Simple And Clean ----> Koji

[MissBakura]

Tapion pudisti päätään nauraen hiljaa itskseen.
"Olet vähän kuin minä ennen." Hän sanoi hymyillen muistellessaan millainen oli ollut muutama vuosi takaperin.
Villi ja vallaton penska. Sitä hän oli teininä ollut. Holtiton, kukaan ei ollut määräilemässä sen jälkeen, kun kaikki nimen tietäneet hoidettiin päiviltä.. Surullista, mutta totta.
"Luulisi sinun kaltaisesi ymmärtävän elämästä jo jotain.. Vampyyri." Tapion hymähti kuivasti.
"Mutta koska olet sitä mieltä, niin olet. Ja koska olet sitä mieltä, minä taidan jatkaa matkaani." Hän jatkoi vetäisten jälleen hiukset kasvoiltaan taakse.
"Oppitunti on päättynyt. Nähdään joskus kultsihöppeli." Mies lausahti heilauttaen kättään ja kääntyi jatkaakseen matkaansa.

[Koji-Chan]

Kai kurtisti hieman kulmiaan. Toinen taisi sitten nyt aika hemppis ja tunteilija olla, ärsyttävää.
"Sinäkö muka tiedät paremmin? Taidat olla aika paljon nuorempi, joten tuskin edes olet kokenut kaikkea." vampyyri tuhahti kylmästi. Hän oli jo aika monta sataa vuotta elänyt, ei kuitenkaan ihan puoltasataa, mutta pari vuosikymmentä niin ollaan. Jaa oli toinen sitten lähdössä, se jäisi yritykseksi. Kai meni nopeasti hakemaan viikatteensa ja meni sitten nopeasti ihmissuden eteen, kuitenkin jättäen sen verran väliä, että pystyi osoittamaan viikatteella.
"Yritäppä vain lähteä, niin löydät pääsi viikatteestani." vampyyri sanoi kylmästi.

[MissBakura]

Tapion tunsi jälleen jalkojen pettävän altaan ja kaatui polvilleen märälle mättäälle. Hänelle nousi jälleen hurjan kova kuume ja vatsassa alkoi kiertaa Kain tullessa viikatteensa kanssa. Hopea oli nyt sen verran lähellä, että aamiainen ei enää pysynyt sisällä ja Tapionin oli pakko oksentaa se ulos.
"Onko nyt hyvä..? Sait minut oksentamaan melkein kengillesi.." Hän kähisi sylkäisten loput ulos tulleesta aamiaisestaan maahan.
"Se olisi parempi niistä vaihtoehdoista, jotka tässä asetat.. Oksenna itsesi hengiltä, kun ei ole vatsassa enää mitään mitä oksentaa, vai kuole heti. Valitsen jälkimmäisen." Mies puhui hiljaa, sillä seuraava satsi oli jo kurkussa matkalla ulos.

[Koji-Chan]

Kai naurahti hiljaa. "Olet tosiaan heikko hopean läheisyydessä, minäkin kestän aurinkoa paremmin." vampyyri naurahti.
Jaa, että nopea kuolema. Ei Kai sitä toteuttaisi, ei hän ole niin armollinen, että tappaisi heti. Mielummin kiduttaa, toisten satuttaminen oli ihanaa ja kyllä hän itsekin kivusta nautti.
"Luuletko, että soisin sinulle sellaisen. Ja arvaas mitä, olet hyvä uskoinen hölmö." Kai sanoi täysin tunteettomasti. Vampyyri oli aikomaisillaan iskeä viikatteellaan Tapionia, mutta pysähtyi kuullessaan tutun äänen.
"Kai! Anna Tapionin olla, minut sinä tahdot tappaa!" Kiyo huusi ja oli tullut muutaman metrin päähän Tapionista ja Kaista. Hänellä oli ollut kummallinen olo jo kauan ja oli lähtenyt kävelemään vaiston varassa ja näki sattumalta Kain ja Tapionin (muttei heidän aijempia kohtauksiaan).
"Kiyo..." Kai manasi ja kääntyi pikkuveljeään päin. "Totta mieluiten haluan sinut hengiltä, mokoma häpeäpilkku." hän tuhahti, Kai todella häpesi nuorinta veljeään. Kiyo ei oikein tiennyt mitä nyt teki, hänellä ei ollut edes miekkaa mukanaan nyt. Ei hän pärjäisi Kaille, mutta Tapionia on pakko suojella.

[MissBakura]

"Arvasin, että sanoisit noin. Mikähän itse olet? Puolikuollut kurppana." Tapion tuhahti pilkallisesti ja piteli kättään suunsa edessä, mutta otti sen kuitenkin pois oksennuksen tulviessa ulos.
Se oli enää kellertävää litkua, joka maistui katkerammalta kuin pilalle mennyt sitruuna.
Tapion odotti saavansa viikatteen päähänsä, tai mihin hyvänsä, mutta kuulikin liiankin tutun äänen ja kääntyi katsomaan sumeilla silmillään äänen suuntaan.
"Kiyo..! Mitä ihmettä teet tää.." Hän yritti puhua normaalia kovempa, mutta joutui taas pitelemään kättään suunsa edessä.
Ihmissusi olisi tässä tilanteessa täysin voimaton suojelemaan, ei sillä etteikö Kiyo osaisi huolehtia itsestään, mutta kuitenkin. Tapion piteli toista kättään suunsa edessä ja toisen avulla nousi nojaamaan siihen samaiseen isoon kiveen, joka oli ollut äskenkin kuvioissa. Jalat vapisivat, eivätkä meinanneet kantaa. Suupielestä valui ohut, kellertävä vana, jonka Tapion kuitenkin pyyhkäisi pian pois ja yritti hengittää rauhallisesti, ettei oksennus tulisi enää ulos.
"Hei, lellikki. Kiyoon et koske, ennen kuin olet tappanut minut." Ihmissusi sai sanottua uhmakkaasti ja irvisti inhosta.

[Koji-Chan]

"Olen siis ollyt syntymästäni asti kuollut vai? Synnyin vampyyriksi..." Kai sanoi hiljaa.

"Tulin pelastamaan sinut." Kiyo vastasi Tapionille ja piti katseensa veljessään. Miksi tämän nyt piti käydä kaikkien hänen läheisiensa kimppuun! Ryounkin kurkussa taatusti olisi, kun saisi heidän ystävyydestään tietää.
"Oletko varma?" Kai kysyi virnistäen Tapionilta ja jatkoi "Kai nyt minulla on oikeus omaan pikkuveljeeni koskea?" Nyt olisi taas hyvä tilaisuus vähän ojentaa Kiyoa jo, mutta ei vielä. Suunnitelmia oli jo tuon päänmenoksi ja tuskin Kiyo tietää minkälaisia. Mutta eipä Kai tiennyt, että Ryou oli kertonyt niistä tarkemmin Kiyolle.

[MissBakura]

Tapion sylkäisi pahaa makua suustaan maahan ja mulkaisi Kaihin.
"Heh.. Minua ei liikuta miksi sinä synnyit. Ei sitten pätkän vertaa." Hän sanoi naurahtaen ja yskäisi sitten pari kertaa kovaa.
"Ei sinun olisi tarvinnut.. Pärjään kyllä." Hän sanoi hymyillen vaivalloisesti Kiyolle ja valahti äkkiä polvilleen maahan.
Jalat eivät jaksaneet kantaa enää.
Pikkuveli..? Tapion hämmästyi ja katsoi ensin Kaita ja sitten Kiyoa.
"Kyllä. Olen aivan varma. Eikö ole aika typerää jättää aloittamansa työ kesken ennen kuin aloittaa uutta? Ja minun tappamiseni on listallasi ensimmäisenä tällä hetkellä. Et siis koske Kiyoon niin kauan kuin minussa henki pihisee." Hän murahti ja koetti olla enää oksentamatta, sillä alkoi taas tuntua, että jotain tulee ylös.

[Koji-Chan]

"Olet nyt sen verran heikossa kunnossa ettet pärjää Tapion, anna minun nyt auttaa sinua!" Kiyo sanoi, ei tainnyt toisaalta olla hyvä, että veli tiesi ketä hän rakasti, kun se saataisi kohtaloksi koitua vielä. Hän olisi heti mennyt Tapionin luokse, jos Kai ei olisi ollut tiellä.
Kai vilkaisi tylysti Tapioniin.
"Kiyo on kuule ollut jo monia vuosia tappolistallani, joten tulet hänen jälkeensä. Ja minun ei tarvitse totella sinua." vampyyri sanoi ja loi tylyn katseen Kiyoonkin. Kai mietti mitä tehdä, pitäisikö jo vähän ojentaa Kiyoa ja saattaa homma loppuun sitten silloin. Pian hän olikin päättänyt ja lähti hyökkäykseen Kiyoa päin.

[MissBakura]

Tapion pudisti päätään, hän kieltäytyi oksentamasta ja katsahti sitten murhaavasti Kaihin.
"Et jätä minulle vaihtehtoja.. Paskiainen." Ihmissusi mutisi ja otti hitaasti takkinsa pois ollen polvillaan märällä mättäällä.
Hän asetti takkinsa kiven päälle, se piti pienen kahisevan äänen.
"Kiyo! Piiloudu!" Tapion huusi, hän oli saanut voimiaan hiukan takaisin Kain mennessä kauemmas.
Silmänräpäyksessä miehen kauniit siniset silmät olivat muuttuneet sudensilmiksi, jotka säkenöivät jäätävää katsetta syvällä sinisyydellään. Vaatteet repesivät nopeasti tuhansiksi palasiksi, kun Tapionin koko kasvoi huimasti. Ennen melkein kaksimetrinen oli nyt lähes kolmimetrinen, siniturkkinen susi, jolla oli vahvat takajalat ja valtavat kourat. Sormien päissä oli pitkät mustat kynnet, jotka olivat valmiina raatelemaan vastaantulijan. Tapion ei yleensä päivisin muuttunut, mutta nyt oli hätätilanne. Suden murhaava katse osui Kaihin ja se haukahti pari kertaa varoituksena. Häntä viuhui takana pitkänä ja tuuheana ja paksu kuola vana valui ulos valtavasti kidasta, joka oli täynnä veitsen teräviä hampaita. Susi juoksi hetken matkaa kömpelön näköisesti, sillä voimat olivat vielä hakusessa ja sitten se loikkasi Kain eteen. Tapion ei susimuodossaan erottanut ystävää vihollisesta, mutta huomasi Kain aseesta tämän olevan ainakin vihollinen.

[Koji-Chan]

Kai pysäytti hyökkäyksensä ja katsahti Tapioniin. Helvetti! hän kirosi, kohta olisi iso susi kynittävänä.
Kiyo, joka oli laittanut kädet kasvojensa suojaksi hän laski kätensä ja katsahti Tapioniin. Hän kasvanni nopeasti vampyyrin siivet itselleen ja lennähti yhdelle paksulle oksalle istumaan. Sieltä hän näki taistelun jotenkin. Tapion, sinun on voitettava. hän ajatteli.
Kai katsoi tyynesti Tapionia, kun tämä muuntautui ja piteli viikatettaan lujasti käsissään. Kyllä hän tuon suden hakkaisi.
"En anna sinun voittaa tätä." vampyyri sanoi ja keskittymällä teki viikatteen terästä liekehtivän. Tulta, kun myös hallitsi se kävi helposti.

[MissBakura]

Susi näytti hymyilevän ivallisesti Kaille ja se roikotti suurta kieltään ulkopuolella. Kielestä valui paksua kuolaa, kun se nousi seisomaan takajaloilleen. Suden säkä neljällä jalalla oli siinä kahden metrin paikkeilla ja kahdella jalalla pituutta oli kolmisen metriä. Tapionin kuonoon tuli syvät rypyt, kun hän ärähti vihaisesti vampyyrille tämän sytyttäessä lieskat viikatteeseensa.
"Väärin. Minä en anna sinun voittaa tätä." Susi sanoi matalalla ja hiukan demonimaisella äänellään.
Puhe ei ollut mitään kovin sujuvaa, sillä suden kieli ei soveltunut puhumiseen parhaalla mahollisella tavalla. Kuitenkin siitä täysijärkinen, tai ei-niin-täysijärkinenkin, sai selvää helposti. Susi murisi uhkaavasti ja kovaa ja heilutti häntäänsä vauhkona valmiina tulevaan taisteluun. Se tiesi, että piti olla varovainen, viikatteen terä oli hopeaa.. Se ei saisi osua. Eipä siitä ongelmaa koituisi.

[Koji-Chan]

Kiyo piti puun rungosta kiinni ettei putoaisi, Tapionin oli parasta selvitä. Hän ei tahtonut jäädä yksin, mutta olihan hänellä Ryou sentään, mutta tämä oli hänen paras ystävänsä. Tapion oli poikaystävä, kukaan ei voisi Tapionia korvata hänen sydämmessään.
"Oletko varma, että muka voitat? Enpä itse sitä usko." Kai sanoi ja nopealla liikkeellä koitti iskeä Tapionia viikatteellaan, johonkin mihin nyt osuisi. Hän ei näyttäisi parastaan heti alussa, myöhemmin.
Sitten voisi yllättää toisen.

[MissBakura]

Tapion havaitsi viikatteen kohoavan ja hyppäsi sivuun iskun tieltä. Terä ei mennyt läheltäkään ja susi huokaisi itsekseen. Tuli olisi voinut polttaa karvat ja hopea myrkyttää lopullisesti. Iskuja on väisteltävä ja samalla keksittävä keino päästää iskemään ilman vaaraa saada terästä. Vaikka ihmissusi on tavallaan aivoton tappaja, ei se sentään täysin typerä otus ole.
Tapion päätti yrittää saada vikate pois Kailta ja alkoi kiertää tätä kauempaa.

[Koji-Chan]

Kain ilme ei edes värähtänyt, vaikka hän ei osunutkaan. Susi oli aika nopea, mutta hän oli nopeampi.
"Mitä odotat kirppukasa!? Hyökkää ja näytä mihin pystyt." vampyyri tuhahti ja osoitti liekehtivällä viikatteellaan Tapionia. Voisi koittaa muuttaa tulen voimakkaammaksi siniseksi tuleksi, mutta ei Kai - ainakaan vielä - niin tehnyt.

[MissBakura]

Tapionia ärsytti, kun vampyyri käski tai siis usutti hyökkämään. Eipä höntti tainnut tietää, että hän ei ollut niin tyhmä kuin miltä näytti ja halusi pelata varman päälle. Ihmissusi omisti eläimen vastot ja ne käskivät pysyä erossa viikatteesta, tulesta ja hopeasta, joten hyökkäystä ei nahjus tulisi saamaan vielä vähään aikaan. Tapion kierteli odottavan näköisenä Kain ympärillä kuin tiikeri tai leijona, joka oli havainnut saaliin, mutta ei voinut hyökätä sen kimppuun vaikka kuinka olisi halunnutkin. Susi näytti myös hiukan turhautuneelta. Nyt suuielestä ja ulkona olevasta kielestä valui paksun paksua kuolaa, joka oli kuin sitkeää hunajaa, joka tarttuisi joka paikkaan, eikä lähtisi pois.
Ihmissusi pysähtyi ja kävi maahan mulkoillen Kaita. Häntä heilui kuin äkäisellä kissalla ja koko ajan kuului pientä murinaa. Terävät hampaatkin vilkkuivat silloin tällöin, susi oli neuvoton juuri tällä hetkellä ja purki turhautumistaan murisemalla.