|
|
Post by Piichi on May 26, 2009 18:21:35 GMT 2
Belus kallisti päätään ja kuunteli toisen tunnustuksen. Hieman poika hämmästyi siitä, että Kiyo oli vampyyri, koska useimiten hänen oletuksensa olivat vääriä. Poikaa hämmästyttivät myös punahiuksisen oletukset siitä, että hän juoksisi karkuun kuullessaan toisen niin sanotun salaisuuden. Miksi Belus nyt niin tekisi? Kiyohan oli itse tervehtinyt häntä ja ollut ystävällinen. Ei hän ollut niitä tyyppejä joille rodulla/lajilla oli merkitystä, itsekkin oli pelkkä sekasikiö. Lus avasi suunsa ja näytti hampaitaan, hän oli aina halunnut nähdä vampyyrin hampaat. Hymy ilmestyi nuorukaisen kasvoille, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän todella hymyili ilosta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 18:29:40 GMT 2
Kiyo oli helpottunut, kun Belus ei mitenkään säikähtänyt. Hän tahtoi aina kertoa olevansa vampyyri, kun ei tahtonut valehdella mitenkään. Mutta hyvä, kun toinen taisi ajatella, ettei rodulla tai lajilla ole väliä. Vampyyri ei välittänyt siitä, että oliko toveri mikä. Olihan hänenkin poikaystävänsä ihmissusi ja yleensä sanottiin, että vampyyrit ja ihmissudet ovat vihollisia. Olleet aina.
Vampyyri ihmetteli hetken, että miksi toinen oli nyt hampaitaan koskettanut. Kunnes tajusi. Kiyo hymyili hieman ja paljasti sitten terävät vampyyrin hampaansa.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 26, 2009 19:10:06 GMT 2
Lus melkein ehti jo masentua, kun luuli ettei Kiyo ymmärtänyt hänen eleitään. Hymy kuitenkin palasi kasvoille kun vampyyri näytti terävät hampaansa. Belusin ilmeeseen ilmestyi kunnioitusta, uteliaisuutta ja vain pelkkää puhdasta iloisuutta uudesta erikoisestä tuttavuudesta, jota poika omassa mielesään kutsui jo ystäväksi.
Nuorukainen mietti hetkisen ja oli sitä mieltä, että olisi kohteliasta kertoa itsestään kun Kiyokin oli kertonut. Kuitenkaan ei keksinyt muuta keinoa kertoa itsestään kuin puhumisen, joten nuolaisi huuliaan ja aloitti.
"Olen dem..oni..piene..llä määräl..lä ihm..is verta" Belus olisi mielellään kertonut samaan syssyyn enemmänkin itsestään, mutta tikit pakottivat pitämään taukoja. Niin kuitenkin pystyi lukemaan paremmin muiden reaktioita, eikä aina tarvinnut miettiä puhuiko liiaksi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 19:29:33 GMT 2
Kiyo oli iloinen, kun sai näin pienellä asialla Lusin iloiseksi ja hymyilemään. Se sai hänet itsensäkin hyvälle päälle. Vampyyri halusi saada Lusista ystävän itselleen, kun tämä oli mukava.
"Okei." hän sanoi ja esitti ettei tietäisi sitä. Tavallaan Belus oli puolidemoni, mutta demonin verta taisi olla enemmän vain.
"Hei mennäänkö vaikka kävelemään, vai seistäänkö tässä?" kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 26, 2009 19:47:11 GMT 2
Belus nuolaisi huuliaan kostutukseksi ja nyökkäsi.
''käv..ellään vain" vastasi. Pojan puhe oli vieläkin takeltelevaa ja ääni käheä, kuitenkin alkoi pikkuhiljaa luonnistua. Lus lähti kääntyi kävelemään rauhalliseen tahtiin suuntaan, josta oli hetki sitten tullut kun oli Kiyon laulun kuullut. Hymy joka oli hetki sitten noussut Belus kasvoille ei kaikkoisi varmasti johonkin aikaan. Niin pitkä aika oli kulunut siitä, kun hän viimeksi oli ollut muiden kanssa tekemisissä ja ensimmäinen kerta kun hän löysi jonkun jonka kanssa halusi todella ystävystyä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 26, 2009 19:59:11 GMT 2
Kiyo lähti kävelemään Belusin vierellä. Hän tykkäsi kävellä yöllä, kun ei edes päivällä voinut kunnolla. Ei voinut nauttia auringon takia. Yöllä ei ollut mitään hätää ja näin kesällä oli lämmin ilma myöhäänkin.
"Eikö sinulla ole siis mitään paikkaa minne mennä?" punapää kysyi varovasti.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 27, 2009 18:32:33 GMT 2
Belus oli kulkenut pää taivasta kohden katsellen tähtiä. Kiyon kysymys sai pojan krltaiset silmät kääntymään vampyyriin. Lus ravisti päätään. Hänellä ei oikeasti ollut mitään paikkaa minne olisi voinut mennä. Ystäviä ei ollut koskaan ollutkaan ja yösijaankin oli nykyään vaikea löytää, ihmisistä oli tullut entistäkin ennakkoluuloisempia eikä vihreä hiuksinen, suippokorvainen demoni jolla oli tikattu suu voinut heidän mielestään olla mitään muuta kuin paha. Tästä syystä Belus joutui siis nukkumaan useimmat yönsä ulkona tai salaa ladoissa joiden ovet olivat vahingossa jääneet auki. Nuorukaisen ilme muuttui hieman vakavemmaksi kun ajatteli näitä asioita.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 27, 2009 19:15:52 GMT 2
Kiyo katseli Belusia ja odotteli vastausta. Hän oli ollut tosin varma asiasta, mutta kysyi silti. "Jos tahdot joskus yöpyä jonkun katon alla, voit tulla luokseni. Kyllä sinne mahtuu vaikka se ei ole kovinkaan suuri ja asun veljeni kanssa." vampyyri sanoi hymyillen ystävällisesti.
Hän ei tahtonut, että Belus joutuisi olemaan vain jossain luonnossa nukkumassa ja niin. Ei se ollut oikein. Kaikki ansaitsivat suojan.
-------------------------
Kiyol alkaa olee koht sama ongelma Renon kaa XD
|
|
|
|
Post by Piichi on May 27, 2009 20:39:51 GMT 2
xD ne voi perustaa jonkun kerhon
-----------------------------
Belus pysähtyi äkisti kun kuuli Kiyon ehdotuksen. Tarkoittiko vampyyri todella sanojaan? Lus ei ollut uskoa korviaan. Pojan silmäkulmasta vierähti pienoinen kyynel poskelle ja tuo syöksähti halaamaan Kiyoa. Kukaan ei koskaan ollut sanonut edes leikillään Belusille tuollaista.
"Kii..tos" poika kuiskasi ja nosti ilosta hieman kostuneet silmänsä Kiyoon ja hymyili. Hymy ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin ennen, nyt se oli jotenkin viaton ja oikeasti onnellisen oloinen. Selvähän se oli, että Belus oli onnellinen. Hän oli saanut elämänsä ensimmäisen ystävän.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 28, 2009 13:42:02 GMT 2
Kiyo astui pari askelta ennen, kuin huomasi, että Belus oli pysähtynyt. Hän katsoi hetken toista, kunnes tämä syöksähtikin halaamaan häntä. Punapää hymyili ja halasi Belusia takaisin. Tuskin Ryou pahastuu, jos tulee joku vielä katon alle. Ihanaa tuottaa jollekkin noin paljon iloa.
"Ole hyvä vain." Kiyo sanoi.
"Täältä ei ole hirveän pitkä matka, joten voisin näyttää tien sinne."
|
|
|
|
Post by Piichi on May 29, 2009 11:30:18 GMT 2
Belus nyökkäsi ja irtautui Kiyosta, olisi varmasti helpompi löytää talolle jos tietäisi edes yhden reitin sinne. Poika pyyhkäisi käsivarrellaan kostuneita silmiiän. Nuorukaista hieman nolotti kun nyt tuolla tavalla herkisteli, mutta ei sellaista kauaa jaksanut ajatella. Mielessä alkoi pyöriä miljoona erillaista kysymystä. Missä talo sijaitsi? Millainen tuo Kiyon sivussa mainitsema veli oli? Lusille tuli yhtäkkiä epävarma olo. Entä jos Kiyon veli ei antaisikaan Belusin jäädä heille? Mitä jos tuo vihasi häntä? Lus irvisti ja nykäisi punahiuksista hihasta saadakseen tuo huomion.
"Mill..ainen se si..nun velj..esi on?" poika kysyi hieman huolestunut ilme kasvoillaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 29, 2009 11:49:20 GMT 2
Kiyo rupesi jatkamaan matkaa ja kun tunsi nykäisyn hihassaan kääntyi Belusiin päin.
"Älä ole turhaan huolestunut. Veljeni on oikein mukava ja ei hän taatusti pahastu siitä, että tulet. Minähän alunperin pyysin hänet luokseni asumaan, joten tuskin hänellä on mitään valittamista." punapää sanoi hymyillen ja naurahti perään. Vampyyri ei uskonut ainakaan, että Ryoulla olisi mitään valittamista. Ja eihän Belusia nyt voinut yksinkään tänne ulos jättää. Sehän oli julmaa ja itsekästä.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 29, 2009 14:25:33 GMT 2
Lus nyökkäsi ja karisti epäluulot mielestään. Jos Kiyo sanoi, että on tarpeetonta olla huolissaan niin silloin se oli tarpeetonta. Ainakin Belus uskoi niin ja hymy nousi taas pojan kasvoille. Hän katseli ympärilleen, silloin tällöin katse käväisi Kiyossa ja palasi sitten puiden ja tähtien sekaan. Lus kertasi mielessään vielä melkoisen lyhyttä elämäänsä. Ensin koko nuoruus vankina, sen jälkeen 4 vuotta yksin metsässä vaellellen ja nyt, oltiin tässä uusi ystävä vierellä. Belusia puistatti kun hän ajatteli yksinäisiä vuosiaan. Millainenkohan Kiyon menneisyys oli? Vielä ei varmaan ollut aika kysellä sellaisia.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on May 29, 2009 16:06:12 GMT 2
Kiyo käveli rauhallista tahtia eteenpäin. Katsahtaen välillä lasiensa takaa Belusiin, että tämä oli vielä mukana ja välillä taas katse oli muualla, ja tietenkin edessä päin. Olisikohan Ryou edes nyt kotona? Vai olisikohan tämä metsästämässä... No se nähdään sitten.
Vähitellen rupesikin metsä harvenemaan ja harvenemaan, kunnes alkoi näkyä vanhan kylän palaneet rauniot. Jotkut talot olivat kyllä palaneet todella pahasti. Kumminkin oli niitä paremmin säilyneitä.
"Pian ollaan perillä." Kiyo ilmoitti.
|
|
|
|
Post by Piichi on May 29, 2009 16:32:44 GMT 2
Belus säpsähti pois ajatuksistaan kun Kiyo kertoi, että pian oltaisiin perillä. Poika alkoi tarkkailla ympäristöä kiinnostuneena. Alue ei ollut kovin kaunista, tuhkan mustaamia talojen raunioita siellä sun täällä, moni talo ei enää edes ollut pystyssä. Jokin tuossa maisemassa kuitenkin viehätti Lusia. Ei itsekkään tiennyt varmaa syytä miksi, mutta hänestä paikka oli todella kaunis. Ehkä sillä oli jotain tekemistä nuorukaisen oman ulkonäön kanssa. Hän arvosti täysin erilaisia asioita kuin muut.
Belus halasi kevyesti Kiyoa uudemman kerran ilmaisten näin kiitoksensa vielä kertaalleem ja jotenkin kertoi samalla pitävänsä paikasta. Pojan hymy olisi armasti ylttänyt korviin ilman tikkejä.
|
|
