Romeo ja Julia

[Twist]

Suloisia ruusuja näin syksyllä, oransseja, keltaisia ja punertavia. Tämä olisi kenen tahansa mieleen, mutta ei se lohduta kaikkia. Tyttö istui vanhan tammen luona katselemassa kauniita ruusuja. Hän mietti menneitä ja uusia tuttavuuksia. Häntä harmitti ero heistä, mutta ei sille voi mitään.
Olisi ihanaa taas nähdä heidät. He olivat ensimmäiset jotka tunnen täälä pirun kylässä. Edna ajatteli tämä ei ollut hänestä kovin mukavaa. Rintaa pisti ja sydämmessä vihloi sen täytyi olla ihastuminen. Tai kentiäs rakkaus. Ken tiätää.

[MissBakura]

Kaiken sen järvellä tapahtuneen jälkeen oli kulunut varmaan viikko, tai pari siitä, kun Armen oli viimeksi nähnyt Ednaa tai Kiyoa. Tuntui hassulta, mutta jotenkin teki mieli nähdä ne kaksi, vaikka olivatkin hassuja. Mutta erityisesti teki mieli nähdä Edna. Hän ja hänen niin suloinen ja pehmeä turkkinsa.
Armen oli tänä iltana päättänyt lähteä etsimään näitä tyyppejä, ihan vain tylsyydenkin vuoksi. Hänen poskensa alkoi pikkuisen punoittaa, kun ajatukset kulkivat Ednassa. Nuori namek ei tiennyt mitä se tarkoitti, mutta se tunne pakotti etsimään tyttöä yhä lujemmin.
Hän saapui ruusupuutarhaan. Tuntui oudolta olla paikassa, jossa oli kukkasia ja muuta söpis härpellystä, mutta yleisen käsityksen mukaan tytöt tykkäävät olla kukkien lähellä. Armen kierteli ympäri puutarhaa ja katseli erivärisiä ruusuja. Se sointuivat hyvin syksyyn. Hän seisahtui yhden puskan luokse ja tuijotti pitkään yhtä punaisen oranssia ruusua. Se oli erilainen kuin muut. Se myös toi jotenkin mieleen Ednan, joka myös oli vähän erilainen kuin muut, ainakin siltä tuntui. Armen otti varovasti ruusun varresta kiinni ja taittoi sen irti muusta puskaasta. Hän pyöritteli ruusua kädessään varoen tarkasti piikkejä.

[Twist]

Edna kuuli rapistelua pensaasta ja kääntyi ympäri. hän näki Armenin näpräävän ruusua. Mitä hän täälä tekee? Edna ajatteli ja pisti pään piiloo. hän ei ollut varma haluaako Armen enää tavata heitä tai tarkemmin häntä. Hänen olisi tehnyt mieli mennä Armenin luo ja vain halata häntä, mutta jokin esti tämän. Edna yritti saada tunteensa kuriin, mutta ei voinut mitään puaisille poskilleen. Tyttö yritti pysyä piilossa puun takana.

[MissBakura]

Armen seisoskeli ajatuksissaan katse naulittuna ruusuun, jonka värit muuttuivat liukuviksi hänen pyöritellessään sitä. Hänen korvansa nytkähtivät kuullessaan takana olevasta pensaasta pientä kahinaa. Siellä siis ilmeisesti oli joku, tai jonkin. Namek käännähti nopeasti katsomaan taakseen ja pisti samalla sormensa ruusunpiikkiin. Pieni verivana valui kämmenellä ja myös ruusun varteen tuli hieman verta, Armen ei tästä tosin välittänyt. Hän tarkkaili hetken pensasta ja huomasi sitten siltä pilkistävän hieman vaaleat korvat ja takaa pikkuisen hännän päätä. Siitä namek tiesi automaattisesti kyseessä olevan Edna.
"... Edna..?" Hän kysyi varovasti siristäen pikkuisen silmiään.

[Twist]

Edna nousi pystyy puun takaa ja tuli näkyville. "No oliko jotain asiaa, vai oliko tämä sattuma" Edna sanoi ja toivoi, että tämä olsi ollut vain sattumaa. Se hän olisi pelottavaa jos Armenilla olisi jotain tärkeää. Edna oli hiaman vihainen kin vaikka ei ollut mitään varsinaista syytä. Mahdollinn syy oli ehkä se, että Edna pelkäsi hiaman Armenin läsnä oloa. olihan se iso miäs ja he eivät ole koskaan olleet kaksin. Ei tiädä mitä tapahtuu.

[MissBakura]

Armen hymyili pikkuisen Ednan tullessa näkyville, mikä tuuri!
"Olihan minulla jotakin..." Hän sanoi punastellen ja rapsutti takaraivoaan vaivautuneena.
Mitähän tässä nyt sitten sanoisi.. Kieli meni solmuun, vaikka sen pituus ei edes riittäisi siihen. Mitään fiksua ei juuri nyt kyllä tulisi ulos, vaikka miettisi sanat yksitellen läpi ja vielä tavaisi ne viisikymmentä kertaa.
"Niin.. Minun vain teki niin kovasti mieli nähdä sinut.. Ja.."

[Twist]

"Eh.. " Ei Ednakaan saannut oikein muuta sanottua. Edna hyppäsi Armeni luo ja huomasi, että hänellä oli haava sormessa. "Mistä tuo on tullut?" Edna kaiveli laukusta paperia. Ei tällä kertaa nukea. Hän otti paperia ja pyyhki Armenin sormen siihen. Tämän jälkee hän otti laaastarin ja kietoi sen sormen ympärille. "Noin nyt se ei ala kirvelä myöhemmin." Edna sanoi ja lähti laukkunsa kanssa kävelemään hiakkapolkua pois päin Armenista. "Oli kiva tavata" Edna jatkoi ja punasteli.

[MissBakura]

Armen näytti todella häkeltyyneeltä katsellessaan itseään lyhyemmän Ednan puuhasteluja.
"Varmaan tästä ruususta..." Hän ehti sanoa, kun tyttö jo kaiveli jotakin laukustaan.
Eika taas niitä nukkeja! Huh.. Pelkkää paperia, kai?
"Tuota.. Kiitos." Namek ihmetteli laastaria, koska ei sellaista ollut koskaan ennen nähnytkään.
Pian sitten nopea liikkeinen tyttö viiletti pois päin. Armen hätääntyi ja säntäsi pikaisesti Ednan perään.
"Älä mene.. Pyydän." Hän sanoi kuulostaen samaan aikaan surulliselta ja anovalta.
Namek otti kevyesti kiinni neidon molemmista käsistä ja katsoi tätä silmiin punastuen aika rajusti.

[Twist]

Ednan häntä meni pörheksi pelästyksestä. Hän ei oikein tiennyt mitä tehdä hän ei enää pääsisi karkuun, eikä voisi sanoa mitään. Edna yritti päästä pois otteesta, mutta ei silti päässy. "Mitä sinä.." Edna sai sanotuksi, mutta hiljentyi tuijottamaan Armenin silmiä. Pian kuitenkin hän laski katseensa alas ja punasteli."okei en mene." Edna sanoi katsoen maahan ja hymyili.

[MissBakura]

Armen näytti surulliselta Ednan yrittäessä päästä irti. Onko tämä tunteiden paljastaminen aivan turhaa, jos toinen ei edes halua olla lähellä. Namek sai pienen toivon kipinän tytön katsoessa hetken suoraan silmiin.
Pitäisiköhän kokeilla..? Armen muisteli ensi tapaamistaan Kiyon kanssa.
Silloin oli tapahtunut jotain epämiellyttävää, mutta se on luultavasti jonkinmoinen tapa ilmaista kiintymystä, ainakin näin nuori namekilainen oletti. Hän ei vielä oikein ollut oppinut tämän maailman olentojen tapojen mukaan.
Edna oli laskenut kasvonsa alas ja sanonut jäävänsä. Armen hymyili lämpimästi ja päästi irti neidon toisesta kädestä. Hän epäröi hetken vilkaisten nopeasti ympärilleen ja nosti sitten Ednan kasvot omiaan kohti katsoen tätä pienen hetkisen suoraan silmiin, tai siis siihen silmään, joka näkyi hiuksien alta. Armen halusi kertoa tytölle pitävänsä tästä, vaikka ei näistä asioista mitenkään erityisen paljon tiennytkään. Mutta näin ainakin hänen käsityksensä mukaan sen voi ilmaista; namek painoi varovasti suukon Ednan pehmoisille huulille.

[Twist]

Edna kääsi juuri päätään kun Armen antoi suukkoa. Suukko osui Ednan poskeen. Se oli tosin mukavaa, mutta samalla hämentävää kun iso tyyppi antoi suukon. "A-anteeksi minä..." Edna sanoi puolustellen äskeistä ja päästäen irti Armenin kädestä. Edna kurkkasi hämillään Armenia silmiin, mutta laski nopeati taas katseensa maahan. "Oikeati olen tosi pahoillani." Edna mutisi, mutta ei aikaakan kun hän halasi Armenia.

[MissBakura]

Nuori namekilainen oli hämillään ja vähän sekavassa mielentilassa. Hänestä tuntui jotenkin, että Edna pelkäsi ja halusi olla mahdollisimman kaukana. Siinä masentuu kuka tahansa, kun tuntee saaneensa rukkaset siltä universumin ihanimmalta olennolta.
Edna kuitenkin pyyteli anteeksi ja se tuntui olevan aivan vilpitöntä, että hän olisi oikeasti pahoillaan. Armen ei kuitenkaan tiennyt mistä syystä Ednan pitäisi pyydellä anteeksi. Hän tunsi tytön halaavan itseään ja se oli ensimmäinen ele, joka sai nuorukaisen tuntemaan itsensä ei-niin-pelottavaksi. Joku sentään uskalsi olla niinkin lähellä ja se tuntui maailman ihanimmalta asialta.
Armen jumitti hetken ja kietoi sitten varovasti omat kätensä Ednan ympärille halaukseen, toivoen hartaasti ettei tämä ele työntäisi tyttöä kauemmas ja saisi jotenkin pelkäämään.

[Twist]

Edna tunsi selässään lämpöiset kädet. Hän hymähti ja muuttui kissaksi. Edna tiesi, että tämä oli varma juttu. Ei hän olisi millään enää voinnut väistää elettä. Tärkeintä oli vain nyt se, että Armen tiätäisi miltä hänestä tuntuu. Tosin aika kauheaa sinänsä, että herkkänä hetkenä tyyppi muuttuu kissaksi.. Edna vain pällisteli maassa sitä miten Armen suhtautuu tähän.

[MissBakura]

Armen ihmetteli mihin Edna oikein katosi ja katseli monta kertaa ympärilleen ennen kuin katsoi alas. Oliko Edna muuttunut kissaksi? Ainakin kisu näytti aivan Ednalta.
"Muutuitko kissaksi?" Armen kysyi kissalta kyykistyen sen eteen vähän kummastuneen näköisenä.
Hän katseli kissaa ja hymyili. Namek nosti kissan varovasti, mutta kuitenkin tottuneesti syliinsä nousten seisomaan.
"Miten suloinen..." Armen sanoi unohtaen melkein kissan olevan Edna.

[Twist]

"Miu?" Edna vastasi tälläiselle lepertelylle. Tavan omaisesti kissa alkoi kehräämään, mutta ei halunnut pysyä koko aikaa kissana joten tökkäisi nenällään Armenin huulia. Siinä samassa tökkäisy muuttui Pusuksi ja Edna oli muuttunut taas Fyrryksi. "Eh" Edna istui edelleen Armenin sylissä, mutta yritti hypätä alas.