|
|
Post by Koji-Chan on Aug 17, 2009 18:48:51 GMT 2
Onneksi enään ei ihan veressä olla, kun oltiin järvessä huuhdottu itsensä puhtaaksi. Arpia tosin on tullut roimasti lisää... Taisi olla kunnon tappelu yöllä.
"Ei värillä ole väliä." Aidara sanoi ja otti käteensä neonvihreän laittaen sen paikoilleen. Näin sentään housut eivät ihan kinttuihin tippuisi. Tosin mitä väliä sillä olisi, kun on alusvaatteet ja Tapion näki hänet jo alastomana.
Mies tuli pois Tapionin huoneesta.
Misan itku oli muistuttanut häntä omasta pikkusiskostaan, joka tosin kuoli vuosia sitten hänen käsivarsilleen.
"Tapion, saisinko jotain juotavaa?" hän kysyi, kun ei ihan itse kehdannut astella keittiöön ja ottaa vain.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 17, 2009 18:59:58 GMT 2
Tapion puheli hiljaa Misalle astellessaan olohuoneen poikki tämä sylissään ja näki sitten Aidaran.
"Tietenkin. Ei tarvitse kysyä, senkun menet vain ja otat mitä löytyy." Hän hymyili ja tuli toisen luokse.
"Misalle pitäisi antaa ruokaakin. Keittiö on tuolla." Ihmissusi jatkoi silittäen tytön päätä ja osoitti sitten keittiön oviaukkoa, jonne suuntasi matkansa.
Tapion laski Misan hankkimaansa lasten syöttötuoliin ja kaivoi kaapista valmiiksi uudelle kaverilleen lasin ja kaivoi sitten jääkaapista pienen purkin, johon oli tehnyt valmiiksi ruokaa Misalle. Hän laittoi purkista osan pienelle muovilautaselle, jonka laittoi hetkeksi lämpeämään mikroon. Misa katsoi silmät nappeina, kun Tapion lämmitti ruokaa ja alkoi jokeltaa iloisesti tämän tullessan lähemmäs. Ihmissusi hymyili tytölle ja istuutui tämän viereen laskien lautasen pöydälle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 17, 2009 19:08:55 GMT 2
Aidara tuli perässä keittiöön ja katseli Misaa. Hän niin kaipasi perhettään. Jota ei voisi saada koskaan takaisin. Se oli syy miksi hän oli niin hiljainen ja masentunut. Syy miksi kukaan ei kestänyt hänen seuraansa kauaan tai melkein kukaan. Kaikki käskivät unohtaa... Niin hän tekisikin, jos yksi perheenjäsen olisi kuollut, mutta jos kaikki sisarukset ja vanhemmat. Se oli pahempi.
Hän meni istumaan pöydän ääreen ja huokaisi hiljaa, melkein äänettömästi. Miksei vaikka hän olisi voinut kuolla siinä tulipalossa? Miksei hänkin kuollut? Yksin oli niin hankalaa olla.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 17, 2009 19:17:07 GMT 2
Tapion oli hetken tarkkaillut Aidaraa ja havainnut mielialan muutoksen heti, kun oli tuonut Misan näkyviin. Vähän huolestutti. Kun toinen istuutui pöydän ääreen, hän laski syöttölusikan kädestään lautaselle ja nojautui pöytään.
"Onko kaikki kunnossa? Näytät surulliselta." Ihmissusi sanoi vakavoituneena ja kuulosti aidosti huolestuneelta.
Misakin kääntyi suu täynnä hyvää ruokaa katsomaan sitä, joka sai isän näyttämään niin vakavalta. Hän tapitti Aidaraa ja nielaistuaan ruuan alkoi kinuta tämän luokse. Tapion katsahti lapseen ja nousi ylös ottaen sitten tämän pois syöttötuolista. Hän laski Misan toisen ihmissuden syliin.
Misa jokelsi jotain vauvakielellä Aidaralle ja näytti surulliselta tarratessa pienellä kätösellään tämän paitaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 17, 2009 19:28:53 GMT 2
Aidara havahtui ajatuksistaan, kun kuuli Tapionin puhuvan. Hän katsahti Tapioniin.
Jotenkin mies tahtoisi kertoa toiselle menneisyydestään, mutta hän ei ollut ennen kertonut sitä tarkkaan kellekkään. Ehkä Tapion olisi ensimmäinen
"Olen... Kai. Misa vain tuo mieleen pikkusiskoni..." hän sanoi hiljaa. Kuolleesta pikkusiskosta.
Aidara katsoi Misaa, jonka Tapion oli tuonut hänen syliinsä. Sisällään hän tahtoisi hymyillä, mutta hänen hymynsä oli kadonnut ja kuollut. Joten tyytyi vain halaamaan pienesti Misaa.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 17, 2009 19:51:22 GMT 2
Tapion istuutui takaisin paikalleen, sillä päätteli Misan haluavan olla Aidaran sylissä vielä jonkun aikaa. Hän huokaisi kuullessaan puhuttavan pikkusiskosta tuollaiseen sävyyn.
"Anteeksi jos tunkeilen, mutta tapahtuiko siskollesi sitten jotain pahaa..?" Ihmissusi kysyi varovasti nojautuen uudelleen pöytään.
Misa kurotti käsiään vastahalukseen, mutta oli liian pieni tehdäkseen sen kunnolla, hän kuitenkin teki parhaansa ja antoi pienen suukon Aidaran poskelle yrittäen näin saada tämän piristymään. Vaikka Misa olikin vasta noin pieni, hän ymmärsi, jos jollakin oli jotakin sydämellään ja näytti tuolta. Tyttö hymyili pikkuisen ihmissudelle ja piteli kiinni tämän paidasta. Hän mietti vähän aikaa ja katsoi toista sitten totisena silmiin sanoen sanan: "Apa." ja nauroi perään iloisesti. Toivoi toisen edes vähän piristyvän.
Tapion hymyili pikkuisen Misalle, joka niin kovasti yritti. Sitkeä tyttö.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 17, 2009 20:05:52 GMT 2
Aidara nyökkäsi.
"Kyllä. Niinkuin koko perheellenikin." hän sanoi.
Ihmissusi oli ihan varma, että toinen kysyisi vielä, että mitä joten päätti suoraan aloittaa kertomisen, että mitä oikein tapahtoi. Arastelematta. Saisi ainakin sen sydämmeltä.
"Asuin kaukana täältä suuren perheeni kanssa. Minulla oli 3 siskoa, kaksi iso-ja yksi pikkusisko. Yksi isoveli ja kaksi pikku-. Kerran yöllä talomme syttyi palamaan, vain minä, isoveljeni, pikkusiskoni ja -veljeni selvisi. Jouduimme asumaan perhetuttavien luona ja kuri oli aika kova. Lohdutin pikkusiskojani toisin kuin veljeni, joka aina oli poissa ja joi..." Aidara piti pienen tauon ja kyynel vierähti tämän poskelle.
"Löysin hänet kerran kuolleena omasta huoneestaan. Ja kun täytin 15 karkasin pikkusisaruksieni kanssa. Sisarukseni olivat aina piilossa, kun etsin meille ruokaa. Kun yhtenä päivänä palasin takaisin veljeni oli kuollut, kun heidän kimppuunsa oli hyökätty. Siskoni sai vain haavoja ja pahin haava tietenkin tulehtui. En osannut auttaa ja kukaan ei auttanut meitä. Siskoni sai kuumeen haavasta... Lopulta hänkin kuoli." mies lopetti viimein ja muutama uusi kyynel oli vierähtänyt kasvoilleen. Kaiken tuon muisteleminen oli niin rankkaa ja tuskaista. Kukaan ei voisi ymmärtää tuota surua ja syyllisyyden tunnetta mitä hän koki melkein joka päivä.
Misa sai Aidaran kasvoille pienen pienen hymyn, joka oli melkein jopa olematon.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 18, 2009 15:38:55 GMT 2
Tapion kuunteli Aidaran tarinaa kunnoittavasti hiljaa, mutta hämmästeli itsekseen perheen valtavaa kokoa. Miltähän tuntuisi pitää huolta sellaisesta lapsikatraasta...? Tarina oli todella liikuttava ja surullinen, että se sai väkisinkin tuntemaan sääliä, sekä myötätuntoa, Aidaraa kohtaan. Tapion melkeinpä itsekin alkoi kyynelehtiä nähdessään toisen tekevän niin, mutta päätti olla pahasti nolaamatta itseään ja tyytyi rykäisemään hiljaa.
"Olen pahoillani.." Hän sanoi osaa ottavasti katsahtaen Misaan, joka nyki Aidaraa paidasta.
Ihmissusi nousi paikaltaan siirtäen Misan istumaan takaisin omalle tuolilleen ja antoi tälle lautasen, sekä lusikan. Kyykistyen sitten toisen suden viereen.
"Minunkin perheeni on kuollut, mutta se ei lohduta, sen tiedän.. Mutta ainakin sait sen pois sydämeltäsi nyt." Tapion sanoi ja hymyili pikkuisen asettaen kätensä kevyesti Aidaran reidelle.
"Jos sinulla ikinä on huolia, voit kertoa niistä minulle. Minä kuuntelen. Tämä on lupaus." Hän jatkoi näyttäen yhä siltä, että voisi itkeä.
Silmät kiilsivät hieman tavallista enemmän niiden kostuessa, mutteivat vielä ainakaan vuotaneet ylitse. Susi nousi ylös muistaessaan sen juotavan. Hän meni lasin luokse, jonka oli aikaisemmin laittanut pöydälle ja kaivoi jääkapista appelsiinimehupurkin, josta kaatoi mehua lasiin.
"Tässä." Tapion hymyili ojentaen lasin Aidaralle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 19, 2009 17:09:36 GMT 2
Monikaan ei varmaan olisi jaksanut kuunnella tarinaa kokonaan, kun se olisi liian surullinen ja pitkä. Monet valittaisivat, että ei noin surullista voi tapahtua kellekkään. Mutta todellakin voi. Mutta osa taas varmasti olisi alkanut itkemään. Aidara näki, että Tapionkin meinasi alkaa itkeä.
Tummahiuksinen katsoi Tapioniin päin. Nyt hän oli taas luistanut vanhoista perjaatteistaan ja ystävystynyt. Vaikka ei tahtonut tuntea enään sitä yksinäisyyttä. Mies pelkäsikin, että tyttöystävänsä Suzu jättäisi hänet, koska oli ihmissusi. Hän hymyili taas hieman.
"Olet niin kiltti... Ja yksi ensimmäisistä ystävistäni pitkään aikaan." kiharapää sanoi. Siskon kuolemasta lähtien hän oli ollut vuosia yksin ja harjoitellut illuusioitaan.
"Kiitos..." Aidara kiitti, kun sai juotavaa ja otti lasin.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 19, 2009 17:34:35 GMT 2
"Olen imarreltu.." Tapion naurahti nolostuen hieman ja rapsutti kaulaansa.
"Mutta jos tahtoo toisen olevan kiltti itselle, on oltava kiltti tälle. Ja muutenkaan huonokäytös ei sovi minulle." Hän jatkoi äkkiä ja hymyili.
Misa oli jäänyt tuijottamaan lautasta ja lusikkaa kädessään. Hän ei itse vielä ymmärtänyt miten syötiin itse, joten päätti saada huomiota heittämällä lusikan päin Tapionin takaraivoa. Tyttö alkoi taputtaa käsiiän nauraen kovaan ääneen.
Tapion kummasteli, että mikä oikein oli lentänyt ja näki sitten lattialla lusikan. Hän kääntyi katsomaan Misaa hieroen takaraivoaan. Hymy kiri väkisinkin suupieliin, vaikkei noin saisi tehdä. Ihmissusi nosti lusikan ja käsi pesaisemassa sen.
"Misa-kulta, ei noin saa tehdä. Älä tee enää noin, sovitaanko näin?" Tapion sanoi vakavammalla äänellä, muttei kuulostanut mitenkään ankaralta.
Misa katsoi hetken sutta ja nyökkäsi sitten nauraen.
"Tahdotko sinä syöttää Misaa?" Tapion kysyi Aidaralta hymyillen ja ojensi tälle lusikkaa samalla, kun Misa nyki hiuksista.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 19, 2009 18:41:11 GMT 2
Niin. Aidara ei ihan kyllä sitä noudattanut, mutta pääasiassa oli kaikille ystävällinen, jotka ansaitsivat sen. Ja niille, jotka eivät olleet hänen kurkussaan tappamassa. Hän ei kyllä tappanut oikein ketään, vaan enemmänkin kidutti ja sai heidät muuttamaan mielensä. Kidutti olemattomalla kivulla ja henkisesti. Iluusioittensa avulla.
"Niin..." hän mutisi ja joi hieman mehua. Ihanaa saada kuivaan kurkkuun jotain.
"Voin minä." Aidara sanoi hieman ihmeissään ja otti lusikan. Hän nousi tuolilta ja meni Misan luokse. Hän kumartui hieman, otti lusikkaan Misan ruokaa ja rupesi (ei väkisin xD) syöttämään Misaa.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 19, 2009 19:04:56 GMT 2
Tapion irrotti varovasti Misan otteen hiuksistaan Aidaran otettua lusikan hänen kädestään. Hän kävi laittamassa kahvit kiehumaan ja alkoi valmistaa voileipiä, taisi olla vaistomainen toiminta aamuisin...?
"Hyvä, että autat hieman. Minun pitää joka aamu syöttää ensin Misa ja alkaa sitten tehdä itselle ja Chromelle aamiaista, että kiirettä pitää." Ihmissusi nauroi ja asetteli leivät isolle lautaselle saatuaan ne valmiiksi.
Misa avasi suutaan ihan mielellään, kun Aidara tarjosi lusikkaa. Hän oli kiintynyt jo tähän. Niinkuin vähän kaikkiin Tapionille läheisiin olentoihin.
"Tulen kohta takaisin. Käyn herättämässä Chromen." Tapion kuivasi käsiään pyyhkeeseen hymyillen ja lähti sitten olohuoneen poikki Monochromen huoneeseen.
Hän avasi varovasti oven ja kurkisti sisään. Chrome oli ilmeisesti vielä unessa (leikitään ainaki niin. :'D). Ihmissusi asteli tämän sängyn luokse ja kumartui ravistelemaan maagia kevyesti hereille.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 19, 2009 19:29:44 GMT 2
Aidarasta oli ihan mukavaa syöttää Misaa. Tämä oli oikein mukava lapsi... Niin kiltti ja ihana.
"Minulla ei ole melkein koskaan mitään tekemistä päivisin." mies totesi. Niin. Eipä hän tehnyt koskaan mitään erikoista, muutakuin auttanut heikompia ja kosti sortajille. Esimerkiksi vampyyrintappajille ja muille sellaisille.
Hän nyökkäsi ja jatkoi Misan syöttämistä.
Chrome oli täydessä unessa, muttakun Tapion tuli herättelemään... Poika avasi hieman väsyneen oloisesti silmänsä ja katsoi Tapioniin.
"Huomenta..." hän mumisi ja nousi istumaan.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Aug 22, 2009 13:08:09 GMT 2
Tapion odotti hetken, että Chromen silmät pysyivät edes joten kuten auki, muutenhan tämä ei saisi tietää mitä asiaa hänellä oli.
"Anteeksi, että herätin sinut, mutta aamainen olisi pöydässä." Ihmissusi sanoi pahoittelevasti hymyillen ja silitti Monochromen hieman takkuuntuneita valkoisia hiuksia.
"Tule sitten, kun jaksat." Tapion sanoi suunnaten sitten takaisin ovelle ja siitä takaisin keittiöön, jossa Misa reippaasti söi kaiken, mitä Aidara tarjosi.
"Taisit tuossa äsken sanoa, että sinulla ei ole tekemistä päivisin? Ajattelin, että jos haluat, saat auttaa minua huolehtimaan Misasta. Voisit toimia vaikka kummina." Hän sanoi Aidaralle virnistäen ja haki itselleen kupin kahvia istuutuen sitten pöytään syömään itse voileipää.
"Koska Kiyo ei voi olla päivisin ulkona..." Ihmissusi mutisi vakavoituen ja tuijotti kahviaan.
Olihan se harmi.. Kiyo harvemmin näki Misaa hereillä, jos ollenkaan. Josta tulikin mieleen, että viime tapaamisesta onkin jo jonkin aikaa..
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Aug 22, 2009 21:44:14 GMT 2
Chrome katsoi hieman unisesti Tapionia. Hän voisi kyllä vielä nukkua kauankin, kun yö meni hieman huonosti. Poika nimittäin oli miettinyt perhettään, josta ei ollut kertonut mitään Tapionille. Taisi kertoa vain, ettei omista perhettä. "Juu." Monochrome sanoi ja lepäsi vielä hetken.
Hän nousi seisomaan ja vaihtoi päivävaatteet päälleen. Vaaleanvihreän t-paidan ja jotkut tummat farkut. Seuraavaksi suuntasi peilin eteen ja selvitti suurimmat takut hiuksistaan. Kaikkia ei ihan saanut. Chrome meni sitten keittiöön missä kaikki muutkin olivat.
"Huomenta." hän tervehti, kun huomasi jonkun vieraan.
"Joo ei ole." Aidara sanoi. Hänen päivänsä olivat oikeastaan tylsiä.
"Vaikka... Se käy ihan hyvin." mies sanoi ja oli pian saanut syötettyä kaiken Misalle. Hän kääntyi katsmaan Monochromea. "Ai huomenta." hän hymähti. Hmh? Kiyo?
"Kuinka niin ei pääse?" Aidara kysyi. Olikohan tämä vampyyri?
|
|
