Post by siulina on May 30, 2009 9:19:00 GMT 2
Nimi: Silver
Laji: Lohikäärme
Ikä: 18 (ihmisissä)
Sukupuoli: Uros
Pituus: 7,5m
Säkäkorkeus: Noin 4,5m
Paino: 280kg
Elementti: Ilma
Ulkonäkö:
Silverin kuva
Kuvapohja (c) Isis
Silver on varsin kookas lohikäärme. Sen suomut ovat pohjaväriltään tummansiniset, mutta jalat ja hännänpää ovat turkoosit. Pedolla on suuret siivet, jotka ovat väriltään vihreät. Vihreää löytyy myös lohikäärmeen vatsasta ja silmistä. Silverillä on mustat pitkät kynnet ja mustat luupiikit selässä. Tuolla on neljä kappaletta sarvia, jotka ovat myös mustat. Silverillä on muutamia sinisiä täpliä suomuissaan, ja täpliä on ympäri sen kehoa. Lohikäärme oli ollut nuorempana parissa tappeluissa, ja niistä johtuen sillä on haaleat kynnenjäljet kasvoissaan ja vasemmassa takajalassa tuoreempi ja syvempi arpi. Silverillä on sinertävänhopeinen koru hännänpäässään, sarvessaan ja kolmessa kynnessään. Korut laitettiin nuorempana, eivätkä ne lähde enään irti. Kaulassa Silverillä on myös sinisenhopea kaulahuivi, lähinnä koristeena.
Silver on yleensä iloinen ja positiivinen, se näkyy ulkoa. Lohikäärme ei turhia murehdi, ja vakavana sen näkee hyvin harvoin.
Luonne:
Silver on yleensä iloinen ja riehakas lohikäärme, vaikkakin hiukan outo. Se riehuu yksinään ja suurestaa koostaan huolimatta leikkii varpusten ja muiden pikkulintujen kanssa. Silver on leikkisä ja villi, ja rakastaa keppostelua kaikille muille, paitsi pikkulinnuille. Pikkulinnuista Silver pitääkin erityisen paljon, johtuen menneisyydestä. Silveriä pidetään outona lohikäärmeiden keskuudessa, sillä tuo lapsellinen lisko puhuu itsekseen ja vaeltelee yksin yöllä. Jotkut jopa liittävät Silverin pahoihin voimiin, myös magiansa vuoksi.
Toisinaan on päiviä, jolloin Silver on ilkeä ja julma kaikille. Silver itse kutsuu niitä vain "pahoiksi päiviksi", vaikka tietää sen olevan valetta. Julmuus ja agressiivisuushan on nuoren lohikäärmeen oikea luonne. Tämän peto pitää salassa, ja onnistuukin oikein hyvin. Vihaisena Silver voi olla hyvinkin vaarallinen ja äkkipikainen. Yleensä nämä raivokohtaukset menevät pian ohi, joskus päivässä, joskus tunnissa tai ihan muutamassa minuutissa.
Silver on kuitenkin oppinut hillitsemään itseään vihaisena, eikä enään heittäydy vaaralliseksi paitsi erittäin pahasti ärsytettynä.
Menneisyys:
Silver syntyi tavalliselta vaikuttavalle lohikäärme-emolle ainoana poikasena. Emo kasvatti poikasensa julmaksi ihmisentappajaksi, ja onnistuikin oikein hyvin. Nuori Silver oli ilkeä ja peloton lohikäärme, ja öisin hiippaili emonsa opastuksella ihmisten taloihin aiheuttamaan tuhoa, esimerkiksi pihaan. Emo oli ylpeä poikasesta ja kehui sitä kaikille muille lohikäärmeille. Kun lohikäärmeenpoikaset päästettiin yhdessä leikkimään, emojen vahtiessa taaempana, Silver oli aina ilkein ja vahvin. Silver hallitsikin koko "poikas-imperiumia" ja oli ylpeä maineestaan. Eräänä yönä kuitenkin kaikki muuttui.
Silver ja sen emo olivat nukkumassa, kuten tavallisesti. Silver oli tuolloin 8 vuotias. Poikaselle tuli nälkä, joten se hiippaili ulos pesästä, aikeinaan saalistaa jokin pikkueläin. Silver kulki kauan etsiessään sopivaa ravintoa, muttei löytänyt mitään. Lopulta tuo nälkäinen poikanen päätyi velhon talon luo, ja päätti hakea siitä jotain ruokaa. Silver hiipi taloon ikkunasta ja huomasi leipää pöydällä. Nälkäisenä ja innoissaan pentu unohti olla varovainen ja loikkasi pöydälle syömään. Velho oli kuitenkin hereillä, ja huomasi lohikäärmeen. Sitten velho päätti opettaa nuorta petoa ja pyyhkäisi sen muistin loitsulla. Pyörryksissä olevan Silverin velho heitti pihalle, ja poikanen havahtui metsässä, kaukana pesästään.
Silver ei muistanut emostaan mitään, eikä tuntenut enään tarvetta ilkeilyyn ja pomotteluun. Muistinmenetys tosin vaikutti poikasen käytökseen hiukan eri tavalla myös, ja siitä tuli kummallinen ja riehakas. Silver ei enään tunnistanut emoaan, mutta emo tunnisti hänet. Kun emo kysyi poikaselta minne se oli mennyt, Silver vastasi että hänen vanhempansa olivat kuolleet, ja hän oli aina ollut yksin metsässä. Emon kuultua tuon se raivostui, sillä se luuli Silverin pitävän jotain muuta lohikäärmettä emonaan. Silver sai lähteä matkoihinsa, ja nopeasti.
Silver vaelteli yksinään, kunnes löysi toisia lohikäärmeitä. Ne hyväksyivät sen joukkoonsa, tietämättä sen kummallisesta luonteesta. Aikansa muiden lohikäärmeiden seurassa oleillessaan poikasen vääristynyt luonne kävi selväksi, vaikkakin muut yrittivät saada pentua kääntymään pahaksi. Silver vain nauroi ja ilmoitti, että oli mielestään ihan tarpeeksi paha. Siitä sai muut lohikäärmeet tarpeekseen, ja he karkoittivat Silverin. Nyt tuo kummallinen lohikäärme ei edes halunnut hankkiutua muiden seuraan. Se kuljeskeli yksinään suon ja metsien läheisyydessä, ja 15 vuotta täytettyään alkoi saalistaa ravinnokseen aarnikotkia, yksisarvisia, traakkeja ja muita eläimiä, joskus jopa lohikäärmeitä. Kannibaaliksikin jotkut tuota nimittelivät, ja niinpä muuan suuri lohikäärme lähti etsimään Silveriä, aikeinaan tappaa hänet. Toinen lohikäärme yllättikin Silverin nauttimasta traakin lihaa, ja hyökkäsi raivoissaan sen kimppuun. Silverillä oli etu, sillä hyökkääjä oli enemmän dinosauruksen kaltainen lohikäärme, lentokyvytön eikä osannut syöstä tulta. Taistelu kahden lohikäärmeen välillä oli raaka, tosin loppujen lopuksi Silver voitti. Vihaisena ja haavoittuneena toinen lohikäärme lähti, ja jätti Silverin rauhaan. Siitä tappelusta Silver sai kolme arpea kuonoonsa. Arvet ovat tosin haalistuneet vuosien varrella. Pian sen jälkeen Silver ystävystyi varpusten kanssa, jotka olivatkin lohikäärmeen ensimmäiset oikeat ystävät.
Silver ei kuitenkaan voinut olla jatkuvasti varpusten kanssa, sillä täytyi lohikäärmeen syödä muutakin kuin siemeniä ja matoja. Täydenkuun aikaan lohikäärme lähti metsään etsimään jotain hyvää ruokaa, ja epäonnekseen törmäsi ihmissuteen. Susi hyökkäsi Silverin kimppuun, mutta lohikäärmeen onnistui viime hetkellä nousta ilmaan. Säikähtänyt lohikäärme käytti nyt ensimmäistä kertaa magiaansa; siitä lensi sutta kohti voimakas ilmavirta. Ihmissusi paiskaantui puuta päin, ja loukkasi päänsä, mutta mitään sen kamalempaa sille ei tapahtunut. Silver ei jäänyt ihmettelemään voimaansa, vaan lähtii kiireesti pakoon.
18 vuotiaana Silver joutui jälleen tappeluun, tällä kertaa pyreitonia vastaan. Vihollinen oli myös lentokyvyllinen, ja voimakas, ja tämä taistelu oli todella vaikea Silverille. Lohikäärmeellä oli kuitenkin etu, tulen ja kovan panssarinsa vuoksi, sekä terävien hampaidensa. Silver voitti taistelun, ja pyreiton kuoli, mutta lohikäärmeelle jäi taistelusta syvä ja suuri haava vasempaan takajalkaansa.
Vahvuudet ja heikkoudet:
+ Erittäin hyvä lentäjä
+ Todella hyvä taistelemaan, nopea ja voimakas
+ Osaa puhaltaa tulta
+ Käyttää hampaitaan aseina, ja leuat ovat vahvat. Pystyy helposti murskaamaan luita
+ Lähestulkoon immuuni loitsuille. Tämä kyky kehittyi vasta vanhempana
+ Osaa pientä magiaa (Lähinnä voimakkaita ilmavirtoja ja osaa nostattaa pienen tuulen)
- Huono muistinen
- Kipeä haava jalassaan
- Menneisyytensä
- Helppo manipuloida ja huijata
- Ei yleensä tykkää tapella, ainoastaan raivostuneena
- Pelkää ihmissusia
Muuta:
Silver haluaisi olla varpunen, ja osaa matkia niiden ääntä taitavasti.
Silver ei pidä muista lohikäärmeistä, sillä on aina ollut syrjitty niiden keskuudessa.
Silver viihtyy parhaiten suolla ja metsissä.
Silver ei tykkää puhua menneisyydestään, koska ei muista siitä paljoakaan. Ainoastaan tappelu pyreitonin kanssa on ja pysyy nuorukaisen mielessä.
Silver on raivostuneena vaarallinen, ja saatta hyökätä ihan turhaa kimppuun.
Silverin suututtaa helpoiten kiusaamalla varpusia.
Silverin taika ei ole kovin voimakasta, eihän lohikäärme oli magiaan erikoistunut.
Pelaaja: Siulina
Pelipaikka: Szenvtelin Kylä
Laji: Lohikäärme
Ikä: 18 (ihmisissä)
Sukupuoli: Uros
Pituus: 7,5m
Säkäkorkeus: Noin 4,5m
Paino: 280kg
Elementti: Ilma
Ulkonäkö:
Silverin kuva
Kuvapohja (c) Isis
Silver on varsin kookas lohikäärme. Sen suomut ovat pohjaväriltään tummansiniset, mutta jalat ja hännänpää ovat turkoosit. Pedolla on suuret siivet, jotka ovat väriltään vihreät. Vihreää löytyy myös lohikäärmeen vatsasta ja silmistä. Silverillä on mustat pitkät kynnet ja mustat luupiikit selässä. Tuolla on neljä kappaletta sarvia, jotka ovat myös mustat. Silverillä on muutamia sinisiä täpliä suomuissaan, ja täpliä on ympäri sen kehoa. Lohikäärme oli ollut nuorempana parissa tappeluissa, ja niistä johtuen sillä on haaleat kynnenjäljet kasvoissaan ja vasemmassa takajalassa tuoreempi ja syvempi arpi. Silverillä on sinertävänhopeinen koru hännänpäässään, sarvessaan ja kolmessa kynnessään. Korut laitettiin nuorempana, eivätkä ne lähde enään irti. Kaulassa Silverillä on myös sinisenhopea kaulahuivi, lähinnä koristeena.
Silver on yleensä iloinen ja positiivinen, se näkyy ulkoa. Lohikäärme ei turhia murehdi, ja vakavana sen näkee hyvin harvoin.
Luonne:
Silver on yleensä iloinen ja riehakas lohikäärme, vaikkakin hiukan outo. Se riehuu yksinään ja suurestaa koostaan huolimatta leikkii varpusten ja muiden pikkulintujen kanssa. Silver on leikkisä ja villi, ja rakastaa keppostelua kaikille muille, paitsi pikkulinnuille. Pikkulinnuista Silver pitääkin erityisen paljon, johtuen menneisyydestä. Silveriä pidetään outona lohikäärmeiden keskuudessa, sillä tuo lapsellinen lisko puhuu itsekseen ja vaeltelee yksin yöllä. Jotkut jopa liittävät Silverin pahoihin voimiin, myös magiansa vuoksi.
Toisinaan on päiviä, jolloin Silver on ilkeä ja julma kaikille. Silver itse kutsuu niitä vain "pahoiksi päiviksi", vaikka tietää sen olevan valetta. Julmuus ja agressiivisuushan on nuoren lohikäärmeen oikea luonne. Tämän peto pitää salassa, ja onnistuukin oikein hyvin. Vihaisena Silver voi olla hyvinkin vaarallinen ja äkkipikainen. Yleensä nämä raivokohtaukset menevät pian ohi, joskus päivässä, joskus tunnissa tai ihan muutamassa minuutissa.
Silver on kuitenkin oppinut hillitsemään itseään vihaisena, eikä enään heittäydy vaaralliseksi paitsi erittäin pahasti ärsytettynä.
Menneisyys:
Silver syntyi tavalliselta vaikuttavalle lohikäärme-emolle ainoana poikasena. Emo kasvatti poikasensa julmaksi ihmisentappajaksi, ja onnistuikin oikein hyvin. Nuori Silver oli ilkeä ja peloton lohikäärme, ja öisin hiippaili emonsa opastuksella ihmisten taloihin aiheuttamaan tuhoa, esimerkiksi pihaan. Emo oli ylpeä poikasesta ja kehui sitä kaikille muille lohikäärmeille. Kun lohikäärmeenpoikaset päästettiin yhdessä leikkimään, emojen vahtiessa taaempana, Silver oli aina ilkein ja vahvin. Silver hallitsikin koko "poikas-imperiumia" ja oli ylpeä maineestaan. Eräänä yönä kuitenkin kaikki muuttui.
Silver ja sen emo olivat nukkumassa, kuten tavallisesti. Silver oli tuolloin 8 vuotias. Poikaselle tuli nälkä, joten se hiippaili ulos pesästä, aikeinaan saalistaa jokin pikkueläin. Silver kulki kauan etsiessään sopivaa ravintoa, muttei löytänyt mitään. Lopulta tuo nälkäinen poikanen päätyi velhon talon luo, ja päätti hakea siitä jotain ruokaa. Silver hiipi taloon ikkunasta ja huomasi leipää pöydällä. Nälkäisenä ja innoissaan pentu unohti olla varovainen ja loikkasi pöydälle syömään. Velho oli kuitenkin hereillä, ja huomasi lohikäärmeen. Sitten velho päätti opettaa nuorta petoa ja pyyhkäisi sen muistin loitsulla. Pyörryksissä olevan Silverin velho heitti pihalle, ja poikanen havahtui metsässä, kaukana pesästään.
Silver ei muistanut emostaan mitään, eikä tuntenut enään tarvetta ilkeilyyn ja pomotteluun. Muistinmenetys tosin vaikutti poikasen käytökseen hiukan eri tavalla myös, ja siitä tuli kummallinen ja riehakas. Silver ei enään tunnistanut emoaan, mutta emo tunnisti hänet. Kun emo kysyi poikaselta minne se oli mennyt, Silver vastasi että hänen vanhempansa olivat kuolleet, ja hän oli aina ollut yksin metsässä. Emon kuultua tuon se raivostui, sillä se luuli Silverin pitävän jotain muuta lohikäärmettä emonaan. Silver sai lähteä matkoihinsa, ja nopeasti.
Silver vaelteli yksinään, kunnes löysi toisia lohikäärmeitä. Ne hyväksyivät sen joukkoonsa, tietämättä sen kummallisesta luonteesta. Aikansa muiden lohikäärmeiden seurassa oleillessaan poikasen vääristynyt luonne kävi selväksi, vaikkakin muut yrittivät saada pentua kääntymään pahaksi. Silver vain nauroi ja ilmoitti, että oli mielestään ihan tarpeeksi paha. Siitä sai muut lohikäärmeet tarpeekseen, ja he karkoittivat Silverin. Nyt tuo kummallinen lohikäärme ei edes halunnut hankkiutua muiden seuraan. Se kuljeskeli yksinään suon ja metsien läheisyydessä, ja 15 vuotta täytettyään alkoi saalistaa ravinnokseen aarnikotkia, yksisarvisia, traakkeja ja muita eläimiä, joskus jopa lohikäärmeitä. Kannibaaliksikin jotkut tuota nimittelivät, ja niinpä muuan suuri lohikäärme lähti etsimään Silveriä, aikeinaan tappaa hänet. Toinen lohikäärme yllättikin Silverin nauttimasta traakin lihaa, ja hyökkäsi raivoissaan sen kimppuun. Silverillä oli etu, sillä hyökkääjä oli enemmän dinosauruksen kaltainen lohikäärme, lentokyvytön eikä osannut syöstä tulta. Taistelu kahden lohikäärmeen välillä oli raaka, tosin loppujen lopuksi Silver voitti. Vihaisena ja haavoittuneena toinen lohikäärme lähti, ja jätti Silverin rauhaan. Siitä tappelusta Silver sai kolme arpea kuonoonsa. Arvet ovat tosin haalistuneet vuosien varrella. Pian sen jälkeen Silver ystävystyi varpusten kanssa, jotka olivatkin lohikäärmeen ensimmäiset oikeat ystävät.
Silver ei kuitenkaan voinut olla jatkuvasti varpusten kanssa, sillä täytyi lohikäärmeen syödä muutakin kuin siemeniä ja matoja. Täydenkuun aikaan lohikäärme lähti metsään etsimään jotain hyvää ruokaa, ja epäonnekseen törmäsi ihmissuteen. Susi hyökkäsi Silverin kimppuun, mutta lohikäärmeen onnistui viime hetkellä nousta ilmaan. Säikähtänyt lohikäärme käytti nyt ensimmäistä kertaa magiaansa; siitä lensi sutta kohti voimakas ilmavirta. Ihmissusi paiskaantui puuta päin, ja loukkasi päänsä, mutta mitään sen kamalempaa sille ei tapahtunut. Silver ei jäänyt ihmettelemään voimaansa, vaan lähtii kiireesti pakoon.
18 vuotiaana Silver joutui jälleen tappeluun, tällä kertaa pyreitonia vastaan. Vihollinen oli myös lentokyvyllinen, ja voimakas, ja tämä taistelu oli todella vaikea Silverille. Lohikäärmeellä oli kuitenkin etu, tulen ja kovan panssarinsa vuoksi, sekä terävien hampaidensa. Silver voitti taistelun, ja pyreiton kuoli, mutta lohikäärmeelle jäi taistelusta syvä ja suuri haava vasempaan takajalkaansa.
Vahvuudet ja heikkoudet:
+ Erittäin hyvä lentäjä
+ Todella hyvä taistelemaan, nopea ja voimakas
+ Osaa puhaltaa tulta
+ Käyttää hampaitaan aseina, ja leuat ovat vahvat. Pystyy helposti murskaamaan luita
+ Lähestulkoon immuuni loitsuille. Tämä kyky kehittyi vasta vanhempana
+ Osaa pientä magiaa (Lähinnä voimakkaita ilmavirtoja ja osaa nostattaa pienen tuulen)
- Huono muistinen
- Kipeä haava jalassaan
- Menneisyytensä
- Helppo manipuloida ja huijata
- Ei yleensä tykkää tapella, ainoastaan raivostuneena
- Pelkää ihmissusia
Muuta:
Silver haluaisi olla varpunen, ja osaa matkia niiden ääntä taitavasti.
Silver ei pidä muista lohikäärmeistä, sillä on aina ollut syrjitty niiden keskuudessa.
Silver viihtyy parhaiten suolla ja metsissä.
Silver ei tykkää puhua menneisyydestään, koska ei muista siitä paljoakaan. Ainoastaan tappelu pyreitonin kanssa on ja pysyy nuorukaisen mielessä.
Silver on raivostuneena vaarallinen, ja saatta hyökätä ihan turhaa kimppuun.
Silverin suututtaa helpoiten kiusaamalla varpusia.
Silverin taika ei ole kovin voimakasta, eihän lohikäärme oli magiaan erikoistunut.
Pelaaja: Siulina
Pelipaikka: Szenvtelin Kylä