Post by Koji-Chan on Oct 22, 2008 20:52:49 GMT 2
Yksin peli siis, saattaappi sisältää homoilua
--------------------------------------
Oli yö. Mitään ei näkynyt kunnolla, ei mikään. Saattoi hyvinkin törmätä helposti puuhun, tai kompastua kiveen. Kuukaan ei valaissut nyt kenenkään kulkijan tietä, oli aivan pilvistä. Kuin kaikki olisi täysin pimeää. Taivasta, ja tätä hylättyä kartanoa myöten. Kartano ei oikeastaan ollut hylätty, ja sen huomasi, että parissa ikkunassa paloi valo. Ja jos tarkkaan hahmotti, huomasi valopallon lähestyvän. Se oli itseasiassa ilmassaa leijuva tulipallo. Siitä pystyi päättelemään, että kuka mahdollisesti lähestyi tuota kartanoa. Yön vaimeat äänet hiljenivät kokonaan, kun tämä mies meni ohi. Ihan kuin myös tuuli olisi pysähtynyt, ja lähistöllä olevat eläimet lopettaneet hengittämisen. Ketähän tässä pelättiin? Uudet kulkijat eivät pakosti todellakaan tiedä...
"Anteeksi herra..." takaa kuului ääni, ja tämä vampyyri pysähtyi ja siirsi tulyn katseen takana olevaan nuorehkoon mieheen. Katse oli myös hieman kysyvä. "Tiedättekö mikä paikka tämä on? Ja mistä saisi yösijan?" jatkoi tämä eksynyt matkailija kyselemistään. Kai katsoi hetken tuota tuntematonta. "Tiedän kyllä, mutta en tiedä haluanko kertoa. Ja yösijaa täältä päin ei löydä." vampyyri sanoi katsoen arvioivasti tuota matkailijaa. Vaaleat lyhyet hiukset, lyhyt, tai sitten hän vain oli niin pitkä. Normaali ihminen. Kai nappasi tuon ihmisen leuasta napakasti kiinni.
"Kukas olet?" vampyyri kysyi, pehmentäen ääntään.
"O-olen Nicklas..." hahmo vastasi hämmentyneenä. Kai kumartui hieman, että saisi kasvonsa hyvin lähelle tuota Nicklasiksi esiintynyttä. Tämä Nicklas koitti työntää vampyyrin taaemmas, mutta vampyyri ottikin napakan otteen kiinni ranteista. Mikä luikku. Sai helposti pidettyä yhdellä kädellä molemmista ranteista, tosin ei ihan sormet koskettaneet toisiaan. "Irti.." nuori henkilö sanoi rimpuillen, mutta ei päässyt mihinkään. Vampyyri virnisti ja rupesi lähenemään vielä lisää toisen kasvoja. Nicklas sulki silmänsä, olisi päätäänkin kääntänyt mutta Kain ote oli liian kova. Lord of Fire painoi huulensa Nicklasin huulia vasten ja suuteli aivan kunnolla. Hän tunki kielensä toisen suuhun ja leikitteli tämän kielellä. Leualla oleva käsi alkoi valumaan alemmas, rintakehälle... vatsalle... alavatsalle ja siitä vähän vielä alemmas ja housujen sisään. Nicklas vaikutti hyvin järkyttyneeltä, ja pelokkaalta myös. Hän värisikin inhosta. Kai irrottautui suudelmasta ja katsoi tylysti toista. Käden ote hieman kiristyi housuissa ja se sai Nicklasin inahtamaan.
"Et pääse tästä koskaan, ellet vähän nyt eläydy. Muuten tämä jatkuu vaikka aamuun saakka. Onko selvä?" vampyyri sanoi säälimättömästi. Nicklas nyökkäsi pienesti. Pieni hymy kohosi vampyyrin huulille ja tämä jatkoikin suudelmaansa suunilleen siitä mihin oli jäänyt. Nyt saatiin edes jonkinmoinen vastaus, ei kuitenkaan hyvä sellainen. Jonkinmoinen kuitenkin... Kai venytti ja venytti suudelmaa, minuutista kymmeneen. Uhrin silmät olivat kostuneet, hän ei selvästikkään halunnut tätä. Samalla Kai hyväili uhrinsa sukukalleuksia.
( Nyt hyppäämmekin muitten likaisten kohtien yli, mielikuvitusta käyttöön. )
Vampyyri oli kontallaan alastoman ihmisen päällä, joka nyt näytti niin heikolta ja heiveröiseltä. Vielä olisi viimeinen asia tekemättä. Kai siveli kylmillä sormillaan toisen kaulaa, ennen kuin iski hampaansa siihen. Pian veri oli imetty tyhjiin ja vampyyri nousi seisomaan. Hän napsautti sormiaan ja ruumis ryhtyi palamaan. Metsäpaloa ei tästä tulisi, maa on hieman märkää. Kai puki vaatteensa päälleen ja jatkoi matkaansa kohti kartanoa. 'Säälittävä ihminen...' mies ajatteli nuolaisten huulistaan verta. Käveltyään hän saapuikin kartanolle ja astui sisään kuin kotiinsa, no täällä hän asaui klaaneinensa ja muutaman muun kanssa. Melkein heti kun sisään oli päästy Ryou(ei vielä pelaajaa, joten nyt pelaan hieman) ilmestyi eteen.
"Metsästys retkelläsi kesti." tämä sanoi.
"Jaa. Sehän on minun asiani, jos leikittelen uhreillani ennen kuin tapan heidät." Kai sanoi ja kävi istumaan yhteen nojatuoliin, hieman ylvään näköisenä. Ryou tuhahti ja jätti sitten veljensä rauhaan. 'Ärh... Vihaan Kiyoa! Miksi hänen pitää olla veljeni? Häpeäksi suvullemme, häpeäksi vampyyreille, mokoma kirottu.' Kai kirosi mielessään ja vilkaisi viikatettaan, jonka oli tällä erää jättänyt tuohon seinään nojaamaan. Äsken kun oltiin tultu sisään, oli puhetta kuulunut. Nyt oli täysin hiljaista, kun kaikki tajusivat että hei, itse Lorf of Fire oli tullut. Siksi kaikki olivat hiljenneet. Pelkäsivät, kunnioittivat... Hyvä. Hymy kohosi miehen huulille. Oli hyvä olla tunnettu. Harvapa uskalsi tulla vittuilemaan päin naamaa. Kai hymyili itsekseen, kukaan ei kysynyt miksi. Vaikka ihmettelivät kyllä. Eivät uskaltaneet. Ha! Valtaa oli muihin, enemmän kuin monellakaan muulla. Ja vielä, jos kuninkaan paikka saataisi... Se olisi elämää. Silloin vampyyreita varmasti pelättäisi lisää, ja se olisi hyvä. Ihmisiä ei heti tapettaisi, täytyyhän olla jotain millä elää. Ilman ihmisten vertahan vampyyrit eivät voi elää, elleivät ole kirottuja, niinkuin se helvetin Kiyo. Mutta nyt pitäisi saada tietoon, että kuka on se kuninkaan jälkeläinen. Se tapettaisi sitten, tai uhkailtaisi, valtaan pitää päästä. Kai jäi punomaan suunnitelmiaan, kun vaihteeksi muut menivät metsälle.
-------------------------------------------
Lopetan nyt, inspis lopppu XD
--------------------------------------
Oli yö. Mitään ei näkynyt kunnolla, ei mikään. Saattoi hyvinkin törmätä helposti puuhun, tai kompastua kiveen. Kuukaan ei valaissut nyt kenenkään kulkijan tietä, oli aivan pilvistä. Kuin kaikki olisi täysin pimeää. Taivasta, ja tätä hylättyä kartanoa myöten. Kartano ei oikeastaan ollut hylätty, ja sen huomasi, että parissa ikkunassa paloi valo. Ja jos tarkkaan hahmotti, huomasi valopallon lähestyvän. Se oli itseasiassa ilmassaa leijuva tulipallo. Siitä pystyi päättelemään, että kuka mahdollisesti lähestyi tuota kartanoa. Yön vaimeat äänet hiljenivät kokonaan, kun tämä mies meni ohi. Ihan kuin myös tuuli olisi pysähtynyt, ja lähistöllä olevat eläimet lopettaneet hengittämisen. Ketähän tässä pelättiin? Uudet kulkijat eivät pakosti todellakaan tiedä...
"Anteeksi herra..." takaa kuului ääni, ja tämä vampyyri pysähtyi ja siirsi tulyn katseen takana olevaan nuorehkoon mieheen. Katse oli myös hieman kysyvä. "Tiedättekö mikä paikka tämä on? Ja mistä saisi yösijan?" jatkoi tämä eksynyt matkailija kyselemistään. Kai katsoi hetken tuota tuntematonta. "Tiedän kyllä, mutta en tiedä haluanko kertoa. Ja yösijaa täältä päin ei löydä." vampyyri sanoi katsoen arvioivasti tuota matkailijaa. Vaaleat lyhyet hiukset, lyhyt, tai sitten hän vain oli niin pitkä. Normaali ihminen. Kai nappasi tuon ihmisen leuasta napakasti kiinni.
"Kukas olet?" vampyyri kysyi, pehmentäen ääntään.
"O-olen Nicklas..." hahmo vastasi hämmentyneenä. Kai kumartui hieman, että saisi kasvonsa hyvin lähelle tuota Nicklasiksi esiintynyttä. Tämä Nicklas koitti työntää vampyyrin taaemmas, mutta vampyyri ottikin napakan otteen kiinni ranteista. Mikä luikku. Sai helposti pidettyä yhdellä kädellä molemmista ranteista, tosin ei ihan sormet koskettaneet toisiaan. "Irti.." nuori henkilö sanoi rimpuillen, mutta ei päässyt mihinkään. Vampyyri virnisti ja rupesi lähenemään vielä lisää toisen kasvoja. Nicklas sulki silmänsä, olisi päätäänkin kääntänyt mutta Kain ote oli liian kova. Lord of Fire painoi huulensa Nicklasin huulia vasten ja suuteli aivan kunnolla. Hän tunki kielensä toisen suuhun ja leikitteli tämän kielellä. Leualla oleva käsi alkoi valumaan alemmas, rintakehälle... vatsalle... alavatsalle ja siitä vähän vielä alemmas ja housujen sisään. Nicklas vaikutti hyvin järkyttyneeltä, ja pelokkaalta myös. Hän värisikin inhosta. Kai irrottautui suudelmasta ja katsoi tylysti toista. Käden ote hieman kiristyi housuissa ja se sai Nicklasin inahtamaan.
"Et pääse tästä koskaan, ellet vähän nyt eläydy. Muuten tämä jatkuu vaikka aamuun saakka. Onko selvä?" vampyyri sanoi säälimättömästi. Nicklas nyökkäsi pienesti. Pieni hymy kohosi vampyyrin huulille ja tämä jatkoikin suudelmaansa suunilleen siitä mihin oli jäänyt. Nyt saatiin edes jonkinmoinen vastaus, ei kuitenkaan hyvä sellainen. Jonkinmoinen kuitenkin... Kai venytti ja venytti suudelmaa, minuutista kymmeneen. Uhrin silmät olivat kostuneet, hän ei selvästikkään halunnut tätä. Samalla Kai hyväili uhrinsa sukukalleuksia.
( Nyt hyppäämmekin muitten likaisten kohtien yli, mielikuvitusta käyttöön. )
Vampyyri oli kontallaan alastoman ihmisen päällä, joka nyt näytti niin heikolta ja heiveröiseltä. Vielä olisi viimeinen asia tekemättä. Kai siveli kylmillä sormillaan toisen kaulaa, ennen kuin iski hampaansa siihen. Pian veri oli imetty tyhjiin ja vampyyri nousi seisomaan. Hän napsautti sormiaan ja ruumis ryhtyi palamaan. Metsäpaloa ei tästä tulisi, maa on hieman märkää. Kai puki vaatteensa päälleen ja jatkoi matkaansa kohti kartanoa. 'Säälittävä ihminen...' mies ajatteli nuolaisten huulistaan verta. Käveltyään hän saapuikin kartanolle ja astui sisään kuin kotiinsa, no täällä hän asaui klaaneinensa ja muutaman muun kanssa. Melkein heti kun sisään oli päästy Ryou(ei vielä pelaajaa, joten nyt pelaan hieman) ilmestyi eteen.
"Metsästys retkelläsi kesti." tämä sanoi.
"Jaa. Sehän on minun asiani, jos leikittelen uhreillani ennen kuin tapan heidät." Kai sanoi ja kävi istumaan yhteen nojatuoliin, hieman ylvään näköisenä. Ryou tuhahti ja jätti sitten veljensä rauhaan. 'Ärh... Vihaan Kiyoa! Miksi hänen pitää olla veljeni? Häpeäksi suvullemme, häpeäksi vampyyreille, mokoma kirottu.' Kai kirosi mielessään ja vilkaisi viikatettaan, jonka oli tällä erää jättänyt tuohon seinään nojaamaan. Äsken kun oltiin tultu sisään, oli puhetta kuulunut. Nyt oli täysin hiljaista, kun kaikki tajusivat että hei, itse Lorf of Fire oli tullut. Siksi kaikki olivat hiljenneet. Pelkäsivät, kunnioittivat... Hyvä. Hymy kohosi miehen huulille. Oli hyvä olla tunnettu. Harvapa uskalsi tulla vittuilemaan päin naamaa. Kai hymyili itsekseen, kukaan ei kysynyt miksi. Vaikka ihmettelivät kyllä. Eivät uskaltaneet. Ha! Valtaa oli muihin, enemmän kuin monellakaan muulla. Ja vielä, jos kuninkaan paikka saataisi... Se olisi elämää. Silloin vampyyreita varmasti pelättäisi lisää, ja se olisi hyvä. Ihmisiä ei heti tapettaisi, täytyyhän olla jotain millä elää. Ilman ihmisten vertahan vampyyrit eivät voi elää, elleivät ole kirottuja, niinkuin se helvetin Kiyo. Mutta nyt pitäisi saada tietoon, että kuka on se kuninkaan jälkeläinen. Se tapettaisi sitten, tai uhkailtaisi, valtaan pitää päästä. Kai jäi punomaan suunnitelmiaan, kun vaihteeksi muut menivät metsälle.
-------------------------------------------
Lopetan nyt, inspis lopppu XD