|
|
Post by Koji-Chan on Jan 1, 2009 20:36:30 GMT 2
Kiyo katsahti isoveljeensä, joka tuli tämän viereen. Katsahti parhaaseenystäväänsä.
"Kai osaa olla uskottava, mutta ei niistä ajoista tarvitse enään puhua. Olen antanut sinulle jo anteeksi. Ei sinun sitä tarvitse enään murehtia, minulle riittää vain se, ettet enään katoa Kain puolelle tai katoa ylipäätänsä." nuorempi sanoi hymyillen lempeästi. Hänestä tuntui, että Ryouta painoi vieläkin menneet vuodet ja tahtoi auttaa siinä asiassa, kun toinen oli auttanut häntä niin paljon.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 1, 2009 20:57:09 GMT 2
Ryou nyökkäsi ja naurahti.
"En ole katoamassa minnekkään jos sinäkään et katoa" vampyyri sanoi. Kiyosta oli tullut hänelle tärkeämpi kuin kenestäkään muusta ja hajoaisi varmasti kappalaiseksi jos veljelle jotain sattuisi. Ryoun teki mieli kysellä tuosta Kiyon poika ystävästä. Minkä näköinen tuo oli, oliko hauskakin tyyppi? Ihan peruskysymyksiä vain. Kuitenkin olisi varmasti pahoittanut punahiuksisen mielen jos olisi ottanut asian puheeksi. Siispä Ryou vain huokaisi ja alkoi hyräillä melkeimpä äänettä jotain vanhaa selkäpiissä karamivaa, mutta kaunista melodiaa. Vampyyri oli kuullut sen jossain ja tykästynyt siihen. Ei vain muistanut missä sen oli kuullut.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 1, 2009 21:05:06 GMT 2
Kiyo tuskin masentuisi kauheasti enempää, kun on Ryou seurana. Luultavasti kumminkin jonkun verran, joka on tietenkin ymmärrettävää. Hän olisi myös tahtonut tietää hieman Ryoun rakkausasijoista, muttei viitsinyt ottaa puheeksi. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka täältä, kun vanhassa kylässä tämä kirkkokin oli.
Vanhemman ruvetessa hyräilemään jotain kappaletta, Kiyo kuunteli hetken ja tunnisti sen. Hänkin oli kuullut sen joskus.
"Hei minkäkin olen kuullut tuon melodian." vampyyri sanoi.
Punatukkainen huomasikin, että hänen rupesi nyt kauheasti mieli ruveta laulamaan. Muttei kumminkaan viitsinyt, eihän toinen pakosti olisi pitänyt siitä.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 1, 2009 21:12:55 GMT 2
Ryou lopetti hyräilynsä kun seinään.
"Muistatko mistä se on? Olen miettinyt päänipuhki, mutta en ikinä muista missä sen olen kuullut" vamhempi selitti. Oli todella rasittavaa kun hyräili tuota kappaletta ja silti ei tiennyt mistä se oli peräisin. Ryou kääntyi katsomaan veljeensä odottavana ja rukoili mielessään, että toinen tietäisi jotain laulusta. Se oli jostain syystä tärkeää vampyyrille. Saada tietää tuosta sävelmästä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 1, 2009 21:28:22 GMT 2
Kiyo mietti hetken. Mistä se tosiaankin oli... Ai hetkonen!
"Eikö se ollut sen erään kappaleen introsta?" hän totesi, joskus oli sitä kappaletta laulanut, mutta nimeä ei kumminkaan muistanut. Sanat jotenkin. Ja oli kyllä valmis hieman laulamaan, jos toinen tahtoisi.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 1, 2009 21:40:14 GMT 2
Ryou pettyi vastaukseen ja huokaisi. Koitti kuitenkin peittää pettymyksensä. Laululla oli varmasti joku tärkeämpikin merkitys kuin pelkkä intro, mutta antoi olla.
"Tuota..muistatko miten sen kappaleen sanat menivät?" vanhempi kysyi. Jospa sanoista olisi jotain hyötyä. Ryou ei itsekkään tiennyt miksi halusi selvittää asian niin kovasti. Kiyon tai no heidän kotinsa häämötti jo edessä ja vampyyrin kasvoille levisi taasen onnellinen hymy. Tästä lähtien tuo rakennus olisi hänen kotinsa eikä tarvitsisi enää vaellella.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 1, 2009 21:45:10 GMT 2
"Kyllä minä sanat muistan, en ole ihan varma meneekö ne täysin oikein... Muistan ne suurinpiirtein." Kiyo sanoi ja rupesi hiljaan laulamaan. Vaikka hän ei nyt ottanut ihan tosissaan laulamista, se kuulosti todella hyvältä ja ammattimaiselta. Laulamista vampyyri, kun oli treenannut paljon, todella paljon.
Hieman outoa oli laulaa niin, että oli vieressä ns. yleisöä, kun Kiyo lauloi yleensä vain yksin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 2, 2009 20:19:25 GMT 2
Ryou kuunteli sanoja, mutta ei niistä mitään irronnut. Kiyon laulu taidon tajutessaan vampyyri unohti täysin sanojen setvimisen ja keskittyi veljen lauluääneen.
"Laulat muuten tosi hyvin" hän sanoi. Ei ollut pitkään aikaan kuullut noin hyvää lauluääntä, ja pistihän se isoveljen vähän ylpeäksi kun pikkuveljellä noin hyvä ääni oli. Ryou sujautti toisen, vapaan kätensä housuntaskuun turvaan viileältä ilmalta. Pilvien mukana oli selvästikkin tullut kylmyys ja ilma oli melkoisen viileä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 20:36:06 GMT 2
Kiyo lopetti laulamisensa ja katsahti Ryouhun. "Kiitos."
Vampyyri meni ovelleen ja avasi sen, odotti, että Ryou menisi sisään(eikai tämä ole hittiä >D emt) ja meni itse perässä ja sulki oven. Melkein sokkona Kiyo asteli myrskylyhdyn luokse ja sytytti sen, että jotain valoa tänne tulisi. Saman hän teki toisellekkin.
"Ryou, tervetuloa kotiin." hän sanoi hymyillen.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 2, 2009 20:43:59 GMT 2
Ei se ollut hittiä
-----------------------------
Ryou astui sisään ja Kiyon sytyttäessä lyhdyn vampyyrilta kesti hetken totutella valoon. Ryou katseli ympärilleen ja hymyili. Kuulessaan veljen toivotuksen hänelle tuli jotenkin haikea olo ja kyyneleet kihosivat silmiin. Välittikö joku hänestä niin paljon, että otti asumaan kanssaan? Sitä oli vaikea uskoa. Vampyyri pyyhki kyyneleet käsivarteensa ja niiskutti.
"Kiitos" hän kuiskasi, sillä ei parempaa ääntä suustaan saanut kun pala oli noussut kurkkuun. Kylläpä Kiyon seura oli tehnyt hänestä herkän.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 21:04:35 GMT 2
Kiyo katsahti veljeensä, joka näytti hyvin liikuttunelta ja siltä, että voisi alkaa itkeä ihan kohta. "Ryou, itketkö sinä?" hän kysyi, meni veljensä luokse ja halasi tätä.
Nuorempi tunsi velvollisuudekseen, että hänen piti lohduttaa Ryouta. Olihan tämä tehnyt niin hänelle, joten kyllä Kiyon piti hyvittää se. Kiyosta kyllä oli ihanaa asua vihdoin jonkun kanssa, kun ei tarvitse olla enään yksin.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 2, 2009 21:09:23 GMT 2
Ryou käänsi katseensa maahan Kiyon kysyessä itkusta. Hän ei tajunnut toisen tulleen luokse ja halaus tuli täytenä yllätyksenä, mutta ei sitä enää jaksanut hämmästellä. Oltiinhan sitä jo halailtu useamman kerran, ja totta vie halaus osasi lohduttaa. Hymähtäen vampyyri pyyhkäisi muutaman uuden kyyneleen silmäkulmastaan ja halasi Kiyoa. Oli ihanaa kun pikkuveli oli siinä lohduttamassa. Olisiko Kai saanut aikaan saman laisia iloisia hetkiä? Ei, ei todellakaan. Kiyo oli täydellinen pikkuveli ja sehän oli selvä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 21:25:16 GMT 2
Kiyosta tämä tunne oli ihana. Hän ei ollut saanut kokea sitä silloin aikaisemmin, kun vielä oltiin veljien kanssa sovussa. Yhtä asiaa ei kumminkaan koskaan kokenut ja yhdessä ei onnistunut. Kiyo ei ollut kokenut sitä, että sai tuntea rakkautta vanhemmiltaan. Ei oltu koskaan tarpeeksi hyvä, pelkästään häpeä pilkku suvussa. Ja juuri siinä ei onnistuttu, olemaan tarpeeksi hyvä vanhemmille.
"Olemmeko tässä lopun yötä vai muuten?" Kiyo kysyi pian.
|
|
|
|
Post by Piichi on Jan 2, 2009 21:32:39 GMT 2
Ryou naurahti ja irrottautui Kiyosta pyyhkäisten vielä kerran silmiään varmistaakseen ettei kyyneleitä ollut jäljellä.
"No turha sitä varmaan koko yötä on halailla vaikka se mukavaa olisikin" vanhempi sanoi hymyillen. Olo oli heti parempi kun oli saanut lohdutusta. Vampyyri otti muutaman askeleen eteenpäin ja katseli ympärilleen.
"Tätä paikkaa katsoo nyt ihan eri tavalla kuin viimeksi" hän mutisi. Paikka todella näytti jotenkin erillaiselta. Viimeksi se oli ollut vain puoliksi palanut talo. Nyt se oli lämmin ja mukava pieni talo. Se oli koti.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Jan 2, 2009 22:02:09 GMT 2
Kiyo nyökkäsi ja seurasi katseellaan veljeään.
"Uskon sen. Ja onhan tämä vähän vaatimaton, ei mikään ylellinen ja palanut vanha talo, mutta se on koti ja tämä ainakin riittää minulle." vampyyri sanoi ja toivoi, että riittäisi myös Ryoulle. No, tuskin muuten tämä olisi tahtonut tulla tänne.
|
|
