Illan hämärässä ja yön pimeydessä [Koji]

[MissBakura]

Kun aurinko oli laskeutunut mailleen ja hämärä oli laskeutunut kylään, rikollispomo Jester ja muutama hänen alaisensa saapui tämän illan ryöstöpaikan luokse. Tämä rakennus oli tutkittu päivällä ulkoapäin niin hyvin kuin mahdollista ja oli varmistettu, että sisällä olisi arvokasta tavaraa ja muuta tälle liigalle hyödyllistä.
Jester kyykistyi talon seinän viereen ja viittoi toista puolta porukasta menemään toiselta puolen ja toista toiselta puolen. Hän itse lähti hiipimään talossa olevan lisärakennuksen luo, jossa oli huomattu olevan myös arvotavaraa. Sen pystyisi taidokas varas hoitelemaan yksinkin.
Jesse hiipi varovasti seinän viertä ja vilkaisi välillä taakseen. Hän pysähtyi, tarkisti ympäristön ja hyppäsi kevyesti matalahkon kiviaidan ylitse piharakennuksen luo rassaten sitten sen lukon auki näppärästi itse valmistamallaan työkalulla. Lukko naksahti hiljaa auki ja Jester hiipi sisälle rakennukseen sillä aikaa, kun muut tyhjensivät päärakennusta.

[Koji-Chan]

Lawrence oli aikoja sitten saanut tehtäväkseen pidättää Jesterin, mutta ei se sitten koskaan ole onnistunut. Aina on siitä vähästä jäänyt kiinni. Nyt hän istui oselottina katolla ja katseli rakennusta. Hän oli varma, että Jester ilmestyisi sinne vielä tänä yönä. Se oli ihan varmaa tai ainakin Rence oli. Muita ei ollut tahtonut nyt mukaan - vielä. Lisävoimia kutsutaan myöhemmin.
Ilokseen Jes saapui parine apurineen paikalle ja hän hymyili hieman. Rence muuttui ihmiseksi ja laskeutui tikkaat alas ja muuttui takaisin pieneen kissamuotoonsa. Hän odotti, että Jesterin apurit menisivät pois näkyvistä ja Jester jäisi yksin.
Animaagi lähti seuraamaan Jesteriä rakennukseen. Harmi, kun oltiin valkoisia ja melkein hehkuttiin täällä hämärässä. Onneksi osattiin hiipiä ja mennä hiljaa. Hän pysyi koko hieman etäällä Jesteristä, mutta kumminkin niin ettei tämä pääsisi pakoon enään. Nyt tuo saadaan telkien taakse.

[MissBakura]

Jester pöyhäisi takkuista pehkoaan ja naurahti tyylillä, josta olisi voinut luulla hänen olevan noita tai muuten vain nainen. Jesse suoristi violetin 'pääskystakkinsa' (siksi hän sitä takkia kutsui) helmaa ja naksautti molemmista käsistään sormeet samalla tutkien mistä aloittaisi.
Piharakennuksessa oli kuin pieni olohuone, jossa oli hurjasti pieniä kirstuja ja laatikoita. Jester loikkasi puisen kirstun luokse, jonka oli valinnut ensimmäiseksi uhrikseen, ja kyykistyi sen viereen tutkien sitä mielenkiinnolla. Lukkoa kirstussa ei ollut, mutta Jesse ei kuitekaan yrityksistään huolimatta saanut sitä auki. Hän irvisti turhautuneena kirstulle ja löi sitä linkkuveitsen näköisellä työkalullaan, jolloin kansi pongahti auki.
"Ohhoh, kätevää." Jester hymyili tyytyväisesti ja laittoi rakkaan työkalunsa takkinsa taskuun.
Hän hipelöi kirstussa olevia kultaisia esineitä ja löysi pohjalta kultaisen sormuksen, jossa oli Kalojen tähtimerkkiä kuvastava ametisti. Vihreät silmät katsoivat lumoutuneina kaunista sormusta, vaikka kivi siinä ei ollutkaan kovin arvokas. Violetti oli yksi Jessen lempiväreistä ja siksi tämä teki niin suuren vaikutuksen häneen. Jesse tutki esineen joka puolelta ja asetti sen sitten vasemman kätensä nimettömään.
"Tshih, nyt puuttuu vain sulhanen." Jester kikatteli yksinään, sormus sai hänet tuntemaan itsensä tässä tapauksessa morsiameksi.
Äkkiä hän kuuli takaansa pikkuisia askeleita, mutta tunnisti ne heti kissan askeliksi. Jesse kääntyi ympäri ja katsoi valkoiseen oselottiin, joka seisoi ovella.
"Mistäs sinä siihen tupsahdit söpöliini?" Hän sanoi pehmeällä äänellä ja hymyili vakoiselle kissalle.
"Nyt keksin! Leikitään, että sinä olet sulhaseni! Tule tänne kisuli." Jesse hihkaisi ja taputti käsillään reisiään yrittäen saada oselotin tulemaan luokseen.

[Koji-Chan]

Lawrence oli itsevarmalla päällä. Hän oli todella varma, että saisi viimein sen pirun Jesterin pidätettyä ja lukkojen taakse. Niin monesti hän oli epäonnistunut. Hän ei tahtonut enään. Oselotti pudisti päätään ja keskitti ajatuksensa tähän ja Jesteriin, joka availi laatikkoa. Tuo jäisi viimeiseksi ryöstösaaliiksi... Tätä Rence oli odottanut jo kauan. Tilaisuutta saada rikollispomo kiinni.
Mutta tämänkin tilanteen pystyi mokaamaan. Hän pysyisi kissana jonkin aikaa, kunnes tulisi hyvä tilaisuus pidättää. Tuskin Jester häntä tunnistaa. Tai ainakin toivon mukaan, kun operaatiohan menisi ihan mönkään silloin.
Valkoinen katseli Jesseä, joka koitti saada häntä luokseen. Parasta nyt esittää pelkkää kissaa jonkin aikaa vielä.
Lawrence asteli Jesterin luokse ja naukaisi. Pian alkoi puskemaan hieman toisen jalkoja.

[MissBakura]

Jester tärisi jännitksestä odottaessaan tulisiko kissa todella hänen luokseen ja pyllähti istumaan, kun oselotti tuli. Jaloista loppui voima, kyykyssä olo ei ollut kaikkein mukavin mahdollinen asento.
"Oletkin aika kesy. Luulin, että lähtisit karkuun." Jesse hymyili ja varovasti antoi kätensä kissalle nuuskittavaksi, jonka jälkeen silitti tämän päälakea.
"Taidat olla albino. Sinulla on nätit silmät ja tosi pehmeä turkki!" Hän puheli hellästi ja silitti oselottia päästä aina hännän päähän saakka.
Jester kuunteli tarkasti alkaisiko kissa kehräämään, kun hän rapsutti tätä kevyesti leuan alta. Hän uskaltautui hetken rapsuteltuaan ottamaan Lawrencea etujalkojen alta kiinni ja nosti varoen syliinsä.
"Olet näköjään poika. Voisit olla Superpalloni kaveri!" Jesse silitti oselotin rintaa pidellen tätä kuin lasta sylissään.
"Tarvitset nimen... Katsotaampa.." Hän ajatteli ääneen ja katsoi ympärilleen.
"Nyt tiedän! Olet Kisu!"

[Koji-Chan]

Renceä hieman huvitti, kun Jester puheli hänelle noin ja se oli hieman hassua, kun olivat tavallaan vihollisia. Ja nyt lässytteli noin, kuin oltaisi ihan oikeasti kissa. Hän helutteli valkoista pitkää hän nuuhki varovaisesti Jesterin kättä ja tuli hieman lähemmäs.
Lawrence nautti näisti silittelyistä oikeastikin nyt ja alkoikin kehräämään. Vaikkei olisikaan tahtonut ihan mitenkään kehrätä ihan. Hänestä se oli hieman noloa, mutta nyt piti skarpata ja eläytyä kunnolla kissan rooliin. Ja nyt sitten oltiin sylissäkin... Onneksi muodonmuutosta ei laukaissut mikään erikoinen, vaikka tämä. Se vasta noloa olisikin.
Oselotti katsoi pää hieman kallellaan Jesteriä. Superpallo?

[MissBakura]

Jester katsahti kissaan sylissään ja huomasi tämän ihmettelevän katseen. Hän kuitenkin unohti sen kuullessaan kehräystä.
"Voi, Kisuni kehrää! Niin söpöä!" Jesse riemastui ja nosti Lawrencen kasovjensa korkeudelle.
"Superpallo saisi sinusta hyvän poikaystävän. Se on aika valikoiva, mutta varmasti noin komea yksilö kelpaisi sillekin." Hän sunnitteli ääneen hymyillen leveästi eläimelle kasvojensa edessä halaten sitä sitten napakasti.
"Mutta nyt voit olla minun sulhaseni." Jester virnisti ja käännähti istualtaan takaisin kirstua kohti pidellen Kisua sylissään.
Hän penkoi kirstua ja löysi kauniin helminauhan.
"Näillä voisimme somistaa sinua kultaseni." Jesse veti morsiamensa roolia erinomaisesti ja laittoi helminauhan kissan kaulaan.
Se tosin oli hieman liian iso, joten hän joutoi kiepauttamaan sen vielä toisen kerran, jolloin se lyheni hiukan, eikä enää laahannut maassa. Kirstun vieressä olevalla nojatuolilla sattui olemaan käsipeili. Jester nappasi peilin, pyyhkäisi siitä pölyt hihaansa ja asetti sen Lawrencen eteen.
"Eikös ole hieno?"

[Koji-Chan]

Kisuni..?
Lawrence katseli Jesterin kasvoja ja hymyili, tai hymyili ja hymyili.
'Superpallo..? Onkohan se Jesterin lemmikki.' mietti itsekseen. Poikaystävää ei hänestä tulisi millekkään oikealle eläimelle. Mutta Jesterhän tässä oli tekemässä hänestä sulhasta itselleen.
No ainakin saadaan selville toisen toinen puoli, se ei niin rikollinen ja sitä ehkä voisi käyttää hyödyksi sitten myöhemmin. Vaikka toinen oli vihollinen niin hän oli oikein mielellään tämän sylissä, kun se oli mukavaa. Kissan geenit perkele.
Oselotti naukaisi. 'Yrittääkö hän hirttää minut tähän...' Rence mietti, kun ei pitänyt siitä, että jotain oli kaulassaan.

[MissBakura]

Jester laittoi peilin viereensä lattialle nousten sitten seisomaan Lawrence sylissään. Hän piteli tätä taasen hetkisen kasvojensa korkeudella.
"Odotahan tässä nyt hetkinen kiltisti, kun morsiamesi valmistautuu hääjuhlaan." Jesse sanoi antaaen kissalle suukon sen pehmeille huulille ja laski sen hymyillen nojatuolille.
Hän veti takkinsa hihasta vihreän pussukan, jonne valikoi kirstusta kaikki mielestään kauneimmat esineet, eli toisin sanoen kaikki. Toisesta laatikosta Jester nosti toiset helmet ja pujotti ne kaulaansa. Loput arvoesineet hän kippasi pussukaansa. Osassa laatikoita ja kirstuja oli pelkkää roinaa ja Jesse jätti ne omaan arvoonsa.
"Olisi sitten aika lähteä kotiin." Jester huokaisi sulkien pussukan nyöreillä.
"Tuletko kanssani Kisu? Voin kantaa sinut."

[Koji-Chan]

Rence melkein ajatteli, että toinen oli hullu. Kyllä tuon hössötyksen kestää, mutta tuo pusu!
Yääh...
Jesterin laskiessa hänet nojatuolille. Hän odotti, että toinen rupeaisi hääräämään tavaroiden kanssa. Oselotti pomppasi kevyesti ja hiljaa pois tuolilta ja muuttui ihmismuotoonsa. Lawrence otti nopeasti pistoolinsa, latasi sen ja osoitti Jesteriä.
"En tule. Sillä joudut selliin tämän jälkeen."

[MissBakura]

Jester tiputti säikähtäneenä pussukan kädestään ja käännähti ympäri nähden silmiensä edessä ladatun pistoolin, joka suorastaan janosi hänen vertaan.
"K-K-K-Kisu?" Hän sai hämmästykseltään änkytettyä ja tuijotti silmät ristissä silmiensä väliin kohdistettua asetta.
"Oliko ihana Kisuni sinivuokkojen leivissä.. Julma maailma!" Jesse parkaisi ja luikahti aseen alta Lawrencen eteen, tämän käsien väliin ja katsoi punaisiin silmiin.
Jester katsoi hetken vain ja ainostaan Kisun punaisiin silmiin ja kietoi sitten kätensä halaukseen tämän ympärille.
"Hyvä on sitten. Sait minut herra sinivuokko." Hän sanoi apean kuuloisesti, äskeisestä hilpeydestä ei ollut enää tietoakaan.
Jesse nuousi varpailleen ja kieputti helminauhan pois Lawrencen kaulasta.
"Kolleegasi pitäisiät sinua varmaan tärähtäneenä nämä kaulassa." Jester naurahi kuivasti ja laittoi helmet omaan kaulaansa.
"Olet kyllä söpö poliisiksi." Hän virnisti ja luikahti pois käsien välistä ojentaen molemmat kätensä sitten eteen.
"Ole hyvä."

[Koji-Chan]

Lawrence pysyi lähes hievahtamatta paikoillaan. Nyt kaikki sujui sitten niin hyvin...
"Olen ollut jo kauan." hän sanoi totisella äänellä. Jos Jester koittaisi karata niin hän varmaan ampuisi, muttei kumminkaan tappaisi toista. Jesin tullessa lähelle hän meni aavistuksen kauemmaksi. Miksi ihmeessä toinen halasi? Rence ei ymmärtänyt, kun eivät he mitään kavereita olleet.
"En nyt tiedä." sanoi. Eiköhän kaikilla ole oikeus näyttää miltä tahtoi ja olisihan voinut sanoa vain, että Jester laittoi ne, kun hän oli oselottina. Hyvä, kun tiedetään toisen heikkous kissoihin.
"Kiitos." Lawrence sanoi.
Tätä hetkeä hän oli aina odottanut. Sitä, että saisi Jesterin kiinni ja nyt se onnistuisi. Tai ainakin Rence ei uskonut, että voisi mitenkään enään epäonnistua.
Kumminkin... Juuri, kun oli pujottamassa käsirautoja Jesterin ranteisiin niin, joku löi häneltä tajun kankaalle ja Kisu kaatusi tajuttomana maahan.
"Hei pomo." joku Jesterin alaisista huikkasi, se joka oli juuri pelastanut tämän pidätykseltä. "Se meni aika lähelle."

[MissBakura]

Jester seurasi käsirautoja oikeastaan mielenkiinnolla ja hölmistyi Lawrencen äkkiä valahtaessa maahan tajuttomana. Hän katsahti paikalla saapuneeseen tyyppiin ja kyykistyi sitten tuupertuneen viereen.
"Voi pikkuista.. Jäiköhän tuosta jälki.." Jesse mutisi silittäen Kisun hiuksia ja siirsi niskassa olevia sen verran, että näki tuliko mistään esimerkiksi verta.
"Hei vain Ray (tyypillä on hyvä nimi. ^__^ b)." Jester tervehti hymyillen ja näytti sen jälkeen loukkaantuneelta kuultuaan miten Ray jatkoi.
"Miten niin? Oli siinä vielä matkaa. Sitäpaitsi kolkkasit tulevan sulhaseni." Hän sanoi nyrpeästi kääntäen sitten Lawrencen selälleen.
"Otamme Kisun mukaan." Jester sanoi uhmakkaasti ja mulkaisi Rayhin.
"Hae joku, joka jaksaa kantaa hänet. Kantaisin itse jos jaksaisin." Hän huitoi ovella seisovaa tyyppiä kohden kädellään.
"Älä huolehdi, kohta ollaan jo kotona." Jesse puheli hiljaa Lawrencelle.
--------------------------------------
Jester on kyllä vähän hullu. XD Mut ihanalla tavalla. 8) Ja ERITTÄIN kiintynyt Lawrenceen. <3

[Koji-Chan]

Ray oli ollut aika varma, että Jester reagoisi noin. Muttei ymmärtänyt kumminkaan, että miksi huolehti noin poliisista, joka oli melkein pidättänyt tämän. Käsiraudatkin oli ottanut jo esiin.
"Anteeksi." pyyteli nöyrästi. Ei hän tahtonut kumminkaan suututtaa pomoaan.
Hän nyökkäsi ja katosi pian hakemaan jotain, joka kantaisi tuon hemmetin kytän.

[MissBakura]

Jester odotti, että Ray lähti toteuttamaan käskyä ja kurottautui sitten ottamaan pussukkansa. Hän tutki sisällön, ettei mikään ollut kovin pahasti rikki ja nousi sitten seisomaan. Ovelle saapui Ray ja pari muuta hieman karskimpaa tyyppiä.
"Hyvähyvä. Ottakaa Kisu mukaan. Varovast sitten!" Jesse taputti käsiään yhteen ja viittoi Lawrenceen.
Toinen karskeista hepuista pyöräytti silmiään ja nosti poliisin kevyesti olalleen lähtien sitten edeltä ulos.
"Muistakaa, varovasti!" Jester huusi perään ja heitti pussukan olalleen juosten sitten muiden perään.
Matka piilopaikkaan sujui rattoisasti ilman häiriöntekijöitä. Reissu oli ollut erittäin antoisa. Lähes jokaisella mukana ollellaa oli isot säkit täynnä arvotavaraa, paitsi sillä, joka joutui kantamaan Lawrencea.
Jester hyppelehti hyräillen jotain iloista kappaletta ja laski oman saaliinsa alas oman paikkansa viereen.
"Viekääpä Kisu sinne jota te kutsutte 'tyrmäksi'." Jesse sanoi käyttäen kaninkorvia.
"Mutta ennen sitä vaihtakaa siitä pedistä lakanat. Minä teen hänelle jotain välipalaa. Rankan työpäivän jälkeen on varmaan hurja nälkä." Hän antoi käskynsä ja rupesi sitten kertaamaan omia askareitaan ääneen.
Jesse tervehti Superpalloa silittämällä ja koikkelehti keittiöön valmistamaan jos jonkinmoista sapuskaa. Keittiöstä kuului hilpeää laulamista.