|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 19:09:58 GMT 2
Kiyo nyökkäsi ja kävi istumaan sitten veljensä viereen. Hänen piti oikeastaan myös käydä lähiaikoina juomassa verta, tuntui ihan siltä. Muttei vielä mitenkään heikolta, sen vain tiesi milloin tarvitsi verta.
"Hyvinhän minullakin. Oikeastaan todella hyvin, uusia ystäviä olen tässä lähiaikoina saanut." Kiyo kertoi hymyillen suloisesti. Hän oli myös ehkä hieman innoissaankin, oli vain niin onnellinen nyt.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 19:16:50 GMT 2
Ryou nyökkäsi ja päästi ilmoille valtavan haukotuksen. Hetken hän istui mietiskellen kunnes pirullinen irvitys käväisi kasvoilla. Äkillisesti nojautui kohden pikkuveljeään. Jokin tuossa suloisessa hymy tavassa oli saanut toisen nälvimis tuulelle.
"Oletko varma, että ihan vain ystävä?" huvittunut virne levisi kasvoille. Oli varma, että tuo hymy oli jotenkin tuttu ei vain saatunut muistamaan mistä. Tuijotti Kiyota odottavasti, ehkä hieman painostaen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 19:22:10 GMT 2
Kiyo naurahti ja katoi taas veljeään. Tosiaan tyypillinen veli, veljien piti aina hieman kiusoitella. Se kuului asiaan.
"No, jos kerran suoremman vastauksen haluat niin hyvä on. En saanut eräästä ystävää, vaan poikaystävän." vampyyri sanoi ihan pokkana ja neutraali ilme kasvoillaan ja katsoi Ryouta suoraan silmiin. Hah, siitäs sai.
Kiyosta ei tuntunut kummalliselta sanoa noin veljelleen, ihan... Normaalia? Ja hän tahtoi nähdä toisen ilmeen vielä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 19:29:48 GMT 2
Ryou kohotti kulmiaan ja virnisti sulatellen asiaa. Kohautti sitten olkiaan ja esitti kääntyvänsä pois päin. (?)Hyökkäsi kuitenkin toisen kimppuu sitoen veljensä niskalenkkiin ja hieroen rystysiään tuon päänahkaa vasten.(?)
"Vai sellasta peliä! Luulin, että sain viimein pikkuveljen mutta se paljastuikin tytöksi!" Ryou virnuili. Oikeasti ei ollut mitenkään yllättynyt toisen suuntautumisesta. Eihän itsekkään oolut ihan normaali.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 19:41:32 GMT 2
"Hei..." Kiyo sanoi, mutta naurahti taas pian.
"Kuules nyt, ihan mies minä olen. Vai haluatko varmistua asiasta?" vampyyri kysyi virnistäen piensti. Oli mukavaa, kun sai viettää haukaa veljensä kanssa. Se tuntui erilaiselta, kuin vaikka kaverin kanssa viettämä aika. Laatuaikaa tavallaan.
"Ja mistäs tiedän, etten olekkaan nyt isoveljeni kanssa?" hän hymyili.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 19:51:29 GMT 2
Ryou lopetti kiusaamisen ja kääntyi pois päin. Puna nousi miehen poskille ja nolostunut teko nauru karkasi ilmaan.
'Tiesikö se asiasta vai kiusaako vain?' vampyyri kääntyi huultaan purren takaisin Kiyoon. Muutenkin voimakas punoitus erottui entistä selvemmin Ryoun kasvoilta. Tilanne tuntui hieman nololta miehn mielestä, mutta oli se kuitenkin mukavaa kun teki jotain muuta kuin yritti litistää veljensä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 19:58:40 GMT 2
Kiyo naurahti ja katsoi lempeästi veljeään. "Mistäs nyt tuo punoitus?" hän kysyi hieman ihmetellen. Sanoiko hän jotain väärin, vai mitä? Kiyo unohti jo Kain kokonaan, tai ei ajatellut tätä yhtään. Eli vain tässä hetkessä ei muussa.
"Ryou, enkai sanonut mitään väärin?" vampyyri kysyi ja räpytti pari kertaa silmiään. Voisi sanoa, että hän oli todella suloisen näköinen. Nyt ihan tahtomattaan.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 20:07:56 GMT 2
Ryou ei ollut tajonnut punoitustaan ja päästi nielaisun tapaisen äänen. Toisen suloinen ilme sai vampyyrin punastumaan entisestään ja tuon oli pakko hieraista naamaansa. Yritti näin ilmeisesti peittää punoitusta.
"E-et." Ryou vastasi ja hieraisi naamaa uudestaan toivoen punoituksen kadonneen. "Se nyt vain, että.." hiljeni ja puri huultaan ei ollut kertonut kenellekkään orastavasta homoudestaan. Juuri niin orastavasta, sillä mies oli vielä ainakin jotenkin kiinnostunut myös naispuolisista mutta miehet olivat enemmän tuon mieleen. Ryou tavallaan häpesi vielä asiaa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 20:13:24 GMT 2
"No, hyvä." Kiyo sanoi ja jatkoi sitten
"Niin..? Voit kyllä kertoa minulle Ryou, en ole sellaista tyyppiä jotka levittelee toisten salaisuuksia." vampyyri sanoi, hän oli varma, että toinen salasi jotain. Tai jotain sellaista. Hän oli kyllä luotettava tyyppi, Kiyoa ei saanut kertomaan kenenkään salaisuutta.
Hän piti lupauksensa aina, jos sellaisen oli antanut. Tai piti ainakin parhaansa mukaan.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 20:19:04 GMT 2
Ryou katsoi Kiyota hetken arvioivasti. Ei ollut varma voisiko toiseen vielä luottaa. Kuitenkin päätti kertoa totuuden ja puuskahti.
"No jos et kerro..." vampyyri katsoi veljeään hetkisen katuen mutta ravisti päätään ja jatkoi. "Okei..et ole yksin maailmassa. Olen homo ja jos laajasti ajattelee olen tavallaan isosiskosi jossain tilanteissa." Totesi voihkaisten ja painoi pään käsiinsä huultaan purren.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 20:26:15 GMT 2
Kiyo kuunteli veljeään, ja ehkä vähän yllättyi. Ei kuitenkaan paljoa, pian hän hymyilikin pienesti.
"En kerro kellekkään ja usko pois, ei tuossa ole mitään hävettävää. Jos on homo, sitten on, ei se sinua muuta mitenkään. Olet sama Ryou, olit sitten hetero tai homo, ei sillä paljoa väliä ole. Ja olet isoveljeni myös, olit suuntautumiseltasi mikä tahansa. Ei se sinua isosiskokseni muuta." vampyyri sanoi, ja laittoi kätensä Ryoun olalle. Ei suuntautumistaan tarvinnut mitenkään hävetä, ainakaan Kiyo ei hävennyt homouttaan yhtään.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 20:34:46 GMT 2
Ryou naurahti ja muljautti silmiään. "Niin kai sitten" huokaisi. Pikkuveljen itsevarmuus asiasta rohkaisi vanhempaakin ja punoitus kaikkosi hitaasti ja virnistellen vampyyri jäi miettimään tämän yön aikana tapahtuneita asioita. Kaikki oli käynyt niin äkkiä ja nyt hän jo oli tunnustanut tuskallisimman salaisuutensakin Kiyolle. Mikä häntä oikein riivasi? Kuitenkin oli todellakin rentouttavaa vain istua ja jutella jonkun kanssa. Vampyyri muisti myös jotain viime yöstä vaikka tämä olikin ollut aika sekava. Hivutti kätensä housujen taskuun ja penkoi esiin pyöreän amuletin jonka keskellä välkkyi mustakivi. Kuunsäteen osuessa oikeaan kohtaan se vaihtoi väriään verenpunaiseksi. Ryou jäi tuijottelemaan korua jota pyöritteli hyppysissään saaden sen välkkymään eriväreissä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 20:50:57 GMT 2
"Niin se on, usko pois tiedän. Itseään ei kannata hävetä." Kiyo sanoi ja katsahti amulettiin, joka oli aika kaunis. Väriäkin se vaihteli.
"Mistä sait tuon Ryou? Se on kaunis." nuorempi uteli ja katsahti veljensä kasvoja.
Jotenkin poissaolevalta Ryou vaikutti. Ei ihme, äsken he sopivat riitansa ja sopivat sitten toinen kertoi salaisuutensa hänelle.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 9, 2008 20:57:54 GMT 2
Ryou säpsähti hereille. Veren puute ja muutenkin väsymys alkoivat painaa päälle. Vampyyei kääntyi veljeensä. "Anteeksi, on vähän tökerö olo kaiken tämän jälkeen" totesi ja katsahti vielä amulettia. "Teetätin sen kauan sitten Romaniassa. Löysin suuren kimpaleen tuota mustaa kiveä ja teetätin siitä kaksi korua. Toisen pidän aina itselläni, mutta tämän. Tämän haluan antaa sinulle" Mies hymyili ja ojensi korun kohti veljeään. "Tajusin, että kivet lähettävät jonkin laisia aaltoja toisiinsa matkasta riippumatta. Näin kantaja voi löytää toisen riipuksen vain seuraamalla amulettia" Ryou lisäsi vielä ja toivoi toisen ymmärtävän nyt syyn miksi antaisi korun tuolle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 9, 2008 21:10:13 GMT 2
"Ei se mitään, oikeastaan itsellänikin on vähän sellainen olo." Kiyo sanoi ja naurahti itsekeen hiljaa.
Punaiset sielunpeilit katselivat tuota korua. Hän otti hämmentyneenä toisen korun ja katseli sitä, hän tunnuteli ja katseli sitä jonkin aikaa. "Kiitos veli." vampyyri kiitti ja siirsi katseensa veljeensä. Tästä tuli tavallaan mieleen, joku Grimin satujen Kaksi veljestä, kun toinen puoli tikarista on ruostunut, niin toinen on kuollut. Mutta, nyt tosin löytäisi veljensä hyvin. Kiyo laittoi korun heti kaulaansa ja katsoi sitä taas.
"Parempaa veljeä en voisi toivoa." Kiyo sanoi.
|
|
