|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 20:20:27 GMT 2
Melkein luonnottoman kaunis henkilö istui ruusupuutarhassa olevalla penkillä ja katseli tähtiä. Oikeastaan henkilöä olisi varmaan pitänyt sanoa komeaksi, kun oli mieshenkilö. Mutta hänellä oli aika naiselliset kasvot, mutta kyllä muuten oli ihan mies. Punaiset hiukset liehuivat nätissi pienessä ja viileässä tuulessa.
Iloinen hymy paistoi Kiyon kasvoilta. Hän oli niin onnellinen nyt... Koska oli sopinut riitansa rakkaimpansa kanssa ja olivat sitten taas yhdessä. Entistä läheisimpinä. Vampyyri mietti, ettei mikään voisi pilata tätä onneaan. Hän poimi maasta yhden hieman lakastuneen ruusun ja katseli sitä. Onneksi kohta tulee kevät ja ruusut ovat silloin kauneimmillaan. Samoin koko luonto.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 20:29:24 GMT 2
Joku muukin oli eksynyt öiseen puutarhaan. Lähinnä jonkun katujengin johtajalta näyttävä nuorimies talsi puutarhassa naama inhoavassa virneessä. Paikka oli niin inhottavan kaunis laksatuneenakin ja kaiken lisäksi se toi mieleen muistoja. Hye inhosi muistoja. Hän nappasi käteensä lakastuneen ruusun ja taittoi sen kahtia. Ruusua tuijotellessaan vampyyrin silmiin pisti jokin. Hän ei ollutkaan yksin puutarhassa. Penkillä istui joku, joku jolla oli punaiset hiukset. 'Ei voi olla totta...voisiko se olla?' Hye astui hiljaa askeleen lähemmäs penkillä istujaa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 20:32:38 GMT 2
Kiyo rupesi hiljaa hyräilemään jotain kappaletta ja lopulta se muuttui hiljaiseksi lauluksi. Kaiken laulamisensa ja onnellisuutensa keskellä hän ei kuullut kenenkään lähestyvän. Tai edes vaistonnut.
'Ihanaa olla taas niin onnellinen. Kannatti tulla tänne...' hän ajatteli hymyssä suin.
Kiyon olisi tehnyt mieli mennä kailottamaan koko kylälle onnellisuuttaan ja sitä, että oli taas Tapionin kanssa. Mutta siitä ei varmaan kukaan pitäisi ja hän melkein nauroikin ajatukselleen. Mutta vain mielessään.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 20:37:41 GMT 2
Hye ehti vielä hetken tarkastella penkillä istujaa ennen kuin tuo aloitti laulunsa. Vampyyrin kavoille levisi virne. 'se siis todellakin olet sinä Kiyo' Hye astui vielä muutaman askeleen lähemmäs ja jäi siihen seisomaan. Huvittunut virne levisi miehen kasvoille. Oliko vain sattumaa, että heti kun hän palaa tähän kylän pahaseen törmäähän ensimmäisenä ex-poikaystäväänsä? Miksi hän ei voinut törmätä vaikka vampyyrinmetsästäjään?
----------------------
lyyhyyyyt
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 20:41:19 GMT 2
Kiyo lopetti viimein lyhkäisen laulunsa ja nojasi penkin selkänojaan. Edelleenkään hän ei tajunnut Hyetä.
No hyvä sinänsä, koska se saattaisi olla aikamoinen yllätys. Ensirakkauden tapaaminen näiden kaikkien vuosien jälkeen. Hän kyllä on kauan tahtonut tavata Hyen ja kysyä tältä, että miksi hylkäsi. Muttei sillä niinkään väliä enään, koska nyt on uusi rakkaus joka ei tulisi kuolemaan vielä pitkiin aikoihin.
Sellaisen lupauksen Tapion teki, että olisi Kiyon kanssa niin kauan kunnes kuolisi.
Elämä on kerrankin ihanaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 20:58:27 GMT 2
Hye kiersi nopeasti ja äänettömästi Kiyon penkin taakse ja nojasi rennosti sen selkänojaan. Virnuillen hän avasi suunsa.
"Pitkästä aikaa Kiyo.." Vampyyri halusi nähdä punapään vähintään säpsähtävän hänen ilmestyessään paikalle. Olihan Hye kuitenkin jättänyt hänet ja nyt sitten kehtasi muutaman vuoden päästä palata takaisin. Katsellessaan mustilla silmillään Kiyoon vampyyriä alkoi ällöttää. Miten tyhmä hän oikeasti oli nuorempana ollut? Oli ällöttävää ajatella, että hän oli joskus ollut rakastunut.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 21:05:28 GMT 2
Kiyo tosiaan säpsähti. Hän siirsi nopeasti katseensa Hyehen ja melkein jähmettyi. 'Mitä ihmettä? Hye?!' hän ajatteli ja nousi penkiltä seisomaa katse edelleen toisessa. Mitä toinen nyt muka tahtoi? Pyytäisi edes anteeksi sitä, että oli jättänyt tai olisi edes kertonut silloin, koska se satutti paljon. Ja nyt kaikkien vuosien jälkeen oli tullut takaisin, tai sitten tämä oli kohtalon ivaa.
"Hye, mitä ihmettä teet täällä?" hän kysyi.
Kiyo kyllä aikoisi kysyä myös, että miksi toinen hyökäsi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 21:12:51 GMT 2
Hye virnisti. Kiyo käyttäytyi juuri niinkuin hän oli olettanutkin. Kun punahiuksinen oli noussut penkiltä hän hyppäsi tuon paikalle istumaan. Mustat silmät tuijottiva Kiyoa kallellaan olevasta päästä.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää." pirulainen sanoi vaikkei sitä kylläkään tarkoittanut.
"Miten niin mitä ihmettä teen täällä? Enkö muka saisi oleskella synnyin seudullani?" Vampyyrin katse näytti tyhjältä kun hän nappasi käteensä taasen yhden lakastuneen ruusun ja repi siitä terälehtiä yksi kerrallaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 8, 2009 21:17:19 GMT 2
Kiyo ei kyllä voinut uskoa silmiään. Hän ei ollut uskonut näkevänsä Hyetä enään...
Mutta jokin oli muuttunut Hye oli erilainen, kuin silloin joskus. Sen huomasi heti. Tietenkin... Tietenkin toinen oli varmasti esittänyt rakastavansa ja kyllästyessään leikkiin lähtenyt pois sanomatta mitään.
"En minä sitä..." vampyyri sanoi ja laittoi lasejaan paremmin nenälleen.
"Nyt kun tapasimme... Kerro miksi jätit minut? Minulla on oikeus kuulla syy..."
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 8, 2009 21:23:27 GMT 2
Hye huokaisi syvään ja muljautti silmiään. Hän viskaisi ruusun pois kädestään ja puhdisti sylinsä ruusunlehdistä.
"Kuules...Olin silloin vielä nuori ja oikeasti erillainen. Minä todella rakastin sinua. Vaikka kylläkin ällöttää myöntää se nyt" vampyyri piti pienen tauon ja vilkaisi ympärilleen kuin varmistaakseen ettei kukaan kuullut keskustelua. "Minä muutuin. Pelkäsin, että satuttaisin sinua jos vielä jäisin. Typerää se kyllä oli. Mitä se olisi haitannut jos olisin sinua fyysisesti satuttanut?" Hye selitti Kiyolle ja laukoi välillä omia mielipiteitään tarinan sekaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 9, 2009 18:08:36 GMT 2
Kiyoa hymyilitti hieman mukavaa, kun toinen olikin todella rakastanut häntä ja ettei se siis ollut pelkkää esittämistä. Ja toinen tosiaankin on muuttunut, kun tuntuu ihan erilaiselta.
"Ei sillä olisi ollut väliä, jos olisit satuttanut minua fyysisesti. Ei sillä olisi ollut mitään väliä." vampyyri sanoi.
"Et arvaakkaan miten pahasti satutit minua henkisesti. Hylkäämisesi todellakin satutti minua, kun en ollut tiennyt sitä syytä. Olisit voinut vain kertoa sen ja sitten lähteä. Jätit todella syvät arvet minuun..." punahiuksinen selitti vuorostaan. Toinen oli todellakin satuttanut häntä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 9, 2009 18:16:40 GMT 2
Hye katseli Kiyoon virnuillen. Tuon lopettaessa selvityksensä, vampyyri naurahti huvittuneena. Äänessä oli ehkäpä hieman ivaa.
"Et ole muuttunut yhtään. Vieläkin puhelet syvällisiä ja laulelet yksinäsi." Hye paranteli asentoaan penkillä ja nappasi pistoolinsa käsiinsä. Sitä sormissaan pyöritellen mustasilmäinen katseli ympärilleen. Koko hemmetin paikka oli pysynyt entisellään. Sekin oli ollut yksi syy Hyen lähtemiseen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 9, 2009 18:31:13 GMT 2
Kiyo laski katseensa maahan. Häntä sattui oikeastaan vieläkin sen ajatteleminen, että Hye oli jättänyt hänet. Jättänyt yksin tähän maailmaan. Ja toinen ei varmasti edes ajatellut anteeksi pyyntöä.
"Onko sillä jotain väliä?" hän kysyi. Tarkoittaen sillä, että oli samanlainen kuin ennen.
Kiyo ehkä säpsähti pienesti toisen ottaessa pistoolin esiin, kun pelästyi, että toinen ampuisi häntä. Ei siihen tosin kyllä kuoltaisi, mutta kumminkin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 9, 2009 18:38:10 GMT 2
Hye kohautti alkiaan.
"Eihän sillä oikeastaan" hän sanoi ja huomasi Kiyon säpsähdyksen. Vampyyri repesi nauruun.
"Luuletko, että aijon ampua sinut?" Hye kysyi naurunsa seasta. Nauru ei ollut mitenkään ystävällinen. Se todellakin ja oli tarkoituskin ivata Kiyoa. Vampyyri ei itsekkään tiennyt miksi halusi olla epäkohtelias toiselle. Se nyt vain sattui olemaan hauskaa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 9, 2009 18:58:18 GMT 2
Kiyo katsahti Hyehen. Toinenhan oli melkein Kain veroiseksi muuttunut. Ja se sattui ja kun hän oli muuttunut vuosien varrella herkäksi. Siihen oli vielä hyvä syykin, kun monta kertaa oli jäänyt ihan yksin tähän maailmaan.
"Olisihan se ihan mahdollista ollut..."
hän mutisi hieman nolona.
Sisällään Kiyo olisi tahtonut lähteä, kun toisen nauru kuulosti ilkeältä ja taatusti oli tarkoituksena. Hän ei tahtonut olla toisen loukattavana, mutta tahtoi olla taas Hyen kanssa, kun siitä oli niin pitkä aika, kun oltiin viimeksi.
|
|
