|
|
Post by Koji-Chan on Oct 16, 2008 18:44:13 GMT 2
Vampyyri hahmo asteli eteenpäin, vielä pelottomasti. Aurinko ei nousisi muutamaan tuntiin. Vampyyrilla ei siis minkäänmoista vaaraa ole, vaikka Kai olikin vahva vampyyri. Ei hän aurinkoa kestänyt, mutta valkosipulilla ja ristillä ei ole minkäänlaista vaikutusta tähän vampyyriin. Niinkui useimmilla muilla taas oli. Muutenkin hän oli vahva, jos ei muitten niin omasta mielestään. Todellisuudessa hän oli kyllä voimakas, ei kaikki isoa viikatetta jaksa kantaa selässä. Tultakin hallitsi hyvin, sinistä tulta pitäisi vain oppia hallitsemaan vielä paremmin. Sitten oltaisi aika voittamattomia. Hehee... Virnistys kohosi mieshahmon kasvoille. Kai halusi olla voimakas, hän halusi valtaa myös. Valtaa ei ole koskaan liikaa, niin vampyyri ajatteli. Hänhän oli perustanut klaanin, ja tietenkin oli sen johtaja. Tietenkin häntä toteltiin, kukaan ei halunnut muuttua tuhkakasaksi tai kitua liekeissä. Vampyyrithän eivät kuolleet samalla tavalla kuin ihmiset, puuseiväs sydämmen läpi oli se paras keino. Tai joku manaus, tai sellainen.
Hän ei kuitenkaan aikonut kuolla helposti, taistelisi niinkauan kunnes ollaan kuolleita. Taino, oltiinhan nytkin kuolleita. Tavallaan.
Keltaiset silmät haroivat ympäristöä, mikään ei jäänyt huomaamatta. Edes joku kissaroskakorin kimpussa tai pöllö liihottelemassa taivaalla. Mikään äänikään ei jäänyt huomaamatta, vampyyrilla oli hyvä kuulo. Ja hän haistoi veren nyt jonkin matkan päähän. Joskus ihmisissä aisti myös pelon ja sydämmenlyönnit. Pelon aistiminen uhrissa oli mukavaa, pelottelu oli vielä mukavempaa. Eihän nyt ole kivaa, jos heti hampaat iskee kurkkuun. Ei. Uhria pitäisi kiusata ja pelotella, ja mahdollisesti jahdata jos tämä lähtisi pakoon. Jahtaaminenkin oli mukavaa, välillä tosin sai tehdä työtä, että sai verta. Kun joskus uhrit juoksivat kyllä kovaa, mutta eksyivät pimeydessä helposti. Mutta, aina sai pitää hauskaa. Harvapa on kunnolla pakoon päässyt.
Hmh? Askelia kauempaa... Vampyyri lähti niitä kohti ja hahmotti kaempaa jonkun hahmon. Luultavasti joku eksynyt kakara, ainakin koosta päätellen. No, lapsien veri oli makeaa ja hyvää. Kai meni tämän nuoren itkevän henkilön viereen ja yritti näyttää mahdollisimman vaarattomalta.
"Mitäs teet näin myöhään täällä?" vampyyri kysyi lempeällä äänellä.
Kakara sopersi jotain epämääräistä, josta ei kukaan saisi selvää. Kai esitti kuitenkin, saavansa selvää ja lupasikin viedä tämän opastaa kotiinsa. Lapsi oli hyvä uskoinen ja uskoi, tämä nousi ja hiljaa Kain rinnalla lähti kävelemään pimeydessä. Hän nauroi mielessään, hitsit kun ihmisiä on helppo puijata. Pian Kai tarttui lujasti tuota pientä kakrua niskasta ja käänsi itseään vasten. Pian kulmahampaat iskeytyivätkin kaulaan... Ah, miten hyvältä lämmin veri maistui. Uhri kiljui, itki ja potki. Kauakaan ei tämä kestänyt, kun ruumis tipahti elottomana maahan. Kai nuoli vielä huulistaan viimeiset veripisarat.
Vampyyri sitten rakasti verta, ja tappoikin välillä huvikseen. Niinkuin nytkin. Hän lähti jatkamaan matkaansa pimeydessä, jättäen elottoman lapsen ruumiin taakseen makaamaan. Hyvä luoja, kun huo jotkut pikkuihmiset oli niin tyhmiä. Olivat jotkut muutkin... Vaikka vanhat. Vanhojen veri ei ollut kuitenkaan hyvää ei. Enemmän ällöttävää.
-----------------------------
Eli Evy tännennäin
|
|
|
|
Post by evy on Oct 16, 2008 20:01:32 GMT 2
"Shä oot khyllä aika lutuinen thyttönen, tuus tähän viereen-- ohops, mukki thippui..."
Ovi sulkeutui kun pieni, haavoittuvaisen näköinen olento sulki baarin oven humalaisen miehen naaman edessä astuttuaan sivukujalle. Luurangonlaiha tyttö nosti päänsä kerrankin, pitkään aikaan. Pienen välikohtauksen takia kehon kofeiinipitoisuus oli laskenut sen verran, että otus ei ollut nähnyt mitään kunnolla pitkään aikaan. Näin loppuyöstä sai kahvia pelkästään kapakoista, jotka olivat täynnä känniläisiä jotka kähmivät jokaista nuorta joka sinne vahingossa eksyi. Neitonen sulki silmänsä, näytti vakavalta. Yhtäkkiä hän katosi, tilalle tuli tumma sumupilvi. Sellaista ei tähän aikaan helposti huomaisi, mutta tämä kuitenkin näkisi heidän puolestaankin sierainten liikkeen hengitettäessä tai jokaisen silmänräpäytyksen kuin hidastettuna. Sitä tunnetta tyttö vallaksi.
Palvelija. Sekö hänestä olisi pitänyt tulla alunperin? Onneksi Prince oli myöhästynyt edes sen pienen hetken. Siten hän oli päässyt eroon ihmisen yksitoikkoisesta ulkonäöstä ja saanut edes jotakin massasta erottuvaa näköä ja taitoa. Pienet sähköiskut tekivät aina välillä hyvää hiplijöille ja muille idiooteille. Ja sitä minionit eivät pystyisi tekemään vaikka olisivat päässeet eroon isännästään laillisin keinoin. Mutta nyt tästä tytöstä oli kuitenkin tullut demoni erikoisine korvineen ja laihoine olemuksineen.
Yhtäkkiä tämä huomasi liikettä pienellä sivukujalla, huomasi ettei kyseessä ollut juopunut ihminen ja leijui lähemmäs tuota näkymää. Sitten hän erotti valkaisen ihon, veren suupielessä ja maassa nuoren lapsen raadon. Demoni innostui - ehkä hän saisi vihdoinkin älykästä seuraa niiden kuolevaisten jälkeen? Hän jäi kuitenkin sellaisekseen ja odotti että vampyyri huomaisi sinivihreän hehkun itse ja tulisi sitten selittämään jos mieli teki. Ihan kokemuksesta, neito ajatteli, ei kannata häiritä vampyyriä metsästyksen aikana.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 17, 2008 14:37:32 GMT 2
Vitsi jos nyt löytyisi uusi uhri... Veri on niin hyvää, ja sen eteen on mukavaa metsästää. Verenjano oli hänellä nyt tavallan kyltymätön. Ei sitä tarvitse kauheasti juoda, mutta tarvitsee, jos haluaa ylläpitää voimansa. Niinkun Kai. Vampyyri joi verta enemmän kuin tarpeeksi, välittämättä siitä, että joutui teurastamaan monia. Hyvää se ei tehnyt vampyyrien maineelle, mutta omalle... Sillain sai ihmset pelkäämään itseään ja kunnioittamaan.
Ja niiltä henki vain pois, jotka ei kunnioita. Kai halusi, että häntä kunnioitettiin ja pelättiin.
Kai pysähtyi pian. Seurasiko joku, siltä tuntui. Joku katseli häntä, taatusti, jossakin pimeydessä. Ei häntä pelottanut laisinkaan. Sehän saattoi olla vaivainen pikkuihminen... Tai muutenkin joku säälittävä. Hymy kohisi vampyyrin kasvoille, pirullinen hymy. Hän kääntyi ja hahmottikin yliluonnolliselta vaikuttavan minkä lie sumupilven. Hmm... Muodonmuuttajako kenties?
"Tiedän, että olet täällä. Tule näkyviin." Kai sanoi, pieni välinpitämättömyys kuului hänen äänestään. Eikä asia kyllä kauheasti kiinnostanut, mutta sen verran, että jos tyyppi olisi ihminen. Saisi lisää verta, eikä joudu sitten murtautumaan johonkin kotiin. Niinkin hän voisi tehdä.
|
|
|
|
Post by evy on Oct 17, 2008 15:35:21 GMT 2
Demoni hymyili ja antoi mennä - sitähän toinen halusi. Turkoosi hohti pimeässä hetken kirkkaana, ja sitten sammui kokonaan. Kuului pieni sihahdus ja kuin tyhjästä kadulle ilmestyi langanlaiha nuori neitonen keskelle pientä sivupolkua. Tämä oli valinnut vaatteensa tarkoituksella tummiksi; ruumista verhosi tummanharmaa, pienillä kultaisilla ruusuilla koristeltu noidanmekko. Demoni katsoi mustilla silmillä arvioiden vampyyriä, tämän kellertäviä silmiä ja klassista pahisvaatetusta. Hiukset hän tunnisti. Demoni oli juuri saanut kuulla pelätystä vampyyristä, mutta eihän jo verettömän tarvinnut siitä huolehtia. Olihan hän ollut jo kahvillakin, joten voimat olivat pitkästä aikaa taas entisellään.
"Hmh, Yoshidan poikiako olet? Sori, demonin veretön ruumiini ei taida kelvata sinulle."
Tyttö käveli itsevarmasti lähemmäs nuorukaista, joka oli kuulemma kuin suoraan ihmisten kauhukirjasta lainattu vampyyri - huvikseen tappava, idiootti ja älyttömän vetävän näköinen jotta yksinkertaiset ipanat tulisivat neuvoa kysymään yhtä helposti kuin magneetti tarttuu jääkaapin oveen. Hän oli myös kuullut vampyyrin hallitsevan erinomaisesti tulen elementtiä. Itse asiassa hänen teki mieli haastaa poika, olihan hän säädellyt sähkönsä kanssa yli kaksituhatta vuotta, ja ulkonäöstä päätellen poika ei olisi edes kuuttasataa. Nyt demoni ei kuitenkaan viitsinyt kysyä, olihan hän juuri päivällä jaellut söhköpalleroitaan kivalle pikku susilaumalle isäntineen. Pitikö niidenkin aina hyppiä silmille?
Demoni pysähtyi metrin päähän pojasta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 17, 2008 15:51:37 GMT 2
Kai katseli tarkkaavaisesti tuota langanlaihaa demonia. Demoni selvästi. Normaali ihminen ei ilman verta voinut elää, ja siitä seuraavaksi demoni nyt mieleen tuli. Ihmissudet ovat aika normaaleja ihmisinä, ja vampyyrit kyllä selviävät vähän aikaa ilman verta ruumiissaan. Mutta vampyyriltä toinen ei ollenkaan vaikuttanut, kai nyt vampyyri vampyyrin tunnistaa. Tarkkaavainen katse muuttui hieman arvostelevaksi. Kai mietti, että minkälainenhan toinen nyt on. Hurjalta tappajalta ei vaikuttanut kovinkaan, tai ulkonäkökin pettää. Muutenkaan millään tavalla vaaralliselta ei vaikuttanyt. No, ei Kai muutenkaan pitänyt mitään itselleen vaarallisena. Itseluottamus olu hyvä, ehkä liiankin.
"Olen. Kai, tarkemmin sanottuna." hän sanoi. Varmistaakseen, ettei häntä vaikka Ryouksi luulla, tai pahimmassa tapauksessa Kiyoksi... Hyh. Jos siksi häntä joku luulisi, se saisi katua syvästikkin. "Onko sulla jotain erityistä asiaa?" vampyyri kysyi, välitämättä siitä, että toinen oli aika lähellä. Uhkarohkea tyyppi. Hirveän uhkarohkea ei kannata olla aina, se saattaa koitua kohtaloksi. Tai olla yliluottavainen, sehän koitui sille rääpäleellekkin kohtaloksi.
|
|
|
|
Post by evy on Oct 17, 2008 16:39:57 GMT 2
"Pitäisikö olla? Tämähän on vapaa maa ja saan kuljeskella ihan missä haluan. Ah, ja aivan, tietysti", demoni sanoi ivallisesti, "näin muodollisuuden vuoksi, olen Kinsey." Olihan toinenkin esitellyt itsensä, niin mikäs siinä, miksei tyttökin. Kinsey katsoi Kain ilmettä... poikanenhan oli aika varma itsestään, ellei jopa ampunut vähän ylikin. Kuului oksien havinaa, joka sai demonin katseen kääntymään roskatynnyreitten luo. Niiden seassa piilotteli joku tai jokin. Neito siristi silmiään ja huomasi sen olevan toinen lapsi, joka näytti ulkonäöltä samanlaiselta kuin kuollut Kain jalkojen juuressa. Kinsey katsahti nopeasti sivusilmällään vampyyriin, häntä oli itse asiassa aina kiehtonut se kuinka verenimijä tajusi metsästysreissullaan kuolevaisen olevan näköpiirissä. Keskittyminen, kärsivällisyys ja tarkkaavaisuus olivat niitä yksityiskohtia jotka puuttuivat liian monelta. Mutta ei tietenkään Kinseyltä.
Yht' äkkiä alkoi tapahtua - neljä tavallisia ihmistä aseineen ja taikavoimineen. Joitakin vampyyrin- tai demoninmetsästäjiä kenties? Kinsey huokaisi ja kääntyi kunnolla kapinoiviin päin. Hän tunsi sähkön latautuvan sisällään, halun tuhota jokaisen niistä. Toinen maageista kasvatti juuri myrkkyvoimiaan yrittääkseen tappaa jonkun, luultavasti itsensä. Kinsey nosti hieman kättään, käänsi kämmenen taivasta kohti.
Pieni sihahdus.
Myrkkyä loitsinut ihminen makasi maassa elottomana, mutta kolme muuta eivät välittäneet siitä. Hyvä, demoni mietti, sillä nyt hän halusi nähdä ja tuntea vampyyrin tulen lahjat. Hän olisi niin, niin halunut antaa sähkönsä virrata kolmessa muussakin, ja toivoi että Kai todellakin tekisi näyttävää jälkeä, sillä kituvia ihmisiä oli aina vähän harmittavaa katsoa. Että show vaan kunnolla pystyyn, Kinsey hymyili.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 17, 2008 17:17:05 GMT 2
Kai tuhahti hiljaa. Ei toisella näemmä ollut tärkeää asiaa. Jaahas, toisen nimi oli Kinsey, jonka hän sai tietää, ilman kysymistäkään.
Vampyyri siirsi katseensa tuonne roskiksien luokse. Siellä hahmottui ihmislapsi, samannäköinen kuin tuo kuollut. Luultavasti kaksosia olivat, niin olivat... Hehee, eivätpä ole enään. Kai olisi varmaan heti mennyt tuon lapsosen luokse ja imenyt tämänkin kuiviin, niinkuin toisellekkin teki. Kunnes havaitsi lisää ihmisiä... He eivät pelänneet, ainakaan kauheasti. Veren Kai haistoi, nyt saatettaisi päästä herkuttelemaan, jos ei tapettaisi tulen avulla kaikkia. Viikateella voisi seivästää vaikka päät, ja sitten juoda veret.
Vampyyri kääntyi noihin enään kolmeen metsästäjään päin.
"Jaahas, mitäs asiaa teillä on? Ettekai tullut haastamaan minua?" hän tiedusteli. Kuin muka ei tietäisi.
"Luulen, ettei teistä ole minkäänlaista vastusta..." hän jatkoi.
"Kyllä voitamme sinut yhdessä" eräs metsästäjä uhosi.
Kai naurahti hiljaa, niin varmoja olivat... Niinniin... Eivät he häntä voittaisi.
Vampyyri teki käteensä yhden tulipallon, ei, ei se nyt vielä siihen jäänyt. Hän heilautti kättään, ja tulesta muuttui feenixmäinen lintu. Eräs metsästäjä kavahti taaksepäin, kun lintu syöksyi tätä kohti. Ja pian yksi metsästäjistä roihuikin liekeissä.
"Tätä menoa kuolette kaikki." Kai sanoi.
|
|
|
|
Post by evy on Nov 1, 2008 21:25:52 GMT 2
// Anteeksi että kesti näin kauhian kauan, mut syyttäkää idiootteja opettajia jotka pitää idiootteja kokeita niin usein ko kerkiää... >.< \\
Kinsey katsoi hiljaa vieressään seisovaa vampyyriä. Ei paha, ei paha... mutta jokin taioissa häiritsi. Ne olivat aivan liian näyttäviä. Ja värikkäitä. Tai sitten demoni oli vain tottunut omiin, lähes huomaamattomiin tappomenetelmiinsä, ei saanut olla liian erottuva tai hankkiutui helposti ongelmiin, aivan niin kuin Kinseylle itselleen tapahtui yli kaksi tuhatta vuotta sitten. Yksinkertaisella, näkymättömällä taialla ei paljoa huomiota herättänyt ja katsoa kuinka ihmiset juoksivat ohitse etsiessään tappajaa. No, tapansa kullakin...
Yksi metsästäjistä katsoi hämmentyneenä pojan vieressä seisovaa laihaa naista.
"Vampyyri, mitä helvettiä oikein olet--"
Mies tunsi kehossaan oudon kuohun ja kivun. Lopulta sydämen kiivas tahti loppui epäsäännöllisesti. Nainen vampyyrin vieressä hymyili.
"Miksi tuollaiset eivät ikinä ymmärrä pitää suutansa kiinni, niin heilläkin olisi enemmän aikaa yrittää jotakin?"
//Anteeksi näin lyhyt, ei inspaa sitten yhtään...\\
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 1, 2008 21:41:37 GMT 2
Ei mitään, ymmärrän x)
-------------------------------
Kai ei välittänyt hirveästi, miten jonkun tappoi. Tämä oli tosin liiankin helppoa.
"Sinä." vampyyri sanoi ja osoitti yhtä metsästäjää. "Näytä mihin pystyt, hyökkää." hän jatkoi. Hiljaisuus syntyi näiden kahden välille. Kunnes metsästäjä päätti rohkaista itsensä, ja lähti hyökkäykseen miekalla vampyyria päin. Kai hymyili, ja rupesi kuumentamaan ilmaa ympärillään. Kolmen metrin säteellä hänestä, ilma oli todella tukalan kuuma. Niin kuuma, että metsästäjä lopetti hyökkäyksensä ja perääntyi.
"Mitä helvettiä odotat?!" yksi metsästäjistä huusi. Kai hymyili ja iski nopeasti viikatteensa yhden metsästäjän läpi. Siihen loppui tuon elämä, vertakaan ei puuttunut. "Haluatteko kuolla kaikki? No, kyllä se minulle passaa, saanpahan verta."
|
|
