|
Post by MissBakura on May 26, 2009 18:15:58 GMT 2
Jester rauhoittui ja jäi tuijottamaan Lawrencea. "Enhän minä ole ketään lyönyt..." Hän sanoi puolustavasti ja näytti sitä, että olisi voinut itkeä ihan oikeasti. "Eikö rikollisliigan pomo saisi halailla henkilöä, josta pitää tai yrittää varmistaa, että vieraat viihtyvät..?" Jessen mielialan vaihtelu oli rajua ja nyt hänen poskilleen valui kyyneliä. "Voin minä sinua kohdella kuin vankia, jos tahdot, mutta se on täysin vastoin luontoani." Jester nyyhki ja pyyhkäisi kyyneliä poskeltaan, samalla hänen tarttui valkoista ja mustaa väriä ja niiden alta paljastui heleä iho. Silmämaalien alareunoihin oli tullut kaksi puhdasta uraa, joista vesi virtasi alas. Jester olisi yleensä hätääntynyt maalien lähdöstä, mutta nyt hän ei edes hätkähtänyt siitä. "Piirongin päällä olevassa pienessä rasiassa on kullanvärinen avain.. Sillä saat raudat auki." Jesse sanoi laskien katseensa lattiaan ja osoitti piirongin päällä olevaa violettia rasiaa käyden sitten lattialle istumaan. "Yritin vain olla kiva.." Hän mutisi ja pyyhki kaiken maalin kasvoistaan hihaansa, joka kastui kyyneleistä ja värjääntyi harmaan violetiksi.
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 18:24:43 GMT 2
Lawrence hämmentyi hieman. Ei hän tämän kumminkaan näin tahtonut menevän. Ei hän tahtonut, että Jester sentään rupeaisi itkemään. Ei Rencellä tavallaan ollut mitään haleja vastaan. Hän ei tahtonut vain ns. kiintyä liikaa Jesteriin. Nimittäin, jos täältä pääsisi pois niin paljastaisi varmaan tämän piilopaikan sijainnin. Täytyihän rikolliset saada kiinni. Se oli hänen tehtävänsä... Ja ei sitten olisi mukavaa, jos Jester istuisi vankilassa ja heistä olisi tullut vaikka kaverit. "En minä sitä.." animaagi sanoi ja katsahti alas Jesiin. Nopeasti omatunto rupesi muistuttelemaan olemassaolostaan. Lawrence oli hetken hiljaa ja paikoillaan, kunnes kyykistyi ja halasi nyt vuorostaan Jesteriä. Ei hän halunnut, että kukaan itkisi hänen takiaan. Olkoot kyseessä kuka tahansa. Rikollisliigan pomo tai ihan ystävä.
|
|
|
Post by MissBakura on May 26, 2009 18:57:08 GMT 2
Jester pakotti tupun takkuisia hiuksia korvansa taakse ja niiskaisi pyyhkien hieman nenäänsä likaantuneeseen hihaan. Hän yllättyi saamastaan halauksesta, sillä Lawrence oli antanut ymmärtää, ettei pidä halailusta. "Etkö löytänytkään rasiaa?" Jesse kysyi painaen kuitenkin päänsä Kisun hartiaan. Jesterin huoneen oveen oli varta vasten tehty kissan luukku. Nyt luukusta hyppäsi sisään Superpallo. Se seisahtui katsomaan mikä oli tilanne ja huomasi omistajansa surullisen ilmeen. Kissa miukaisi ja kipitti Jesterin ja Lawrencen luokse. Se nuuhki omistajansa kättä ja nousi tämän jalan päälle nojaen sitten etutassunsa tämän rintaan, että pääsi lohduttamaan. Superpallo nuolaisi pari kertaa Jessen poskea ja katsahti sitten Kisuun. Se hyppäsi omistajansa sylistä Lawrencen olalle istumaan ja naukaisi tälle ääneen.
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 19:09:09 GMT 2
Lawrence halasi vielä jonkin aikaa Jesteriä. "Ei sillä ole väliä." hän sanoi ja irrottautui halauksesta. Ihme kyllä, hän halusi jostain syystä tutustua Jesteriin paremmin. Tämä vaikutti mukavalta tyypiltä ja oli ystävällinen. Jester oli ollut kiltti hänelle, tuonut hänelle syötävää ja särkylääkettä. Se oli melkein jo liikuttavaakin. Rencen pitäisi myös olla takaisin. Tässä oli vain se yksi mutta... Entäs hänen poliisi ystävänsä? Melkeinpä oltiin kahden tuulen välissä. Kisu vilkaisi Superpalloon, joka oli hypännyt olalleen.
|
|
|
Post by MissBakura on May 26, 2009 19:34:17 GMT 2
Superpallo läppäsi tassullaan Lawrencea poskeaan rangaistukseksi siitä, että oli saanut Jesterin itkemään. Läppäisy ei ollut kova, eikä kissa käyttänyt edes kynsiään. "Superpallo moitti sinua puolestani." Jester hymyili pikkuisen ja pyyhki vielä silmiään. Halaaminen oli lohduttanut häntä sen verran, että itkeminen loppui. Jesse nosti kissansa pois Lawrencen olalta ja piteli sitä halauksessaan. Vastaukseksi hän sai kovaa kuuluvaa kehräystä. "Kissan kehrääminen on kauneinta musiikkia mitä tiedän.." Jester sanoi itsekseen ja suukotti Superpallon päätä. Hän hymyili Rencelle ja silitti tämän päälakea naurahtaen sitten iloisesti. "Kisu." Jesse maisteli sanaa suussaan ja peitti punastumisensa kissan taakse.
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 19:45:26 GMT 2
Lawrence ajatteli, että ansaitsi kyllä tuon. Hän oli saanut Jesterin itkemään. Ei se kyllä edes sattunut, mutta ei se haittaa. Rence päätti, että ei enään loukkaa Jesiä. Tämä on itseasiassa aika söpökin. Ei mikään laki kiellä, ettei hän saisi ystävystyä toisen kanssa. "Taidat pitää paljos kissoista." Kisu totesi ja kävi istumaan. Kyykyssä ei ollut koskaan mukavaa, joten lattialla istuminen voitti asian ihan reippaasti. Jesterin alkaessa silittää päälakea hänelle tuli hyvä olo, ja punastelikin pienesti sen takia. Kun pian rupesikin pitämään samanlaista ääntä, kuin kissa kehräisi.
|
|
|
Post by MissBakura on May 26, 2009 19:58:21 GMT 2
"Mistä tiesit? Arvasitko Superpallosta?" Jester kysyi silmät suurina, hän oli oikeasti yllättynyt. "Oletko meedio tai jotain?" Hän kysyi naurahtaen ja rapsutti Lawrencea tämän valkoisen korvan takaa. Jesse tykkäsi, kun sai toiset nauttimaan teoillaan ja kehräys oli aina varma merkki siitä, että hän onnistui siinä. "Millähän nimellä voin esitellä sinut muulle porukalleni? Minulle olet kyllä Kisu aina." Jester päästi kissan sylistään ja se kipitti luukusta ulos, ilmeisesti hiekkalaatikolle, joka oli viereisen huoneen WC:eessä. Jesse siirtyi istumaan lähemmäs Lawrencea ja nojautui taasen tämän olkaan haukotellen makeasti. "Väsyttää..."
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 20:04:33 GMT 2
"Arvelin." Rence sanoi. "Kun olit innoissasi niin, kun näit minut oselottina. En ole mikään meedio." Hän jatkoi kehräämistään vain ja oikeastaan olisi tahtonut saada äänen loppumaan, kun se oli välillä noloa. Mutta eihän sitä voinut pysäyttää. Ja Jester taisi pitääkkin siitä, joten antaa vain sitten olla. "Niin en ole esittäytynytkään. Olen Lawrence, mutta voit ihan vain Kisuksi sanoa, jos tahdot." sanoi hymyillen. "No sitten sinun täytyy levätä."
|
|
|
Post by MissBakura on May 27, 2009 13:40:04 GMT 2
"Hääh? Mikä? Hirveän vaikea.. Sanon Kisuksi, vaikket haluaisikaan, sillä nimesi on ihan liian vaikea." Jester sanoi unisesti ja oli kaatua selälleen. Hän otti piti itsensä istumassa ottaen kädellä vastaan. Jesse huomasi samalla Lawrencen pitkän hännän ja rakastui siihen heti. "Söpö!" Jester huudahti ja unohti pitää tukea kädestä kaatuen selälleen lattialle. Hän kääntyi vatsalleen ja siitä kontalleen käyden istumaan jalat ristissä Lawrencen selän taakse. Jesse katseli kiinnostuneena valkoista ja pörröistä häntää, jonka pää liikkui pikkuisen. Hän kokeili varovasti sormellaan hännässä olevia pehmeitä karvoja ja näytti siltä, ettei väsyttänyt enää yhtään. "Minäkin tahdon tälläisen." Jester sanoi kateellisesti, mutta hymyili ja katseli haltioituneena kuin itsestään liikkuvaa häntää.
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 27, 2009 13:50:16 GMT 2
"Sano vain." Lawrence sanoi hymyillen. Olihan hänen nimensä hieman vaikea oli se pakko myöntää. Kisu katsahti hieman kummissaan Jesteriin, joka ihaili hänen pitkää häntäänsä. Oliko se nyt niin söpö... Ehkä toisesta saattoikin olla ja Rence liikuttelikin sitten hieman häntäänsä Jesin mieliksi. "On kuule hännästä harmiakin. Esimerkiksi ei aina löydä hyvää asentoa, kun koittaa nukkua." Lawrence sanoi ja katseli olkansa yli takkupäätä. Hänen tekisi mieli koittaa harjata Jesterin hiukset... Miltähän ne näyttäisivät suorana...
|
|
|
Post by MissBakura on May 27, 2009 14:03:26 GMT 2
Jester katsahti toisen kasvoihin. "Ehkä. Paitsi jos nukkuu näin." Hän selitti innostuneesti ja kävi kippuraan kuin kissa. "Sitten hännän saa tähän näin." Jesse luennoi ja näytti kädellään mihin kohtaan häntä sitten tulisi tässä asennossa. Hän varmisti katseellaan, että Lawrence ymmärsi ja teki sitten pari kuperkeikkaa piirongin luokse. Kesken toisen kuperkeikan käsirautojen välissä oleva ketju otti vastaan ja Jester kaatui kyykysta takamukselleen hämmästyneen näköisenä. "Voi kukka." Jesse kirosi ja hakkasi jaloillaan lattiaa. "Kisuuu.. Tule tänne päin." Hän nyki ketjua.
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 27, 2009 14:15:26 GMT 2
Lawrence naurahti. Niin, jos nukkuu kippurassa. Hän tunsi viihtyvänsä Jesterin seurassa paljonkin ja oli melkeinpä unohtanut, että oli vankina täällä. Ei se yhtään tuntunut siltä ja olikin siitä onnellinen. Rence meni sitten Jesterin luo, että tämä pääsisi liikkumaan. Mistähän toinen tämän ketjunkin oli hankkinut... Heidän ainakin pitäisi liikkua tietyn välimatkan päässä toisistaan, jos tahdottiin eteenpäin. Kun muuten matka tyssäisi aika helposti. "Eikö sinua väsytä enään?" kysyi.
|
|
|
Post by MissBakura on May 27, 2009 14:31:20 GMT 2
Jester ponkaisi takaisin kyykkyyn ja hyppi piirongin alimman laatikon luokse Lawrencen tullessa lähemmäs. "Ainiin." Hän muisti ja samassa alkoi taas haukotella. Jesse avasi alimman laatikon ja nuokkui väsyneen näköisenä, ja oli vähällä kellahtaa naamalleen suureen laatikkoon. "Ottaisitko laatikosta sellaisen purppuran yöpaidan?" Hän sanoi ja hieroi silmiään pyyhkien sitten kasvojensa reunoille jääneet maalit puhtaaseen hihaansa. Jesse otti takkiaan pois ja joutui jonkin aikaa vetämään toista hihaa, sillä se oli jäänyt käsiraudan alle. Hetken nyittyään ja vedettyään hiha luiskahti pois raudan alta ja takki lensi jonkin matkan päähän lattialle.
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 27, 2009 15:50:05 GMT 2
Lawrence nyökkäsi ja otti laatikosta purppuran yöpaidan ja ojensi sen Jesterille. "Ole hyvä." hän sanoi. Rence mietti sitten, että entä hän? Nukkuisiko hän yön sellissä, täällä vai missä? Ja luottaisiko Jester, ettei hän lähtisi. Kisu oli päättänyt nimittäin ettei lähtisi ihan heti. Täällä oli mukavaa. Tai ainakin siis Jesterin seurassa. Eihän ne muut hänestä piitanneet varmaankaan yhtään ja se joku kumauttikin häneltä tajun pois. "Entäs missä minä sitten nukun?" kysyi.
|
|
|
Post by MissBakura on May 27, 2009 16:09:51 GMT 2
Jester irvisti takilleen ilkikurisesti ja virnisti sitten voitonriemuisesti. "Olen sinua parempi." Hän sanoi osoittaen takkiaan pilkallisesti ja otti sitten kiitollisena yöpaidan Rencelta. "Kiitos." Jesse kiitti ja viskasi vielä t-paidan päältään takin viereen vetäisten sitten puoleenreiteen ylettyvän yöpaidan päälleen. Hän tapitti Lawrencea hetken hölmistyneenä. "Minun vieressäni tietenkin höpsö!" Jester nauroi ja nousi seisomaan. Hän oli sen verran lyhyt, että ketju ei ottanut vastaan ja sai helposti otettua vihreät housunsa pois ja viskattua nekin samaan kasaan muiden vaatteiden kanssa. "Olethan sentään minun oma sulhoni." Jesse hihitteli ja kävi istumaan Lawrencen syliin näyttäen vieläkin sormessaan olevaa sormusta. Hän oli kuin pikkuinen prinsessa sormus sormessaan, mekkomainen yöpaita päällään ja kaulassaan kahdet helmet.
|
|