The Mean Look [Takki ja Koji]

[Piichi]

Ryou mutisi jotain epämääräistä kun tajusi veljensä tehneen siirtonsa. Vampyyri ehti väistää sen verran, että viikate sai aikaan vain ohuen haavan olkapäähän. Kauluspaita ei kuitenkaan selvinnyt niin vähällä. Heti hieman pieleen menneen väistönsä jälkeen nuorempi tähtäsi voimakkaan potkun kohden Kain kylkiluita. Ryoun ote miekan kahvan ympärillä tiukentui. Pian sekin pääsisi ottamaan osansa tästä taistelusta nyt kuitenkin vampyyri turvautui pelkkään potkuun. Tai no olisihan hän varmasti miekkaansakin käyttänyt jos olisi tajunnut ajoissa väistää veljensä viikatetta.

[Koji-Chan]

Kiyo joutui melkein pidättelemään itkuaan. Miksi ei voitu olla koskaan mieliksi kaikille? Jos hän koitti olla muiden mieliksi niin silloin ei niinkään itselleen, jos teki taas miten näki parhaiten itselleen niin silloin satutti jotain muuta. Pitäisikö aina sitten olla ajattelematta itseään? Oikeastaan olikin vain yksi asia, joka pidätteli Kiyoa vielä elävien kirjoissa. Ja Ryouhan se oli, jos tätä ei olisi niin hän antaisi kenen tahansa tappaa itsensä.
Punatukkainen kavahti taaksepäin Suzun tullessa ihan eteen.
"Tottakai puolustauduin, kun he yrittivät tappaa minut. Isä ja äitihän opetti, että tapa tai tule tapetuksi... Ja en tahtonut kuolla. En tahtonut kuolla yksin..." vampyyri selitti ja ei katsonut siskoaan vaan maata. Hän ei pystynyt kohtaamaan tämän katsetta.

Kai hymähti ja väisti kevyesti Ryoun potkun. Pian olikin kiertänyt tämän selän taakse. Hän oli nopea vampyyri. "Et tule selviämään pelkillä potkuilla veli hyvä." Kai sanoi ja koitti iskeä Ryouta uudelleen viikatteella, nopeasti.

[Takibi]

Suzun silmät siristyivät taas Kiyon sanojen myötä. Totta se mitä hän sanoi, niin vanhemmat tosiaan opettivat.
"Mutta aina voi soveltaa. Juokse tai kuolet" Suzu sihahti myrkyllisesti, hampaat irvessä. Nenä hipoi nyt Kiyon nenää, osui siihen kevyesti hipaisten. Inhon väristykset kuitenkin kulkivat Suzun nenänvartta pitkin muualle kehoon. Mutta hän halusi myös itsensä kärsivän, joten pysyi asemissaan.
"Miltä tuntui juoda oman sukulaisen verta, omaa vertaan" Suzun ääni oli kylmempi kuin alaskan kylmä tuuli.

[Piichi]

Ryou hymähti ja heitti turkkilaisen kärrynpyörän taakseppäin. Näin vampyyri väisti viikatteen, tälläkertaa onnistuneesti.
"Tiedän kyllä mitä teen Onii-san" nuorempi sanoi ja näytti kieltään Kaille. Ryou todella vaikutti siltä kuin olisi ottanut tämän tappelun jonain leikkinä. Ei hän jaksanut ottaa asioita tosissaan. Jokin tälläisessa röttelöinnissä oli huvittavaa ja vampyyri tirskahti pienesti koittaen kuitenkin keskittyä oleellisiin asioihin.

[Koji-Chan]

Kiyo astui pari askelta kauemmas Suzusta. "Juokseminen ei olisi auttanut, he olisivat varmasti jahdanneet minua."
Siskon ääni tuntui kamalan kylmältä, kuin pohjoisen hyinen tuuli, joka tuntui luissakin asti. Katse käväisi Ryoussa päin, kun tämä väisti vanhemman veljen iskun. Oli kamalaa taistella sisaruksiaan vatsaan... Suzua ja Kaita ei tainnut haitata. Kain kylmyys oli varmaan tarttunut Suzuunkin...
"Minkäs sille mahdan, että minut kirottiin? Ja onkai pakko juoda verta, kun sitä tarvitsee... Ja olin ollut hyvin kauan juomatta verta, jos en olisi tehnyt sitä olisin kuollut." puhui hiljaisella ja jotenkin alistuneella äänellä.
"Ja olen hyvin pahoillani, se teko vainoaa joka päivä minua. Ja en voi vaatia sinua antamaan anteeksi, voin vain pyytää." hän jatkoi ja vuodatti nyt pari kyyneltäkin. "Haluaisin vain toisen mahdollisuuden olla isoveli sinulle..."

"Ei aina vaikuta siltä." Kai hymähti kylmästi ja parilla nopealla liikkeellä oli siirtynyt Ryoun taakse. Normaali silmä ei olisi ehkä edes kerennyt nähdä, minne vampyyri katosi. Kumminkin ollessaan koitti potkaista tätä selkään ja mahdollisesti kaataa tämän. Viikatteella yritti taas iskeä olkapäähän, vasempaan olkapäähän.

[Takibi]

Suzu otti askeleen kohti Kiyota, mutta pysähtyi tämän sanojen myötä. Ne olivat kuin läpsäisyjä vasten kasvoja. Kipeimpiä kuin oikeammat lyönnit. Niitä ei voinut torjua.
"Sinä... äiti... isä... en..." Suzu ei enää tiennyt mitä sanoa. Hän puri huultaan niin kovaa, että sen reunasta alkoi valua verta. Suzu ei tuntenut enää kipua, vain rinnassa sykkivä tuli nuoli häntä kuin hän olisi ollut Helvetissä.
"Minä en anna anteeksi... koskaan" Suzu sai lopulta sihaistua ulos. Hän hengitti raskaasti, kuin tuo lause olisi ollut jotain sellaista minkä hän joutui pinnistämään itsestään ulos. Tuska Suzun rinnassa kasvoi, eikä hän ymmärtäny miksi. Häntä ärsytti oma heikkoutensa. Hän oli ymmällään. Miksi antaa anteeksi isoveljelle, joka tappoi hänen vanhempansa, heidän vanhempansa? Mutta toisaalta, miksi hänen pitäisi katsoa kun hänen viimeisimmät sukulaisensa tappaisivat toisensa? Suzun teki mieli kirkua ääneen.
"Onko vampyyrin veri ainut mitä voit juoda? Onko sinusta oikein tappaa omia lajitovereitasi, kuin kuolla itse? Tajuatko, sinun henkesi vuoksi kuolee moni muu!" Suzun ääni oli hiljainen ja se värisi pienesti, toisaalta raivoin ja toisaalta ärtymyksen ja pelon vuoksi.

[Piichi]

Ryou ei omistanutkaan normaaleja silmiä. Hän ehti nähdä Kai jokaisen liikkeen. Kuitenkaan ei ehtinyt väistää potkaisua joka tuli voimakkaana takaata päin. Kuitenkin hyvä niin, muuten Kain viikate olisi osunut Ryoun olkapäähän. Potku olitöytäissyt häntä niin ettei viikate ollut päässyt osumaan. Läheltä se kyllä liippasi. Ryou oli jo kaatumassa maahan, mutta juuri ja juuri ajoissa sai hän iskettyä miekkansa maahan ja pyörähtämään sen avulla voltin kautta pystyyn. Seuraavassa hetkessä nuorempi kahdesta juoksikin jo isoveljeään kohden valtavalla nopeudella, mutta loikkasikin tuon yli. Taakse päästyään yritti sivaltaa miekallaan Kain kylkeä.

[Koji-Chan]

Hän huokaisi. Olisi pitänyt tietää ettei Suzu anna anteeksi... Kiyoa harmitt, että hän ei saa koskaan tietää miltä tuntuu olla isoveli. Vampyyri olisi niin tahtonut olla isoveli, mutta kaikki on mennyt pieleen vain sen takia, että annettiin vampyyrien vaistojen ottaa vallan.
Suzun sanat iskivät vielä syvemmälle varsinkin viimeinen. Kiyo tunsi, että ei pystynyt enään kunnolla liikkumaan. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Ei Kiyo ollut ennen sitä ajatellut, että hänen takiaan moni kuoli. Jos häntä ei olisi monen henki säästyisi tai ainakin lajitovereiden. Mutta tappavathan vampyyritkin ihmisiä. 'Olisiko parempi vain, ettei minua olisi?' hän ajatteli silmät sumeana. Punahiuksisesta tuntui todella pahalta. Mutta hän myös pelasti monen ihmisen hengen tappamalla vampyyrin, mutta... Hänhän on tavallaan kannibaali, kun juo lajitovereittensa verta. Ennen Kiyo ei ollut ajatellut asioita näin... Nyt kirous tuntui vain pahemmalta.
"Mutta tahdon elää! Ei minulta voi riistää sitä oikeutta kaikilla on oikeus elää. En minä voi sille mitään, että minut kirottiin ja vain vampyyrien veri pitää minut elossa. Ja kyllä teidänkin takia moni ihminen kuolee... En ole yhtään pahempi kuin muutkaan vampyyrit." Kiyo sanoi itkuisena ja ääni väristen. Hän tahtoi elää... Mutta ei tiennyt pystyisikö enään samaan tapaan.

Kai keskittyi täysin Ryouhun ja ei vilkaisutkaan nuorimpiin sisaruksiinsa, mutta oli kuunnellut koko ajan heitä ja olikin tyytyväinen Suzun sanomisista. Hän ei antaisi toisen voittaa. Hän onnistui nopeasti väistämään Ryoun miekan, mutta kyllä kylkeen tuli verta vuotava haava. Kai koitti iskea Ryouta vatsaan ja heti perään kylkeen.

[Takibi]

Suzu tärisi. Hän tiesi Kiyon olevan oikeassa. Vampyyritkin olivat murhaajia.
"Ihmiset ovat saaliita. Vampyyrit saalistajia. Niin sen kuuluu mennä... Saalistajat eivät metsästä toisiaan" Suzu sanoi asiat kuin tekosyinä. Pakokeinoina. Selityksinä. Enää hän ei halunnut selittää Kiyolle mitään. Hän halusi selittää itselleen asioita. Suzu ei halunnut kohdata totuutta. Totuutta jonka mukaan se oli oikein, että Kiyo oli tappanut heidän vanhempansa. Että se olisi ollut välttämätöntä.
"Ole hiljaa!" Suzu huusi ja ravisteli päätään ärtyneenä. Toisen kyyneleet satuttivat häntä. Hän vihasi kyyneleitä.

[Piichi]

Ryou virnisti osuessaan. Virnuilu kuitenkin loppui lyhyeen kun vampyyrin omassa vatsassa tuntui pieni nipistys ja vertavuotava viilto ilmestyi. Ei Ryou haavasta sen enempää välittänyt vaan joutui heti väistämän kylkeä kohti tulevan viikatteen. Hän tajusi ettei ehtisi liikkua pois alta aiheuttamatta itselleen vahinkoa. Niinpä, nopeasti torjui viikatteen asettamalla miekkansa sen tielle. Kuului kalahdus kun aseet törmäsivät toisiinsa.