|
|
Post by Koji-Chan on Dec 18, 2008 21:35:33 GMT 2
Kiyo olisi tahtonut olla vielä Ryoun syleilyssä.
"Mutta, eihän vampyyria tapeta samalla tavalla kuin ihmistä. Luulisi sinnun tietävän." vampyyri sanoi, viitaten siihen, ettei nyt vampyyri kuole siihen. Jos vaikka viikatteella lävistää. Puuseiväs sydämmen läpi taas tappaa, ja Kailla on hopeinen viikate. Hopealla ei ollut mitään vaikutusta, mutta kaikella muulla sellaisella on pahempi kuin normaaleilla vampyyreilla. Päivän valo on todella tappava, samoin ristit.
Kun toinen mainitsi mukaan tulemisen, Kiyo muisti erään asian.
"Kyllä se sopisi, mutta Edna sanoi, että Kai oli sanonut, että minun pitäisi tulla yksin. Muuten kyllä.."
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 18, 2008 21:46:51 GMT 2
Ryoun mieleen palasivat kaikki ne selitykset siitä mitä Kai aikoi tehdä Kiyolle heidän tavatessaan.
"Kain mielipiteellä ei ole mitään väliä. Minä tulen mukaasi ja jos jotain tapahtuu niin suojelen sinua" vampyyri sanoi. Itku oli muuttunut määrätietoisuudeksi. Hän todellakin suojelisi Kiyoa. Ryou työnsi pöytää syrjään ja vetäisi Kiyon syliinsä(?).
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 18, 2008 21:59:26 GMT 2
Kiyo oli nyt taas vaihteeksi hiljaa ja piti päätään Ryoun olalla. Tuntui, että olisi ihan hirveän pieni tässä maailmassa. Ja jotenkin merkityksettömältä, mutta sitten, kun ajatteli ystäviä. Ei tuntunut ollenkaan turhalta, ei yhtään.
"Ihana kuulla, mutta lupaa sinäkin pysyä elossa. En halua enään ikinä menettää ystävääni." punatukkainen sanoi ja tunsi kuinka muutama kostea kyynel valui poskea pitkin ja tippui sitten Ryoun olalle. Hän oli menettänyt itselleen tärkeitä ihmisiä, oikeastaan he olivat kääntäneet Kiyolle selän. Vampyyri pyrkikin siksi olemaan kaikille ystävällinen. Ettei menettäisi ketään, se oli hirveä tunne. Kerran oli jo sisaruksensa menettänyt, mutta Ryou tuli takaisin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 19, 2008 13:17:35 GMT 2
Ryoun kädet olivat kiertyneet tiukasti Kiyon ympärille.
"Lupaan. En hylkää sinua missään tapauksessa" vampyyri sanoi ja laski päänsä vasten pikkuveljen otsaa. Tunsi muutaman kyyneleen tipahtavan olkapäälleen. Keltaiset sielunpeilit tutkiskelivat Kiyon kasvoja rauhoittelevasti. Se oli jotenkin outoa. Ensin oli monen monta vuotta vihannut pikkuvelejeään ja nyt istui tuon kanssa sylikkäin jakamassa lupauksia.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 18:26:48 GMT 2
Oli tosiaan outoa, että nyt he olivat ihan sovussa, eivät tapelleet tai mitään. Ihmeellistä se oli, mutta todella ihanaa.
"Muista, että tuo on lupaus. Joten älä tee mitään päätöntä, joka koituisi kohtaloksi." Kiyo sanoi hieman värisevällä äänellä. Kai olisi paha vastus Ryoullekkin, mutta on toisella ainakin enemmän mahdollisuuksia voittaa, kuin hänellä. Kaista ei vain koskaan tiennyt ja tämä oli armoton. Armoa ei kukaan voinut tältä saada, ei koskaan.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 19, 2008 19:31:50 GMT 2
Ryou naurahti kuvitellessaan Kain ilmeen tuon saadessa tietää hänen suhteestaan Kiyoon. Isoveli saisi varmasti hepulin. Vampyyri rutisti toista hetkellisesti itseään vasten.
"Muistan muistan" mies sanoi rauhallisena. Pikkuveljen läheisyys rauhoitti ja lämmitti sydäntä. Pitkään ei Ryolla ollut ollut noin hyvä olo. Hän sulki silmänsä ja huokaisi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 19:41:06 GMT 2
Kiyolla ei ollut mikään kiire lähteä tästä, veljen lähellä oli hyvä olla. Hän tykkäsi muutenkin olla lähellä jotakin, silloin kerrankin hän oli varmaan nukkunut ihan poikaystävässään kiinni. Nyt oltiin vain oltu Ryoun sylissä aika kauan.
"Parasta olisi et oikeasti saa jättää minua juuri, kun pääsimme sopuun." Kiyo sanoi pitäen silmiään kiinni.
Onneksi ei enään niinkään itkettänyt ei olisi nimittäin kivaa viettää tätä aikaa itkien toisen seurassa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 19, 2008 19:48:12 GMT 2
Ryou sulki silmänsä.
"Usko pois vain. En ole jättämässä sinua" sanoi. Uupumus ja vähäinen veren määrä alkoivat viedä verojaan ja vampyyri alkoi hitaasti lipua uneen. Väkisin koitti pysyä hereillä. Nyt ei todellakaan olisi hyvä hetki simahtaa. Ryoun oli pakko avata silmänsä ettei olisi nukahtanut. Haukotteli hiljaisesti ja katseli hymyillen punahiuksista veljeään.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 19:56:33 GMT 2
Kiyo oli omissa maailmoissaa, kunnes kuuli veljensä haukottelevan.
"Ryou väsyttääkö sinua?" vampyyri kysyi ja siirsi katseensa veljensä kasvoihin. Ei olisi kyllä ihme, jos väsyttäisi. Ryou oli menettänyt paljon verta ja aurinko oli nousemassa. Itseasiassa häntäkin västti aika paljon. Toisen nyt pitäisi kipeästi päästä lepäämään.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 19, 2008 20:04:21 GMT 2
Ryou hymyili ja hieraisi silmäänsä.
"Ehkä vähän" vampyyri totesi. Oikeastaan Ryou nukkui jo puoliksi ja silmät lupsuivat väkisinkin kiinni. Uni todella tulisi tarpeeseen. Vampyyri olisi mieluummin viettänyt ajan Kiyon kanssa, mutta se saakelin risti oli pilannut kaiken ja aurinkokin oli jo melko korkealla. Uusi haukotus pakeni ulos ja Ryou nosti kätensä suunsa eteen. Toisella piteli Kiyoa edelleen sylissään.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 20:21:17 GMT 2
"Sitten sinun pitäisi levätä Ryou." Kiyo sanoi. Ei tuntunut mukavalta, kun toinen valvotti itseään hänen takiaan. Syyllisyyden tunne tuli.
"Eihän tämä ole viimeinen tapaamisemme, joten voimmehan tavata vielä. Ennenkui menemme Kain luokse." vampyyri sanoi hymyillen. Hän ainakin tahtoi olla Ryoun kanssa, ennenkuin meni vanhemman veljensä luokse.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 19, 2008 20:31:51 GMT 2
Ryou hymyili lempeästi. Kiyon huolehtivaisuus oli hellyyttävää.
"Niin kai sitten." vampyyri myönteli . "Tuota..voinko jäädä tänne?" kysyi. Hieman typerä kysymys tuo kylläkin oli. Eihän vampyyri voinut päiväsaikaan ulos noin vain lampsia. Ryou haaveili salaa mielessään, että olisi asunut pikkuveljensä kanssa saman katon alla. Ei tuollaisia kuitenkaan Kiyolta kehdannut kysellä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 20:54:09 GMT 2
Kiyo nyökkäsi iloisena ja hymyili. "Voit tietenkin, jos vain tahdot. Se olisi mukavaa." nuorempi sanoi iloisena. Myöhemmin vasta muisti sen, että hänellä oli vain yksi sänky, patiallahan hän oikeastaan nukkui. Eihän kyllä olisi oikastaan noloa nukkua veljensä vieressä, ehkä.. Vähän outoa, kun koskaan ennen ei ole.
"Ryou... Tuota.. Minulla on sitten vain yksi sänky.."
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 19, 2008 21:09:37 GMT 2
Ryou tuijotti huvittuneena Kiyoa ja purskahti nauruun.
"Entä sitten? Pelkäätkö, että syön sinut?" isoveli kysyi. Oli todella mukavaa saada jotain nauramisen aihetta kaiken synkkyyden keskellä. Pikkuveljeä taisi hieman nolottaa toisten kanssa samassa pedissä nukkuminen. Jos kyseessä olisi ollut joku toinen Ryou olisi varmasti nälvinyt tuon jo lyttyyn. Kuitenkin oli oppinut kunnioittamaan Kiyoa sen verran ettei ilkeilisi tuolle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 21:17:19 GMT 2
Kiyo naurahti.
"En minä sitä, ajattelin vain... Tai antaa olla." hän hymyili ja nousi nyt viimein pois veljensä sylistä.
"Parasta varmaan sitten mennä nukkumaan, minuakin väsyttää jo aika paljon. Ja sinun pitää kerätä voimia, että jaksat sitten metsästää verta." nuorempi sanoi.
|
|
