|
|
Post by Koji-Chan on Oct 11, 2008 16:37:46 GMT 2
Kiyo katsoi ehkä hieman avuttomana, kun Armen kärsi maassa. Hän olisi halunnut tehdä jotakin, mutta ei mahtanut mitään.
"Ei tämä sinunkaan syysi ole. Minulle tässä Armen haluaa kostaa." vampyyri sanoi ja meni Ednan ja Armenin väliin.
Olisi vain hyvä, että tuon kostosta pääsisi, ellei sitten toinekin halua hänen päätään seinälle. Niinkuin moni muukin. Saataisi nyt edes yksi ystävä täältä hiton kylästä, joku joka olisi edes henkisesti samanikäinen. Ei nyt sellaisia harmaita saatanoita (lapsia siis) oikein ystäväksi niin voi sanoa. Eivät he kaikkea ymmärrä.
"Armen, jos haluat lyödä minua tai jotain. Niin tee hitto vie niin, että tästäkin ehkä päästäisi." vampyyri sanoi, otti miekkansa huotrineen ja heitti ne ulottumattomille. Varmuuden vuoksi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 11, 2008 16:56:38 GMT 2
Viimeinkin kipu kyljessä lakkasi. Viimeinkin voi hengittää taas normaalisti. Armen huojentui ja kierähti selälleen makaamaan. Hän hengitti hitaasti sisään ja ulos kuin olisi ollut hengästynyt ja tasaisi juuri hengitystään. Muutamat pienet hikinorot valuivat pitkin namekin kasvoja ja silmät olivat ummistettuina.
Armen näytti kaikkea muuta kuin siltä, että haluaisi hyökätä kenenkään kimppuun. Hän kuunteli Kiyon ja Ednan puheita, muttei jaksanut liikauttaa sormeansakkaan.
Nyt olisi tilaisuus antaa tuolla itseään vampyyriksi nimittävälle tyypille turpaan! Namek yritti nousta vapisevien käsiensä varaan istumaan, mutta ei pystynyt kauaa pitämään itseään istuma-asennossa. Se tuntui vähän uskomattomalta, jos katsoi muuten niin voimakasta kehoa ja käsivarsia.
Armenista tuntui todella nöyryyttävältä vain maata siinä maassa voimattomana kahden älykääpiön edessä. Hän kirosi mielessään kaikkea mahdollista, elollista ja elotonta, koska oli liian väsynyt jopa puhumaan. Siinä tilassa olisi voinut vaikka nukkua Ruususen tavoin 100 vuotta.
|
|
|
|
Post by Twist on Oct 11, 2008 17:06:45 GMT 2
Edna hermostui hiaman kun kiyo tunki hänen ja Armenin eteen hän olisi kovasti tahtonut pyytää anteeksi Armenilta, mutta eräs tyyppi tuli eteen. "Siirry!" Edna huudahti ja heilautti kassia Kiyon naamalle. tämän jälkeen hän hyppäsi Armenin taakse ja yritti nostaa häntä istumaan, mutta Armen painoi liikaa ja hän ei uskaltanut edes yrittää enempää. Edna nousi pystyyn ja kaivoi laukusta Armen nukkea. Kun hän sai sen käsiin hän painoi piikillä Armen nuken valkoista puolta jonka pitäisi auttaa hiaman kipuun ja voimiin, mutta se ei palauttasi niin paljon voimaa jottei Armen saisi lyötyä kiyota. "olen pahoillani.. En tiennyt sen sattuvan noin paljon..." Edna sanoi hiljaa ja ajatteli. Tietenkin se sattui kun ei hän tuo vihreä tyyppi edes ole tottunut tälläiseen eikä hän selvästi ole minua vanhempi....
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 11, 2008 17:18:43 GMT 2
Kiyo väisti pienellä liikkellä Ednan kassin. Armen taisi tosiaan olla ihan voimaton, kun ei mitenkään vastannut. Oli hänki ollut kyllä joskus melkeinpä yhtä heikossa kunnossa, kun ei verta ole tarpeeksi saatu. Syyllisyyden tunne ei hävinnyt minnekkään, ehkä hieman pahentui. Hitto vie, jos ei oltaisi tultu tänne niin tätä ei olisi tapahtunut.
Vampyyri ojensi varovaisesti kätensä, vaikka olikin lähes 100% varma, että Armen ei tarttuisi siihen.
"En halua olla riidoissa kanssasi Armen, voitko... Voitko mitenkään antaa anteeksi?" Kiyo kysyi, edelleen varovasti. Hän kyllä tiesi, tai ainakin ol hyvin varma että Armen suhtautuu tähän negatiivisesti. No.. Eihän kukaan ole koskaan halunnut olla hänen ystävänsä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 11, 2008 17:37:18 GMT 2
Armen ihmetteli, kun joku yritti tulla nostamaan ja pakotti silmänsä auki. Se oli se karvapallero. Miksi se nyt yritti auttaa? Eikö se tiennyt tuon sattuvan..? Hetken siinä ihmeteltyään namek tunsi osan voimistaan palautuvan ja hän pystyi liikkumaan lähes normaalisti. Sitten tuli Kiyo.
"Mikä ihme teitä vaivaa?! Ensin ahdistelette ja yritätte kiduttaa hengiltä, sitten yritetään korvata kaikki anteeksipyynnöllä ja auttamisella.." Alussa Armen kuulosti varsin uhmakkaalta ja viittoi kintaalla Kiyon avulle, mutta sitten murhanhimoinen ja ärtynyt ilme muuttui lempäksi, lähes surulliseksi.
Halusiko joku tosiaan olla vihreän friikin ystävä tai auttaa? Tuntui epätavalliselta. Jos tällä kertaa yrittäisi olla ihmisiksi, voisi saada pari uutta kaveria, mutta entä Nyo-chan? Yleensä ystävät roikkuvat joka paikassa mukana, eikä sitten voisi antaa Nyo-Chanille yhtä paljon huomiota kun ennen. Mutta ystäville voisi kertoa salaisuuksia, voisi kertoa jopa heikkouksistaan. Erilaiset ajatukset tulvivat nuoren namekin päässä ja lopulta hän katsahti Kiyoon.
"... Jos tämän kerran.. Mutta jäät palveluksen velkaa." Armen sanoi takellellen, hän ei ollut tottunut vastaamaan kenellekkään kohteliaasti tai ystävällisesti, ja tarttui Kiyon ojentamaan käteen.
Päästyään seisomaan hän katsoi Ednaan, jolla oli tuo samainen nukke kädessään, se tosin näytti eriväriseltä kuin äsken.
"Sinäkö yritit nostaa minua istumaan äsken?" Armen kysyi itseään paljon pienemmältä kissamaiselta neidolta ja näytti siltä kuin hän jopa olisi yrittänyt hieman hymyillä!
|
|
|
|
Post by Twist on Oct 11, 2008 17:53:23 GMT 2
Edna punastui ja kääntyi ympäri käpertyen kyykkyyn. Hän ei edes tiennyt mitä tälläisessä tilanteessa loisi pitänyt tehdä. Edna oli ilahtunut kun Armen kykeni taas sanomaan jotain, mutta ei uskaltanut itse sanomaan mitään muuta kuin "Se toimi." Mitä liä hän silläkin tarkoitti. No ainakin sitä, että hänen ensimmäinen voodoo koe oli onnistunut, mutta jos tunteet pomppivat näin paljon miten ikinä hän voisi käyttää voodoota taisteluissa.
Ednan tunteet oli koholla ja hän oli punastunut eikä meinan nut saada tunteita hillityksi, mutta kun hän alkoi ajatella mitä hänen selkänsä takana tapahtuu niin hän kääntyi, mutta punotus poski päissä oli vielä pientä. Edna yritti viälä puhua, mutta ei saanut sanotuksi mitään kun hän näki Armenin katsovan häntä. Hän kääntyi uudelleen ympäri ja oli kyykyssä. Aivan kuin hän olisi peloissaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 11, 2008 18:15:55 GMT 2
"En minä missään vaiheessa halunnut satuttaa sinua."
Kiyo sanoi huokaisten. Tuo yksihän sitä nukkea oli piikitellyt. Kiyo oli vain seissyt vieressä, ei hän voinut mitään tehdä. Tuskin olisi Armenkaan, jos osat olisivat toisinpäin. Varmaan olisi vain antanut kitua maassa, kuin minkäkin elukan. Harvapa koskaan oli yrittänyt vampyyria pelastaa, kun kaikki vihasivat. Ihmiset vampyyria, ja vampyyrit tälläistä häpeäpilkkua.
Punatukkainen hämmentyi suuresti, hän oli luullut että Armen vain nousisi itse seisomaan ja loisi murhaavan halveksuvan katseen häneen. Mutta ei... No, kaikissa oli hyväkin puoli.
"Hyvä on." Kiyo sanoi ja auttoi Armenin ylös. Yrittäisikö toinen vielä tänään tappaa hänet, vai antaisiko nyt olla? Armenia oli Kiyosta hyvin vaikea tulkita, ei tiennyt oliko toinen milloin vihainen ja milloin ei.
"Voisimmeko haudata edes täksi yöksi sota kirveen?" Kiyo kysyi Armenilta, toivoen myönteistä vastausta. Ei olisi kivaa juosta enään henkensä edestä pakoon, mutta kuolemaa ei koskaan kohtaa kunnolla. Välillä tosin toivoisi kuolevansa, kuin tuntea sen kaiken kivun. Kivun joka piinaa useita tunteja, ja ei oikein voi tehdä mitää. Mihinkään sairauksiinkaan ei voi kuolla, voi vain kärsiä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 11, 2008 18:33:06 GMT 2
Armen tuijotti hetken Ednaa suu auki ja ihmetteli hänen outoa käytöstään. Ensin seisoo suorassa, sitten kyykyssä, taas suorassa ja sitten taas kyykyssä. Se näytti aika hupaisalta ja sai jopa muuten niin kova ilmeisen namekinkin naurahtmaan.
"Sillä ehdolla, että et yritä tehdä mitään epäilyttävää. Jos huomaan jotain liian poikkeavaa, tapan sinut siltä seisomalta." Armen sanoi kulmat kurtussa Kiyolle käännyttyään Ednan luota tämän puoleen.
Uhkauksensa jälkeen hän kuitenkin hymyili hiukan ja näytti pitkälti siltä, että ei tappaisi tuota, ainakaan tänään, vaikka olikin uhkaillut lujasti.
"Aloitetaan sitten vähän toisella tavalla. Ikäänkuin alusta. Ihan senkin takia, etten muista nimeäsi. Eli vielä kerran, olen Armen, hauska tutustua." Namek sanoi kevyesti ja ojensi kätensä kohti Kiyoa.
"En tiedä sinunkaan nimeäsi." Hän katsahti vielä pikaisesti kohti Ednaa.
|
|
|
|
Post by Twist on Oct 11, 2008 18:41:51 GMT 2
"Hi. Minun nimi on Edna. Miksi te muuten haluatte taistella?" Edna kysyi viattoman näköisenä ja nousi ylös. "onko Kiyo tehnyt jotain pahaa sinulle?" Edna jatkoi ja käveli Kiyon ja Armenin luo. Edna punasteli edelleen ja oli hiaman ymmällään tapahtumien kulkemisesta. Hän katseli sivu silmällä Armenia. Mitä minä häntä oikein tujottelen. Ei hän ole kuin vihreä ja ... Äh mitä minä oikein ajattelen olen täys pässi! olenko han tulossa sairaaksi on kuuma ja äh. Ajatukseni on ihan sekaisin. Ednan ajatukset oli täysin sekaisin ja hän kävikin polvilleen pidellen päätään ja mutisten jotain outoa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 11, 2008 18:51:51 GMT 2
Kiyoakin kummastytti Ednan käytös, mitä lie duunasi. Hän siirsi katseensa Armeniin tämän puhuessa. "En yritä mitään, lupaan ja vannon." hän sanoi pienesti hymyillen. Tällä kertaa Kiyo ei kyllä yrittäisi mitään, ja tuskin mieleen edes tulisi. Armen näytti kyllä vielä uhmakkaalta, mutta kappas, katse muuttuikin, ja oliko tuo äskeinen hymy?
"Olen Kiyo." hän aloitti vähän kummissaan, nyt toinen sitten halusi olla ystävä. Silloin viimeksi ei, edes ennen sitä. "Hauska tavata myös." vampyyri sanoi ja tarttui ehkä hieman kylmällä kädellään Armenin kädestä ja puristi hieman. Toisella kädellään laittoi lasejaan paremmin.
Vampyyri katsahti Ednaan. "Hauska tavata sinutkin - " hän sanoi.
Öh... Mitä tuohon vastaisi, Kiyo ei ainakaan osaisi vastata.
"Minä en missään vaiheessa ole halunnut taistella kyllä..." punatukkainen sanoi, mutta ei kuitenkaan niin, että luulisi hänen syyttävän Armenia. Mutta, mukavaa kun nyt varmaan saa kaksi uutta ystävää.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 11, 2008 19:04:24 GMT 2
Jos oltaisiin sarjakuvamaailmassa olisi Armenin pään yläpuolella leijunut useita kysymysmerkkejä hänen katsellessaan Ednan puuhasteluja.
"Krhm.. Se jääköön vain meidän tietoomme.." Namek rykäisi neidon kysyessä syytä nujakkaan ja tunsi punastuvansa hieman, häntä hävetti tapahtunut ja samaan aikaan raivostutti suunnattomasti.
"Kai sitä voi pahaksikin sanoa." Hän jatkoi ja katsahti pikaisesti taivalle, tilanne oli piinaava.
Sitten Edna kävi polvilleen mutisemaan ja Armen katsoi taas häntä kummaksuen. Ovatko kaikki naiset tuollaisia? Tai ovatko kaikki voodoohörhöt tuollaisia?
".... Tuota.. Ednako se oli.. Onko kaikki.. Okei?" Armen kyykistyi Ednan viereen ja koetti saada katseeseensa tämän kasvot.
|
|
|
|
Post by Twist on Oct 11, 2008 19:11:13 GMT 2
"IIK!" Edna kiljaisi ja kaatui taakse päin. "mi-mitä sinä joo eh. on minulla kaikki hyvin. Varmaan..." Edna makasi maassa ja mietti omassa hiljaisuudessa, että mitä hän nyt tekisi. Hän kääntyi mahalleen ja hänen hameensa oli noussu hiaman ilmaan. Edna katsoi Kiyota hölmistynennä, mutta yritti vääntää jotain teko hymyä, mutta huonoin tuloksin. Edna nousi ylös ja punatui taas kun hänen hameensa oli noussut ylös. Hän laski hameen helmaa ja oli hämmillään. Apua mitä minä taas teen.. Hän ajatteli.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 11, 2008 19:22:48 GMT 2
"Ö... Niin..." Kiyo sanoi hieman nolona. Mutta ei asia hirveän paha ollut, tai riippuu näkökulmasta. Hänen vetovoimansa ei siis ainakaan tuollaisiin Namekilaisiin tehonnut. Hän katsahti Ednaan ja kysyi: "Niin oletko kunnossa?"
Vampyyri käänsi katseensa syrjään, nähdessään Ednan hameen nousevan vähän liian ylös. Kiyo ei koskaan katsellut naisia sillä silmällä, kun eihän ollut suuntautumiseltaan normaali. Punatukkainen valpastui, kuullessaan askelia jostain suunnasta, ketään ei näkynyt kuitenkaan missään.
"Täällä on joku neljäs - " Kiyo sanoi hiljaa, ja jatkoi vähän ajan päästä: " - ja se on vampyyri." Kyllä Kiyo haistoi vampyyrin veren, jos sellaista lähistöllä oli. Siis jonkun muun kuin itsensä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 11, 2008 19:31:58 GMT 2
"Hä? Säikäytinkö?"
Armen tapitti tyhmänä Ednaa ja tämän toilailuja. Hän ei kääntynyt pois hameen noustessa ylös. Mikään ei vaikuttanut nololta namekin silmissä. Armen ei tiennyt mitään sellaisista asioista, eikä myöskään rakkaudesta, ainakaan vielä. Hän katsahti Kiyoon, joka katseli muualle tajuten siitä, että asia oli oikeastaa nolompi kuin miltä näytti ja se sai nuoren namekin hieman hämilleen.
Myös Armenin tarkat korvat havaitsivat jonkun olevan lähistöllä ja hän nousi seisomaan korvat söpösti liikahdellen äänen mukaisesti. Namekin ilme näytti olevan keskittynyt ja varovainen, kuin vaaran vaistoavalla eläimellä.
|
|
|
|
Post by Twist on Oct 11, 2008 19:57:02 GMT 2
"Mitä te kuulette minä en kuule mitäänn?" Edna höristelee mutta ei kuule mitään mikä häiritsisi häntä. Edna ei voinnut enään pidätellä ja sanoi Armenille. "Sinulla on ihanat korvat.<3" Edna oli vähän aikaa hiljaa, mutta jatkoi. "Mikä se on mitä te kuulette?" Hän käveli Kiyon ja Armenin eteen ja katsoi metsään kohti.
|
|
