Kaunotar ja Hirviö - Takki <'33

[MissBakura]

Puutarhan ruusut olivat lähes kuihtuneet, olihan jo joulukuu. Ne kuitenkin kestivät yllättävän pitkään. Puutarhassa oli vieraita ympärivuoden, kuten tälläkin hetkellä. Armen oli kierrellyt vähän aika sitten vielä erittäin kaunista ruusupuutarhaa ja istuutui sitten erään puskaan alle. Se samainen paikka tuntui jotenkin erikoiselta, vaikka nuori namek ei ymmärtänytkään miksi. Siinä samaisessa paikassa hän nimittäin oli parantanut välejään maailmaan söpöimpään tyttöön, jos häntä nyt tytöksi voi sanoa. Armen nojasi käsiinsä, maa oli hiukan kylmä, mutta se ei haitannut.

[Takibi]

Pieni oranssihiuksinen tyttö tallusteli iloisesti ruusupuutarhaan päin. Amber piti ruusuista, mutta ei tullut tämän vuoksi puutarhaan. Hän halusi olla jossain rauhassa. Meluisilla kaduilla moni kääntyi Amberin puoleen ja kysyi oliko tämä eksynyt. Tyttö ei pitänyt siitä, hän pelkäsi tuntemattomia ihmisiä ja varsinkin utelevia sellaisia.

Talvi oli jo pitkällä ja suurin osa ruusuista kuihtunut kokonaa. Muutama vielä sinnitteli talven pakkasissa, mutta loistavat värinsä ne olivat menettäneet. Eivät ne enää niin kauniita olleet, mutta katseltavan arvoisia. Siksi Amber piti ruusuista. Ne kestivät, ja vaikka ne joskus kuihtuisivatkin, ne kasvaisivat aina takaisin, yhä loistokkaampina. Amber kumartui kohti lähintä ruusua ja kosketti sen pintaa. Kukka tippui varisten maahan. Pettyneenä Amber vilkaisi sivulleen ja huomasi oudon, vihreän miehen istumassa erään puskan alla. Amber ei sanonut mitään, tuijotti toista vain punaisilla silmillään.

[MissBakura]

Armenin korvat heilahtelivat pikkuisen hänen kuunnellessaan askelia, jotka kiertelivät lähistöllä ja sitten pysähtyivät lähes viereen. Kuului pikkuruinen rapsahdus, kun kuivunut ruusu katkesi ja tippui maahan. Nämä äänet eivät tuntuneet namekista huolestuttavilta ja se vain istui pensaan alla omissa ajatuksissaan silmät suljettuina.
Ennen pitkää tuijotus alkoi tuntua ärsyttävältä ja Armen räväytti valkoiset silmänsä auki katsahtaen lähellä seisovaan tyttöön kysyvästi.
"Mitä ihmettä töllötät?" Hän kysäisi törkeään sävyyn ja nyrpisti nenäänsä.
"Tiedän, että olen vihreä, mutta en sitä mikä siinä on niin ihmeellistä, että pitää tuijottaa." Namek vielä jatkoi ja käänsi kasvonsa pois tuhahtaen turhautuneena.

[Takibi]

Amber kavahti kauemmas toisen sanottua töykeästi tälle. Hän tuijotti pelokas ilme kasvoillaan Armenia ja rupesi kyyneleet silmissä räpläämään kissapiponsa korvia. Tyttö teki aina niin kun häntä pelotti. Hän ei pität namekista yhtään. Pelottava ja oudon värinen mies. Ja huusi vielä hänelle, vaikka Amber ei ollut tehnyt mitään. Katsonut vain. Oliko se väärin?

[MissBakura]

Vastausta ei kuulunut, joten Armen kääntyi uudestaan katsomaan tyttöä, joka melkein itki. Näky oli hiukan säälittävä, mutta tyttönen oli pieni ja oikein nätti ja suloinenkin. Namekin ilme heltyi, kun näki tytön itkevän.
"O... Olen pahoillani.. Ei ollut tarkoitus pelästyttää.." Armen pyysi vaisusti ja laski hetkeksi katseensa maahan.
"On vain turhauduttavaa, kun kaikki tuijottavat.." Hän jatkoi ja yritti hymyillä anteeksi pyytävästi nostaessaan kasvonsa takaisin Amberia kohden.

[Takibi]

Amber lopetti itkunsa ja vilkaisi toista hieman uteliaasti. Totta kai tyttöä vielä pelotti, mutta toisen pahoillaan oleva ilme sai Amberin hieman heltymään. Tarkemmin ajateltu, vihreä mies näytti oikein kiltiltä, kun vielä noin pahoillaan näytti olevan.
"O-olen pahoillani" Amber nikotteli ja pyyhki kyyneleensä päällään olevaan villatakkiin.
"En vain ole koskaan nähnyt... vihreää miestä" tyttö selitti ujosti ja vilkaisi toista, aivan kuin pelkäisi tämän saavan uuden raivokohtauksen.

[MissBakura]

Armen hymyili hiukan.
"Monikaan ei ole.. Ja siksi kaikilla on hurjasti ennakkoluuloja minua kohtaan." Hän sanoi ja kömpi seisomaan.
Namek venytti käsiään korkealle päänsä yläpuolelle ja haukotteli paljastaen samalla terävät hampaansa ja epätavallisen värisen suun sisustan, se oli sinivioletti. Armen astui varovasti lähemmäs Amberia ja kyykistyi tämän eteen, olisihan se ollut hiukan vaikeaa jutella yläilmoista, kun tyttö oli sen verran pieni ja namek itse hurjan pitkä.
"Mikä on nimesi?" Armen kysyi hymyillen mahdollisimman ystävällisesti.
-----------------------------------------------
Krhm.. Täällä Armen on kyykkinyt sen.. Melkein 8 kuukautta. Ettäh.. Nyt on nuoren namekin aika poistua estraadilta. (: Mukava peli, olisin voinut jatkaakin..