The Mean Look [Takki ja Koji]

[Piichi]

Ilta oli hämärtynyt jo hetki sitten yöksi. Uusikuu ei juurikaan valaissut pimeää. Ilmassa oli jotain uhkaavaa ja painostavaa. Eräs vampyyri tiesi hyvin mistä tämä johtui. Ryou kurtisti kulmiaan kun oksa rusahti jalkojan alla.
Hitto! En saa päästää minkään moisiä ääniä etten jää kiinni ennen aikojani Mies kirosi mielessään ja vilkaisi eteensä. Siellä se kartano jo häämötti ja sen pihamaalla odottaisi taistelu. Ryou virnisti. Miten hän olikaan tähän tilanteeseen joutunut? Vampyyri kertasi mielessään muutaman viikon aikaisia tapahtumia jotka rohkaisivat häntä eteenpäin, kohti tuota typerää kartanon mötikkää.
-----------------------------------------
Eli tarvitsen tänne siis Kain, Suzun ja viimeisenä muttei vähäisinpänä Kiyon! P.S. Aloitus ei kovinkaan kummoinen

[Koji-Chan]

Kiyo oli hieman hermostunut. Hän ei olisi tahtonut tulla, mutta pakko mikä pakko. Nyt miekkakin oli mukana, sitä varmasti tarvittaisi. Punatukkainen käveli hieman jäljessä veljestään. Enään ei voinut perääntyä. 'Me selviämme kyllä...' hän ajatteli ja huokaisi. Kartano häämötti jo edessä ja luultavasti Kaikin oli siellä pimeydessä.
"Muista mitä lupasit..." Kiyo kuiskasi Ryoulle ja läheni kartanon pihaa. Häntä pelotti ja jännitti kamalasti. Pian hän rupesi hahmottamaan pimeydestä Kain hahmon ja jonkun muun, luultavasti Suzun.

Kai oli odotellut jo jonkin aikaa, aika malttamattomana. Pian Kiyo kumminkin tulisi, toivottavasti. Muuten hyökättäisi kylään ja pidettäisi grilli-bileet (XD).
"Pian hän tulee." vampyyri sanoi, tai pikemmin ajatteli ääneen. Keltaiset silmät katselivat eteenpäin ja näkivätkin pian Kiyon vähän matkan päässä.
"Siinähän sinä, melkein luulin ettet tulisi."

[Takibi]

Suzu ei vastannut Kaille mitään. Hän piti katseensa pimeässä, kasvot ilmeettöminä ja kylminä. Hän oli jättänyt viittansa sisälle ja pukenut hieman lämpimämmin päälle. Nyt shortsien sijaan, hänellä oli pitkät mustat housut ja valkoinen tiukka kauluspaita päällään. Hiuksensa hän oli laittanut myös kiinni, sillä Kiyon tuleminen paikalle tietäisi taistelua ja pitkät hiukset olisivat vain haitaksi. Suzun ase nojasi kevyesti kartanon seinään, mutta nainen oli kokoajan valmiina ottamaan sen eteen. Suzu vilkaisi Kaihin ja katsoi taas pimeyteen, hän näki jo kaukaa Kiyon tulevan paikalle. Myös Ryou näytti olevan paikalla. Suzu kurtisti kulmiaan mietteliäästi, mutta antoi asian olla. Hänen koko huomionsa oli nimittäin saanut Kiyo, hänen petturi veljensä. Murhaaja. Suzun silmät kapenivat vihaisesti, kun tämä näki veljensä kävelevän yhä lähemmäs.

[Piichi]

Ryou kuuli Kiyon kuiskauksen ja hymähti.
Pidän kyllä lupaukseni... hän ajatteli kun kuuli Kain puhuvan. Nyt se siis alkaisi ja pikkusiskokin näytti olevan paikalla. Taistelusta tulisi siis melko tasainen jos Ryoulta kysysyttiin. Hän kiersi hieman kauemmas ja piiloutui puiden taakse odottamaan oikeaa esille tulo hetkeä. Vampyyri virnisti ja kuvitteli mieleensä isoveljen ilmeen kun Ryou avustaisikin Kiyoa eikä yrittäisi nitistää tuota muun perheen kanssa. Hänen itsevarmuutensa olisi pystynyt varmasti haistamaan jos olisi halunnut. Vampyyri yritti kertoa itselleen ettei kannattaisi luulla itsestään liikoja. Se koituisi kuitenkin kohtaloksi.

[Koji-Chan]

Kiyo nielaisi ja pysyi paikallaan. Häntä pelotti enemmän vaikka tiesi Ryoun olevan lähellä.
"Ei ollut vaihtoehtoja, joten oli pakko tulla." punatukkainen sanoi ja katsahti Suzuun. Tämäkin näytti niin kylmältä... Jäävuorelta melkein. Kylmältä ja tunteettomalta.
Kai naurahti ja lähti kävelemään tyynesti pikkuveljeään kohti. "Niin, etpä voinut. Hyvä vain, että karvapallo taisi viedä viestin perille." vampyyri puheli veljelleen, joka pysyi hievahtamatta paikallaan. Vanhempi pystyi aistimaan pelon Kiyossa ja se sai hänet hymyilemään. Lord of Fire meni Kiyon selän taakse ja laittoi kätensä tämän olille.
"Tiedät varmaan mikä sinua täällä odottaa?" Kai kysyi ja puristi hieman veljensä olkia.
Kiyo tyytyi vain nyökkäämään ja toivoi parasta, toivoi, että Ryou tulisi ajoissa eikä liian myöhään.

[Takibi]

Suzu seisoi paikallaan ja katsoi Kaita ja Kiyota. Kasvoilla oli taas tuo tunteenton ilme. Nainen olisi kovasti halunnut napata aseensa ja seivästää Kiyo, nähdä tämän epäuskoinen ilme. Samanlainen kuin heidänkin vanhemmillaan luultavasti oli, kun he kuolivat. Suzun kädet puristuivat nyrkkiin, mutta muuten tämä seisoi edelleen selkä suorana katse Kaissa ja Kiyossa.
'Rauhoitu...' Suzu ajatteli ja antoi hitaasti sormiensa vapautua nyrkistä. Hän käänsi katseensa takaisin paikkaan missä oli Kiyon ja Ryoun oli nähnyt kävelevän. Suzu pisti merkille, että Ryou oli kadonnut jonnekkin ja kurtisti taas kulmiaan. Oliko hän mennyt sisälle, koska ei halunnut taistella. Vaiko oliko Ryou petturi? Suzu puristeli hieman päätään. Hän ei voisi ajatella Ryousta niin, mutta tietäen tämän lempeänpuoleisen luonteen, hän hyvinkin voisi suojella Kiyota. Suzu katsoi ympärilleen nyt tarkemmin. Hän ei nähnyt ketään, mutta pelkäsi pahinta. Ryou ei saisi yllättää heitä, tai taistelu voisi saada yllättävän käännöksen.

[Piichi]

Ryou huomasi Kain tarttuvan Kiyon olkapäihin ja olisi halunnut syöksyä heti paikalle ja mukiloida isoveljen lyttyyn. Kuitenkin, vielä pitäisi odottaa. Vampyyri katsahti perheen nuorimpaan ja kurtisti kulmiaan. Oliko Suzu nähnyt hänen tulonsa? Se ei meinaisi hyvää. Kiroten hiljaisesti Ryou nojasi puutavasten ja hipaisi sormenpäillään kaksiteräistä miekkaansa. Tuo hiton moisen iso lelu rauhoitti vampyyrin mielen. Jos Suzu oli nähnyt hänet luulisi tuo nyt varmasti hänen menneen sisälle muinamiehinä. Mitään hätää siis ei ollut. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä keskittäen nyt keltaiset silmänsä kahteen veljeensä. Odottaen, odottaen hetkeä jona tekisi siirtonsa.

[Koji-Chan]

Kiyo koitti hengittää rauhallisesti vaikka oli hyvin hermostunut. Pelko rupesi kasvamaan vain. Hän ei tahtonut kuolla ja ei tahtonut, ei tahtonut kuolla yksin. Vampyyri tiesi, että tämä ei tapahtuisi nopeasti. Kai hoitaisi sen kivuliaasti, aivan varmasti. Pian hän tunsikin polttavaa kipua toisessa olkapäässään, joka ei kestänyt kumminkaan kauaan. Kai potkaisikin Kiyon polvilleen maahan. Hän ei tuntenut nuorempaa kohtaan myötätuntua, ei oikeastaan ketään. Kai rakasti tuottaa kipua ja tuskaa toisille. Se toi vain mielihyvää.
Kiyo piteli olkapäätään, jota kirveli ikävästi. Kai oli taatusti käyttänyt hieman elementtiään ja tämä oli vasta esimakua tähän. Hän otti kätensä olkapäältään hetkeksi nähdäkseen minkälainen jälki oli tullut. Paita oli palanut oikean olkapään kohdalta ja näkyi myös ilkeä palohaava. Ei hirveän iso, mutta varmaan kahden asteen palohaava.

[Takibi]

Suzu katsoi taas Kain puuhia, sekä Kiyota, jonka Kai oli potkaissut maahan. Olkapää oli ikävästi palanut, kuten Kailta voisi tämän elementtinsä vuoksi odottaa. Suzu tunsi melkein sääliä nuorinta veljeään kohtaan, mutta muisti sitten ketä tämä oli. Petturi, murhaaja. Vaikka Suzu ei ollut koskaan nauttinut toisten rääkkämisestä, nyt hänen mielensä teki saada Kiyo kärsimään yhtä paljon kuin heidän perheensä oli kärsinyt. Yhtä paljon kuin hän oli kärsinyt. Suzun pupillit kapentuivat hetkeksi vihaisesti, hänen tuijotettuaan Kiyota. Nainen tiesi, että tämä eläisi vielä hyvän aikaa. Kai halusi tehdä tämän hitaasti ja kivuliaasti. Kuin kissa, joka leikki saalillaan. Suzu itse olisi halunnut tilanteesta nopeasti eroon, mutta toisiko se tarpeeksi tyydytystä hänelle? Kiyon pitäisi kärsiä. Suzu käänsi katseensa takaisin puiden luo ja tarkkaili niitä. Ääntä ei kuulunut, eikä liikettä, mutta Suzu oli silti huolestunut tilanteesta. Jos Ryou olisikin petturi? Nainen antoi katseensa viipyä puissa mietteliäästi ja hitaasti hapuili sormillaan takanaan olevaa asetta. Kaiken varalta.

[Piichi]

"Vihdoinkin.." Ryou mutisi tunnilta tuntuneen muutaman minuutin piileskelyn jälkeen. Nyt olisi hänen vuoronsa astua kuvioihin. Vampyyri veti syvään henkeä ja astui pois piilostaan lähtien kävelemään tapahtuma paikkaa kohden. Kasvoilta paistoi saman moinen kylmyys ja tunteettomuus kuin Kain ja Suzun kasvoilta, mutta tämä ei kohdistunut Kiyoon. Ryou pysähtyi kaiken keskelle ja naurahti.
"Valitsitpa erikoisen ajan kaikelle isoveli. Kuin jostain elokuvasta suoraan sanottuna." hän sanoi ja vilkuili Kaita kuitenkin humioiden toisella puolellaan seisovan Suzunkin.

[Koji-Chan]

Kiyo toivoi, että Ryou tulisi jo. Hän ei pitänyt palohaavoista, ei ollenkaan. Ne sattuivat kauheasti.
Kai oli tekemässä jotain todella häijyä Kiyolle, kunnes kuuli rapinaa puskasta ja huomasi Ryoun. Siinähän se oli. Varmaan ottanut aurinkoa nämä viimepäivät. "Mitä sitten, ja voisit kertoa missä helvetissä olet ollut viime aikoina." Kai sanoi ja kiinnitti nyt huomionsa Ryouhun.
Kiyo hymyili pienesti, mutta ei vielä noussut mihinkään ja piteli palohaavaa kädesään. 'Hittolainen... Kun kirvelee...'

[Takibi]

Suzun silmät kapenivat taas, tällä kertaa epäuskosta, kun Ryou käveli puiden takaa heidän luokseen.
'Aavistan pahaa' Suzu tarttui aseeseensa varovasti, mutta piti sen yhä nojattuna seinään. Naisen mielestä oli epäilyttävää, kun Ryou oli ensin kävellyt Kiyon kanssa, kyllä, hän oli varma, että oli nähny oikein, ja sitten kadonnut puiden taakse ja vasta nyt tuli esille, kun Kiyo oli loukannut itsensä. Suzu tarkkaili Ryouta päästä varpaisiin. Hän ei nähnyt tätä enää veljenään, vaan vihollisena, jota pitäisi arvioida. Suzu sattui myös vilkaisemaan Kiyohon, joka hymyili. Naisen aivot raksuttivat nopeasti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin Ryou olisi Kiyon puolella. Suzu tarttui vielä paremmin aseeseensa ja tuijotti Ryota haukankatseellaan. Jos tämä tekisi jotain epäilyttävää Suzu hyökkäisi.

[Piichi]

Ryou virnisti.
"Sanotaanko nyt vaikka, että olin hoitamassa joitain kauan sitten tekemättäni jättämiä asioita" hän sanoi ja asteli Kiyon vierelle ojentaen kätensä avuksi hymyillen.
"Eihän sattunut pahasti? Anteeksi etten tullut aikaisemmin" vampyyri sanoi Kiyolle ja vilkaisi Suzuun joka oli selvästi tajunnut jotain ennen Kaita. Ryou soi lämpimän hymyn pikkusiskolleenkin.
"Ei olla nähty pitkään aikaan. Olet kasvanut Suzu." Hänen äänensävynsä oli jotenkin imelä. Pikkusiskokin oli Kain inhon sokaisema. Isoveljen itsekeskeisyys sai verenkiehumaan Ryoun suonissa.

[Koji-Chan]

Kai katsoi Ryouta epäilevänä. Hetken hän oli hiljaa ja mietti. Ei kauaakaan kestänyt, kun hän tajusi Ryoun vaihtaneen puolta.
"Petturi." hän tuhahti Ryoulle.
Kiyo tarttui Ryoun käteen ja nousi seisomaan. "Ei vielä... Ja ei se mitään." hän sanoi ollen varuillaa, kohta sisko tai isoveli hyökkäisi se olisi varmaan.
Kai katsoi Ryouta. "Olet tästä lähtien viholliseni, joten vedä miekkasi esiin. Hoitelen sinut ensin, ettet pääsisi enään puuttumaan." hän sanoi ja otti viikatteen käteensä. "Suzu, sinä pidät Kiyon kiireisenä. Mutta muista mitä sanoin aiemmin." Kai sanoi Suzulle, viitaten siihen että tämä ei saisi tappaa.

[Takibi]

Suzu oli nappasi aseensa nopeasti eteensä, kun Ryou nosti Kiyon hymyillen pystyyn.
'Tiesin tämän!' Hän ajatteli vihaisesti ja katsoi Ryota myrkyllisesti, kun tämä hymyili hänellä.
"Kuin sinäkin.." Suzun ääni oli yhtä kylmä, kuin hänen elementtinsäkkin, jää. Hänen olisi pitänyt tajuta tämä jo aikasemmin. Ryou oli petturi, kuten nuorempi velikin. Suzu osoitti viikateteräisellä aseellaan kohti kahta veljeään. Nainen tiesi, että taistelu alkaisi pian. Se ikään kuin vaani taka-alalla, saaden Suzun niskakarvat pystyyn. Tunnelma oli muuttunut vaaralliseksi.
"Kuten sanotte herra" Suzu vastasi Kaille ja käänsi aseensa osoittamaan Kiyota. Hän ei sanonut enää mitään, mutta katse kertoi kaiken. Katse joka viestitte; "Tästä et tule selviämään".