Post by Koji-Chan on Jun 10, 2009 14:23:32 GMT 2
Hyvin kihara hiuksinen mies istui melkein keskellä heinikkoa olevalla kivellä. Oli yö. Tarkemmin sanottuna lähemmäs sydänyö ja täysikuu. Häntä ei pelottanut ihmissudet ollenkaan. Tai mitkään vampyyrit. Tai ainakaan eräs ihana vampyyri, kehen oli ihastunut. Aidara ei ollut koskaan ennen ihastunut tai oikeastaan rakastunut, mutta nyt oli. Ja oli pitkästä aikaa onnellinen. Oikeasti onnellinen. Mies tiesi, että kyseinen henkilö rakasti häntä myös. Ellei sitten ole rakastuksissaan huomannut, että tämä punapää nainen esittäisi. Jos niin olisi kiharapää murtuisi taatusti. Hän istui paikallaan ja ei edes huomannut keskiyön olevan. Olikin muuten pimeää, mutta kuu valaisi himmeine tähtineen taivaalta.
Aidara ei huomannutkaan heti, että joku lähestyi ryminällä häntä. Se oli harvinaista, kun yleensä mies huomasi aina kaikki itseään lähestyvät ja osasi puolustautua. Mutta hän rakenteli nyt niitä niin sanottuja pilvilinnoja onnessaan. Pian oli liian myöhäistä ja tunsi jonkun hampaat porautuvan kylkeensä. Hän karjaisi kivusta ja katsoi äkkiä taakseen. Ihmissusi. Ihmissusi oli päässyt puremaan häntä! Aidara tunsi veren valuvan kyljestään vuolaasti ja susi yllättäen päästi irti. Hän teki nopeasti pienen illuusion ettei suden iskut tehoaisi. Susi pakeni pian paikalta. Aidara jäi seisomaan vain paikallaan pidellen kylkeään. Muutama kyynel vierähti nyt hänen poskelleen. Ei suinkaan kivusta. Pikemminkin pelosta, miten se ihana vampyyri neito nyt tähän suhtautuu. Vihaako hän nyt sitten häntä, koska on ihmissusi. Juuri, kun kaikki oli ihanaa, niin nyt hän sitten muuttui ihmissudeksi. Kaikki meni pieleen. Hetken itkettyään mies katosi ja kirosi koko yötä.
Aidara ei huomannutkaan heti, että joku lähestyi ryminällä häntä. Se oli harvinaista, kun yleensä mies huomasi aina kaikki itseään lähestyvät ja osasi puolustautua. Mutta hän rakenteli nyt niitä niin sanottuja pilvilinnoja onnessaan. Pian oli liian myöhäistä ja tunsi jonkun hampaat porautuvan kylkeensä. Hän karjaisi kivusta ja katsoi äkkiä taakseen. Ihmissusi. Ihmissusi oli päässyt puremaan häntä! Aidara tunsi veren valuvan kyljestään vuolaasti ja susi yllättäen päästi irti. Hän teki nopeasti pienen illuusion ettei suden iskut tehoaisi. Susi pakeni pian paikalta. Aidara jäi seisomaan vain paikallaan pidellen kylkeään. Muutama kyynel vierähti nyt hänen poskelleen. Ei suinkaan kivusta. Pikemminkin pelosta, miten se ihana vampyyri neito nyt tähän suhtautuu. Vihaako hän nyt sitten häntä, koska on ihmissusi. Juuri, kun kaikki oli ihanaa, niin nyt hän sitten muuttui ihmissudeksi. Kaikki meni pieleen. Hetken itkettyään mies katosi ja kirosi koko yötä.