|
|
Post by Koji-Chan on May 24, 2009 20:48:26 GMT 2
Oli jo ilta hämärtynyt ja punatukkainen vampyyri oli uskaltanut lähteä ulos. Hän hyräili jotain pirteää laulua ja rupesi pian ihan laulamaan sitä hiljakseen. Metsä oli niin ihanan näköinen, kun puissa oli silmukat ja pian ne olisivat kokonaisia lehtiä. Kesä oli ihana Kiyosta, kun näin illalla/yölläkään ei ollut mitenkään kylmä. Mutta aurinkoa sitten taas näkyi enemmän ja saalistus retken menisivät myöhemmälle. Onneksi sentään nyt ei tarvinnut saalistaa. Vampyyri halusi vain nauttia ulkoilmasta.
Siksi laulelikin iloisesti, mutta sen verran hiljaa ettei koko metsä kuulisi sitä.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 24, 2009 20:59:13 GMT 2
Belus istui jalat ristissä puun oksalla hiljaksiin keinuen. Nuorukainen hipelöi omia vihreitä letillä olevia hiuksiaan, pienesti hymyillen. Hän todella nautti tallaisista illoista. Lus oli juuri aloittamassa synkistelyn ja menneiden muistelun, kun korviin kantautui hiljainen laulu. Pojan uteliaisuus heräsi ja hän kumartui kevyesti eteenpäin oksallaan. Jonkin matkan päässä erottui jonkun hahmo. Belus kuunteli laulua. Voisiko tuollaisen äänen omaava olla jotenkin vaaraksi? Hetken mietiskelyn jälkeen poika loikkasi alas puusta pudottaen hypätessään muutaman kuivuneen oksan. Belus piiloutui varmuuden vuoksi vielä puun taakse, jos laulaja ei olisikaan vaaraton.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 24, 2009 21:06:39 GMT 2
Kiyo jatkoi lauluaan ja oli sulkenut silmänsäkin. Vaistonvaraisesti kulki eteenpäin ja ihme kyllä rillipää ei kaatunut minnekkään. Hän oli hyvin onnellinen muutenkin, kun oli ihana poikaystävä ja ihana isoveli. Molemmista väliti hyvin paljon.
Kuullessaan pienen tömähtävän äänen, kuin joku olisi hypännyt jostain maahan. Vampyyri lopetti laulunsa ja avasi silmänsä. Hän pysähtyi ja tarkasteli ympäristöä. Vaistot sanoivat, että joku olisi täällä jossain lähellä. Toivottavasti ei kukaan vaarallinen... Miekka kumminkin oli mukana, niinkuin nykyään aina.
"Onko täällä joku?" kysyi varovasti.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 24, 2009 21:11:49 GMT 2
Belus kurkkasi puun takaa. Laulaja oli pysähtynyt ja kyseli nyt oliko ketään paikalla. Lus kuitenkin halusi nähdä Kiyon kasvot ennen kuin tuolla näyttäytyisi joten juoksi piilossa pysyen Kiyosta parin metrin päässä olevan puun taakse. Nähdessään Kiyon selvästi Belusin uteliaisuus vain kasvoi, sillä arvasi ettei tuo ollut ihminen. Poika astui pois piilostaan jääden kuitenkin hiljaisena seisomaan puun vierelle. Uskaltaisiko hän tuosta noin vain mennä tuon lauleskelijan luokse? Sillähän oli miekkakin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 24, 2009 21:20:25 GMT 2
Kiyo katseli ympärilleen, mutta oli varuillaan. Ties vaikka joku Hye vaanisi. Kun huomasi jonkun tulevan puun takaa hän helpottui. Ehkä hän hämmentyi hieman nuoren kasvoista, kun suu oli tikattu. Muttei hän mitenkään ruvennut pelkäämään tai sellaista. Tuntemaan pikemminkin sääliä tuota nuorta kohtaan.
Vampyyri hymyili lempeästi ja rentoutui. "Iltaa." hän sanoi ja siirsi pari hiussuortuvaa silmiltään.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 24, 2009 21:30:58 GMT 2
Belus säpsähti kun tajusi tulleensa huomatuksi. Varoen astui irti puusta ja tuijotti Kiyoa. Lus oli nyt varma, ettei tuo punahiuksinen voinut mitenkään olla varaksi joten otti vielä yhden askeleen kohti. Hitaasti hän avasi huulensa.
"Il..ta..a" poika säikähti itsekkin käheää ja pätkivää ääntään, mutta mitä muutakaan siltä olisi voinut odottaa. Ei Belus yleensä mitään jutellut, mutta oli varma, että Kiyoon voisi tutustua kun ei ollut vielä nuorukaisen kasvoja säikähtänyt ja hiljaisuus olisi voinut ajaa toisen tiehensä. Belus alkoi omastakin mielestään jo vaikuttaa hieman epätoivoiselta, mutta ystävien tärkeyden ymmärtää vasta kun ei yhtäkään elämässä ole ollut.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 25, 2009 13:54:37 GMT 2
Kiyo vaistosi ettei toinen ollut ihminen - kokonaan ja myös sen, että toinen oli taatusti nuori. Tai häntä ainakin nuorempi muutamanvuoden, siis henkisen iän. Kun olihan hän 400, mutta vampyyrina tulisi ainakin elämään vielä saman verran. Ehkäpä jopa 1000 vuottakin, jos hyvin käy.
Hän meni varovasti pari askelta lähemmäs Lusia ja ojensi kätensä. "Mukava tavata. Olen Kiyo." esittäytyi lempeä hymy kasvoillaan. Toinen oli varmaan yksinäinen... Ulkonäkö nimittäin heikkohermoisimmat ajaisi pois, muttei tätä vampyyria.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 25, 2009 16:05:19 GMT 2
Belus tuijotti hetkisen Kiyon ojentamaa kättä, kuitenkin tarttui siihen silmät koko ajan kiinni vampyyrin kasvoissa. Tuon hymy oli jotenkin rauhoittava. Lus olisi itsekkin halunnut hymyillä noin. Se oli kyllä melkoisen turha toive.
"Be..lus" kertoi nimensä vieläkin rätisevällä äänellä. Vaikka poika olikin päästänyt suustaan vain kaksi sanaa, olivat hänen huulensa jo ehtineet rohtua. Nyt pitäisi pärjätä eleiden kanssa jonkin aikaa tai rohduttaa huulet verille. Belus päätti tyytyä nyökyttelyyn sun muuhun. Nuorukainen katseli edelleen uteliaan tutkivasti Kiyoa. Toinen vaikutti koko ajan ystävällisemmältä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 25, 2009 19:14:49 GMT 2
Kiyo puristi hieman kättä. Toisen taisi olla paha puhua... Ei ihme, kun oli tikattu suu kiinni. Miksiköhän? Ei hän raaskinut kumminkaan kysyä sitä vielä, kun ei mitenkään tunnettu. Ehkä myöhemmin sitten.
"Mitä muuten teet täällä tähän aikaan?" kysyi. Ei hän ollut varma, että oliko toinen ihminen, demoni, puolidemoni vai mikä. Kumminkaan nuoren ei ole turvallista olla yksin täällä metsässä, kun demoneitakin tapetaan.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 25, 2009 20:00:34 GMT 2
Belus kallisti päätään ja mietti hetkisen. Miksi hän oli täällä? Koska hänellä ei ollut muuta paikkaa? Niin se oli.
"Ei..mu..utakaan paik..kaa" vastasi vielä tähän kysymykseen puhuen, sillä ei keksinyt tapaa elehtiä sitä selvästi. Tilanne oli muutenkin outo Lusille, sillä ei ollut ollut ihmisten kanssa tekemisissä pitkään aikaan. Kuitenkin koitti parhaansa mukaan sopeutua ja katsoikin nyt Kiyoon kuin kysyen miksi vampyyri itse oli metsässä. Eipä toisen vastauksella mitään merkitystä olisi. Kysymys oli vain keskustelun kehittämiseksi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 25, 2009 20:06:50 GMT 2
Kiyo nyökkäsi. Voi parka, kun ei ole paikkaa ja siitä päätellen toinen oli myös varmaan yksinäinen. Tai eihän hän tiennyt Lusin kaveritilanteesta. Nyt hän sääli vielä enemmän. "Itse tulin vain kävelylle tänne. Metsä on rauhallinen paikka, kun kaikki eivät ramppaa täällä." punapää sanoi.
Hän oli pannut merkille, ettei Lus ole taatusti ihminen. Vaikka veri vähän sellaiselta haisee, mutta ulkonäkö kieli muuta. Melkeimpä valkoinen iho ja tuollaiset söpöt korvat.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 25, 2009 20:17:30 GMT 2
Belus nyökkäsi merkiksi siitä, että oli samaa mieltä. Metsässä ei koko ajan juossut ihmisiä. Mikä tarkoitti myös sitä, ettei pojan tarvinnut piileskellä kaiken aikaa. Lusin silmiin ilmestyi pieni hymyntapainen pilke. Ehkä hän saisi Kiyosta ystävän. Vampyyri vaikutti todella mukavalta, mikä sai nuorukaisen melkeimpä luottamaan tuohon. Vielä luonnetta suuremman vaikutuksen oli tehnyt se, ettei punahiuksinen ollut edes säpsähtänyt Lusin melko karua ulkonäköä. Se jos mikä teki poikaan vaikutuksen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 25, 2009 20:26:11 GMT 2
Kiyo mietti koko ajan puheenaihetta tai jotain mitä voisi sanoa, kun ymmärsi, ettei Lus tahtonut puhua. Julmaa tikata suu noin... No yrittihän ex-poikaystävä, veli ja muutama muu saattaa hänet päiviltä, muttei se onnistunut. Ihana veli auttoi aina haavojen kanssa.
Hän katsahti taivaalle missä näkyi tähtiä ja kuu.
"Mukava ilma."
|
|
|
|
Post by Piichi on May 26, 2009 17:40:38 GMT 2
Lus vilkaisi taivaalle ja nyökkäsi. Ei ilmassa kyllä juurikaan mitään erikoista ollut, mutta mukavahan se silti oli, tähdet olivat Lusin suosikkeja. Poika katse kääntyi väkisinkin Kiyoon. Halusi tietää tuosta punahiuksisesta lisää. Oli kuitenkin melko varma ettei tuo mitään suostuisi kertomaan, vastahan sitä oltiin tavattu. Kuitenkin tuijotti uteliaasti Kiyoon, ehkä tuo ymmärtäisi ja kertoisi jotain itsestään. Belus oli myös päättänyt, että voisi itsestäänkin kertoa vampyyrille. Pojan luottamus oli yllättävän helppo saavuttaa, varsinkin jos oli kuten Kiyo.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 17:52:32 GMT 2
Kiyo laski taivaalta katseensa Lusiin. Pitäisiköhän kertoa, että ollaan vampyyri... Sen kertomalla pystyi hyvin selvittämään, että luottiko joku häneen oikeasti ja tahtoisi tutustua. Vampyyreita vihattiin ja kirottuja vampyyreita vihasivat monet vampyyritkin. Miksi tämä kirous oli pitänyt tulla juuri hänelle?
"Ennen, kuin reagoit tähän mitenkään... Niin pyydän ettet juokse pakoon tai mitään. Olen nimittäin vampyyri." punapää sanoi suoraan.
|
|
