|
|
Post by Koji-Chan on Dec 8, 2008 19:55:23 GMT 2
Kalpea ja hoikka mieshahmo makasi hiljaisella ja pimeällä torilla, olevalla penkillä. Ihmisiä ei ollut ainuttakaan enään ulkona, kaikki täysjärkiset menivät jo koteisihinsa. Eivätkä jääneet vampyyrien ja muitten syötäväksi. Vampyyrihän Kiyo juuri oli. Mutta ei mikään tavallinen vampyyri, joka joi ihmisten verta. Hän joi vampyyrien, se oli ainoa asia, joka piti hänet hengissä. Puupenkki natisi hieman, vampyyrin vaihtaessa asentoaan mukavempaan. Hän suki hieman hiuksiaan ulkonäkö oli Kiyolle aika tärkeä asia, vaikka ei nähnytkään omaa kuvajaistaan peilistä. Tai mistään muustakaan. Ihan arvioimalla vain hoidettiin itseään. Punatukkainen huokaisi onnellisena, miten edes pystyi olemaan näin onnellinen? Ihan pienestä asiasta, tai eihän se pieni ollut. Mies oli löytänyt elämänsä rakkauden, sellaisen, joka hyväksyy hänet tälläisenä. On ihana, ystävällinen, komea, mukava, romanttinen... Täydellinen juuri hänelle. Nytkin Kiyo rakenteli pilvilinnoja ja kieritti hiussuortuvaa sormensa ympärille. Kukaa katsottuna vampyyria olisi voinut luulla naiseksi.
"Rakastan häntä..." Kiyo mutisi hiljaa ja hyräili jotain kappaletta. Ihan täällä ei viitsinyt ruveta mitenkään laulamaan, se herättäisi kaikki ja kaikki tulisi sitten tänne. Tai, ehkei kaikkia herättäisi kiinnittäisi vain huomion. Kiyo lauloi mielummin jossakin metsässä, missä kaikki eivät häiriintyisi siitä.
--------------------------------
tälläinen aloitus.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 8, 2008 20:03:46 GMT 2
Päivän vaihtuessa yöksi koko kaupunki muutti muotoaan. Pimeyden olennot valtasivat kadut ja pienimmätkin kujat. Tähän aikaan uskaltautui eräs kalpeaihoinen nuorimieskin kaduille ja asteli nyt torilla etsiskellen kojuista jotain hyödyllistä. Penkoessaan erästä kojua myyjän tuijottaessa pistävästi. Huomasi sivusilmällä jonkun makoilemassa penkeillä ja ilmeisesti mumisevan yksinään. Virnistys levisi Ryoun kasvoille.
'Pidetäämpäs vähän hauskaa'
Kulmahampaat välähtivät kuun säteen osuessa niihin kun lähti talsimaan lähemmäs tuota punahiuksista makoilijaa. Vielä hyvän tuulinen mies ei tiennyt mihin oli ryhtymässä.
--------------------
toivottavasti riittää
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 8, 2008 20:10:58 GMT 2
Riittää :3
----------------------------
Kiyo oli omissa maailmoissaan, kunnes kuuli jonkun lähestyvän. Hiljaisin ja varmoin askelin, kukahan? Hetken hän katsoi lähenevää hahmoa, kunnes tajusi kuka tämä oli. Punatukkainen nousi nopeasti istumaan. 'Ryou..? Mitä hän täällä tekee?' hän mietti, ja tajusikin mahdollisen syyn. Isoveli varmaan oli tulossa kostamaan Kaikin yritti tappaa yrittäisiköhän Suzukin, jos tämän tapaisi? Kiyosta tuntui kamalalta, kun sisarukset koittivat tappaa.
"Ryou, mitä tahdot..?" punatukkainen kysyi.
Toivottavasti ei sitä, mitä epäiltiin. Olisipa Tapion nyt täällä, hän voisi auttaa ja suojella. Mutta, kun ei ole...
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 8, 2008 20:19:26 GMT 2
Ryou käveli kevyin askelin, varmana aikeistaan. Kunnes näki punahiuksisen nousevan ja tajusi kuka tuo mumisija olikin. Kiyo istui penkillä ja kysyi häneltä jotain. Viha sekoitti nuorenmiehen pään. Ulkoisesti kuitenkin koitti pysyä tyynenä ja saikin loihdittua kasvoilleen virnistyksen tapaisen.
"Ehkä tulin tähän viemäriin listiäkseni sinut tai sitten tarkoituksenani on pyytää anteeksi aikaisempaa käytöstäni, kuka tietää" ryou vastasi. Äänensävy kertoi selvästi kumman vaihtoehdon tuo oli valinnut. Äänestä paistoi inho, pettymys ja viha hän joutui keskittymään todella omaan hallitsemiseensa ettei hyökkäisi harkitsemattomasti toisen kimppuun.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 8, 2008 20:25:08 GMT 2
Kiyo katsoi tarkkaan veljensä jokaista liikettä punaisilla silmillään. Hän olisi valmiina väistämään, jos Ryou yrittäisi hyökätä. Joka olikin hyvin todennäköistä. Varsinkin jos osasi lukea rivien välistä, tuon äskeisen sanomisen. Kiyo ei kuitenkaan tahtonut kuolla tähän ja nyt, ei silloin, kun juuri rakkaus oli löytynyt.
"Ahaa... Miksi?" vampyyri kysyi, ei oikeastaan itsekkään tiennyt miksi. Se vain tuli. Ja hän katui sitä, jo nyt.
"Siis, miksi tahdot listiä minut?"
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 8, 2008 20:31:28 GMT 2
Ryou joutui kammottavan vihan valtaan ja sulki silmänsä hetkeksi pitääkseen tunne vyöryn sisällään. Pieni naurahdus kantautui hampaiden välistä ja silmät aukenivat. Jos tarkkaan olisi katsonut silmissä olis varmasti nänyt lieskoja.
"Miksi?! Kysytkin vielä miksi" ääni kantautui hampaiden välistä, koska joutui puremaan samalla kieltään pitääkseen tunne purkaukset kurissa. Samaan aikaan miehen käsi valui hitaasti miekan kahvalle. Hän valmistautui tekemään siirtoaan. Ei vielä, mutta pian.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 8, 2008 20:40:01 GMT 2
Kiyo tiesi oikeastaan syyn. Hän tappoi heidän vanhempansa, mutta vähän pakkohan se oli. Muuten olisi itse kuollut. Mutta, miksi he eivät silti voineet antaa anteeksi. He eiväy ymmärtäneet, ymmärtäisikö edes kukaan muu? Vampyyri nousi seisomaan ja perääntyi pari askelta.
"Eikö sitä voi unohtaa...?"
No tuskin, ei kukaan voisi. Kiyo itse antaisi ainakin anteeksi..
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 8, 2008 20:48:40 GMT 2
Kosketus miekkan rauhoitti ja Ryoun kasvoille levisi normaali, ilkkuva virne. Seurasi toisen liikkeitä tarkasti ja Kiyon perääntyessä astui muutamaan askeleen lähemmäs ja huitais vapaalla kädellään hiuksiaan silmien edestä jotta näkisi kunnolla kohteensa. Kuunteli punapään sanat loppuun ja sulatteli niitä hetkisen.
"Kuules nyt pikkubroidi, olisin kyllä antanut anteeksi vanhempien listimisen. Jooh.. mikäs siinä olisin itsekin voinut tehdä niin, mutta se että imet heidät kuiviin oli.." nuorimies hiljeni ja jätti lauseen kesken ja miettien itsekin sanojaan. Kyllä, jokainen sana oli totta hän olisi hyvin voinut tappaa vanhempoansa jos itse olisi ollut vaarassa, mutta heidän vereensä ei olisi vampyyri koskaan kajonnut. Ryou kiinnitti katseensa veljeensä ja pysyi vaiti, aika olisi pian.
---------------------------------------------------
mun täytyy kohta mennä kun on huomenna koe ja haluun lukee alueen vielä ennen ku simahdan. Vielä kuitenkin hetkisen voin viipyä
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 8, 2008 21:03:20 GMT 2
Kiyo odotti hiljaa paikallaan vastausta. Oli hänen oma vikansa, että Kai, Ryou ja luultavasti Suzu vihaisivat häntä nyt aina. Harmi, kun tekoja ei voinut tehdä tekemättömiksi. Mutta, jos olisi toisin, hän ei pakosti seisoisi tässä nyt ja olisi löytänyt rakkautta. Olisi edelleen Kain klaanissa, varmaan.
Vampyyri huokaisi. "Onhan minunkin elettävä jotenkin... Silloin - silloin minun oli pakko saada paljon verta. En tahtonut kuolla." Kiyo puolusteli, vaikka tuskin se auttaisi. Olisi ihanaa, jos edes yksi sisarus ei vihaisi. Vaan tahtoisi olla ystävä, tai edes kaveri. Haavetta se taisi vain olla.
----------------------------
Juh
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 8, 2008 21:09:13 GMT 2
Oli kuin joku oli iskenyt piikin miehen rintaan ja nytkähti voimakkaasti. Ryou vihasi tuota tunnetta oli tuntenut sen monesti ennenkin, myötätuntoa. Vampyyri tunsi kun jokin vieras voima pakotti irrottaamaan otteen miekasta.
'e-en pysty siihen. Olenko niin heikko?'
Ryou kyseli itseltään ja tuijotti veljeään. Nyt hän tiesi sen, tiesi että vaikka kuinka veljeään vihaisi ei tuota koskaan pystyisi tappamaan.
----------------------
Nyt pitää läksiä! Jatketaanko lähiaikoina vielä?
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 8, 2008 21:17:51 GMT 2
Kiyosta Ryou oli erilainen kuin Kai, Kai olisi jo hyökännyt ja ei antaisi armoa. Yrittäisi tappaa, vaikka vampyyria ei niin vain tapeta. Mutta vanhempi velihän rakasti tuottaa muille tuskaa ja kipua. Vai olisiko Ryou samanlainen? Ja esitti nyt vain..?
"Ryou, mikä nyt?" punatukkainen kysyi ja astui pari askelta varovaisesti lähemmäs. Ei hän voinut mitään kiltteydelleen.Hän tahtoi vain olla ystävällinen ja kiltti kaikille, ihan kaikille.
----------------------
Huomisissa tai joskus. Minulta loppuu ainakin kaikki päivät kolmelta, ellei muutoksia tule.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 15:25:40 GMT 2
Ryou käänsi katseensa muualle ja puristi kätensä nyrkkiin. Nyt kun mahdollisuus suotiin hän ei pystyisi siihen? Niinkö se meni? Kiyon kysymys herätti vampyyrin ja tuon kasvoille levisi ikään kuin haikea hymy.
"En pysty siihen", hän naurahti kuivasti ja jatkoi "En pysty tappamaan sinua vaikka kuinka haluaisin. Olen..mitäköhän Kai sanoisi jos saisi tietää tästä?" Ryou kysyi lähinnä itseltään ja mietti todella miksei kyennyt listimään veljeään. Hymy haihtui ja nuorimies tuijotti maata tyhjin silmin.
------------------------------
Oli pakko jatkaa...
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 16:05:13 GMT 2
Voihan tietty jatkaa, vaikkei pelikumppani ole paikalla x)
-------------------------------------
Kiyo ihmetteli veljensä haikeaa hymyä, mikäs nyt? Vastaus sai hänet enemmän ymmälleen. Ei pystynyt tappamaan? Ryou oli tosiaan erilainen kuin Kai. Kai pystyisi tappamaan, mutta siihen se jääkin. Ryou tahtoisi tappaa, muttei pysty, se harmittaakin. Tuntui kuin koko maailma vihaisi, kaikki ystävät ovatkin tähän asti lopulta kääntäneet selkänsä. Arvet ovat monesta asiasta vielä jäljellä ja niistä ei vielä ole päässyt puhumaan. Tapion kyllä varmasti kuuntelisi.
Vampyyri hymyili hieman liikuttuneena ja laittoi lasinsa paremmin. "No... Kai luultavasti pilkkaisi sinua hetken ja hyökkäisi sitten itse kimppuuni. Luulen niin..." punatukkainen sanoi ja meni taas lähemmäs Ryouta.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 16:21:46 GMT 2
Ryou vilkaisi veljeään virnistäen ja huomasin tuon astuneen lähemmäs. Antoi asian kuitenkin olla ja avasi suunsa sanoakseen jotain kuitenkaan ei päästänyt sanojaan ulos.
'Miksi haluan pyytää anteeksi häneltä?' Ryouta puistatti ajatella sellaisia joten työnsi sen sivuun ja kääntyi pikkuveljensä puoleen tuijottaen tuota, enää silmissä ei kuitenkaan leimunnut viha vaan ne olivat rauhalliset jopa hieman surullisen oloiset.
---------------------------
jooh...nyt ei oikeen luista tää kirjottaminen..
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 16:26:52 GMT 2
Kiyo pysyi hiljaa, hän ei tiennyt mitä tälläisissä tilanteissa pitäisi tehdä. Veli varmaan mietti mitä pitäisi tehdä, hyökätä vai antaa olla. "Ei sinun ole pakko olla niinkuin Kai..." vampyyri sanoi pian. Kiyo haluaisi saada Ryousta ystävän itselleen, jos vain toinen tahtoi samaa. Mutta, jos Kai saisi tietää Ryoulle tulisi varmaan kuumat paikat. Kirjaimellisesti melkein.
Jos punatukkainen ei olisi tavannut kultaansa, hän varmaan antaisi Ryoun vain hyökätä kimppuun ja tappaa. Tai kenen tahansa, mutta nyt oli syy elää. Syy jaksaa päivästä toiseen, siksi ei haluttu kuolla. Ja mihin edes joutuisi? Helvettiinkö? Jos sitä edes on olemassa..
|
|
