|
|
Post by MissBakura on Dec 13, 2008 20:18:59 GMT 2
Oli vielä hämärää. Aurinko ei ollut vielä noussut, kello oli sen verran vähän. Usvametsässä kuitenkin oli läpipääsemätön sumu ja pimeys kaiken aikaa, oli aamu tai ei.
Kuitenkin, tällä ankeassa metsässä matkaansa taittoi pitkiin saappaisiin ja mustiin moottoripyörähousuihin sonnistautunut mies. Housujen lahkeet oli siististi laitettu saappaiden varsien sisään. Yläkropassaan hänellä oli pääkallon kuvalla varustettu t-paita ja lyhyt nahkatakki, jonka vetoketju oli auki. Hiukset olivat tumman siniset, mutta latvoissa oli violettia. Pituudeltaan ne olivat hiukan kasvoja pidemmät polkkatyyliset.
Ennen tyyli oli ollut irokeesi, mutta nyttemmin Tapion ajatteli kasvattaa pitkät hiukset ja olikin aika hyvässä vaiheessa. Hän oli tullut metsään niinsanotusti virkistymään, vaikka eihän tälläisessä paikassa kukaan voisi virkistyä. Voitaisiin pikemminkin puhua aamukävelystä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 13, 2008 20:27:59 GMT 2
Usvametsän poluilla asteli toinekin henkilö. Pitkä, kalpea, kantoi selässään suurta viikatetta jonka terä oli hopeaa. Melkein kaikki pienimmätkin äänet vaikenivat, kun tämä mies meni ohi. Kaikki mitä nyt täällä saattoi äännellä, jotkut pikkueläimet ja muut. Oli kyllä syytäkin pelätä tätä henkilöä. Vampyyri, joka hän oli ei antanut armoa kenellekkään. Ja taistelutaitoja ei kannattanut moittia huonoiksi, hän oli nopea, hallitsi vielä tulta ja hallitsi hyvin viikatteen käytön. Vahvakin oli, muttei mikään lihaskimppu sentään. Keltaiset silmät katsoivat eteenpäin ja välillä harhaili katse muualla.
Kai pysähtyi, jokin oli lähellä. Vampyyri vaistosi sen. Virnistys kohosi miehen huulille, ja tämä piiloutui usvan sekaan ja rupesi vaistojen varassa edetä lähemmäs tapionia. Pian tuo lihaskimppu näkyikin, uusi virne kohosi Kain huulille. Pääsisi hieman leikkimään..
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 19, 2008 18:35:35 GMT 2
Tapionin selkäpiitä pitkin kulkivat kylmätväreet, kun hän tunsi jonkun silmät selässään. Tosin ei hätkähtänyt asiasta sen enempää, sillä oletti sen olevan vain jokin maahisen kaltainen otus tai usvametsän asukki, esimerkiksi eläin. Vaikka ei tälläisessä paikassa paljon eläimiä tainnut olla, kuitenkin, mistäs sitä tietää?
Maa oli suureksi osaksi todella märkää ja sammal lätsähti kuuluvasti aina, kun Tapion harppasi kannon tai ison vesilätäkön ylitse. Tässä maastossa kasvoi suomuuraimen varpuja, joissa oli vielä marjojakin. Ilmeisesti täällä ei ollut kamalan kylmä talvellakaan, johtunee kai läpipääsemättömästä usvasta.
Tapion kyykistyi keräämään marjoja sellaiseen kohtaan, jossa niiden varpuja oli paljon. Marjat olivat makeitakin, kummallista. Eivät olleet edes mätiä, väri oli edelleen kauniin oranssi. Hetkisen siinä kyykittyään Tapion suoristi itsensä ja jatkoi matkaa kädessään muutamia marjoja tavallaan eväänä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 18:43:00 GMT 2
Kai onnistui hiipimään niin, ettei astunut oikein mihinkään märkään kohtaan ja kuulunut sitten imaiseva ääni. Hiljaa vampyyri seurasi Tapionia. Tuo ei tainnut pelätä yhtään, ainakaan vielä vampyyri ei aistinut pelkoa tuossa ihmissudessa. No, ei tuollainen lihaskimppu oikein mitään voi pelätä. Keltaiset sielunpeilit seurasivat tosen jok'ikistä liikettä, kun tämä kyykistui poimimaan marjoja ja nousi seisomaan. Huvittavaa, tekisi kyllä mieli ottaa maasta kivi ja heittää tuon päähän.
Kai virnisti itsekseen, kauaan ei jaksaisi piilossa kykkiä. Voisi vähän vihjailla olemassa olostaan tai sitten kiertää suoraan toisen eteen. Vampyyri päättikin tehdä niin ja kiristi vauhtiaan. Ihmeen hiljaa pystyi kulkemaan painavan viikatteen kanssa, joka ei ihmeen kaupalla osunut oksiin ja puihin. Vampyyri pysähtyi, kun oli jonkin matkan päässä toisesta. Kai nyt oletti, että Tapion tulisi tähän suuntaan. Ainakin saattaisi vaistota hänet täällä usvan seassa.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 19, 2008 19:07:46 GMT 2
Kylmätväreet eivät jättäneet miestä rauhaan, vaan kulkivat uudestaan Tapionin niskasta alaselkään kuin populaatio muurahaisia olisi vilistänyt jääpalat mukanaan.
Ihmissusi nuolaisi pikkuisen hermostuneena huuliaan, huulet maistuivat makealta marjalta. Hän vilkaisi molemmille sivuilleen ja räpäytti sitten muutaman kerran kummissaan sinisiä silmiään.
Olenko tulossa vainoharhaiseksi..? Tai vanhaksi! Tapion ajatteli kauhulla ja pudisti sitten päätään.
Ei! Olen nuori ja komea ja aivan ihana. En voi olla vielä niin vanha. Hän piristyi ja hymähti itsekseen uskotellen itselleen, että kuvittelee vain jonkun muunkin olevan täällä jatkaen sitten rauhassa matkaansa isojen lätäköisen yli ja märkien mättäiden lävitse.
Marjat Tapionin kädestä loppuivat pian ja hän pyyhkäisi kättään hiukan paitansa helmaan, johon jäi pieni, likainen jälki, joka tuoksui suomuuraimelta. Lätsähtävät askeleet lakkasivat, kun mies pysähtyi tiirailemaan usvan lävitse erottuvaa ihmismäistä hahmoa.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai onko tuossa joku? Tapion ajatteli uudelleen ja pöyhäisi pari kertaa kuontaloaan astuen jälleen hiukkasen eteenpäin.
Hän loihti kasvoilleen ystävällisen hymyn, kun havaitsi olevansa järjissään ja usvassa tosiaan oli joku, tai jokin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 19:19:43 GMT 2
Kai katseli itseään vähän lyhempää hahmoa arvioiden tätä. Vastusta kerrankin olisi, mutta... Olihan etuna hiljaa liikkuminen ja se, että pystyi piiloutumaan nopeasti.
Arviot osuivat siis oikeaan, ihmissusi tuli tosiaan tänne päin. Vampyyri odotti hiljaa liikkumatta ja antoi tuon - yh hyvätahtoisen - tulevan lähemmäs. Pian piiloutui kumminkin takaisin usvan sekaan. Vampyyri naureskeli mielessään erittäin huvittava tilanne... Sai tuntea itsensä paremmaksi, sellaisena Kai tosin itseään pitikin. Parempana, vahvempana, komeampana... Ylempiarvoisena.
Kai lähti nyt taas hiipimään taakse päin, koittaen päästä toisen huomaamatta tämän selän taakse. Vaikka ei sillä väliä olisi, että huomaisiko toinen vai ei. Vampyyri kosketti kädellään Tapionin olkaa, pitäen ihmeellsisen tyyntä ilmettä kasvoillaan. Ehkä lempeääkin. Kai oikeastaan vaan esitti, hän oli hyvä esittämään erilaisia tunteita. Suruakin, iloa, rakastunutta... Kaikki onnistui.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 19, 2008 19:56:23 GMT 2
Hahmo usvan seasta katosi, joka sai Tapionin tuntemaan itsensä enemmän vainoharhaiseksi. Oliko tässä metsässä sitten jotain sellaista, joka sai kuvittelemaan asioita?
Ihmissusi tuijotti hetken pöllähtäneenä eteensä, mutta pudisti sitten päätään kulmat kurtussa, hän yritti pitää ajatuksensa ja mielensä selvänä. Onneksi Tapion ei harrastanut aamuryyppyjen ottamista, koska hän olisi enemmän pulassa nyt.
Ehkä kuvittelen... Taidan lähteä kotiin ja ottaa yhden buranan ja käydä pitkäkseni. Olen varmaan tulossa kipeäksi tai jotain. Hän ajatteli hieroen otsaansa, päätä oli alkanut särkeä.
Tapion ei tiennyt, että lähistöllä hiiviskelevän vampyyrin viikatteen terä oli täyttä hopeaa, joka sai aikaan päänsäryn ja tunteen, että kohta tulee aamiainen ulos.
Käsi kosketti miehen olkaa ja samalla hetkellä jalat olivat pettää Tapionin alta. Hopea oli vaarallisen lähellä ja sai kaiken voiman katoamaan jaloista. Ihmissusi sai otettua tukea kivestä, joka kohosi vieressään ja hän haukkoi henkeään kääntäen katseensa olkaansa koskettaneeseen henkilöön.
Silmissä melkein sumeni. Jos hopea tulisi yhtään lähemmäs menisi taju ja sitä ennen tuli aamiainen vauhdilla kurkusta ylös. Tapionille nousee aina kuume, kun hän joutuu liian lähelle hopeaesineitä ja tulee pahan flunssan kaltainen olotila. Koskettaessaan ihoon jää sen muotoinen palovamma kuin on hopea ollut, esimerkiksi jos hopearisti koskettaa kokonaan käsivartta, käsivarteen tulee ristinmuotoinen palovamma ja kuume kestää pidempään. Jos hopeaa jää jotenkin ihmeen kaupalla iholle ja pääsee verenkiertoon, se on kuin myrkkyä, joka tappaa hitaasti ja kivuliaasti sisältäpäin.
"Hhh... Huomenta.." Tapion kähisi Kaille ja yritti seisoa pystyssä ilman kiven apua, mutta meinasi horjahtaa nenälleen heti, kun päästi irti kivestä.
"Sss.. Sinäkö olet seurannut minua..?" Hän jatkoi vaivalloisesti ja katsoi maahan yrittäen hymyillä hiukan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 19, 2008 20:15:38 GMT 2
Kai odotti hetken toisen reaktiota. Heh. Hopea teki tehtävänsä... Ehkei edes tarvinnut hyökätä, viikatteen hopeinen terä teki tehtävänsä hyvin. Pieni virnistys käväisi vampyyrin huulilla, aika heikkoon kuntoon tuo tosiaan meni. Niinkuin vampyyrit menevät, jos joutuvat auringon valoon. Se tuska kestää kyllä vähän aikaa, sillä pian palaa mustaksi tuhkaksi. Valkosipulikaan ei kovinkaan ihana ollut, se sai helvetin pahan olon ja melkein kaiken ulos. Joillekkin jo pelkkä valkosipulin haju sai sellaisen olon. Risti taas sai vain heikon olon ja oksentelemaan... Mutta eräs asia oli - ehkä jopa Kain mielestä - kaikista ilkein. Nimittäin lampaanveri joka on terästetty pyhällä vedellä. Lampaan veri oli jo pelkästään kuin myrkkyä ja pyhä vesi taas happoa, ja yhdisteenä hyvin ilkeä asia. Kai oli kuitenkin hyvin vahva vampyyri, ja kesti osan paremmin kuin muut. Ollakseen koko ajan voimakas, Kai kävi usein juomassa verta. Välillä nuorten, koska nuorten veri oli kaikista parasta. Se oli ehkä hieman makeaa, mutta silti parasta. Parempaa ainakin, kuin joku saamarin vanhusten tai eläimen veri. Hyi helvetti. Mielummin Kai joisi vaikka kusta, mutta eipä se vaikeaa olisi. Hyvää makuaisitia ei vampyyreille luotu, sen sijaan taas hyvän kuulo-, haju- ja näköaistin. Tai ainakin suurimmalle osalle.
Nyt Kai oli valmis esittämiseensä, joten kun toinen kääntyi katsomaan vampyyri loihti kasvoilleen hieman huolestuneen ilmeen. "Huomenta. Joo, kyllä olen. Anteeksi, en voinut vain vastustaa kiusausta." hän naurahti. Oli hyvin inhottavaa esittää näin kilttiä, suorastaan ällöttävää. Kuvottavaa. Yiyh. "Näytätte aika heikolta, oletteko kunnossa?" Lord of Fire kysyi pitäen kasvoillaan tuon saman ilmeen. Hirveän helppoa se ei kyllä ollut, tekisi mieli vain iskeä hampaat tuon kurkkuun. Mutta ei... Tuo ei sopinut sellaiseksi saaliiksi... Odotetaan nyt vähän ja sitte isketään... Silloin tuollainen lihaskimppukaan ei pystyisi kunnolla vastaan laittamaan.
"Eikai tuo vain johdu viikatteestani?" Kai kysyi viettomana.
'Toivottavasti tämä toimii... Helvetti, jos ei. Silloin saan ainakin aterian.' vampyyri ajatteli ja kirosi hieman valmiiksi mielessään. Toinen olisi joko hyväuskoinen hölmö tai hyvin epäilevä jätkä. Se nähdään pian.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 19, 2008 20:40:20 GMT 2
Tapion nojasi kiveen ja vetäisi toisella kädessään hiukset taakse, jotka valuivat osittain takaisin.
"Hhhh... Ei tässä mitään.. Vain jalat meinaavat pettää alta ja oksettaa..." Hän heitti huulta hymyillen väkisin ja kääntyi nojaamaan kiveen pysyäkseen paremmin pystyssä.
Mies nojasi kiveen ja piteli parhaansa mukaan käsillään kiinni sen karheasta pinnasta. Se vaikutti epätoivoiselta, sillä kosteus teki kivessä kasvavan sammaleen liukkaaksi, myös pinta oli tavallista liukkaampi.
"Valitettavasti uskon sen johtuvan juuri siitä..." Tapion vetäisi pari kertaa pihisevin vedoin happea keuhkoihinsa.
"Hhhh... Jos veisit sen edes vähän kauemmaksi.. Etten oksenna päällesi.." Hän jatkoi ja valui nahkatakin selkä rapisten istumaan, jalat eivät enää ollenkaan jaksaneet kantaa.
Sammal Tapionin alla painui pehmeästi alas ja sen sisältämä vesi puristui ulos ja valui poispäin kivestä kastellen ihmissuden jalat. Nahka ei päästänyt vettä lävitseen, se vain tuntui viileältä iholla.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 20, 2008 9:16:15 GMT 2
Kai katseli hetken Tapionia kunnes nyökkäsi ja lähti kiikuttamaan viikatettaan kauemmaksi. Pian vampyyri palasikin ihmissuden luokse. Tämä oli liiankin helppoa, mutta parempi vain. Ei tarvitse ainakaan tuhlata energiaa toisen paikalla pitämisessä.
"Onko nyt parempi?" mies kysyi, toivoen, että olisi. Kohta käytäisi kimppuun ei ihan vielä, luottamusta pitäisi saada lisää. Ei tämä muuten olisi niin hauskaa, jos hyökkäisi tässä ja heti. Parempi vain, että uhri saa pettyä enemmän. Se tuo vallan tunteen ja muutenkin se on kuin joku pakkomielle.
"Kuka muuten olet? Minä olen Kai." vampyyri kysyi ja ojensi kätensä Tapionille. Onneksi oli kynsikkäät, käden kylmyys ei tuntuisi niin pahalta. Muutakuin sormissa ja senhän voi tällä usvalla selittää. Ja sanoo vaikka, että on huono verenkierto.
"Hauska tavata." Kai sanoi vielä lempeästi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 21, 2008 21:04:57 GMT 2
Tapion käänsi laiskasti kasonsa kohti Kaita, joka kiikutti viikatteensa kauemmaksi ja hymyili pikkuisen. Olo alkoi koheta jo aika lailla. Enää ei oksettanut, eikä päätä koskenut niinkään kovasti. Kuitenkin hän oli sen verran heikkona hetkellisestä hopean läheisyydestä, että ei jaksanut nousta seisomaan, vaan jäi istumaan kiveä vasten hengitellen rauhallisesti sisää ja ulos.
"Kyllä on.. Kiitos, että ymmärrät." Tapion hymähti ystävällisesti ja pyyhkäisi kädettä kasvojaan ja hiuksiaan.
"Tapioniksi kaikki sanovat. Tai Tapsaksi, miten haluat." Ihmissusi nosti raskaan kätensä ylös ja tarttui kevyesti Kain käteen.
"Niin minustakin, Kai." Hän sanoi ja laski kätensä reitensä päälle lepäämään.
Tuntui pientä kipua vielä päässä, mutta se menisi ohi iltaan mennessä ja hetkeksi noussut kuume laskisi myös iltaan mennessä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 22, 2008 19:28:13 GMT 2
Kai vetäisi toisen ylös. Ehkei kuitenkaan jaksaisi odottaa enään kauaan, että voisi jo hieman aloittaa...
Ehkä kannattaisi aloittaa pienellä vihjailulla. "Okei, Tapsa siis." vampyyri sanoi. "Sinulla on kivat lihakset." hän sanoi ohimennen ja kysyi melkein heti perään: "Mitäs sinä täällä teet tähän aikaan?"
Kai voisi vastata itse vain, että tapaamassa erästä henkilöä. Jos toinen älläisi, mitä hän tarkoittaa. Tai, että saalistamassa tai etsimässä jännitystä elämäänsä. Mitä vain oikeastaan. Suoraan ei oikein voisi sanoa, koska hän oli vain huvikseen tullut tänne. Ei mitään erityistä syytä ole.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 22, 2008 19:45:12 GMT 2
Tapion otti vielä tukea kivestä varmuuden vuoksi ja hymyili pikkuisen Kaille.
"Ei sinun olsi tarvinnut ruveta minua nostelemaan." Hän lausahti ja suoristi itsensä seisoen nyt ilman kiven tukea.
Mies kummastui suuresti, kun toinen rupesi äkkiä kehumaan ja vielä lihaksia, jotka olivat melko hyvin piilossa takn alla. Toinen oli ilmeisesti tarkka näköinen tai oli muuten katsellut pitkään.
"Tuo... Ta.. Kiitos?.." Tapion takelsi edelleen hämmästyneenä ja otti taas tukea kivestä.
"Kä.. Kävelen vain. Käyn usein aamukävelyllä..." Hän vastasi.
Juttua ja kysymyksiä tuli hurjasti peräkkäin ja ihmissuden aivot eivät olleet vielä siinä valmiudessa, että olisivat voineet käsitellä kaiken. Olihan sentään varhainen aamu.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 22, 2008 19:51:43 GMT 2
Kai toivoikin, että toinen menisi hieman sekaisin tästä kyselystä. Hyvä vain, kun kaikki olisi sitten helpompaa.
"Ole hyvä vain." vampyyri tokaisi, kyllä ihan tarkkanäköinen ollaan. Ainakin tarkkanäköisempi kuin nuorempi pikkuveli, Kai ei tiennyt ollenkaan, että sattui nyt olemaan veljensä poikaystävän seurassa. Ei se kyllä oikeastaan haittaisikaan yhtään.
Huomaamattomasti - tai melkein huomaamattomasti - vampyyri hivuttautui lähemmäs. Hän pohti, että mikä toinen olisi suuntautumiseltaan. Tuskin ihan hetero olisi, ei ainakaan tuntunut siltä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Dec 22, 2008 20:03:34 GMT 2
Tapion nojasi nyt koko selällään kiveen ja vetäisi oikealla kädellään kosteat hiuksensa, jotka kaartuivat latvoista hiukan, taakse, koska ne olivat valuneet kasvoille.
"Anteeksi. Saatan olla hiukan masentavaa seuraa, koska päähän koskee vielä hiukan ja heikottaa.. Kyllä tämä menee kohta ohitse." Hän sanoi ja sulki hetkiseksi silmänsä.
Kun ihmissusi oli sulkenut silmänsä, juuri silloin Kai siirtyi lähemmäs ja siirtyminen tosiaan oli huomaamaton. Tapion nojasi takaraivonsa kiveen ja asetti kätensä otsalleen kokeillakseen, olisiko hänellä vielä kuinka paljon kuumetta.
|
|
