|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 20:35:43 GMT 2
Joku hahmo käveli hiljakseen ja aika vaivalloisesti eteenpäin pimeitä katuja. Valkoinen kauluspaita, joka oli miehellä päällä oli oli verinen. Ja pystyi huomaamaan hyvin ampumahaavojen paikat; kummassakin käsivarressa paitsi - että oikeastaan vasemman käsivarren haava oli parantunut - vasemmassa olkapäässä ja kyljessä. Myös oikeassa reidessä ja vasemmassa polvessa oli haavat, jotka tekivät jokaisesta askeleesta kivuliaan. Kiyo oli kyllä yrittänyt saada luodit itsestään pois, että haavat voisivat parantua, mutta tuloksetta.
'Hitto... Mistä tähän hätään löydän vampyyrin? Olen liian heikossa kunnossa ja en taatusti saa tapettua ketään...' Kiyo mietti ja nojasi seinään. Pian kumminkin luisio alas istumaan. Hän mietti, että onko loppu jo tässä? Ainakaan haavat eivät enään vuotaneet, koska veri oli kuivunut niiden päälle.
Kyynel vierähti punahiuksisen poskelle. Taas hän oli kokenut pettymyksen. 'Hye, miksi?' mies oli toistellut sitä mielessään jo kauan. Hän ei pystynyt vain uskomaan, että ensimmäinen poikaystävänsä olisi nyt niin erilainen. Sydämmetön tappaja. Mutta asia oli niin. Ei voinut muuta kuin vain uskoa. Kiyo toivoi, että joku nyt todellakin auttaisi. Itse oltiin menty liian heikkoon kuntoon, kun oltiin oltu Hyen maalitauluna. Hän kumminkin pelkäsi, ettei täällä olisi ketään avuliasta.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 20:52:00 GMT 2
Eräs toinenkin tallusti raunioilla. Kuitenkin aivan toisissa merkeissä. Iloinen vihellys kaikui romahtaneiden talojen seassa. Silloin tällöin heitettiin kärrynpyörä tai muuta vastaavaa. Ryou oli hetki sitten palannut kotiinsa raunioille. Mukanaan hän oli tuonut jonkun hullun punapään mukiloiman miehen ja jättänyt tuon hänen ja pikkuveljensä asuntoon lepäämään haavat sidottuina. Koska tuo haavoittunut oli vain nukkunut niin ei Ryoulla ollut sisällä mitään tekemistä. Siispä oli kävelylle lähtenyt. Ei osannut arvatakkaan, että tältäkin reissulta saattaisi poimia mukaansa haavoittuneen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 20:58:54 GMT 2
Kiyo katsahti taivaalle. Häntä hieman pelotti tavata Hye uudestaa, kun jos tämä vaikka vähän pahemmin haavoittaisi. Se olisi mahdollista.
Vampyyrin haavoja sattui vielä, mutta ei enään niin pahasti kuin aikaisemmin tänään. Pian alkoikin kuulua tutun kuuloista viheltelyä. Kiyo koitti nousta seisomaan, mutta valahti takaisin alas. Luoti oli tainnut osua polveen pahasti.
"Ryou..?"
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 21:10:29 GMT 2
Ryou vilkuili ympärilleen. Ihan kuin hän olisi äsken kuullut jotain. Nopeasti vampyyri kiipesi erään talokasan päälle. Ryou tarkasteli ympäristöä. Ilmaa nuuskaistessaan hän haistoi selvästi veren, eikä haju lähtenyt ihmisen verestä. Edessäpäin hahmottui jokin maassa istuva hahmo. 'Punaiset hiukset...ei kai Kiyo?!' Vampyyrin sydän jätti varmasti yhden lyönnin välistä kun hän lähti juoksuun tuota hahmoa kohden. Päästyään lähemmäs hahmoa hän varmistui asiasta. Se oli hänen pikkuveljensä...Miksi hän haisi noin voimakkaasti vereltä?
"Kiyo?! Olethan se sinä?" Ryou kysyi vielä varmistaakseen tilanteen kun pääsi maassa kyhjöttävän vierelle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 21:14:48 GMT 2
Kiyo toivoi sen olevan Ryou, joka voisi auttaa häntä haavojen kanssa. Yksin hän ei enään pystynyt kävelemään, kun tännekkin asti se oli ollut tuskaa, mutta vampyyri oli pakottanut itsensä jaksamaan.
Pieni hymy kohosi punahiuksisen kasvoille, kun hän huomasi veljensä tulleen vierelleen.
"Olen olen..." Kiyo sanoi. Tai mitä tässä on jäljellä. Onneksi ei ihan hirveillä haavoilla, kun onhan Kai välillä jättänyt piruuttaan henkihieveriin, että antaisi jonkun muun tappaa hänet. Vaikka auringon valo tai jokin, mutta kohtalo oli pitänyt vielä elossa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 21:19:45 GMT 2
Ryou polvistui Kiyon vierelle. Toinen oli kuin joku saakelin reikäjuusto! Mikä ihmeen murharyhmä täällä liikkui? Ensin hän löysi yhden metsästä ja toisen täältä. Oikeasti? Mikä maailmaa vaivasi?
"Mitä hittoa sinulle on tapahtunut? Sinuthan on reijitetty!" Ryou sähelsi huolestuneena ja alkoi napittaa kaulus paitaa pois pikkuveljen päältä jotta näkisi haavat selvemmin. Toisen jalatkin oli näemmä reijitetty. Kuka tekee tälläista?
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 21:23:18 GMT 2
"No..." Kiyo aloitti.
"Tapasin aiemmin tänä iltana ensimmäisen poikaystäväni pitkästä aikaa. Hän oli muuttunut ja no..." lopun kai lähinnä pystyi päättelemään. Hye oli hieman innostunut ampumaan ja vielä uhannut leikkiä kanssaan uudestaan.
Jossain vaiheessa pitäisi myös kertoa, että oltiin sovittu Tapionin kanssa, mutta ei ollut vielä oikea aika.
"Saisitko haavani hoidettua? Kun se ei ole kamalan helppoa itse tehdä..." hän kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 21:31:29 GMT 2
Ryou heitti kauluspaidan syrjään ja tuskiskeli hetkisen haavoja.
"Enköhän saa hoidettua.., mutta kivuliasta siitä tulee." vampyyri nosti Kiyon syliinsä(?).
"Tarvitsen vähän työkaluja. Ne ovat kotona joten mennäänpäs sitten." Ryou virnisti.
"Olet muuten melkoisen taitava valitsemaan poikaystäväsi...Minä listin sen pa*kapään!" isoveli huudahti vihaisena. Kukaan ei kohtelisi Kiyoa tällä tavoin jos häneltä kysyttiin. Eniten Ryouta huolestutti toisen verenhukka...itse hän pärjäsi eläintenkin verellä, mutta Kiyo tarvitsisi vampyyrin verta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 21:37:33 GMT 2
"Kyllä minä kestän." Kiyo sanoi. Kyllä hän kestäisi, kun kerran kesti niiden saamisenkin. Nyt on sitten taas yksi kauluspaita mennyttä ja mahdollisesti housutkin... No kyllä uudet saa helposti hankittua. Ajatus kotiin menosta oli ihana, mukava ja lämmittävä ajatus.
Varsinkin, kun ei voinut itse kävellä kunnolla.
"Ryou älä! Hän on nykyään melkein Kain veroinen... Satuttaisit itsesi vielä pahasti." Kiyo sanoi. Ei hän tahtonut, että Ryou joutuisi kestämään tämän saman. Tämä ei tuntunut mitenkään ihanalta. Siis melkein reikäjuustona oleminen.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 21:43:16 GMT 2
Ryou hymähti ja reipasti hieman kävely vauhtiaan. Vampyyri mökötti vähän aikaa kunnes huokaisi ja avasi suunsa.
"Älä sitten säikähdä. Meille tuli tai no oikeastaan kannoin meille vieraita." Ryou sanoi ja naurahti. Se oli oikeastaan todella ironista. Miten on mahdollista löytää kaksi melkeimpä puolikuollutta samanapäivänä vain kun on lähtenyt harmittomalle kävelylle? Koti talo häämötti jo edessä. Ryou hymyili. Aina tuntui yhtä mukavalta palata tuohon taloon.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 21:46:53 GMT 2
Kiyo hymähti.
"En säikähdä. Hyvä kuin kerroit, ette luule jonkun vieraan tullen sisään." vampyyri sanoi ja katsoi veljensä kasvoja.
Hän ei varmaan painanut paljoakaan. Kiyo oli niin kevyt, että varmaan kuka tahansa saisi nostettua hänet syliin. Hän oli hoikka ja vertakaan ei aina hirveästi suonissa ollut tai ei ainakaan nyt. Mutta kyllä hän kestäisi.
Kiyo pakottaisi itsensä kestämään.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 21:52:23 GMT 2
Lopun matkaa Ryou pysyi hiljaa. Hän mietti mistä saisi Kiyolle tarvittavan vampyyrin veren. Toisena ajatuksena hänen mielessään oli tuo saamarin poikaystävä joka oli tämän mennyt tekemään. He saapuivat talon ovelle. Koska Ryoulla ei ollut yhtäkään kättä vapaana hän potkaisi oven auki ja talsi sisään. Varoen hän laski Kiyon tuolille.
"Valmistaudu. Tämä tekee oikeasti kipeää. Luodit ovat syvällä." isoveli mutisi ja meni keittiön kaapille jonne oli piilottanut pinsettinsä ja pullollisen viinaa. Nämä tarvikkeet kädessään hän palasi Kiyon luokse.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 21:58:26 GMT 2
Kiyokin pysyi vaiti loppumatkan ajatellen omiaan. Lähinnä nyt muistellen aikaa, jolloin oli vielä Hyen kanssa. Olihan siitä aika pitkä aika... Ja muistot olivat hyvia, vaikka tekivätkin hieman kipeää.
Hän valmistautui myös henkisesti luotejen poistoon. Se varmasti tuntuisi inhottavalta.
"Ei sinun tarvitse huolehtia, kestän kyllä." nuorempi sanoi. Ainakin haavat pääsisivat parantumaan, kun luodit eivät ole enään tiellä. Harmi vain, että se ei ole tavallisen nopeasti umpeudu, kun verta on menetetty sen verran.
"Olen sitten valmis."
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 11, 2009 22:05:07 GMT 2
Ryou huokaisi ja tarttui viinapulloon.
"Ota kunnon hörppy ja sulje silmät" vampyyri sanoi ja tunki viinapullon pikkuveljensä käteen. Ryou nappasi taskustaan muutaman nenäliinan. Pinsetit kädessään hän odotti, että Kiyo kittaisi viinansa. Vampyyri vilkaisi makuuhuonetta kohden. Siellä tuhisi toinen potilas jolta oli käsi viilletty melkein kahtia ja pieniä viiltoja oli koko ruumis täynnä. Ryou virnisti, hän saisi leikkiä lääkäriä useamman päivän kun molempia pitäisi hoitaa ja vahtia.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 11, 2009 22:08:39 GMT 2
Kiyoa hieman huvitti ja hän ei olisi todellakaan tahtonut ottaa pienintäkään hörppyä. Koska olisi noloa olla isoveljen edessä ihan umpikännissä, mutta ei tainnut olla mitään vastaan sanomista Ryoulle, joten Kiyo kiltisti otti pullosta hörpyt ja laittoi sitten pöydälle.
Nuorempi huokaisi vielä syvään ja sulki sitten silmänsä. Hyvä ettei valmiiksi jo puristanut käsiään nyrkkiin. Odottaminen ei ollut yhtään kivaa. Kiyo kumminkin luotti kovasti veljeensä ja tiesi, että tämä tekisi sen mahdollisimman varovasti.
|
|
