|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 18:33:24 GMT 2
Kiyo otti paidan ja kiitti. Hän puki sen päälleen ja napitti melkein kaikki napit kiinni. Vampyyri mietti hetken omiaan. Myös sitä, että mitenhän sitten Tapion reakoisi. Varmaan menisi myös Hyetä hirttämään.
"Ömm... Otatko ne viimeiset luodit pois?" hän kysyi, kun ne eivät kovinkaan ihanilta tuntuneet. Ei yhtään. Sattuivat kivasti.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 12, 2009 18:43:29 GMT 2
Ryou nyökkäsi ja asettui polvillee Kiyon eteen napaten samalla pinsetit käsiinsä. Hiljaisena vampyyri alkoi etsiä luotia reidestä. Haava oli syvempi kuin hän oli odottanut. Tämä tieto ei kyllä yhtään auttanut hänen vihaansa.
"Se Tapion. Millainen tyyppi? Komeakin? Onko hauska?" Ryou alkoi kysellä saadakseen muuta ajateltavaa ja toivottavasti samalla Kiyolle. Luotia ei tahtonut löytyä millään, eli tästä tulisi kivuliasta. Jos pinsetit eivät olisi tarpeeksi pitkät, täytyisi Ryoun käyttää puukkoa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 18:51:38 GMT 2
Kiyo puristi hiljaa kätensä nyrkkiin ja puri hampaitaan yhteen. Mite helvetin syvälle se luoti oli nyt mennyt? Toivottavasti ei mitenkään luuhun asti, kun silloin tämä sattuisikin vielä enemmän.
"Tapion on todella mukava tyyppi. Hänestä ei voi olla pitämättä... Saat varmasti hänestä ainakin kaverin itsellesi." Kiyo sanoi hampaittsensa lävitse. Tässä olisi kyllä helpottavaa vetää pää täyteen, mutta ei nyt se ollut mitään sopivaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 12, 2009 18:56:37 GMT 2
Ryou virnisti kun huomasi Kiyon ilmeen.
"Minähän sanoin aikaisemmin, että ota ryyppy, mutta joku hitto soikoon kieltäytyi ottamasta." Ryou sanoi ja tunki pinsetit lähes kokonaan haavan sisälle. "Se on oikeasti syvällä. Nyt sattuu. Joudun levittämään pinsettejä hieman, jotta saan kiinni luodista." Vampyyri selosti ja toisin sanoen repihaavaa isommaksi saadakseen kiinni luodista.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 19:03:07 GMT 2
Kiyo siirsi katseensa syrjään. "En minä mitään ryyppyä tarvitse. Olisi noloa olla ihan kännissä, kun kerran on täällä vieraskin." hän sanoi ja toivoi, että toinen nyt tajuaisi, ettei nuorempi omaa hyvää viinapäätä.
Kädet puristuivat tiukemmin nyrkkiin. Hyvä ettei sentään kämmeniin tullut lisää haavoja kynsistä. Tahdon voimallaan Kiyo onnistui pysymään hiljaa vaikka kipu olikin aika suuri. Hän ei tahtonut itkeä nyt Ryoun edessä ja huolestuttaa tätä vielä enemmän. Ja enään tämän jälkeenhän oli yksi enään.
Nuorempi koitti ajatella jotain muuta, vaikka se olikin todella vaikeaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 12, 2009 19:12:17 GMT 2
Ryou tarttui vapaalla kädellään Kiyon käteen.
"Se on kohta ohi. Koita kestää" isoveli rauhoitteli ja sai tarttuttua kiinni luodista. Hitaasti alkoi vetää sitä ulos. Tuntui siltä kuin luodin ulos vetämiseen kuluisi tunteja. Työ oli hidasta kun luoti oli niin perskeleen syvällä.
Lopulta kuitenkin työ alkoi helpottua ja luotia oli helpompi vetää pois haavasta. Silti tuntui kuluvan ikuisuus.
Pitkän ajan kuluttua luoti oli pinseteiden päässä joita Ryou piteli silmiensä edessä.
"Perhan kun osasi olla syvällä" vampyyri mutisi. "Enää yksi luoti ja homma on hoidettu" Ryou sanoi huokaisten.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 19:20:43 GMT 2
Kiyo katsahti takaisin Ryouhun ja koitti hymyillä. "Kestän kyllä." hän sanoi päättäväisesti. Hän aikoisi kestää.
Hänestä tämä aika tuntui vielä pidemmältä mitä se oikeastaan olikin. Kiyo onnistui hyvin hillitsemään itsensä ja olemaan hiljaa vaikka tekikin mieli huutaa, kuin palosireeni. Hän huokaisi, kun luoti oltiin saatu reidestä. Hän ei tosiaankaan tahtoisi kokea tätä enään. Mielummin katkaisisi vaikka kätensä ja odottaisi sen paranevan. Pitäisi tosin silloin olla täysissä voimissa.
"Niin... Vielä siinä pahimmassa paikkaa..." Kiyo mutisi ja laski katseensa Ryoun käteen, joka oli omansa päällä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 12, 2009 19:35:45 GMT 2
Ryou vilkaisi polvea ja irvisti.
"Sanon jo nyt, että et kävele muutamaan viikkoon." vampyyri sanoi ja kävi samointein polven kimppuun. Luoti ei ollut uponnut syvälle, koska luu oli pysäyttänyt sen. Ikäväkyllä luu oli murtunut, ehkäpä jopa poikki. Ryou selosti tilanteen nopeasti Kiyolle. Hänen täytyisi nypätä luoti ulos luusta mikä tuntuisi suurinpiirtein samalta kun raajan katkaiseminen.
"Sano kun olet valmis" isoveli ohjeisti ja tarttui pinseteillä kiinni luodista.
Makuuhuoneessa Rata alkoi möyriä ympäri patjaa. Unissaan hän oli taasen tuon kammottavan punahiuksisen miehen potkittavana ja puukoteltavana. Möyriessään hän siirtyi kipeän kätensä päälle ja heräsi kivusta. Hetken Arata katseli pöllimistyneenä ympärilleen. Hänen haavansa oli sidottu. Missä hitossa hän oli?
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 19:42:04 GMT 2
Kiyo tuhahti hiljaa. "Jos olisin ihminen en kävelisi vähään aikaan, mutta kun en ole niin korkeintaan viikko siihen menee. Jos saan verta niin muutama päivä." hän sanoi. Ei hän aikonut istua paikallaan muutamaa viikkoa. Ei tietenkään. Toisenhan pitäisi metsästää hänenkin puolesta. Tuntui tosin inhottavalta, kun se oli luussa kiinni.
Hän huokaisi ja valmistautui kaikin mahdollisin tavoin siihen.
"Olen valmis. Tee se vain nopeasti..." Kiyo sanoi viimein ja hengähti.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 12, 2009 19:51:51 GMT 2
Ryou nykkäsi ja veti syvään henkeä. Vampyyri laski kolmeen ja nyppäsi luodin irti. Se irtosi niin voimakkaasti, että Ryou horjahti taakse päin. Kiroten isoveli kompuroi pienemmän vierelle.
"Noin, se oli viimeinen luoti. Nyt kyllä otat ryypyn tai kaadan juomat väkisin suuhusi!" hän komensi ja nappasi pullon käteensä hörpäten itsekkin. Kiyoon oli varmasti sattunut, siitä ei ollut epäilystäkään.
Rata nousi varoen patjalta ja kompuroi oven suuhun. Kipeää kättään pidellen hän kurkisti toiseen huoneeseen ja etsiskeli elon merkkejä. Ensimmäisenä Tsumetai silmiin pistivät punaiset hiukset ja häntä alkoi ahdistaa. Mitä se mies täällä teki? Oliko hän tuonut Ratan tänne. Säikähtäneenä Arata yritti pakittaa takaisin sänkyyn, mutta kompastuikin lipastoon. Hän kaatui älähtäen lattialle ja lipastokin kaatui mukana rysähtäen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 19:56:32 GMT 2
Kiyo oli onnistunut valmistautumaan lyhyeeseen koitokseensa fyysisesti ja henkisesti. Kun luoti irtosi hän ei enään onnistunut pitämään mölyjä mahassaan ja parahti. Kädet puristuivat uudestaan nyrkkiin.
"Otan otan, kunhan haet nyt minulle jotkut housuni." hän sanoi ja otti pullon. Vampyyri kyllä olisi itse hakenut, mutta Ryou olisi varmasti saanut kivan hepulin. Kiyo hörppäsi nopeasti pienen kulauksen ja laski pullon sitten pöydälle. Helvetti, kun sattui vieläkin.
Vampyyri säpsähti kuullessaan tömähdyksen ja pienen rysäyksen makuuhuoneesta. Kiyo melkein nousi ja meni katsomaan, mutta kun laski vähänkin painoa kipeälle jalalleen hän istuutui takaisin. Se sattui liikaa. "En tahdo istua koko aikaa..." hän mutisi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 12, 2009 20:10:30 GMT 2
Ryouta ei tarvinnut kahdesti pyytää hakemaan housuja, kun tuo kuuli ryskettä makuuhuoneesta. Hän juoksi paikalle ja katseli kummistuneena maassa puuskuttavaa Rataa.
"Huomenta vain. Mitä sinä siellä lattialla teet?" Ryou kysyi hymyillen ja tarttui Arataa kädestä kysymättä enempää ja vetäisi tuon pystyyn. Nappasi samalla räjähtäneestä lipastosta housut Kiyolle. Hitaasti Ryou lähti taluttammaan Arataa toiselle puolelle taloa.
Rata säpsähti kun näki Ryoun astuvan huoneeseen. Hän ei saanut sanoja suustaan. Käteen sattui ja outo mies puhutteli häntä. Eihän sellaisessa voinut pysyä ajan tasalla. Pian hän seisoikin taas ja tuo outo mies talutti häntä toiselle puolelle taloa. Siinä vaiheessa Rataa alkoi pelottaa. Se punahiuksinen mieshän oli toisessa huoneessa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 12, 2009 20:16:52 GMT 2
Kiyo odotti hieman kärsimättömänä. Ärsyttävää, kun ei itse päässyt mitenkään liikeelle. Mutta ei hän Hyetä mitenkään vihannut, ei tietenkään. Ehkä hänellä oli tunteita vielä hieman jäljellä Hyetä kohtaan.
Kun Ryou tuli, hän nousi varoen seisomaan pitäen pöydästä tukea. Hän otti housunsa ja puki ne päälleen ja samantien kävi istumaan takaisin.
"Iltoja." Kiyo tervehti Rataa.
"Meitä potilaita taitaa olla kaksi." hän sanoi hieman hymyillen.
|
|
|
|
Post by Piichi on Mar 13, 2009 21:26:07 GMT 2
Rata pysytteli Ryoun takana ja tuijotti kauhistuneena Kiyoa. Oliko tuo se sama mies? Ainakin tuolla oli samanmoiset punaiset hiukset ja kuka hitto tuo älyttömän pitkä juippi oli joka oli taluttanut Tsumetai toiseen huoneeseen. Kaikki sai miehen pään sekaisin. Eihän tässä ollut mitään järkeä.
Ryou hymyili Kiyolle ja katsoi olkansa yli Rataa. Hymy kuitenkin muuttui hämmästykseksi kun näki toisen kauhistuneen ilmeen Kiyoa kohden. Kulmat kurtussa vampyyrin katse kääntyi ensin Kiyoon, sitten Rataan. Tätä hän jatkoi, koittaen etsiä selitystä valkohiuksisen säikähteneelle ilmeelle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Mar 13, 2009 21:31:24 GMT 2
Kiyo olisi noussut ja mennyt Ratan luokse, jos olisi pystynyt. Nyt vain oli polvi paskana ja ei päässyt minnekkään. Häntä ihmetytti toisen kauhistunut ilme. Pelkäsikö toinen häntä? Oliko hän tehnyt Ratalle muka jotain? Kiyo ei tiennyt, mutta oli aika varma ettei ollut tehnyt.
"Pelkäätkö sinä?" hän kysyi ja laittoi lasejaan hieman paremmin. Hyvä ettei niihin ihan ole verta roiskunut. Kiyo piti kasvoillaan lempeää ilmettä. Punaiset sielunpeilit katsahtivat isoveljeen ja palasivat Rataan. Tunnelma oli Kiyosta inhottava. Painostavan hiljainen.
|
|
