|
|
Post by MissBakura on Dec 29, 2008 19:58:26 GMT 2
Tapion irrotti itsensä äkkiä suudelmasta ja yski rajusti hetken aikaa.
"Per... Hopea vaikuttaa..." Hän kähisi ja painoi kovempaa kylkeään, josta veren vuoto oli onneksi alkanut jo tyrehtyä.
Kylmätväreet kulkivat pitkin ihmissuden selkää.
"Vaatteitakaan ei ole.. Paisi rotsini, jonka pelastin.. No ei sn väliä. Komeampi olen ilman kledjuja." Tapion manasi itsekseen, mutta virnisti sitten.
Ihankuin tuollainen käytös sopisi tähän tilanteeseen...
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 29, 2008 20:05:14 GMT 2
Kiyo hymähti.
"Huolehdit sitten vaatteistasi, vaikka on paljon vakavempaakin murehdittavaa." hän naurahti.
Olihan asia ihan totta... Tapion oli kyllä komea vaikka ilman vaatteita, mutta noin ei kannattaisi kotiin mennä.
"Aijotko kotiisi asti mennä alastomana? Kaikki eivät välttämättä pitäisi siitä." vampyyri sanoi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 29, 2008 20:23:06 GMT 2
Tapion nosti katseensa ylös Kiyoon. "En täysin. Onhan minulla takki." Hän sanoi virnsitäen ja nousi varovasti istumaan vapaan kätensä varaan. "Ja entäs jos tulenkin sinun luoksesi?" Mies jatkoi ja katsahti Kiyoon, tietenkin hän tarkoitti tämän läppänä. ------------------------- Lol. Out Of Ideas = mä.  |
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 29, 2008 20:28:39 GMT 2
Kiyo hymähti taas. Ja Tapion oli oma itsensä jälleen.
"Vaikka tuo olikin läppä voit tulla luokseni, jos tahdot. Toine vaihtoehtosihan on mennä puolialastomana kotiin." vampyyri virnisti. Eihän hän vielä tiennyt niistä Tapionin ja Kain kielareista. Katsotaan nyt, saadaanko edes tietää vai ei.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 29, 2008 20:55:01 GMT 2
"Kiitos tarjouksesta, pikkuinen. Taidan kuitenkin mennä jollain ilveellä kotiin. Eihän luonasi ole mitään vaatteitanikaan.. Muuten voisin kyllä tulla." Tapion hymyili ja etsi katseellaan kiveä, jonka päälle oli laittanut takkinsa.
Hetkisen tiirailtuaan hän huomasi sen jonkun matkan päässä. Toisaalta. Se puolialastomana kotiin meneminen ei oikein tuntunut houkuttelevalta, kun taas..
"Oikeastaan voisin tulla luoksesi. Ainakin siihen asti, kunnes aurinko laskee. Pimeällä voi hyvinkin kulkea vaikka pellepuku päällä." Ihmissusi sanoi ja kääntyi jälleen Kiyon puoleen.
Kyljessä olevaan haavaan vihlaisi jälleen ja haavasta Tapion muisti viikatteen, viikatteesta Kain ja Kaista... Teon, jota ei olisi kannattanut tehdä, sillä nyt se kalvoi omaatuntoa pitkään, ellei sitä paljastaisi. Se tilanne tulisi kuitenkin eteen jossain vaiheessa, joten Tapion päätti ottaa sen nyt heti esille, että siitä pääsisi sitten ylitse. Jos pääsisi.
"Kiyo... Minun on kerrottava sinulle jotain vakavaa.." Mies sanoi vaisusti ja laski katseensa maahan.
"Kun.. Siis ennen taistelua, kun satuin olemaan Kain kanssa kaksin.. Hän.. No yritti iskeä.. Ja tuota.. Äh! Hyvä on! Me suutelimme." Tapion takelteli, mutta ryhdistäytyi ja sanoi asiansa lopulta takeltelematta.
"En tehnyt sitä pettääkseni! Tavallaan itsepuolustukseksi.." Hän sanoi puolustavasti perään, vaikka tiesi sen olevan hyödytöntä.
Ainakin asia saatiin käsittelyyn heti. Tulos ei kuitenkaan ollut mitenkään varma..
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 29, 2008 21:36:02 GMT 2
Versio 0.2 tekstistä, suljin välilehden vahingossa...
-------------------------------------
Kiyo hymyili. Mukavaa, kun toinen tuli taas hänen luokseen. Vampyyri nousi myös seisomaan.
"Ihanaa, kun tulet taas."
"Ainiin, sinun pitää tavata joskus toinen isoveljeni. Ryoun, hän on ihan erilainen kuin Kai, paljon mukavampi." Kiyo selitti innostuneena hymyillen. Ihanaa, kun toinen selvisi. Ihanaa, kun Tapion tulee hänen luokseen. Kaikki on niin täydellistä. Kuitenkin tämä onnellisuus romahti kokonaan, kun Kiyo sai kuulla Tapionin asian. Suudellut Kain - isoveljen - kanssa. Oliko tämä totta? Ei, ei saanut olla! Totta se kuitenkin oli, vaikka miten kielsi. Miksi Kain piti tulla pilaamaan kaikki, kun kaikki oli ihanaa ja täydellistä? Miksi juuri nyt. Nyt mikään ei tuntunut enään ihanalta.
"Petät siis minua veljeni kanssa?" Kiyo kysyi ääni väristen.
Enään hän ei tahtonut Tapionia luokseen, kun mielummin menisi yksin itkemään nurkkaan.
Rakkaus on kyllä ihan syvältä. Miksi kaikki pitävät sitä ihanana? Koska se on ihanaa, on ihanaa tuntea, että joku rakastaa ja on ihanaa rakastaa.
Kaikki tähän astiset ihastukset ovat hylänneet, olisikohan Tapionkin yksi heistä? Kiyon aikaisempi iloisuus oli nyt kadonnut tyystin, siitä ei ollut enään mitään jäljellä.
"Itsepuolustukseksi... Voiko sitä muka sellaiseksi sanoa? Vai olenko niin huono, että sinun on vaikea pysyä uskollisena?" vampyyri kysyi ja katsoi Tapioniin päin pidätellen itkuaan. Minkälainen pitää olla, ettei tule petetyksi? Täydellinen? Täydellinen ei voi olla, ei kukaan. Hänestä rakkauteen kuuluo ennenkaikkea uskollisuus, ja Kiyo piti tälläistä uskollisuutta sellaisena. Ettei nyt ketään toista mennä pusssailemaan.
Kiyo tahtoi kyllä päästä tämän jälkeen puhumaan jollekkin, muuten taas pidettäisi surua sisällä ja purattaisi se vahingossa toisella tavalla. Ja Kiyo tiesikin kenet etsisi, etsiminen tulee olemaan helppoa. Tämän korun avulla löydetään Ryou, tämä kuuntelee varmasti.
------------------------
Suunnittelin tätä viestiä kauan x)
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 31, 2008 16:20:37 GMT 2
"Mutta en minä.." Tapion aloitti, mutta hiljeni Kiyon jatkaessa purkuaan.
Hän ei kehdannut nostaa edes katsettaan maasta. Oli kuin alistettu koira, jota haukutaan ja moititaan luvattoman asian teosta.
"Itsepuolustus sattui olemaan ensimmäinen kuvaavin sana, joka mieleen tuli. Ja mistä ihmeestä tuonkin repäisit?" Ihmissusi selitti ja ihmetteli, miten kaikki kaikissa saippuasarjoissakin aina keksivät jostain aivan päättömiä syitä pahentaakseen vain omaa oloaan.
"En odota kenekään olevan täydellinen, myöskään sinun, mutta odotin samaa myös sinulta.. Ettet pitäisi minua liian täydellisenä.. Sillä sitä minä en voi olla, vaikka kuinka haluaisin.." Tapioninkin silmät alkoivat kostua ja oikeasta silmästä alkoi vuotaa kyyneliä.
"Huomaatko.. Minä itken. Minä, jota kaikki pitävät kovana ja kipua kestävänä, mutta minäkään en ole täydellinen."Hän jatkoi ja kosketti kädellään vuotavia kyyneleitä näyttäen sitten märkää kohtaa kädessään Kiyolle.
Tilanne oli kaikin puolin tukala. Tapion oli haavoittunut, ehkä kuolettavan vakavasti, vaatteet olivat palasina jossain metsän syövereissä ja sitten vielä vuosituhannen riita. Tästä ei ajalla pääse ylitse. Tänään oli alkava pitkä juoma putki tällä ihmissudella, jota kaikki pitävät täydellisenä miehenä. Moni on kuitenkin kokenut tämän epätäydellisyyden, naiset, jotka ovat unelmoineet saavansa Tapionin miehekseen, ovat joutuneet pettymään tämän ollessa homoseksuaali ja nyt Kiyo, joka onnensa keskellä piti poikaystäväänsä täydellisimpänä olentona maan päällä, kaikki nuo ovat olleet väärässä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 16:36:58 GMT 2
Kiyo olisi tahtonut myös juosta tästä tilanteesta pois, tälläisiä tilanteita än vihasi. Tälläisiä todella tukalia ja ahdistavia.
Ei vampyyri itsekkään tiennyt mistä sen repäsi, se vain tuli suusta ulos. Olisi kaikkea muutakin varmaan tullut, ellei hän olisi onnistunut pitämään purkautumistaan sisällään. Kiyo huokaisi, luottiko hän kaikkiin aina liikaa? Sen virheen oli tehnyt monesti, toivottavasti tämäkään ei ollut virhe.
"Kyllä minä tiedä, ettei kukaan ole täydellinen. Ei kukaan voi olla ja ei ketään voi pitää... Mutta minä pidin sinua ainakin lähellä täydellistä, en tiedä pidänkö enään." vampyyri sanoi yrittäen turhaan pidättää omaa itkuaan. Kyyneleet vain valuivat poskia pitkin vaikka kuinka yritti pidätellä niitä. Hän oli luullut, että Tapion olisi täydellinen poikaystävä hänelle. Mutta olikohan sittenkään? Hän itse oli heikko vaikka välillä yritti esittää vahvaa tai vahvempaa mitä oli. Ja siksi tahtoi henkisesti vahvan poikaystävän, joka voisi tukea ja auttaa häntä.
Kiyo katsoi hetken Tapiona kunnes käänsi katseensa pois. Oliko kohtalo päättänyt, että hänen täytyi olla aina yksin? Oliko niin kirjoitettu, että hän kuolisi yksin ilman rakkautta. Täytyikö niin olla. Nyt toisaalta tekisi mieli vain vetää miekka vatsan läpi, tai pikemminkin puukeihäs sydämmen läpi, sydämmen joka oli hyvin haavoittunut vuosien aikana, ja päästä niin tuskista pois. Mutta voisiko joskus olla paremmin, kuin nyt?
Toivottavasti silti tämä suhde ei ole ohi, kun onhan ollut onnellisetkin hetkensä, mutta tämä on käännekohta. Mistä tiedettiin, että pussailiko Tapion sitten toistenkin kanssa. Ei sitä voinut tietää ellei kysyisi, mutta Kiyo ei kysynyt. Hän oli vain hiljaa, vuodatti kyyneliään ja katse jossakin syrjässä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Jan 3, 2009 20:59:30 GMT 2
Tapion huokaisi hiljaa, ääni väpisi hiukan ja hän nousi sitten hitaasti ylös maasta pidellen edelleen kylkeään. Ihmissusi meni takkinsa luokse ja nosti sen kiveltä katsahtaen Kiyoon. "Tämä taitaa sitten olla tässä.. Juttumme." Mies sanoi vaisusti asetellessaan takkia jotenkuten lanteilleen. "Mutta tiedät mistä minut löytää.. Jos vaikka ahdot pitää hauskaa." Hän jatkoi ja väänsi kasvoilleen murheellisen virneen lähettäen varovaisen lentosuukon. Nyt olisi edessä viinakaapin tyhjennys, mutta sitä ennen kotiin hihhulointi. Se tulisi olemaan varsin hankalaa... Noh, eipäkai kukaan näin aikaisin ole metsässä. Kotiin pääsee metsän kauttaa huomaamattomasti, se vain on pidempi reitti.. "Nähdään.. Ehkä.. Pikkuinen.." Tapion heilautti kättään huomaamattomasti vetäen hiuksensa jälleen taakse ja kääntyi sitten lähteäkseen. ----------------------------------------- Tapion lähti.  |
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 3, 2009 21:27:27 GMT 2
Kiyo itki jo nyt kunnolla, mutta Tapionin sanat saivat kyyneleet vuotamaan pahemmin silmistä. Niin, että kastelivat posket kokonaan ja kaiken. Nyt jalat eivät kantaneet ja vampyyri valahti polvilleen. Ei, tätä hän ei todellakaan tahtonut. Valtava yksinäisyyden tunne vyöryi Kiyon yli, katse oli maassa ja siirtyi sitten Tapioniin. Kiyo syytti tästä tapahtumasta itseään, ehkä ylireakoitiin? Mutta ei punatukkainen koskaan olisi tahtonut erota, hän olisi tahtonut jatkaa. Liian myöhäistä kumminkin oli, game over. Jotain hyvästejä Kiyo yritti sanoa, mutta ei pystynyt itkunsa keskeltä puhumaan.
"Ei... " hän itki ja katsahti taivaalle, mitä ei näkynyt.
'Miksi joudun aina pettymään rakkauteen? Joudunko aina olemaan yksin?' kyyneleet vain jatkoivat valumista ja eivät millään loppuneet. Vampyyrin teki mieli luovuttaa, luovuttaa ainiaaksi oikean rakkauden etsimisen. Koskaan ei siinä ole onnistanut, niin miksi onnistaisi tulevaisuudessakaan. Hän oli ollut kumminkin varma, että Tapion olisi hänelle Se Oikea, mutta oliko? Ei tainnutkaan.
Kiyo olisi heti tahtonut juosta Tapionin perään, mutta ei uskaltanut ja siihen ei ollut voimaa.
'Kiyo olet idiootti!' moitti itseään nousi viimein ja hiljakseen lähti kävelemään kotiinsa kohti. Hiljaa, murtuneena ja sydän särkyneenä.
----------------------------
takke pelistä
|
|
