|
Post by Koji-Chan on Jul 5, 2009 22:49:18 GMT 2
Kiyo hymyili ja halasi Melussinaa takaisin. Hän nyökkäsi. "Sanoin, ja kyllä hän on mies." vampyyri sanoi. Ei häntä hävettänyt myöntää, että oli homo. Ei siinä ollut mitään noloa.. Ihan normaalia, tai miten nyt ottaa... Muttei asiassa todellakaan ollut mitään noloa. "Ja ennen kuin kerkeät sanomaan muuta... Niin kyllä, olen homo." punapää sanoi punastuen kumminkin aavistuksen.
|
|
|
Post by MissBakura on Jul 6, 2009 16:33:38 GMT 2
Melussinaa alkoi hävettää, että meni kysymään jotain tuollaista. Olihan tässä sekin puolensa, että voisi puhua pojista niinkuin tyttöjenkin kanssa ja kysyä mielipidettä näistä, sekä muuta tälläistä. "On hienoa, että osaat olla avoin." Melussina sanoi hymyillen laukaistakseen tämän vähän kireän tunnelman. "Mutta kerrohan vähän lisää tästä urhosta, jonka olet napannut. Miten tapasitte? Onko hän komea? Onko hänkin vampyyri?" Hän alkoi udella ja istuutui taasen sille vanhalle penkille viittoen Kiyoa tulemaan viereensä.
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jul 6, 2009 17:03:50 GMT 2
Kiyo piti yllä pientä lempeää hymyä koko ajan. Melussina oli tosiaan mukava henkilö. "No eihän siinä ole mitään hävettävää." punapää sanoi, eli tottakai hän oli avoin ja pystyi kertomaan sen suoraan. Vampyyri kävi istumaan penkille Melussinan viereen. Hmm... Mitäs tässä kertoisi. "Tapasimme siten, että hän tuli eräänä myrskyisenä yönä vahingossa taloni luokse ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä." Kiyo kertoi ja jatkoi vähän ajan päästä: "No, onhan hän nyt aikas komea ja pitkä... Mutta Tapion ei ole vampyyri, vaan ihmissusi."
|
|
|
Post by MissBakura on Jul 6, 2009 17:13:33 GMT 2
Melussina kuunteli tarkasti ja kiinnostuneena Kiyoa siirtäen hiukset korviensa päältä niiden taakse. Hän huokaisi ihastuksesta. "Rakkautta ensisilmäyksellä.. Miten romanttista!" Nainen nojautui toisen olkaan ja mietti miten ihanaa olisi kokea sama. "Pitkä.. Ihmissusi.. Mitä? Ihmissusi?" Melussina loi omaa mielikuvaansa Tapionista ja nousi istumaan normaalisti katsoen sitten Kiyoon hämmästyneenä. "Tämähän menee vielä romanttisemmaksi! Kiellettyä rakkautta!" Hän peitti kasvot käsiinsä ja pyöritti päätään. "Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kateellinen."
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jul 6, 2009 17:33:53 GMT 2
Kiyoa hymyilytti. No, olihan se nyt aika romanttista kun heti rakastuu johonkin. Hän katsoi Melussinaa ja ihmetteli tämän hämmentynyttä katsetta. Kiyo naurahti sitten hiljaa. Kiellettyä tavallaan... Kautta aikain ihmissudet ja vampyyrit olivat olleet riidoissa keskenään ja eivät muutenkaan olleet tulleet toimeen. Mutta nyt ainakin on kaksi rakastuneet. "Kyllä sinäkin tulet löytämään unelmiesi prinssin vielä. Usko pois." Kiyo sanoi.
|
|
|
Post by MissBakura on Jul 6, 2009 17:44:06 GMT 2
"Ehkä niin.. Onhan minulla nyt enemmän aikaa etsiä kuin vielä muutama päivä sitten." Melussina hymyili pikkuisen ja nojasi pään käsiinsä ja kädet reisiinsä. "Mestaria minun on varmaan turha edes yrittää. Vaikka onkin ihan syötävän söpö, niin minusta tuntuu, että olen tiellä, jos yritän keskustella tai kehittää suhdetta muuten." Hän selitti katsoen pensasta, joka oli ennen kukoistanut vihreänä, mutta oli nyt harmaanruskea. "Mutta ei puhuta ongelmista, ainakaan minun ongelmistani, en halua stressata muita rakkauselämälläni." Nainen naurahti vilkaisten sivusilmällä Kiyoon. "Saanko tavata joskus tämän komistuksesi?"
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jul 6, 2009 18:01:30 GMT 2
"Kyllä tulet vielä löytämään..." Kiyo toisti vielä. Kaikilla on joku jossakin, mutta on eriasia myöntääkö sitä. Hän huokaisi hiljaa. "Kai on vähän sellainen, ettei paljoa piittaa muista." punapää sanoi. Se on ihan totta... Kai havitteli aina vain omaa etuaan, vaikk esitti muuta. "Et sinä stressaakkaan." hän lohdutti. "Voit toki tavata, tai ainakin minun puolestani. Tuskin hänellä on mitään sitä vastaan." punapää naurahti.
|
|
|
Post by MissBakura on Jul 6, 2009 18:16:07 GMT 2
"Olen huomannut sen piirteen hänessä." Melussian myönsi huokaisten ja suoristi itsensä (hurja ADHD). "Lupaa olla kiltisti. Ovatko ihmissudet yöeläjiä, vai päivä? En ole niin kovasti heihin perehtynyt." Hän kysyi ja rapsutti pitkillä kynsillään takaraivoaan. "Meinaan, että olisi kiva tavata hänet vaikka jo tänään, nyt heti. Annathan anteeksi.. Olen vähän kärsimätön." Nainen sanoi pikkuisen punastuen ja nousi seisomaan hymyillen leveästi, mutta silti pahoittelevasti.
|
|