeä? Leikkiä nyt piilosta murhaajan kanssa?" hän kyseli itseltään, eikä kiinnittänyt mitään huomiota taakseen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 0:31:44 GMT 2
Hyvä, toinen ei huomannut. Puhukoot rauhassa itsekseen.
Nathan tuli toisen taakse ja laittoi nopeasti puukon taas tämän kurkulle ja päänsä tämän olkapään yli korvalle. "Olen vanhatekijä, luulitko pääseväsi pakoon?" Suprsising Shade kuiskasi toisen korvaan.
Tästä tuli niin helppoa.
"Viimeisiä toiveita?"
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 0:36:35 GMT 2
Tsumetai säpsähti kun tunsi kylmän puukon taasen kurkullaan. Kuitenkin analysoituaan hieman tilannetta hän naurahti ja hymyili.
"Onneksi olkoon herra vanha tekijä. Löysit minut, mutta taisit vähän liukastella matkalla?" Arata kysyi ja tirskahti. Hänen kätensä kiertyivät tiukasti puun ympärille ja hitaasti se oksat alkoivat jäätyä liukkaiksi. Usvametsä oli hyvä paikka jään luomiseen. Ilmassa oli niin paljon kosteutta, että se onnistui leikiten.
Nyt puu oli liukkaan jään peitossa ja pienikin liike olisi alku putoamiselle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 0:46:54 GMT 2
Nath hymähti. "Et tiedä monta vuotta olen murhannut ihmisiä, joten älä pilkkaa minua. " hän sanoi töykeästi. Toinen todella ärsytti häntä, mutta eipä enään kauaan. Hän ei ollut kiinnittänyt huomiota toisen jäädyttämiseen, kun ei ole tottunut tappaa elementin hallitsijoita.
Ja kun Nathan koitti parantaa hieman asentoaan hän liukastui taas, mutta sai otettua yhdestä oksasta kiinni. 'Hitto, menee huonosti.'
Ja huonommaksi kaikki menikin, kun oksa katkesi ja Nathan tippui lyhen matkan maahan. Pahasti ei kumminkaan käynyt. "Helvetti..." Nath kirosi taas, osaksi kivusta ja ärtymyksestä. Hän nousi ylös ja katsahti hyvin murhaavasti toiseen.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 8:56:04 GMT 2
Arata katseli Nathanin pudotusta ja toisen lössähtäessä maahan Tsumetai repesi nauruun. Nauraminen ikävä kyllä horjutti hänen tasapainoaan ja hänkin putosi. Kuitenkin sai tarrattua oksasta hetkeksi ennen kuin ote lipesi ja Arata putosi jaloilleen maahan edelleen nauraen.
"En minä sinua pilkkaa. Sanoit, että haluat pitää hauskaa. Et siis voi kieltää sitä minultakaan!" Tsumetai tuijotti huvittuneena Nathiin kun tuo nousi ylös. "Ja usko pois! Tuo putamisesi oli hulvatonta!" Tsumetai tirskahti vielä kertaalleen ja katseli naamion taakse piiloutunutta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 9:30:28 GMT 2
Nathania ärsytti vielä enemmän ja alkoi koko ajan vihaamaan Tsumetaita enemmän. Noin oltiin hänelle aina naurettu... Neurettu, kun joku iskee vaikka ruoskalla selkään. Kaikki vain nauroivat, kun hän kärsi. Kukaan ei tehnyt mitään auttaakseen. Ja toinen onnistui saamaan nuo muistot Nathin mieleen.
"Naura vain." hän tyuhahti.
"Kaivat vain syvempää kuoppaa itsellesi." Suprsining Shade sanoi ja tuli lähemmäs Arataa. "Niin, oliko niitä viimeisiä toiveita?" hän kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 10:19:13 GMT 2
Arata mietiskeli viimeistä toivettaan ja hymyili.
"Haluan tietää tarinasi." Tsumetai vaati vakavoituen. Jos hän nyt kuolisi. Haluaisi hän tietää kenen kädestä se tehtäisiin. Kuoleminen vieraan nimestä ei kuulostanut kovinkaan kummoiselta. Nath oli astunut lähemmäs ja Ratan teki mieli peruuttaa monta metriä. Kauas tuosta naamari juipista. Kuitenkin hän seisoi paikallaan ja tuijotti vastausta odottaen Suprsining Shadea kohden.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 10:56:24 GMT 2
Nathan tuhahti. Miksi toinen juuri tahtoi tietää hänen tarinansa? Ei Nath tahtoisi kertoa sitä, mutta hän kunnioitti kumminkin sitä viimeistä toivomusta. Joten oli pakko tuotakin. "Hyvä on. Mutta saat katua syntymääsi, jos kerrot sitä eteenpäin. Siis jos onnistut jotenkin karkaamaan." hän sanoi.
"Äitini hylkäsi minut heti syntymäni jälkeen, koska oli liian nuori hoitamaan. Jouduin erääseen toiseen perheeseen sitten, jossa oli jo yksi poika. Jo viisi vuotiaana elin lähes itsenäistä elämää, kukaan ei huolehtinut minusta. Kasvattivanhempani vain hemmottelivat omaa lastaan. Sitten eräänä yönä syttyikin talo palamaan ja selvisin kasvattiveljeni kanssa siitä, vanhempamme kuolivat. Ja kasvoni paloivat. Jouduimme tietenkin orpokotiin ja eipä elämä sielläkään mukavaa ollut. Minua pilkattiin ja haukuttiin kasvojeni takia. Kymmen kesäiseksi asti jaksoin olla siellä, kunnes karkasin. Ja päädyin erään miehen hoiviin. Luulin, että hän piittaisi minusta. Mutta ei! Hän helvetti vie myi minut kiertelevälle sirkukselle. Olin suuri vetonaula silloin monet tulivat katsomaan minua. Ksvattiveljenikin. Lopulta kyllästyin siihenkin ja 15 vuotiaana karkasin ja murhasin sen sirkuksen tirehtöörin. Varastin naamion sirkukselta ja lähdin matkalleni kostamaan. Aika monen vuoden päästä minut saatkiinkin kiinni ja tuomittiin kuolemaan, hirttämällä. Karkasin vankilasta ja päädyin portaalin kautta tänne." hän viimein lopetti ja oli pitänyt äänen sävynsä lähes samana koko ajan. Normaalina ja välillä vihaisena.
"Oletko nyt tyytyväinen?" hän tiuskaisi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 11:10:09 GMT 2
Arata kuunteli tarinaa häämästyneenä. Toisen lopetettua hän tunsi katumusta kysymyksestään ja laski katseensa hetkellisesti maahan.
"Anteeksi, et varmastikkaan olisi halunnut puhua tuosta..." Tsumetain ääni oli hiljainen. Nyt hän ymmärsi miksi Nath oli niin vihainen ja murhan haluinen. Itsekkin varmasti olisi tuossa tilanteessa. Ei ketään johon luottaa, ei ketään jota rakastaa. Se oli varmasti kamalaa.
Hetkisitten Arata oli varma siitä, että voisi tapella tuota miestä vastaan ja paeta. Kuulemansa jälkeen halu taistella oli kuitenkin kadonnut tyystin. Rata tuijotti Nathiin liikahtamatta kuin odottaen tuon nitistäen hänet tuostavain.
"Helpottaisiko kuolemani sinun oloasi? Ja anteeksi, että nauroin kun putosit oksalta." Hän mutisi ja katseli katuvasti naamion taakse piiloutunutta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 11:20:18 GMT 2
Nathan katsoi naamionsa takaa toista suoraan silmiin. Toinen ei voi koskaan käsittää häntä, ei kukaan. Ei kukaan voi tietää miltä tuntuu elää tälläisten kasvojen kanssa. Vaikka sanotaan, ettei ulkonäöllä ole väliä... Se on pelkkää palturia. Nath kun sisällään tahtoi olla komea, kun ei ole koskaan ollut. Ei voi sanoa, että on komea pokkupoikana. Jossain syvällä sisimmässään hän tahtoi vain hyväksynnän ja jonkun jolle uskoutua. Jonkun jolle kertoa tunteistaan mitä hän koki. Tappamisen halu ja hulluus olivat suurimmat esteet.
"Miksi muuten tappaisin kaikkia? Jos tapan melkein kaikki komeat ja kauniit, niin minua voidaan pitää sellaisena. Ja muitakin, jotka ovat samassa veneessä kanssani." hän sanoi.
Miestä ihmetytti se, että miksi toinen oli oikein pyytänyt anteeksi. Ei kukaan ollut ennen pyytänyt. Ja oli toisaalta ihme, että toinen ei pyytänyt viimeiseksi toiveekseen, että hän ottaisi naamionsa pois. Sekin olisi ollut aika paha jo, kun kasvojaan ei tahtonut näyttää. Ei kukaan voi katsoa niihin ajattelematta niiden rumuutta.
|
|
