|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 14:43:23 GMT 2
Arata hymähti. Tappaisi kaikki komeat ja kauniit? Oliko Rata muka jotenkin komea? Vakavana Tsumetai katseli Nathia päästä varpaisiin. Miltäköhän tuon kasvot mahtoivat näyttää ilman naamiota? Valkohiuksinen pudisti päätään. Hänellä ei ollut oikeutta saada nähdä toisen kasvoja niin turha sitä miettimäänkään.
"Hassua...ajattelin, että saisin elää onnellisen elämän. Löytää jonkun jonka kanssa viettää elämäni, mutta nyt kuitenkin seison tässä vaikka voisin juosta karkuun ja välttää murhatuksi tulemisen." Tsumetai naurahti pienesti. Harmaansävyiset silmät etsiskelivät kontaktia Nathin silmiin. "Jostain syystä en vain halua paeta..." Rata selitti hiljaisena ja odotti toisen vain iskevän puukollaan tai muulla aseellaan(jos nyt sellaisia oli) ja tappavan hänet. Arata oli niin epäitsekäs, että jos se vain helpotti toisen oloa oli valmis kuolemaan. Nathin tarina oli ollut jotain mikä oli koskettanut Rataa ja nyt valkohiuksinen vain seisoi ja katseli harmaansävyisillä silmillään Suprsining Shadea.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 14:56:53 GMT 2
Nath hymähti hieman. Niin, kaikkihan tahtovat onnellisen elämän. Hänkin tahtoisi, mutta sit' ei voinut enään saada. Suprising Shade asteli Aratan eteen ja kosketti puukolla tämän kaulaa. Hän ei tahtonut tehdä tätä ihan nopeasti, kun se olisi tylsää.
"Olet erilainen, kuin muut. Monet parkuisivat kuin kakarat ja rukoilisivat, etten tapa heitä tai juoksisivat pää kolmantena jalkana karkuun. Sinä vain pysyt siinä paikoillasi..." Nathan selitti ja viilsi uuden haaman Aratan kaulaan.
Tätä ei hoidettaisi perinteiseen-kurkku-auki-tyyliin... Hieman hitaammin. Nath koitti tönäistä toisen maahan.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 15:05:04 GMT 2
Tsumetai värähti kun tunsi lämpimän elämännesteen valuvan kaulallaan, oman verensä.
"En ole mikään parkuja taikka pakoilija..." hän kuiskasi ja tunsi tönäisyn. Hetken Rata horjahteli, mutta kuitenkin pysyi pystyssä. Hän laski kätensä varoen kaulalleen ja pyyhkäisi pois suurimman osan valuvasta verestä. Se ei kuitenkaan paljoa auttanut, sillä pian haava taas vuosi ja punainen neste valui pitkin kaulaa. Osa Aratasta olisi halunnut väittää vastaan ja taistella, osa taas halusi vain olla toisen nyrkkeily säkkinä ja antaa toisen purkaa vihaansa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 15:12:44 GMT 2
"Olen huomannut sen." Nath sanoi virnuillen.
Ihmeellisen rauhallinen toinen kyllä oli, epätodellisen. Hän itse olisi ainakin taistellut vastaan.
Tällä kertaa hän koitti iskeä puukkonsa syvälle Aratan vasempaan olkapäähän. Veitsen terä oli jo hieman punainen, toisen kaulavaltimosta tulleesta verestä. Punainen oli hänen toinen lempivärinsä, punainen kuvasi hyvin verta.
Osui tai ei, Nath koitti voimakkaammalla tönäisyllä kaataa toisen.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 15:20:36 GMT 2
Arata väisti vaistomaisesti kipua ja siirtyi sivuun puukon tieltä. Tönäisystä hän ei kuitenkaan selvinnyt niin helposti. Tsumetai rysähti maahan pää edellä. Hän nousi käsi varsiensa varaan istumaan ja virnisti.
"Olet melkoisen hyvä murhaaja." Arata mutisi "Et selvästikkään aio päästää minua ilman tuskia?" Kysymys oli melko turha, mutta Tsumetai tunsi pakottavaa tarvetta puhua. Typeräähän se oli, mutta mitäs sille mahtoi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 15:24:36 GMT 2
Nathan tiesi, että jotkut väistivät automaattisesti. Ei se haitannut kestäisi vain kauemmin.
Hän kyykistyi sitten toisen eteen ja melkein oli tämän päällä. "En tietenkään." Nath naurahti ja hullun kiilto alkoi paistaa hänen silmistään. "Kyllä sinäkin jäädytit sen pirun lätäkön ja puun." SS sanoi hieman katkerasti.
Nathan laittoi puukkonsa toisen oikean olkapään kohdalle, mutta ei tehnyt vielä mitään. Vähän ajan päästä rupesi vetämään sitä hiljaa painaen alaspäin kyynärvartta, painaen hieman kovempaa, että parempi haava tulisi. Ja enemmän verta.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 15:37:53 GMT 2
Nathin silmistä paistava hulluus alkoi todella pelottaa Rataa ja nyt hän vasta alkoi tajuta mihin oli suostumassa. Ei sitä kuitenkaan kauaa ehtinyt ajatella kun kipu viilsi käsivartta. Tsumetai puri hampaansa yhteen estäen kivun huudot. Harmaansiniset silmät katselivat Suprsining Shadea kohden. Niistä paistoi osittain pelko osittain kipu. Mitä enemmän tuo naamari miekkonen puukollansa painoi, sitä sietämättömämmäksi kipu kävi ja lopulta Rata ei enää kestänyt. Hän karjaisi ja tarrasi vapaalla kädellään Nathin käsivarteen. Valkohiuksinen laski päänsä satuttajansa olkapäätä vasten ja koitti vetää viilleltyä kättään turvaan.
'Sattuu, sattuu kamalasti. Mikä minuun oikein meni? Miksi en vain juossut karkuun? Sattuu ihan saamaristi' Arata toisteli kipuaan mielessään ja hautasi kasvonsa Nathin olkapäähän hammastaan purren. Käsi joka oli kiertynyt Suprsining Shaden käsivarren ympärille puristi voimakkaasti. Tsumetai oli ollut toisen menneisyyden sokaisema, mutta nyt hän olisi halunnut paeta. Kuitenkaan enää se ei varmastikkaan olisi mahdollista.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 15:47:43 GMT 2
Nathan nautti siitä, että sai aiheutettua pelkoa jollekkin toiselle. Nautti myös siitä, että aiheutti tuskaa. Hän itse oli kokenut tietenkin sitä itse henkisesti ja fyysisesti. Sirkuksen vankina pahiten. Häntähän oltiin hakattu ja potkittu päivästä toiseen ja ihmiset vain nauttivat katsella häntä tuskissaan.
Niin hänkin kyllä nykyään, ja ei hän siitä piitannut. Toinen jotenkin muuttui... Enään jotenkin ei ollut niin rauhallinen. Ei tässä edes pystyisi tosin olemaan. Hän antoi toisen ihan raihassa olla itseään vasten, kun ei se niinkään haitannut. SS jätti nyt hetkeksi toisen kyynärvarren rauhaan ja katsoi verta puukossaan. Nyt terä oli lähes kokonaan punainen. "Tiesitkö, että kannattaa miettiä kahdesti mihin ryhtyy." hän kuiskasi toisen korvaan ja koitti viiltää nyt toisen kylkeen pari viiltoa, mutta ei kamalan syvää.
Hän ei tahtonut toisen heti kuolevan. Nath aikoi tehdä monta haavaa ja jättää sitten tuohon. Ei Rata kumminkaan jaksaisi lähteä minnekkään, tai ainakin hän niin ajatteli.
Nath laittoi nyt puukkonsa toisen rintakehälle ja viilsi uuden naarmun, mutta ei edelleenkään hirveän syvää.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 15:56:22 GMT 2
Arata tunsi puukon rintakehällään. Nyt rintakehäkin vuosi, onneksi kuitenkin vain vähän. Käsi kylläkin vuosi ja kunnolla.
"Minä mietinkin, halusin auttaa sinua. Arvasin, että et olisi antanut mahdollisuutta ystävystymiseen, joten ajattelin, että jos saat purkaa kiukkuasi minuun. Niin ehkä...ehkä..." Tsumetain lause jäi kesken ja hän vaikeni. Turha hänen oli Nathille selittää asioista. Ei toista kiinnostaisi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 16:02:43 GMT 2
"Luuletko, että uskon muka sinua?" Nath kysyi töykeästi.
"Kumminkin heti tilaisuuden tullen ottaisit naamioni pois, kun tahdot nähdä kasvoni. Ja ihan varmasti säikähdät niitä." hän sanoi, melkein sylkien sanat suustaan. Hän ei antaisi kovinkaan moneelle mahdollisuutta ystävystymiseen. Ehkä niille, jotka tiesivät todella miltä tuntui elää kurjuudessa ulkonäön takia.
Pirullinen ilme nousi pian punahiuksisen kasvoille ja tämä painoi puukollaan Aratan vanhempaa haavaa kyynärvarressa.
"Osaatko arvata lempivärini?" hän kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 16:07:54 GMT 2
Arata pysyi hiljaa. Kuten hän oli arvellutkin. Ei Nathia kiinnostanut. Jälleen kerran kipu viilsi hänen ruumistaan, entistä voimakkaammin. Tsumetai älähti tuskasta ja puristi kädellään entistä voimakkaammin toisen käsivartta.
"Pu-punainen, punainen on lempi värisi. Veren väri...mutta tiesitkö, että punainen merkitään myös rakkauden väriksi?" Rata kysyi hampaidensa välistä. Nath todellaoli ammatti murhaaja. Käänsi kirjaimellisesti puukkoa haavassa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 16:21:59 GMT 2
Nath nyökkäsi. "Tarkoitan nyt lähinnä veren punaista, niinkuin hiukseni." Nath tarkensi. Rakkauden väri oli hänestä enemmänkin vaalean punainen.
"No, entäs toinen lempivärini? Osaatko arvata sitä?" sen pitäisi kyllä nähdä vaatetuksesta, kun se on mustavalkoinen väriltään. Nyt kun on kiltisti viilletty vain pari pientä haavaa ja vain yksi iso kyynärvarteen voitaisiin tehdä taas yksi isompi haava, toiseen käteen.
Niin hän päättikin tehdä, tosin ei kyynärvarteen vaan ihan olkapäähän samankaltaisen pitkän viillon.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 16:33:18 GMT 2
Rata tuhahti.
"Ei mitään havaintoa." Hänen äänensä oli vain heikko kuiskaus. Jotenkin Arata aisti, että pian taas tekisi kipeää ja yritti jotenkin valmistautua siihen. Se kyllä oli tavallaan mahdotonta, koska ei sitä varmaksi tiennyt mitä Nath seuraavaksi tekisi. Tsumetai siis pysyi hiljaa aloillaan. Odottaen jotain kivuliasta. Käsi joka oli veren peitossa tuntui voimattomalta. Vaikka Rata kuinka yritti ei hän saanut sitä nousemaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 16:50:19 GMT 2
"Musta." kuului oikea vastaus.
"Musta on, kuin pimeys." hän sanoi. Pimeys missä hän toteuttu yleensä murhansa. Pimeys minkä kaikki tulisivat kokemaan ja hänkin ehkä joskus.
Suprising Shade siirsi taas puukkonsa, mutta tällä kertaa toisen vatsan kohdalle ja teki sinnekkin pari pientä viiltoa. "Kaduttaako sinua yhtään, ettet lähtenyt pakoon?" Nath kysyi ihan vain härnätäkseen.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 16:55:29 GMT 2
Arata mietti hetken toisen kysymystä.
"Ei, en kadu sitä etten lähtenyt pakoon kuin joku rotta. En ole sellainen" hän vastasi. Mielessään kuitenkin Tsumetai katui jokaista sanomaansa sanaa, jokaista elettä joka oli ajanut hänet tähän tilanteeseen. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut Nathin tietää. Pienet viillot jotka SS oli vatsan alueelle tehnyt eivät tuntuneet miltään. Rata ihmetteli sitä hetkisen, mutta tajusi pian. Kaikki teki niin kipeää ettei hän enää edes tuntenut pienempiä haavoja. Hänen ruumiinsa muuttuisi hitaasti tunnottomaksi
|
|
