|
|
Post by MissBakura on Sept 21, 2009 20:01:05 GMT 2
Öisen torin läpi juoksi hieman lasta pidempi, mutta nuorta aikuista lyhyempi hahmo kintereillään pari muuta hahmoa. Ensimmäisenä juoksi Jester, joka oli törmännyt retkellään kyttä pariin, joka oli ollut partioimassa. Jessellä ei ollut ongelmaa päästä noita karkuun, olihan hän varsin ketterä jaloistaa ja nopea myös. Jes kääntyi kesken juoksunsa ja juoksi hetken selkä menosuuntaan lällätellen poliiseille, jotka vetivät isot vihneet nenäänsä ja lähtivät kirimään. Jester kääntyi vauhdissa ja näki edessään puskaan. Hän ei kerennyt jarruttaa, vaan kaatui naamalleen torin kukkapenkkiin istutettuun pensaaseen, sattui vielä olemaan sellainen piikikäs versio. Puskan piikit raapivat verisiä naarmuja rikollisen kasvoihin ja käsiin. Muualle eivät sitten pystyneetkään raapimaan vaatteiden takia.
Poliisit ehättivät puskan luo ja nostivat Jesterin sieltä yhteisvoimin ylös.
"Mites nyt lällättelet!" Toinen kytistä ivasi.
Jesse ei kuunnellut mitä näillä taliaivoilla olisi sanottavaa, vaan keskittyi voivottelemaan kirveleviä naarmuja kasvoissaan. Poliisi, joka ei vielä sanonut mitään iski tämän etsityn rikollisen ranteisiin käsiraudat ja virnisti sitten tyytyväisenä.
"Saamme kyllä piirissä kunniaa, kun saimme juuri Jesterin kiinni."
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 21, 2009 20:15:08 GMT 2
Torin liepeillä juoksenteli joku pieni ja valkoinen hahmo. Punaiset silmät kiiluivat pimeydessä. Jonkin verran kissaa suurempi olento juoksi hiljaa ja kettetästi. Hän oli odotellut jokin aika sitten piilopaikassa ja odotellut, että Jester palaisi. Tätä ei ollut kuulunut ja Lawrence lähti etsimään. Animaagi oli saapunut torille, kun kuuli joidenkin juoksevan tähän suuntaan. Rence näkikin Jesterin ja entiset ystävät... Eli poliisit. Kisuhan ennen oli lain toisella puolella.
Järkytyksekseen hän näki Jesterin raudoissa ja riemuissaan olevat poliisit. Olihan upeaa saada rikospomo nyt kiinni. Itsekkin oli tuntenut niin, kun luuli silloin saaneensa Jesterin kiinni, mutta jäikin itse vangiksi. Oselotti kipitti hiljaa piiloon ja odotteli hetken, kun poliisit iloitsivat tästä suorituksesta. Nauroivat liian pian. Lawrence meni toisen poliisin taakse ja muuttui ihmismuotoonsa. Pian oli ottanut aseensa esiin, ladannut sen ja laittanut osoittamaan toisen takaraivoa.
"Päästäkää Jester tai ammun sinut. Ja jos liikut vähääkään ammun sinut myös." Lawrence sanoi tylysti. Siihen loppuikin poliisien iloinen nauru. Ja toinen jähmettyikin paikalleen katsoen toveriaan. "Miten on?" Kisu virnisti.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2009 18:50:51 GMT 2
Jester olisi halunnut pyyhkiä poskilleen valuneet verivanat pois, mutta kädet olivat raudoissa ja niitäkin kirveli ikävästi. Että pitikin mennä kaatuamaan juuri tähän puskaaseen. Hetken valitettuaan jepareille kirveleviä haavojaan hän kuuli läheltä tutun ja turvallisen ihanan äänen.
"Ki.. Eikun Lawrence!" Jester huudahti iloisesti ja hymyili leveästi kääntyen katsomaan kumppaniaan, joka uhkasi toista poliisia aseella.
Nurkkaan ahdistettu poliisi kihisi itsekseen. Eipä tässä kai muukaan auttanut kuin avata käsiraudat. Poliisi kaivoi pienet avaimet taskustaan ja käänsi Jesterin selin itseensä saadakseen käsiraudat paremmin avattua. Klik ja klik, Jessen kädet pääsivät vapaiksi ja tämä pääsi viimein pikaisesti pyyhkäisemään kasvojaan, joista tarttui hihaan verta ja valkoista kasvomaalia.
Jes juoksi nopeasti itseään pidemmän Lawrencen luokse, hieman tämän taakse piiloon.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2009 19:02:20 GMT 2
Lawrence piti kasvonsa peruslukemilla ja ei antanut ilmeensä värähtää ollenkaan. Oli, kuin Jester ei olisi hänelle muutakuin pomonsa. Kun Jes pääsi vapaaksi ja meni ns. turvaan. Poliisit kääntyivät katsomaan animaagia. Kisu tiesi ettei tilanteesta vielä oltu selvitty. Pitäisi karkuun päästä vielä tai saada nuo lähtemään.
"Haluatteko lähteä vapaaehtoisesti lähtemään vai lähdettekö ossissa?" mies sanoi töykeästi pysyen ihan paikallaan ja ase osoitettuna kumpaakin poliisia. Hän ei liikkunut ollenkaan. Häntäkin oli liikkumatta ja voisi luulla, ettei Rence edes hengittäisi tai olisi patsas. Kytät uumoilivat hetken ja päättivät lähteä livohkaan näppejään nuollen. Heidän lähdettyään Lawrencen käsi laskeutui, ase palasi omaan koteloonsa ja ilme muuttui ystävällisemmäksi. Mies kääntyi ystäväänsä kohden ja pyyhkäisi hieman verta tämän kasvoista.
"Oletko kunnossa?"
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2009 19:15:12 GMT 2
Jester katsoi hämmästyneenä kuinka Lawrence näytti kytille vain pokerinaamaa, eikä antanut näille montaakaan vaihtoehtoa. Hän virnisti tyytyväisenä, kun parivaljakko lähti radiopuhelimet rästisten karkuun. Virnistys muuttui ystävälliseksi hymyksi, kun Kisu katsoi tänne alas.
"Olen. En ole aikoihin voinut paremmin!" Kuului iloinen vastaus Jessen suusta ja tämä unohti kokonaan naarmut käsissään ja kasvoissaan, kun syöksähti halaamaan Lawrencea kiitokseksi.
"Kiitoskiitoskiitoskiitosiitos.." Jester papatti nopeasti ja hymyili.
Eipä aikaakaan, kun hän avasi hetkeksi suljetut silmänsä ja nyrpisti nenäänsä.
"Mitä h*lvettiä! Älä tule noin lähelle minua, alainen!" Jes karjaisi äkkiä täysin muuttuneena ja tönäisi kevyesti Kisua hieman kauemmas itsestään (koska ei omista fyysistä voimaa X'D).
Hän siirtyi itsekin pari askelta taaemmas ja huomasi vaatteidensa olevan multaiset. Rikollinen siristi vihaisena silmiään ja tuhahteli putsaten vaatteensa joka kolkasta. Myös hiuksensa tämä pöllytti huomaten sitten niiden olevan umpitakussa.
"No voi sun p*rkele. Mitä se tolvana on taas mennyt tekemään hiuksilleni." Jester mutisi yksinään ja haroi takkuista tukkaansa epätoivoisesti siistimmäksi.
Hän sai suurimmat takut suoriksi taskustaan löytämällä säälittävän pienellä kammalla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tämä henkilö jopa näytti rikollisliigan johtajalta. Jes katsahti läheisen liikeen näyteikkunasta heijastustaan ja järkyttyi näkemästään. Verisiä naarmuja yltympäriinsä ja maalikin oli tuhriintunut.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2009 19:37:26 GMT 2
Lawrence hymähti ja halasi Jesteriä takaisin. Hän piti toisesta aika paljon, muttei tiennyt ihan miten sanoa sen. Ennenhän he olivat verivihollisia melkein. Nyt hyviä ystäviä. Kisu hymyili ja silitti hieman Jesin hiuksia. "Älä suotta kiittele, se oli vähintä mitä voin tehdä." Rence hymähti iloisesti.
Kuullessaan Jesterin huutavan ja kirjoilevan (!) hän jähmettyi melkein paikalleen. Animaagi aavisti jonkun muutoksen Jesterissä, muttei tiennyt yhtään mikä. Taisiis... Ei Jester normaalisti kiroillut tai kutsunut häntä alaisekseen. Ei koskaan oikeastaan. Mikä ihme tälle tuli? Kumminkin irrottautui toisesta. Punaiset sielunpeilit katsoivat hämmentyneenä ystäväänsä.
Hän oli ihan hiljaa ja katsoi miten Jester putsasi vaatteitaan.
Vähän ajan päästä Kisu sai avattua suunsa:
"Jester... Mikä sinulle tuli?" hän kysyi huolissaan ja ehkä hieman peloissaan.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2009 19:47:08 GMT 2
Jester käännähti kulmat aavistuksen kurtussa katsomaan Lawrenceen, joka kyseli.
"No etkö sinä näe? Kuka tahansa järkyttyisi, jos kasvot näyttävät tältä. Hölmökö olet? Ja puhuhan kuten johtajalle kuulu puhua. Annan erheesi tällä kertaa anteeksi, koska minulla on muuta murehdittavaa." Hän sanoi ylpeästi ja kääntyi takaisin näyteikkunan puoleen tutkimaan kasvojaan.
Toivottavasti näistä ei pahempia jälkiä jäisi, sillä sitten kaunis, tasainen maalipinta olisi entistä vaikeampi saavuttaa. Olisi varmaankin parasta huuhtoa maski toistaiseksi pois, etteivät naarmut tulehtuisi tai muuta vastaavaa. Sitten niiden paraneminen kestäisi vielä kauemmin.
Jester kaivoi taskustaan hailakan violetin nenäliinan ja pyyhki varovasti valkoisen maalin pois naarmujen ympäriltä. Jälki oli varsin suttuista ja herra johtaja hiiltyi.
"Arh! Luovutan! Palaan päämajaan hoitamaan tämän ongelman. Ja sinä tulet myös, pidän sinulle pienen puhuttelun myöhemmin." Jesse sanoi Kisulle osoittaen tätä syyttävästi ja kääntyi kannoillaan suunnaten matkansa kohti torin toista reunaa samalla tunkien nenäliinaa taskuunsa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2009 20:17:19 GMT 2
Lawrence katsoi yllättyneenä Jesteriä. Mikä tällä ihan oikeasti oli? Ei tuo ollut se Jester kenet hän tunsi... Tuo oli joku muu. Ei ollut hänen Jesterinsä. Joku täysin vieras tyyppi vain. Kumminkin olisi paras käyttäytyä niinkuin piti. Niinkuin Jester käski. Ettei hän saisi pahempia ongelmia.
"Anteeksi johtaja." Kisu sanoi kohteliaasti. Tuntui ihan oudolta teititellä Jesteriä, kun siihen ei ole tottunut. Mies siirsi pari hiussuortuvaa oselotin korviensa taakse. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Oliko Jesse kerennyt lyödä päänsä pahasti ja sekoili? Pilailiko hän? Vai... Äh... Ei kannata miettiä näin monimutkaisesti. Kyllä tämä saadaan vielä selville.
Lawrence lähti alistuneen oloisesti seuraamaan Jesteriä.
Tämä oli erittäin outoa... Ei Jes ole koskaan suuttunut mistään tai huutanut oikeasti. Hän huokaisi hiljaa ja vilkuili ympärilleen, ettei poliisit uudelleen yllättäisi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2009 18:59:40 GMT 2
Jester hymähti tyytyväisenä.
"Saat anteeksi, koska pidän sinusta jollain tavalla." Hän sanoi hymähtäen uudelleen ja hiljensi hieman vauhtiaan.
"Mutta puhuttelulta et säästy." Tämä jatkoi vielä katsahtaen Lawrenceen, joka tuli kiltisti ja mukisematta perässä.
"Hetkinen.. En olekkaan nähnyt sinua ennen.." Jes seisahtui miettimään ja katsahti taivaalle.
Taivalla näkyi muutama tähti, yöstä tulisi vielä tätäkin viileämpi, joten parasta olisi palata pikaisesti piilopaikkaan, aika hillua kylällä näin vähissä vaatteissa.
"Ehkei se tolvana olekkaan niin kovin tolvana, jos on saanut sinunlaisesi mukaan porukkaan." Jester mietti ääneen tarkastellen Lawrencea nyt paremmin kuin aikaisemmin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2009 19:07:03 GMT 2
Lawrence pysyi vain hiljaa. Hän ei oikein ymmärtänyt mitä juuri oli tapahtunut. Äsken Jester vielä... No, vielä oli, kuin tuntisi hänet hyvin ja... Olisi se kenet hän tunsi, mutta nyt... Tuota edessä olevaa henkilöä hän ei tuntenut. Se oli niin hämmentävää. Vai oliko tämä vain jotain unta tai harhaa? Ei animaagi tiennyt yhtään.
'Eikö... Hän muista minua?' mies ajatteli hieman järkyttyneenä. Mitä ne poliisit tekivät hänen rakkaalle ystävälleen? Miksi Jes oli tuollainen.
Niin kylmä. "Ettekö muista minua? Olen ollut jo jonkin aikaa joukoissanne." hän ihmetteli.
"Ja anteeksi, jos kysyn... Mutta mitä te tarkoitatte tolvanalla?"
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2009 19:51:45 GMT 2
Jester kallisti päätään.
"Niimpä tietysti. Hän ei olekkaan tainnut sitten uskaltaa kertoa sinulle." Hän tuhahti pudistellen päätään ja rykäisi.
"Minä olen oikea Jester. Se ihme hippihihhuli on vain ex-vaimoni ärsytyksen luoma todellisuutta pakoileva persoona." Tämä kertoi tyynesti kohauttaen olkiaan ja jakoi matkaansa.
"On nykyisin todella vaikea enää päästä esille. Toinen on niin paljon vahvistunut vuosien mittaan, että todellinen minäni alkaa vähitellen kadota." Jes puhui enää mutisten, sillä ei oikeastaan välittänyt kuuliko Lawrence tätä vai ei.
Hän piti tahtinsa reippaana ja pitkän matkan jälkeen pääsi piilopaikkansa sisäänkäynnille. Jes astui sisään ja suunnisti heti ensimmäisenä vaatimattomaan kylpyhuoneeseen puhdistamaan kasvonsa. Katsoessaan peiliin huuhtelun jälkeen kasvoille ilmestyi sama vanha pirteä hymy.
"Kisuuuu!!!? Missä olet? Tule tänne!" Jester huusi kovaan ääneen päästyään ulos kylppäristä ja tähän huutoon ensimmäisenä vastasi Superpallo, joka juoksi kovaa vauhtia isäntänsä luokse, joka sitten nosti sen syliinsä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 17, 2009 11:04:54 GMT 2
Lawrence kuunteli hiljaa ja hämmentyneenä Jesterin selitystä. Hän huokaisi ja laski katseensa maahan. Hänen tuntema ihana Jester ei ollutkaan tavallaan se todellinen Jes. Rencestä kyllä tämä oli välillä hieman ärsyttävä, mutta animaagi silti välitti Jesteristä paljon. Ja ei voisi edes kuvitella, että ihanainen Jes olisi aina tuollainen. Tuollainen kylmä ja inhottava. Kisu kyllä kuuli lopun mitä Jester sanoi, kun omisti tarkan kuulon. Hän ei kumminkaan enään jaksanut välittää.
Piilopaikalla animaagi meni huoneeseensa ja istuutui tuolille. Oselotti selvitteli vielä päätään.
Lawrence nousi salamana ylös, kun juuli Jesin huutavan häntä.
Kisu lähti äkkiä Jesterin luo ja ensitöikseen halasi tätä varovaisesti, kun olihan Superpallo tämän sylissä.
"Älä ikinä muutu tuosta mihinkään." Lawrence sanoi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 17, 2009 23:05:56 GMT 2
Jester oli kietonut kätensä Superpallon etujalkojen alta ja roikotti kissaa sylissään hymyillen leveästi. Kun Lawrence saapui, halasi ja alkoi puhua kummia Jes laski kissan sylistään ja otti sitten animaagia harteista kiinni katsoen tätä hämmentyneenä silmiin.
"Mitä ihmettä sinä oikein puhut? En tietenkään muutu. Tällainen minä olen ja tällaisena pysyn." Hän naurahti ja halasi nyt vuorostaan Kisua.
"Haluan jäätelöä... Tule, saat auttaa minua ottamaan sen pakastimesta. Se on niin kovin korkealla." Jesse vaihtoi aihetta ja otti Lawrencen kädestä kiinni vetäen tämän mukanaan keittiöön.
Superpallo juoksi perässä ja kiehnäsi hetken omistajansa jaloissa kunnes siirtyi puskemaan pientä päätään Kisun säärtä varten. Se oli ollut koko illan yksikseen, eikä kukaan ollut laittanut sille edes pientä määrää kuivaruokaa ja kova nälkä kurni pienen eläimen vatsassa. Kissa maukaisi äänekkäästi saadakseen huomiota. Jester tajusi kissalla olevan nälkä ja kiiruhti kurottelemaan ruokaa, mutta sekin oli laitettu liian korkealle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 28, 2009 15:55:33 GMT 2
Lawrence hymyili onnellisena itsekseen. "En mitään tärkeää Jester."
"Kunhan olet aina tuollainen ja et muutu mihinkään suuntaan. Jos muutut niit kutitan sinut hengiltä." animaagi naurahti vielä ja päästi Jesin irti. Hän naurahti mielessään toisen söpöydelle. Hän sitten rakasti Jesteriä tuollaisena. Tuollaisena lapsellisena höpsönä. Sellaisena tämän oli paras pysyä.
"Totta kai tulen." Rence sanoi ja puristi hieman Jesterin kättä seuratessaan tätä keittiöön. Hän katsoi hetken Jesin yritystä saada liian korkealla oleva kissanruoka purkki. Oli jotenkin söpön näköistä, kun toinen ei saanut sitä vaikka miten kurkotti. Lawrence kävi pikaisesti silittämässä Superpalloa, kunnes meni Jasterin luokse.
Ei animaagi edes yrittänyt ottaa ruokapurkkia hyllyltä... Vaan hän otti Jesteristä varovaisesti kyljistä kiinni ja nosti tätä ylemmäs, että Jes itse voisi ottaa sen.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 29, 2009 21:50:16 GMT 2
"Sitten minun ei parane muuttua." Jester nauroi.
Hän kurotteli purkkia hyllyltä jonkun aikaa ja homma alkoi hetki hetkeltä ärsyttää enemmän. Juuri, kun Jes oli puhkeamassa itkuun, Kisu tuli auttamaan. Jesse aluksi säikähti, kun nousi ilmaan, mutta huojentui pian tajutessaan nostajan olevan tosiaan Lawrence. Hän nappasi purkin hyllyltä ja alkoi itsekseen hihittää avatessaan purkkia ja laittaessa siitä ruokaa kissan tyhjälle lautaselle.
"Olet ihan hassu." Jester nauroi toiselle ja halasi tätä.
Hetkeä myöhemmin hän kurotti kätensä Kisun niskan taakse ja sitten niiden avulla avitti muun kehon kurotusta, jotta ylettyisi antamaan pienen pusun toisen posken ja leuan väliin.
"Nyt jäätelöä!" Jesse huudahti ja kiisi jääkaappipakastimen luokse yrittäen jo availla liian korkealla olevaa ovea.
|
|
