|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 19:28:02 GMT 2
Päivä oli päättynyt jo aikaa sitten. Kuu ei tänä yönnä valaissut normaalisti. Pilvet olivat peittäneet sen ja kaikkialla oli pimeää. Kuitenkin vampyyrin silmät olivat tarkoitettu näihin hetkiin. Taitojensa turvin eräs pitkähkö vampyyri oli löytänyt tiensä korkon raunioille. Ryou vietti täällä melko suuren osan ajastaan. Täällä sai olla useimmiten rauhassa eikä kukaan tullut sähläämään. Tänne oli myös hyvä raahata ja piilotta ruumiit jotka oli imetty kuiviin. Ryou huokaisi ja makoili kirkon penkillä katsellen romahtaneen katon lävitse pimeää taivasta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 19:40:05 GMT 2
"Take these broken wings... And learn to fly again..."
Kuului hiljainen laulu, jota ei pakosti edes kuullut. Ellei omistanut hyvää kuuloa. Laulu kuulosti hyvin kauniilta, mutta myös sydäntä särkevän surulliselta. No, laulun laulaja olikin hyvin surullinen. Ja tämä laulaja oli Kiyo niminen vampyyri, jolla oli ollut muutama päivä sitten eriputaa rakkaansa kanssa. Kiyo pelkäsikin kamalasti, että se olisi ohi nyt ja petyttäisi taas rakkaudessa. Hän ei jaksaisi enään etsiä uutta jota rakastaa (sillä tavalla) ja ei pakosti enään - jos tämäkin suhde menee päin mäntyä - seurustelisi kenenkään kanssa.
Ajatuksissaan Kiyo olikin tullut kirkon raunioille. Hän tahtoi löytää veljensä Ryoun, kukaan muu ei voisi auttaa nyt. Ei kukaan muu ja vaisto oli sanonut, että veli oli täällä. Jossakin.
"Missähän Ryou on..." Kiyo mietti ja pyyhkäisi poskelle ilmestyneen kyyneleen.
Pian katse osuikin johonkin penkillä, se oli varmasti Ryou. Vaikka ei Kiyo nähnyt kauhean hyvin pimeässä, huonommin kuin vampyyrit yleensä lasejen takia hän tunnisti henkilön veljekseen.
"Ryou..?"
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 19:47:31 GMT 2
Ryoun katse hapuili taivasta. Varmasti olisi muuten kuullut paikalle saapuneen pikkuveljensä laulun, mutta ajatukset harhailivat aivan jossain muualla kuin nykyhetkessä. Vampyyri heräsi kuulessaan oman nimensä. Hän nousi istumaan penkillä ja katseli ympärilleen etsien äänen aiheuttajaa. Kuka täällä voisi olla? Kuka joka tiesi hänen nimensä? Katse harhaili lähestulkoon koko paikan läpi ennen kuin keltaiset silmät erottivat Kiyon hahmon pimeässä. Hetken hämmästyksen jälkeen iloinen hymy levisi kasvoille. Tietenkään Ryou ei nähnyt, että toista harmitti. "Kiyo?" vampyyri kysyi vielä varmistuakseen toisen henkilöllisyydestä vaikka siitä nyt aika varma olikin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 19:56:02 GMT 2
Kiyo katsoi hetken veljeään. Ryou se oli. Hänen nimensäkin toinen oli sanonut... Ajatella, että he olivat olleet vielä jokin aika sitten riidoissa, mutta nyt olivat sopineet. Kiyo alkoikin pitämään veljeään parhaana ystävänään.
Vampyyri menikin pian veljensä viereen istumaan ja piti katseensa veljessään. Kiyon silmistä näki, että hän olisi voinut alkaa itkeä minä hetkenä tahansa. Yhtäkkiä Kiyo rupesi halaamaan Ryouta ja painoi päänsä tämän olalle.
"Ryou... Mikä minussa on vikana?" hän kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 20:04:41 GMT 2
Hymy kaikkosi nopeasti Ryoun kasvoilta ja ilme muuttui huolestuneeksi.
"Kiyo..." vampyyri ehti vain aloittaa lauseensa ennen kuin tunsi pikkuveljensä itseään vasten. Kuullessaan punahiuksisen kysymyksen miehen kulmat kurtistuivat ja kädet kiertyivät hellästi toisen ympärille.
"Sinussa ei ole mitään vikaa Kiyo" Ryou vakuutteli. Ääni oli lempeä ja rauhoittava. Mitä pikkuveljelle oli sattunut? Ryou oli huolissaan toisesta ja olo oli myös sen mukainen. Aikaisemmin vampyyri ei ollut tämmöistä tunnetta kokenut joten se tuntui melko oudolta. Syrjäytti kuitenkin omat tuntemuksensa ja keskittyi Kiyoon.
"Kiyo...onko sattunut jotain?" hän kysyi työntäen punahiuksista sen verran kauemmas itsestään, että pystyi katsomaan tuota silmiin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 20:14:48 GMT 2
Kiyo kerkesi vuodattaa muutaman kyyneleen ennenkuin Ryou vetäisi hänet kauemmas itsestään. Hän tiesi, että toinen lohduttaisi.
"On..." nuorempi mutisi hiljaa aika itkuisella äänellä.
"Minulla oli kränää poikaystäväni kanssa... Pelkään, että suhteemme loppuu." Kiyo kertoi ja ei voinut enään pidättää kyyneliään ja ne valuivat poskea pitkin. Vampyyri ei halua enään kestää sitä, että sydän särkyy. Se on aivan hirveä tunne...
Kiyo ei kuitenkaan voinut uskoa, että Tapion suuteli Kaita. Mutta tuskin tämä valehtelisi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 20:21:46 GMT 2
Ryou käsi pyyhkäisi automaattisesti kyyneleet pois Kiyon poskelta. Lämmin hymy levisi vampyyrin kasvoille. Hymyssä oli jotain ymmärtäväistä.
"Mutta teillähän meni hyvin...Eikö?" isoveli kysyi. Viimeksi kun he olivat tavanneet Kiyo oli hymyillyt sydämmensä kyllyydestä kunnes juttu johti Kaihin. Ryoun kulmat kurtistuivat epäilevästi kun Kai putkahti mieleen.
"Kiyo...Eikai Kai liity asiaan?" vampyyri kysyi. Hänet oli vallannut paha aavistus siitä, että sillä saakelin isoveljellä olisi syypää. Huolestunut ilme muuttui entistäkin selvemmäksi miehen kasvoilla.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 20:29:42 GMT 2
Niin, meni. Mielummin hän olisi elänyt epätiedossa koko aisiasta, kun nyt se vainoaa koko ajan.
"Nimenomaan, meni." Kiyo sanoi ja uudet kyyneleet valuivat poskelle. Miksi Kain piti pilata kaikki, olisi mielummin antanut elää rauhassa ja kärsiä, kuin lisätä kärsimystä. Jota oli menneisyyden takia jo paljonkin.
Punaiset silmät katsoivat Ryoun kasvoja. "Kyllä, Kailla on suurkin osa tästä." Kiyo sanoi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 20:38:29 GMT 2
Ryou tuijotti veljeään. Saakelin isoveli kun tunki joka paikkaan! Kiyon kyyneleet saivat vampyyrin taasen reagoimaan ja hän siirtyi lähemmäs punahiuksista.
"Pystytkö puhumaan siitä?" isoveli kysyi ja nosti kätensä pikkuveljen olkapäälle.
Ryou vannoi jo mielessään murhaavansa sen saastan Lord of Firen jos tuo todella liittyisi juttuun enemmän kuin pikkuisen. Sekin oli jo hyvä syy murhalle, että ylipäätänsä oli satuttanut Kiyoa sillä punahiuksinen oli nykyään melko tärkeä Ryoulle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 20:50:21 GMT 2
Kiyo koitti hieman rauhoittua, että pystyisi kertomaan.
"No... Olin mennyt usvametsään ja näin Tapionin ja Kain taistelevan. Kuitenkin siitä selvittiin vähemmillä haavoilla. Ei siinä vielä mitään, mutta - " vampyyrin lause jäi kesken, mutta jatkoi pian " - hän kertoi, että oli suudellut Kaita."
Oliko Kaissa jotakin erikoista? Oliko tämä muka parempi?
Kiyo koitti olla kiltti kaikille, että kaikki sitten olisivat hänellekkin... Kiittämättömyys on maailman palkka.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 21:06:58 GMT 2
Ryoun suu loksahti auki kun Kiyo sai selitettyä loppuun. Vampyyri joutui puremaan kieltään ja kääntämään katseensa maahan jotta saisi kiukkunsa hillittyä. Eipä kovin kummonen poikaystävä ollut kun tuolla tavalla suuteli toista vaikka varmasti Kai oli kaiken alulle pannut.
Ryou kääntyi takaisin Kiyon puoleen.
"Oliko hän pahoillaan tapahtuneesta?" isoveli kysyi. Jos Tapion ei olisi ollut edes pahoillaan tarvitsisi tuokin jonkin moisen löylytyksen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 21:15:05 GMT 2
"Luultavasti, mutta hän sanoi perusteluksi, että se suudelma oli itsepuolustukseksi." Kiyo kertoi.
Kai oli taatusti tehnyt sen aloitteen, mutta Tapion oli tainnut jatkaa. Punahiuksinen halasi veljeään ja painoi päänsä taas toisen olalle.
"Miksi minulle käy aina näin?" Kiyo kysyi, tarkoittaen sitä, että sai pettyä rakkaudessa. Mutta ei hän tiennyt, tiesikö Ryou sitä.
Mutta, onneksi oli Ryou. Ilman tätä Kiyo ei varmaan jaksaisi kauaan jatkaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 21:30:55 GMT 2
Ryou huokaisi ja naurahti. Vai itse puolustusta? Kietoi kätensä veljensä ympärille ja antoi sormiensa valua uudelleen ja uudelleen Kiyon hiusten lävitse.
"En tiedä...Ehkä meidät on tarkoitettu elämään yksin" vampyyri sanoi ja katseli pikkuveljensä ylitse pimeyteen. Ryoulla itselläkään ei ollut ketään ketä rakastaa(sillä tavoin). Kiyo oli vampyyrin ainut oikeasti läheinen. Olihan Kaikin veli, muttei siltä kamalasti tuntunut kun tuo ei koskaan osoittanut, että välitti kenestäkään.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 22:01:48 GMT 2
Niin... Tarkoitettu olemaan yksin. Oliko se rangaistus?
"Olen pettynyt rakkaudessa jo liian monta kertaa.." hän sanoi ja sulki silmänsä. Hän ei tahtonut jäädä yksin.
"Kaikki poikaystäväni ovat tähän asti kääntäneet minulle selän ja en olekkaan aikaisempia nähnyt enään moneen vuoteen. Ensirakkautenikin vain katosi, ja ei ollut sanonut mitään. Kerran kun vain heräsin hän ei ollut vieressäni enään." Kiyo kertoi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 22:10:04 GMT 2
Ryou rutisti hellästi Kiyoa ja huokaisi.
"Sinulla sentään on ollut joku ketä rakastaa" vampyyri sanoi ja koitti saada toisen ajattelemaan asioiden hyviä puolia. Miettimään mukavia hetkiä rakastettujen kanssa. Itsellään Ryoulla ei niitä kamalasti ollut ollut. Oma mokahan se oli jos käyttäytyi pöllösti vieraiden seurassa eikä edes yrittänyt etsiä ketään. Nosti jalkansa penkille ja kietoutui Kiyon ympärille.
|
|
