|
|
Post by Piichi on Jan 2, 2009 22:07:35 GMT 2
Ryou kääntyi Kiyoon ja hymyili.
"Se on täydellinen koti" hän sanoi ja huokaisi. Todella, tuo vanha palanut röttelö olisi täydellinen koti. Ainakin niin kauan kun Kiyo olisi hänen kanssaan siellä. Ryou heitti kärryn pyörän ja naurahti.
"Se on loistava koti kun sai sinutkin kaupan päälisiksi" vanhempi sanoi virnuillen ja pörrötti omia hiuksiaan pikaisesti.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 22:26:29 GMT 2
Kiyo hymyili ja meni istumaan yhdelle tuolille katse Ryoussa. "Kaksi yhden hinnalla." hän naurahti, mutta vakavoitui kumminkin, pian hän, ei he menisivät Kaita tapaamaan.
"Tulet siis kanssani katsomaan sitten Kaita vai?" hän varmisti
Kiyo ei tahtonut nimittäin mennä yksin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 2, 2009 22:34:44 GMT 2
Ryou otti istumapaikan Kiyon vierestä ja nosti jalat rennosti pöydälle.
"Kyllä tulen kanssasi tapaamaan Kaita ja sillä ei ole mitään merkitystä mitä se herra loistava sanoo" vampyyri totesi itsevarmana ja virnuillen. Kaikkein hauskin osa heidän tapaamisessaan olisi varmasti se hetki kun Kaille paljastuisi, että Ryou oli vaihtanut puolta ja tuon naama vääntyisi mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Voi kyllä siitä tulisi hauskaa. Vampyyri oli niin iloisena ja itsevarmalla päällä, että ei tullut mietittyä huonoja puolia juuri ollenkaan. Tietysti ne käväisivät mielessä, muttei niitä sen enempää ehditty pohtia.
"Onko sovittu jotain aikaa jolloin on tarkotus tavata?" Ryou kysyi.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 22:52:16 GMT 2
Kiyoa ihmetytti, miten Ryou pystyi olemaan niin itsevarma. Hän itse ei pystynyt olemaan. Onneksi tämä kumminkin tuli mukaan, nuorempi ei olisi selvinnyt yksin ei todellakaan. Kiyolle tuli mieleen, että oli hän kyllä onnistunut ainakin yhdessä asiassa. Olemalla hyvä pikkuveli Ryoulle.
"On kyllä. Uudenkuun aikaan keskiyöllä kartanolla." Kiyo sanoi ja sai jostain syystä kylmät väreet.
Ties mitä Kai oli hänen päänsä menoksi keksinyt, tuskin mitään ihanaa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 3, 2009 12:59:28 GMT 2
Ryou mietti hetken oliko uudella kuulla mitään merkitystä, mutta tuli siihen tulokseen ettei se pahemmin mitään meinannut. Vampyyri nyökkäsi.
"Se on sitten selvä. Täytyy varmaan kehittää jonkin moinen stradegia" hän sanoi. Jos he meinasivat voittaa tappelun joka varmasti syntyisi täytyisi heillä olla jotain mihin turvautua. Ryoulla oli jo pieni ajatus siitä miten asiat onnistuisivat. Sitä ideaa pitäisi kuitenkin työstää vielä. Kuitenkin itsevarmuutensa ansiosta vampyyri oli sitä mieltä ettei heillä ollut sellaista vaihtoehtoa kuin häviö.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 3, 2009 14:45:07 GMT 2
Kiyoa pelotti Kain tapaamisessa yksi asia paljon se, että Ryou kuolisi. Silloin todellakin jäätäisi yksin.
"Niin pitää. Ja pitää ottaa kaikki mahdollisuudet huomioon. Esimerkiksi, että Suzu saattaa olla mukana tai jotain muuta poppoota." hän sanoi ja toivoi hiljaa itseksee, että Ryoun itsevarmuus tarttuisi häneenkin. Mutta tuskin nyt se ainakaan tapahtuisi, kun on ollut vähän vaikeaa lähiaikoina. Muuten varmaan.
"Onko sinulla ideaa?" nuorempi kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 5, 2009 14:52:01 GMT 2
Ryou kuunteli veljeään tarkkaavaisena. Todetotta, Kailla saattaisi olla porukkaa mukanaan. Vampyyri alkoi selittää jonkin moista alulle pantua ideaansa:
"Hän halusi, että tulet yksin, joten en voi saapua paikalle kanssasi muuten Kai unohtaisi tapaamisen ja häipyisi. Kuitenkin jos seuraan ensin sivusta ja sopivalla hetkellä astun mukaan kuvioihin niin Kai ei voi enää perääntyä ja saapahan vielä aika moisen tärskyn kun kuulee, että olen vaihtanut puolta." Vanhempi nuolaisi huuliaan jostain tuntemattomasta syystä ja naurahti. Kiyo näytti hänestä jotenkin pelokkaalta.
"Turha sinun on mitään pelätä. Usko pois, me selvitään tästä" hän sanoi. Ääni oli lämmin ja rauhoittava.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 5, 2009 15:00:29 GMT 2
Kiyo nyökkäsi. Häntä kauhistutti hieman aluksi yksin pärjääminen, mutta ollaanhan ennenkin pärjätty joten miksei nytkin. Ja tieto siitä, että Ryou olisi mukana helpotti.
"Toivottavasti. Sinun on silti pakko muistaa pysyä elossa, olet melkein ainoa kuka minulla vielä on." hän sanoi, ties kuinka monennen kerran. Asian oli tultava veljelle selväksi, jos tämä kuolisi hänkin antaisi tappaa itsensä ja seuraisi veljeän sitten.
Toisaalta oli pakko uskoa, että selvittiin muttei liikaa. Pettymys ei saisi olla liian kova...
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 5, 2009 15:07:33 GMT 2
Ryou naurahti ja näytti kieltä Kiyolle. Pikkuveli oli toistanut samaa jo useaan kertaan.
"Älä ole noin huolissasi. Selviän hengissä niin kauan kuin ajattelen sinua" vampyyri sanoi hymyillen ja kallisti päätään. Todella, hän ei kuolisi jos ajattelisi niitä ihania hetkiä joita oli Kiyon kanssa saanut viettää. Kun sellaista oli kokenut ei edes ajatellut kuolemaa. Se oli melko kummallista. Ennen tätä Ryou oli usein miettinyt omaa typerää elämäänsä ja sen päättämistä, mutta nyt sellainen ei tullut kuuloonkaan,
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 5, 2009 15:18:13 GMT 2
Kiyo hymyili pienesti ja laittoi lasejaan paremmin. Rillipäisenä vampyyrina ei ollut aina helppoa...
"Parasta olisi." hän vielä sanoi ja päätti asian nyt antaa olla.
Kyllä Ryou selviää hengissä. Toisen oli pakko ihan pakko ja tämä tahtoikin. Kaikki pitäisi olla sitten hyvin ja sen reissun jälkeen oltaisi todella onnellisia. Ja ei välitettäisi Kain vihasta.
"Ryou tiedäthän sen, että olet paras ystäväni?" Kiyo kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 5, 2009 15:34:17 GMT 2
Ryou nyökkäsi.
"Kyllä Kiyo, tiedän että olet paras ystäväni" hän sanoi ja kuroittautui pörröttämään pikkuveljensä punaisia hiuksia. Naurahtaen vampyyri palasi takaisin rentoon asentoonsa tuoliinsa ja huokaisi. Ei tulisi olemaan helppoa rökittää Kai, mutta Kiyon takia Ryou oli varma, että pystyisi siihen. Kaikkein parhaiten asiat menisivät jos saisi isoveljenkin vielä ymmärtämään ettei Kiyo ollut tehnyt perjaatteessa mitään väärää. Suojelihan Kaikin mielummin itseään kuin muita.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 5, 2009 16:05:51 GMT 2
Kiyo hymyili. Oli ihanaa olla jonkun paras ystävä ja Ryoun pikkuveli. Kaikkihan eivät edes tajunneet miten ihanaa veljen kanssa oli, kun riitelivät aina. Siis normaalisti ja toivoivat, että toista ei ole olemassa. Hän ei ole koskaan ajatellut niin, yleensä nyt välillä tulee riitoja.
"Luuletko, että Suzukin on siellä?" Kiyo kysyi ja pyöritteli yhtä hiustupsua sormensa ympärille, josta oli varmaan tullut jo pakkomielle.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 5, 2009 16:18:40 GMT 2
Ryou mietti hetkisen.
"Saattaapa hyvin ollakkin" hän vastasi. Oikeastaan vampyyri oli kokonaan unohtanut, että hänellä oli pikkusiskokin, kun ei tuosta mitään ollut kuullut. Kuitenkaan ei tästä maininnut virnisti vain. Ryou sulki silmänsä hetkeksi. Oli ihanaa ajatella, ettei kohta enää tarvitsisi ajatella Kaita ja saisi olla Kiyon kanssa ilman ongelmia. Se olisi mahtavaa. Nyt vampyyria ahdisti koko ajan ajatus isoveljestä ja tuon typeryyksistä, mutta pian se ahdistuskin olisi tiessään, toivottavasti.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 5, 2009 17:48:07 GMT 2
Kiyo vajosi omiin ajatuksiinsa. Lähinnä nyt hänen ja nykyään ex-poikaystävänsä riitaa mietti. Vampyyri tietenkin syytti itseään siitä kaikesta, kun hän oli ylireakoinut tai ehkä vähän liikaa. Oma moka, jota ei pystytä korjaamaan. Muutama kyynel vierähti taas nuoremman poskelle, se oli tosiaan nyt ohi heidän yhteinen tarina.
"Anteeksi Ryou... En vain pysty olematta ajattelematta sitä, hän vain oli niin tärkeä minulle." Kiyo sanoi ja pyyhkäisi kyyneleet pois.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 5, 2009 19:31:26 GMT 2
Ryou huomasi kyyneleen ja muljautti silmiään naurahtaen.
"Ymmärrän, että siitä on vaikea päästä yli. Jos vain haluat voin lähteä kanssasi tämän poikaystävän luokse vierailulle kun Kai hössäkkä on selvä. Katsottaisiin jos saisitte vaikka välinne setvittyä?" vanhempi ehdotti, sillä hänelle oli tärkeää, että Kiyolla ei olisi minkään moisia suruja sydämmellään. Ryou rupesi näpeltelemään korua -sitä samanlaista jonka oli kiyollekkin antanut- ja tutkiskeli sitä yrittäen etsiä jotain mielenkiintoista, mutta mitään uutta jännää ei oikein löytynyt.
|
|
