|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 17:27:23 GMT 2
Iltapäivä ei ollut ehtinyt vielä pitkälle. Aurinko paistoi edelleen ja sai pienen järven pinnan hohtamaan. Sillointällöin muutama peura tai muu metsän eläin pisti päänsä ulos puskasta ja käväisi juomassa. Valkeahiuksinen mies istui rantatörmällä ja piirteli kepillä kuvioita veteen aina välillä pysähtyen katsomaan piirtelyn aiheuttamaa pinnan väreilyä. Rata virnisti ja haukotteli kevyesti ja kellistyi selälleen tuijottelen taivasta. Viime aikoina hänen elämänsä oli ollut melkoisen leppoisaa. Minkään moisia ongelmia ei ollut osunut tielle. Aratan takki lojui maassa, ei sitä näin lämpimänä päivänä tarvittaisikaan. Hänen toisesta kädestään erottui selvä leveä ja pitkä arpi. Aina kun miehen silmät osuivat siihen kulkivat kylmät väreet pitkin selkäpiitä. Hän ei koskaan unohtaisi niitä naamioituja kasvoja taikka sitä kipua.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 17:34:54 GMT 2
Nathan kävleli jonkin matkan päässä järveltä. Hänellä oli hieman kuuma, kun oli nämä pitkät punaiset hiukset ja tummatakki, mutta kesti sen kumminkin. Kun ei tämä ollut edes mitään pahaa. Hän oli mennyt järvelle, että saisi olla rauhassa - mahdollisesti. Nath saapui järvelle ja oli muutaman kymmenen metrin päässä Aratasta ja ei tajunnut vielä tätä, kun tämä makasi.
Hän kävi istumaan ja katsoi järveä. Ei ollut aina kovinkaan helppoa jatkaa tätä, mutta ei tästä nyt eroon päässyt myöskään... Voimia ei ollut tarpeeksi tehdä sitä. Punahiuksinen oli selin Rataan. Hän otti naamion pois kasvoiltaan ja katsoi haikein ilmein järven pintaa, josta heijastui kasvonsa. "Helvetti." hän kirosi ja huitaisi järven pintaa kädellään, että kuvajaine katosi hetkeksi. Hän siirsi katseensa metsään ja naamio palasi paikoilleen.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 17:43:01 GMT 2
Rata oli katsellut taivasta omissa jatuksissaan eikä ollut huomannut paikalle saapunutta Nathania. Kuitenkin säpsähti istumaan kun kuuli kiroamista lyhyen matkan päästä. Aratalta kesti hetken tajuta mistä ääni oli tullut ja kun viimein löysi äänen aiheuttajan, laajenivat miehen silmät pelkästä pelosta. Hitaasti istualtaan peruuttaen Rata yritti paeta paikalta silmät porautuneena Nathanin selkään. Tuo mies oli viimeinen keneen hän tahtoi törmätä. Huomaamattaan peruutti törmälle ja käsi lipsahti liukkaalta törmältä veteen aiheuttaen molskauksen. Arata kirosi mielessään ja pysähtyi tuijottamaan punahiuksista. Ehkä tuo ei olisi kuullut mitään ja Rata voisi vain häipyä paikalta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 17:50:39 GMT 2
Nathan oli omissa ajatuksissaan. Hän mietti, että onnistuisikohan hän koskaan? Epäil että ei ja se harmitti hieman. Hän ei tulisi koskaan olemaan kenestäkään komea. Pelkästään jonain... Rumana? Kukaan ei voisi ymmärtää miltä tämä tuntuu, kun jos kävelisi ilman naamiota niin kukaan ei katsoisi kauaakaan.
Molskahduksen kuullessaan hän nousi nopeasti seisomaan ja käänsi katseensa Rataan. 'Mitä... Hän!'
Punahiuksinen oli aika yllättynyt näkemästään, kun hänhän melkein oli tappanut tämän ja nyt... Oli elossa. Ja jos oli ennyt juoruilemaan hänen menneisyydestään niin...
"Sinä..." hän mutisi.
"Etkai vain ole sanonut sanaakaan menneisyydestäni mistä kerroin, nimittäin jos olet katkaisen kielesi."
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 17:57:52 GMT 2
Ratalla meni melkoisen pitkään tajuta vastat toisen uhkauksella höystettyyn kysymykseen. Silmissä vilahtivat vanhat tapahtumat ja Ratan teki mieli vain ampaista juoksuun. Siitä ei kuitenkaan olisi ollut hyötyä.
"Miksi...mu..muka sellaista olisin tehnyt?" kysyi takellellen ja yritti vielä pakittaa, mutta tajusi molskahtavansa lampeen jos niin tekisi. Rata nielaisi ja tuijotti Nathaniin kysellessään mielssään miksi olikaan tullut järvelle? Miksei mennyt vaikka moikkaamaan jotakuta ystävistä? Aina piti tapahtua jotain tällaista kun kaikki meni hyvin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 18:16:15 GMT 2
Nath katsoi naamionsa takaa Rataa. Että tuo oli sitkeä, kuin torakka...
"En tiedä. Kostaaksesi minulle tai jotain." hän sanoi ja lähti kävelemään Aratan luokse.
"En varmaankaan voi päästää sinua nyt täältä. Tiedät kyllä miksi." Nathan sanoi ja oli nyt muutaman metrin päässä Aratasta. Ehkei nyt anneta mahdollisuutta karata, koska homma on jäänyt kesken.
"Voin kumminkin taas antaa sen viimeisen toiveen."
Nath eteni nyt nopeammin, kuin viimeksi.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 18:21:57 GMT 2
Rata tiesi mitä oli tulossa ja halusi nyt todella paeta. Tönäistä tuon tyypin syrjään ja juosta niin kauas kuin jalat kantoivat. Siitä ei kuitenkaan olisi ollut apua, joten pysyi liikkumatta ja tuijotti silmät kauhusta soikeina Nathaniin. Ratalta kesti hetken miettiä toivomustaan, tällä kertaa ei varmastikkaan olisi niin hyvä tuuri kuin viimeksi. Punahiuksinen varmasti viimeistelisi hänet tällä kertaa. Sitten Rata keksi. Hän todella halusi tietää kenen käsiin kuolisi.
"Näytä...näytä kasvosi" mies ehti jo hetken empiä toivomustaan, mutta sitä oli mahdotonta vetää takaisin joten jatkoi vain tuijottamista.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 18:37:52 GMT 2
Nathan odotti kärsivällisesti vastausta ja oli hieman yllättynyt vastauksesta. Olisihan toinen voinut myös pyytää jotain muuta mikä hyödyttäisi tätä itseään. Mutta... Että tahtoi nähdä hänen kasvonsa...
Mutta ihan sama. Kumminkin toinen tulisi kantamaan sen tiedot hautaansa asti, ellei tapahtuisi mitään mullistavaa.
Nath siirsi hieman hiuksiaan kasvojen tieltä ja otti naamionsa hitaasti pois, jota ei ollut tehnyt pitkiin aikoihin kenenkään nähden. Nathin kasvot olivat pahasti palaneet melkein kokonaan, naamion rajaan asti ja kulmakarvoja ei ollut ollenkaan. Palaneet pois.
"No, oletko tyytyväinen?"
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 18:48:08 GMT 2
Rata tuijotti mitään sanomatta Nathin kasvoja ja kohottikätensä koskeakseen, mutta tajusi nopeasti kenen kanssa on tekemisissä ja vetäisi kätensä nopeasti takaisi. Pieni kyynel valahti Ratan poskelle. Se ei ehkä ollut ihan tavallista käytöstä miehelle ja moni varmasti olisi luullut, että hän itki tulevaa kohtaloaan. Rata oli kuitenkin alkanut ymmärtää Nathanin vihaa muita ihmisiä kohtaan ja yritti kuvitella mitä toinen oli joutunut kokemaan. Vaivautumatta pyyhkäisemään kyyneltä pois kasvoiltaan Arata tuijotti vielä hetken hiljaisena Nathania ja käänsi sitten katseensa maahan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 19:00:21 GMT 2
Nath katsoi Rataa. Tietenkin käänsi katseensa... Ei kukaan näitä kasvoja voinutkaan katsoa kauaan.
"Niin. Tämän takia minulla ei ole ollut ketään, että on aika tyhmää, kun väitetään ettei ulkonäöllä ole väliä." Nathan tuhahti, laittoi naamionsa takaisin, meni Ratan viereen ja kyykistyi.
"Nyt et ihan niin helpolla pääse." sanoi kylmästi ja vilkaisi aiheuttamaansa arpeen toisen kädessä.
Nathan otti puukkonsa esiin ja koitti viiltää tämän arven auki.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 19:08:06 GMT 2
Rata tärisi ja yritti tarttua Nathanin puukkoa pitelevään ranteeseen.
"Et sinä...Et sinä edes yritä" Arata piti tauon "Et edes yritä ystävystyä kenenkään kanssa" hän jatkoi loppuun katse edelleen maassa. Hitaasti hän alkoi unohtaa sääliään punahiuksista kohtaan. Tuolla oli varmasti ollut monta mahdollisuutta löytää ystävä. Rata itsekkin oli yrittänyt. Mitä hän sillä oli saavuttanut? Painajaisia ja kipuja. Ei mitään muuta. Sääli velloi enää vain pienenä suruntunteena, lopun tilalle oli tullut pettymys.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 19:16:58 GMT 2
"Mistä sinä muka sen tiedät?" Nathan tiuskaisi. Ei toinen voinut mitenkään ymmärtää. Ei kukaan voinut ymmärtää sitä mitä hän on kokenut... Hän ei mitenkään estänyt Rataa tarttumasta ranteeseensa.
"Olen todella monesti koittanut saada ystävän, mutta ei kukaan ole halunnut. Et tiedä kaikkea ja et tule tietämäänkään. Ei kukaan täällä." hän sanoi. Että kehtasikin väittää ettei tässä yritetä... Kyllä on yritetty, mutta harvapa on tahtonut ystävystyä. Ei vika ole aina hänessä...
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 19:25:27 GMT 2
Rata ei vastannut hetkeen mitään. Nopeasti ja yllättäen miehen käsi nousi ja yritti läimäistä Nathania kunnolla poskeen. Nyt Arata tiesi, että tuollaisten kanssa oli turha yrittää ystävystyä.
"Typerys..." sanoi hiljaa ja selkeästi. Ei hän tiennyt mistä tuollainen taistelu tahto oli ilmestynyt. Ehkä se johtui Nathanin tökeröstä ajattelutavasta tai jotain. Rata nosti kasvonsa ja hetken vakavan ilmeen esittelyn jälkeen tilalle tuli ilkikurinen virnistys. Arata oli päättänyt, että jos hän nyt sitten kuolisi niin ei ainakaan vai istuisi ja itkisi hän päätti kuolla hymyillen. Ei mies tähänkään kyllä syytä tiennyt, mutta ei sen enempää ajattelu. Ratan sormi valui poskelle ja veti silmän alaluomea rumasti alaspäin ja näytti kieltään Nathanille.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 5, 2009 19:31:19 GMT 2
Nathan ei osannut odottaa yhtään, että Rata rupeaisi tappelemaan ihan, kun viimeksi vain itki ja vollotti. Joten siis nyrkki osui ilkeästi poskeensa, mutta se sai hänet vihaisemmaksi. Nath riuhtaisi kätensä vapaaksi ja nousi seisomaan.
"Olet ihan samanlainen, kuin kaikki muutkin." hän sanoi.
Niin, kaikki pilkkasivat häntä.
Nath koitti potkaista Rataa rintakehään lujaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 5, 2009 20:01:55 GMT 2
Rata nousi jaloilleen ja yritti väistää potkun, joka kuitenkin osui olkapäähän. Rata yritti miettiä miten pääsisi pois niin sanotusta ansastaan. Järvi esti pääsyn sivulle ja puu toisella puollella. Edessä seisoi Nathan.
"Olen samanlainen kuin ketkä? Antavatko kaikki sinun hakata itsensä siinä toivossa, että tajuaisit heidän haluavan olla ystäviäsi?" Rata kyseli ja kohotti kulmaansa kysyvästi. Oliko Nathan vain kokenut niin kovia, että kuvitteli kaikki muut erillaisia vihaaviksi ääliöiksi? Vai oliko hän vain kehittänyt oman maailmansa jossa kaikki olivat häntä vastaan? Rata hivutti jalkaansa vedenpintaa kohden. jos hän saisi pienenkin alueen tarpeeksi paksuun jäähän olisi hänellä enemmän liikkumatilaa.
|
|
