|
|
Post by Koji-Chan on Nov 9, 2008 20:38:56 GMT 2
Punatukkainen hoikka hahmo nojasi johonkin puuhun, lähellä jyrkännettä. Hän oli hieman heikossa kunnossa, tavallista kalpeampi oli kasvoiltaan. Pitäisi päästä juomaan ja äkkiä... Mistä löytyisi vampyyri tähän hätään? Hmh... Jossakin rusahti, Kiyo meni nopeasti varjoihin piiloon. Oli varmaan keskiyö, tai melkein. Vampyyri lähestyi, mies aavisti sen. Ja pian kalpea vampyyrihahmo menikin ohi ja toinen vampyyri perässä. Että Kiyo vihasti tätä... Tappamista. Pian hampaat iskeytyivätkin vampyyrin kaulavaltimoon, taisi olla kokematon vampyyri. Kovinkaan kovasti ei rimpuillut, taisi vastikään ollut muuttunut. No, levätköön rauhassa. Mitään ruumista Kiyo ei viitsinyt jättää mihinkään makaamaan ja tiputtikin elottoman vampyyrin ruumiin kielekkeeltä alas. Eläimet saisivat ainakin syötävää... Kiyo kävi istumaan kielekkeen lähelle, katsellen kuuta. Taivas oli täysin pilveton, tuulikin hieman ja muutenkin oli kylmä. Tämä on vika kerta, kun pelkässä kaulus paidassa lähdetään ulos...
---------------------
Onlinea sitte x)
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 9, 2008 20:59:13 GMT 2
Ilman koleus ei haitannut nopeasti ratsain viilettävää olentoa, jonka vaaleat, pitkät hiukset liehuivat ratsun laukatessa hurjaa vauhtia eteenpäin. Hevonen hengitti, mutta mitään huurua ei tullut. Sen punaiset silmät kiiluivat pimeydessä.
Kuun heikko kajastus lävisti hevosen ja ratsastajan. Axton loikkasi kaatuneen puunrungon ylitse ja jatkoi sitten juoksemista. Kaksikko saapui pian jyrkänteelle, jonka luona myös vampyyri oleili. Charlie Von Schauderhaft huomasi jonkun oleilevan jyrkänteellään, saattaisi olla se saakelin murhaaja! Hän vetäisi Axtonin suitsista rajusti Kiyon kohdalla ja hevonen nousi takajaloilleen pysähtyen niille sijoilleen. Se hörähteli ja nosteli etujalkojaan kärsimättömästi.
"Mitäs miehiä sitä ollaan?" Charlie sanoi sävyttömästi ja katsoi toista arvostelevasti alaspäin hevosensa selästä.
Axton heilutteli päätään ja päätti nousta uudelleen takajaloilleen. Charlie oli tipahtaa, mutta sai pidettyä suitsista kiinni sen verra, ettei tippunut.
"Axton!!" Hän karjaisi ja tiukkasi suitsia.
"Ole kunnolla tai teen sinusta makkaraa."
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 9, 2008 21:14:46 GMT 2
Kiyo oli ajatuksissaan, tai pikemmin rakenteli pilvilinnoja. Hän nojasi käsiinsä ja huokaisi onnellisena. Vampyyri oli viimeinkin löytänyt onnen itselleen, ja tämä onni oli Tapion, hänen poikaystävänsä. Voisiko olla enään paremmin? Nyt kaikki oli niin ihanaa ja täydellistä, mikään ei voisi pilata tätä onnea enään. Yhtä asiaa Kiyo kuitenkin pelkäsi, että hänet jätettäisi yksin. Vampyyri ei viihtynyt hirveästi yksin, halusi olla seurassa. Liian monta vuotta on yksin oltu, yksikin lisää olisi liikaa. Mutta nyt oli myös pari ystävää, vihdoin elämä alkoi hymyillä hänelle.
Kiyo säpsähti kuullessaan hirnumista ja puhetta takaansa, ja oli vähällä tippua jyrkänteeltä alas. Punatukkainen nousi seisomaan ja kääntyi Charlieen päin. Kuviteltiinko vain, vai oliko toinen vähän läpikuultava? Ei lasit tälläisiä temppuja tee yleensä... Tai sitten toinen oli haamu.
"Olen Kiyo, entä te?" vampyyri kysyi ja kumarsi (<- oli iha pakko XD ) pienesti. Hmm.. Tuo heppa ei tainnut pitää hänestä, kun noin hirnui.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 10, 2008 20:45:38 GMT 2
Hevonen hörähti ärtyneesti ja kalisteli metallisia kuolaimia hampaidensa välissä. Se ei pitänyt paikallaan seisomisesta, ei sitten ollenkaan! Charlie virnisti ja heilautti kullankeltaset hiuksensa olalta taakse, ainakin toinen osasi olla kohtelias, vaikka ei tiennytkään hänen aatelisjuuristaan.
"Kreivi Von Schauderhaft." Kreivi sanoi ylpeästi istuen hevosensa selässä ryhdikkäästi ja huokuen arvokkuutta.
Charlie otti suitset oikeaan käteensä ja laskeutui Axtonin selästä. Hevonen vispasi päätään ja mulkoili omistajaansa kärsimättömänä. Kun Kreivi päästi irti suitsista, olisi hevosen luullut säntäävän tiehensä, mutta se jäi seisomaan paikalleen, vaikka olisikisin kovasti tahtonut ravata vain ympäri metsiä.
"Mitä ihmettä puuhaat täällä keskellä ei mitään? Ja vielä näin myöhään?" Charlie kysyi katsahtaen kynsiään, kuin asia olisi muka kiinnostanut häntä ja pah.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 10, 2008 21:34:37 GMT 2
Kreivi Von Schauderhaft... Hirveän vaikea nimi... No toinen huokuikin sellaista arvokkuutta, että melkein pystyi arvaamaan toisen olevan juuri joku kreivi. Kiyo itse ei ollut varmasti sukua millekkään aatelilaiselle. Tuli jotenkin mitätön olo...
Tuo Axton, mikä lie, ei oikein taida pitää hänestä. Kun alussa varmaan hirnui vampyyrille, aavistiko hevonen sen? Voi hyvinkin olla...
"En oikein mitään erikoista, haluan vain olla jossakin, mistä minua ei tulla häätämään pois. Tai yritetä tappaa." Kiyo sanoi, äh, ei tajuttu vastata toiseen kysymykseen. Että miksi näin myöhään... No kai se oli jokaisen oma asia olla missä huvittaa milloin vain.
Kiyo epäili vahvasti Charlien olevan haamu, sillä ei minkäänlainen veri haissut.
"Miksi sitten itse olet täällä?" hän kysyi, huvikseen.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 12, 2008 19:54:08 GMT 2
Charlie sipaisi takkinsa helmaa ja katsahti taasen Kiyoon. Toinen näytti vähän siltä, että ei pitänyt tai pelkäsi Axtonia.
"Oletkos varma, että minä en yritä tappaa sinua? Tai häätää." Von Schauderhaft sanoi laittaen kätensä puuskaan ja nosti epäilevästi toista kulmaansa.
"Ja miksi näin myöhään?" Hän toisti kysymyksensä ja vilkaisi Axtoniin, joka mulkoli häntä.
Charlie nyrpisti nenäänsä ja näytti erittäin loukkaantuneelta. Miten joku kehtasikaan sinutella! Hän kurtisti rajusti kulmiaan ja tuijotti tuimasti Kiyoa.
Axton hörähti äänekkäästi ja kääntyi niin, että saattoi katsoa Kiyoa silmästä silmään.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 12, 2008 20:05:52 GMT 2
"Huvikseni vain." Kiyo sanoi, miksi toinen kyseli? Ja oli noin tuiman näköinen, tehtiinko jotakin väärää vai mitä? Ei hän voinut tietää, että toinen ei pitänyt sinnuttelusta.
Tuntui myös erittäin ahdistavalta, kun Charlie katsoi noin tuimasti ja hevonenkin... Vähän alentavaa...
"Enkai sanonut mitään väärää?" vampyyri kysyi, kun hiljaisuus oli kestänyt jo jonkin aikaa.
"Anteeksi, jos sanoin." Kiyo pyyteli, ennenkuin toinen kerkesi edes vastata. Toiseen oli hyvin hankala tutustua, jos Charlie edes halusi tutustua Kiyoon.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 22, 2008 20:13:29 GMT 2
Charlie tuhahti ja paransi ryhtinsä.
"Saat tämän kerran anteeksi." Hän sanoi ja taputti pari kertaa Axtonia kaulaan, joka edelleen katseli Kiyoa sillä tavoin, että olisi minä hetkenä hyvänsä voinut vaikka syödä hänet!
"Huviksesi liikuskelet metsissäni yö myöhällä, niinkö? Varsin epäilyttävä syy sinulla. Voisi hyvinkin päätellä, että olet salametsästämässä, yms." Charlie puhui arvokkaasti pehmeällä äänellään, josta kuitenkin hohkasi läpi välinpitämättömyys ja töykeys.
Hän kääntyi ottaen hyvän otteen suitsista ja koetti nousta takaisin ratsaille, mutta Axton oli erimieltä Kiyosta ja siitä, että matka jatkuisi. Se asteli lähemmäs vampyyria ja nousi takajaloilleen hirnuen vimmatusti potkien uhkaavasti etukavioillaan kohti Kiyon kasvoja ja päätä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 22, 2008 20:25:22 GMT 2
Kiyo huokaisi hiljaa, hyvä saatiin anteeksi. Hän ei halunnut, että joku vihaisi häntä ainiaan jostain lipsahduksesta.
"En minä mikään salametsätäjä ole, voin vakuttaa. Tai mikään muukaan sellainen..." hän sanoi. Toisen äänessä paljastui koko ajan selvästi töykeys ja itsekkyys. Tuskin hänestä piittaa paskaakaan, mitään siitä ei sanonut kuitenkaan. Antoi olla.
Kiyo katsahti hieman pelästyneenä Axtoniin, ja nopeitten refleksien ansiosta laittoi kätensä kasvojensa eteen. Vampyyri erehtyi astumaan pari askelta liikaa taaksepäin...
Kiyo horjahti, ja oli vähällä tippua jyrkänteeltä alas. Hän kasvatti selkäänsä nopeasti lepakkomaiset siipensä, räpytti pari kertaa niitä ja sai pidettyä tasapainonsa.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 22, 2008 21:13:40 GMT 2
"Niinhän ne kaikki sanoo." Charlie mutisi ja vetäisi hevosensa suitsista taaksepäin, melkein kaatoi.
"Saakelin ruppana! Et tee tuollaista, kun yritän päästä ratsaille! Onko selvä!!!?" Hän karjui hevoselle ja äsken lempeä ääni muuttui särkyneeksi ja epävireiseksi.
Kreivi yksi hiukan, huutaminen ei tehnyt hyvää. Hän katsahti sitten Kiyoon, jolla oli nyt siivet selässään.
Mielenkiintoista... Siivet.. Von Schauderhaft ajatteli ja virnisti pikkuisen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 22, 2008 21:21:12 GMT 2
Kiyo huokaisi hiljaa helpotuksesta, ettei tippunut. Olisi saanut vain kärsiä, kun ei kuoltaisi vaikka joku saakelin terävä kivi lävistäisi. Tuo hevonen ei näyttänyt pitävän hänestä, enemmänkin vihasi.
Vampyyri meni kauemmas jyrkänteen raunalta, ja otti siipensä pois näkyvistä. Turhaan niitä koko ajan piti.
Kiyo katsahti Charlieen päin, mitähän nyt tuo virniseli?
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 24, 2008 19:57:54 GMT 2
Charlie hymyili mielistelevästi ja piteli kättään rintakehällään. Huutaminen ei tehnyt hänelle ollenkaan hyvää.
"Mikähän mahdat olla rodultasi? Demoni kenties?" Kreivi teidusteli puhuen hiukan hiljempaa kuin äskettäin.
Ääni oli hiukkasen käheä, mutta siitä sai kuitenkin erittäin hyvin selvää. Axton tunsi häpeää, koska oli saanut Kreivin huutamaan niin hurjasti ja lähes menettämään äänensä. Jos se olisi ollut vielä elossa, ei olisi itapalaa tippunut enää tänään. Niin kovaa oli ollut koulutus.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 24, 2008 20:03:13 GMT 2
Kyllä Kiyo toisen puheesta selvää sai, vampyyrina kuulo oli parempi. Mutta makuaisti oli lähes olematon ja näkö ei hänellä parhaasta päästä ollut. Sen selitti rillit.
"En ole mikään demoni, vaan vampyyri..." hän sanoi, hienoa. Nyt toinen varmaan yrittäisi tappaa. Vampyyreita vihasi melkein kaikki.
No kuolema ei ollut todennäköinen, aseita ei tainnut toisella olla.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Nov 24, 2008 20:22:08 GMT 2
"Vai vampyyri, niinkö. Mistäs siivet?" Charlie kuulusteli ja asteli lähemmäs Kiyoa.
Hän kierteli toista ja katsoi läpikotaisin, päästä varpaisiin ja taas ylös. Vampyyri jotenkin kiehtoi, muttei mitenkään sillä tavoin, kuten tässä tilanteessa olisi hyvinkin voinut luulla.
Axton pällisteli vierestä, kun Charli kierteli Kiyoa ja katseli tätä välillä hyvinkin arvosteevasti, mutta silti mielenkiinnolla. Hevonen ei voinut ymmärtää mitä Kreivin päässä välillä liikkuikaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Nov 24, 2008 20:27:50 GMT 2
"Öh, monet vampyyrit voivat kasvattaa itselleen siivet." Kiyo vastasi.
Miksi... Miksi toinen kierteli häntä, ja katseli noin oudosti? Se kummastutti vampyyria, oltiinko oudon näköinen vai mitä? Tuntui kuin toinen olisi katsellut sillä silmällä... Kiyo ei kuitenkaan Tapionia pettäisi, ei ikinä!
|
|
