|
|
Post by Koji-Chan on Dec 30, 2008 22:19:29 GMT 2
"Niin..." Kiyo huokaisi.
"Mutta Tapion on varmaan ainoa joka on rakastanut minua, jos hän edes rakastaa." hän sanoi vielä pitäen silmiään edelleen kiinni. Ryoun lähellä oli mukava olo, ei sellainen... Vaan sellainen... Ihmeellinen. Eritavalla turvallinen, kuin vaikka Tapionin seurassa.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 30, 2008 22:28:03 GMT 2
Ryou tuijotti pimeyteen ja etsiskeli silmillään irtonaisia tiiliä lattialta. Ihan nyt vain ettei tarvitsis ajatella kaikkea ikävää. Kuitenkin puuskahti ja avasi taasen suunsa.
"Nyt kun muuten taas tavattiin niin mitenkäs se sinun tapaamisesi Kain kanssa? Eipä tainnut Kaita paljon kiinnostaa kiusata sinua kun olet vielä hengissä. Meinaataanko me vielä mennä tapaamaan se?" vampyyri kyseli. Hän halusi vaihtaa puheen aiheen muualle. Pois noista typeristä rakkaus asioista. Ei kyllä Kain ja heidän välinsäkkään mitään mukavaa puhuttavaa olleet.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 12:42:49 GMT 2
Niin.. Ehkä vampyyrit oli tarkoitettu elämään yksin, oli sitten heillä minkälainen luonne tahansa. Kiltti tai ilkeä. 'En halua jäädä yksin... Haluan rakastaa jotakin ja haluan, että minua rakastetaan.' hän ajatteli. Kiyolle oli tärkeää tuntua itsensä rakastetuksi ja rakastaa, hyvin tärkeää. Vielä pari pientä kyyneltä vampyyri vuodatti.
"Kyllä. Sillä verukkeella, että tulisin vielä tapaamaan häntä sain pelastettua Tapionin." Kiyo sanoi avaten silmänsä, ei hän kumminkaan vielä irrottautunut veljestään mihinkään. Nyt Ryou oli entistä tärkeämpi ja hän ei tahtoisi erota tästä koskaan.
"Ryou, tahtoisitko tulla asumaan luokseni?" nuorempi kysyi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 31, 2008 13:22:36 GMT 2
Ryoun silmät laajenivat Kiyon kysymyksestä.
"O-oikeasti? Haluaisitko sitä?" vamhempi kysyi änkyttäen. Tietysti hän haluaisi muuttaa pikkuveljensä luokse. Ryou olisi halunnut hypätä ylös penkiltä ja heittää pari kärryn pyörää, mutta hillitsi itsensä. Eihän sellainen käytös olisi sopinut. Eihän? Ryou rutisti taasen Kiyoa ja sulki silmänsä huokaisten.
---------------------------------------
lyhyt...
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 13:28:38 GMT 2
Kiyo hymyili pienesti. Ihanaa, kun toinen tahtoi sitä myös.
"Kyllä. Sitten en olisi enään yksin koskaan ja sinullakin olisi seuraa." hän sanoi rutistaen veljeään takaisin. Ryou ei tosiaankaan saisi koskaan kuolla, ei ikinä. Ei punatukkainen piitannut siitä, että he joutuisivat nukkumaan samassa sängyss, kun ei se ole outoa. He ovat iso-ja pikkuveli, eli ihan normaalia.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 31, 2008 13:51:10 GMT 2
Ryoun huulille levisi hymy väkisinkin. Ajatus siitä ettei tarvitsisi enää koskaan olla yksin oli loistava.
"Kiitos Kiyo" vampyyri mutisi ja suukotti pikkuveljeään päälaelle. Tästä lähtien Ryoun ei tarvitsisi enää koskaan tuntea yksinäisyyttä kun Kiyo olisi lähellä. Vielä kun saisi Kainkin samalle puolelle niin kaikki olisi loistavasti, mutta isoveli tuskin ymmärtäisi Kiyoa ja yrittäisi väkisinkin satuttaa. Niin ei kuitenkaan tapahtuisi jos Ryoulta kysyttiin. Joko Kai suostuisi elämään sovussa tai kuolisi....
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 13:57:39 GMT 2
Kiyo oli nyt taas onnellinen, vaikka rakkausasiat painoivatkin niskaa. "Kiitos itsellesi. Olen aina tahtonut asua jonkun kanssa ja sinä teit sen todeksi." hän sanoi, vaikka he eivät olisi aina samassa paikassa he löytäisivät toisensa näiden korujen ansioista. Tuntui kuin veli olisi melkein suunnitellut kaiken.
"Kiitos vielä tästä korusta." vampyyri hymähti.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 31, 2008 14:06:57 GMT 2
Ryou katseli hetken korua ja hipaisi sitten sormenpäällään omaansa.
"Eipä mitään" vanhempi sanoi. Hän naurahti pienesti ja laskeskeli sormillaan ääneti päiviä siitä koska hän oli Kiyon ensimmäisen kerran tavannut ja jona he olivat sopineet. Ei siitä kahta viikkoa kauemmin ollut ja nyt he sopivat muuttavansa saman katon alle. Se oli jotenkin huvittavaa. Ajatella, että he olivat ensin olleet vihollisia parisataa vuotta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 14:29:39 GMT 2
"Ihanaa, kun olet minun veljeni." Kiyo sanoi. Hyvä ettei kenenkään muun, vaan hänen. No, olihan Ryou myös Suzun ja Kain veli, mutta muilla ei ollut samanlaista suhdetta Ryouhun kuin hänellä.
Aika nopeasti heistä tosiaan tuli ystäviä, kun ei siitä kauaan ollut, kun he vielä riidoissa olivat.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 31, 2008 14:37:16 GMT 2
Ryou virnisti.
"Ihanaa, että on tuollainen pikkuveli" vanhempi totesi. Se todella oli ihanaa. Olihan hänellä tietysti Suzu, muttei siitä kakarasta juuri iloa ollut. Kiyo oli paljon parempi pikkuveli. Ryou työnsi Kiyoa hieman kauemmas itsestään ja hetken tuijotuksen päätteeksi tökkäsi tuota silmien väliin sormenpäällään. Tälle ei ollut oikeastaan mitään syytä. Vampyyri vain halusi nähdä miten toinen reagoi. Jos Kiyo suuttuisi olisi hän vielä todella pahallapäällä, mutta jos ihmettelisi olisi jo parempana. Ryou oli keksinyt testin joskus nuorempana, mutta se oli niin hiton tehokas ettei siitä voinut luopua.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 14:57:49 GMT 2
Kiyo naurahti.
"Eh?" häntä ihmetytti Ryoun käytös. Mitä toinen nyt häntä tuijotteli? Vampyyri ihmetteli vielä enemmän, kun toinen tökkäsi häntä silmien väliin. Kiyo hymähti pienesti ja sanoi "Ryou, mikä tuo nyt oli?"
Hän oli jo paljon paremmalla päällä, todella paljon. Ja sen huomasikin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 31, 2008 15:07:12 GMT 2
Ryou hymyili iloisesti.
"Ei sitten mutrusuuta enää jooko?" vanhempi kysyi. Kiyo oli nyt selvästi paremmalla päällä ja se helpotti isoveljenkin oloa. Oli inhottavaa kun toisella oli tippalinssissä. Ryou venytteli, sillä asento oli ollut hieman huono kun oli Kiyoa halaillut. Vampyyri puuskahti ja pörrötti nopeasti omia hiuksiaan. Siitäkin oli tullut jonkin moinen tapa. Samalla tavoin kuin kulmien kohottelusta ja toisten tökkimisestä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 15:24:54 GMT 2
Kiyo hymyili.
"Joo, ei enään." hän sanoi. Ja keksikin pian yhden asian, minkä tahtoisi toisen tietävän. Hän haluaisi todellakin nähdä Ryoun ilmeen.
"Hei Ryou, haluatko nähdä yhden asian minkä osaan?" Kiyo kysyi ja tiesi, ettei toinen varmastit tietäisi. Koska ei ollut näyttänyt sitä asiaa koskaan oikein kelleen. Tämä olisi hauskain asia, jos Ryou sen tajuaisi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Dec 31, 2008 15:31:15 GMT 2
Ryou nyökkäsi vastaukseksi. Kiinnostuneena vampyyri korjasi asentoaan ja odotti Kiyon tekevän temppunsa siis jos se nyt temppu edes oli. Taas Ryoulla oli outo olo sellainen tavallaan onnellinen..ei sitä oikein voinut selittää. Hänelle vain tuli kyseinen tuntemus Kiyon seurassa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Dec 31, 2008 15:34:43 GMT 2
Kiyo hymähti ja nyökkäsi. Toivottavasti toinen tajuaa sen, kun muuten se menee harakoille.
"Okei.." hän aloitti ja rykäisi pienesti.
"Mitä pidät?" Kiyo kysyi, ei normaalisti, vaan Kain äänellä, jota hän onnistui matkimaan hyvin. Vampyyri, kun oli tajunnut, että pystyi hyvin matkimaan erilaisia ääniä. Kerran sen tajusi, kun lauloi ja tämä oli oikeastaan aika hauskaa.
|
|
