|
|
Post by Koji-Chan on Sept 28, 2008 19:17:38 GMT 2
Vampyyri ei kerennyt väistämään Aremin iskua, ja tämä onnistuikin tarttumaan häntä ranteista. Vampyyri kirosi taas kerran mielessään. Nyt ei taatusti päästy helposti irti.
"Päästä irti." hän tuhahti.
Kiyo tajusi erään asian... Tuossahan Armen voisi nyt saada tuon vampyyrin heikkoon kuntoon, niin hän itse voisi sitten imeä veret tuosta helpommin. Pitäisi vain saada Armen sitten pysäytettuä siinä ns. viimeisen iskun kohdalla. Niin ettei tuo vampyyri kerkeä kuolla, kuolleen veri oli pahaa.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 28, 2008 19:41:54 GMT 2
Armen hymähti pidellessään vampyyrin ranteista kiinni. Hän kovensi otettaan niin paljon, että tuon otteet tikareista kirposivat ja ne tipahtivat välähdellen maahan.
"Onko viimeisiä sanoja?" Namek naurahti ivallisesti ja potkaisi vampyyria muutaman kerran polvella rajusti vatsaan saaden kummankin potkun jälkeen verta naamalleen.
Hän laski irti violettihiuksisen ranteista ja tämä valahti velttona maahan pidellen sitten vatsaansa ähkyen ja syljeskellen verta. Lähes kaikki kylkiluut olivat poikki.
"En valitettavasti saa sanoistasi selvää, mutta lopetetaampa tämä tähän.." Armen sanoi ja kohotti kätensä kohti maassa ähkyvää olentoa alkaen kehitellä parasta hyökkäystään, Suigun Gunia.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 28, 2008 19:45:34 GMT 2
Kiyoa rupesi jo säälittämään hieman tuo violetti hiuksinen vampyyri. Ei ehkä olisi ihan tuollaista ansainnut, mutta eihän hän voinut mitään. Huomatessaan, että Armen oli tekemässäs sitä ratkaisevaa iskua. Kiyo meni nopeasti Armenin ja puolikuolleen vampyyrin väliin.
"Odota!" hän sanoi.
Violettihiuksinen vampyyri makasi maassa katsoen sumeilla silmillä Kiyoa, miksi tuo koittaa häntä pelastaa.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 28, 2008 19:48:15 GMT 2
Armen astui askeleen taaksepäin hämmästyneenä.
"Miksi hitossa tulit väliin?! Haluan hoitaa voittoni loppuun! Siirry!" Hän karjui ja huitoi hillittömästi kädellään tuota väistymään, ellei haluaisi lävistyä samaan Suiguniin kuin tuo toinenkin.
"Mikä oikein on ongelmasi?" Namek murisi ja hän näytti kirjaimellisesti pihisevän kiukusta.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 28, 2008 19:51:54 GMT 2
"Sinä olet voittanut jo, mutta ennen kuin teet tuosta ruhosta koiran ruokaa anna minun tehdä eräs juttu." Kiyo sanoi, hän kerkesi jo hetken pelätä, että Armen viskaisi tuon energia pallon hänen päähänsä. Sen uskoisi hyvinkin. Kysymättä kuitenkaan enempää mitään Armenilta. Hän kääntyi maassa makaavan vampyyrin suuntaan ja kyykistyi tämän viereen. Punahiuksinen laittoi toisen kätensä vampyyrin otsalle ja toisen rintakehälle, että tämä pysyisi aivan varmasti paikallaan. Kiyo katsahti vielä vampyyrin kasvoja ennen kuin iski terävät kulmahampaansa tämän kaulavaltimoon.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 28, 2008 19:58:01 GMT 2
Armen säpsähti Kiyon tekemisistä ja astui vielä kauemmas. Olisi todellakin pitänyt tappaa tuo heti alkujaan. Varmaan hyökkää heti tuon jälkeen tänne suuntaan. Ei! Ei se pystyisi.
"Mitä helv.." Namek mutisi ja katsoi epäuskoisena Kiyon puuhia.
Hän hävitti jälleen Suigunin kädestään, pudisti päätään ja meni kauemmaksi. Todella outoja olentoja näillä main. Kiyo ainakin vaikutti samanlaislta kuin tuo äsken tapettu, mutta on kuitenkin erilainen. Ja vielä 400 vuotta vanha. Tuntui hassulta olla itseään paaaaaljon vanhemman kanssa. Vasta 17 vuotta oltu poissa, ah niin turvallisesta, munasta. Ainiin! Eikai Nyo-chan vaurioutunut tuon mahtailevan typeryksen viilloista. Armen kaivoi äkkiä pehmolelunsa esiin ja tarkisti sen huolellisesti huokaisten sitten helpottuneena. Se ei ollut kärsinyt vahinkoa. Nyo-chan katosi jälleen näkyvistä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 28, 2008 20:05:09 GMT 2
Kiyon hiukset valahtivat tämän silmille, ja osaksi violettihiuksisen kaulalle. Kiyon imiessä verta kaulaltaan vampyyrin hengitys oli muuttunut tiheämmäksi. Hän haukkoi henkeään, kuin ilmassa ei olisi ollenkaan happea. Vähitellen hengittäminen tuli vaikeammaksi... Ja lopulta hengittäminen oli kokonaan loppunut ja Kiyo nousi seisomaan. Nyt oltiin taas ns. koko voimissa, ettei heikkona veren puutteesta. Hän pyyhkäisi hihaansa verta suupielestään ja kääntyi Armeniin päin, joka oli mennyt kauemmas.
"Et ole ennen tainnut vampyyreista kuulla?" Kiyo kysyi ja laittoi rillinsä paremmin nenälleen.
"Olenko tuossa asiassa oikeassa?" hän kysyi uudestaan.
Muuttuisikohan toisen suhtautuminen häneen tuon tiedon myötä? Missä epätietoisuudessa Armenkin on elänyt, kun ei vampyyreista ole ennen kuullut. Se selittäisi sen hämmennyksen, kun sai tietää Kiyon iän. Ei 400 vuotta paljoa ole.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 16:54:30 GMT 2
Armen kääntyi vähän katsomaan Kiyoa ja sitten taas jonnekkin tyhjyyteen.
"Totta kai olen kuullut. Et ole oikeassa." Hän sanoi nyrpistellen itsekseen nenäänsä.
Ei halunnut myöntää olevansa niin vähätietoinen, ettei tunne edes vampyyreja. Pitäisi keksiä jotakin vielä lisäksi, ettei tuo ala kyselemään epäilevänä vielä jotakin vampyyreista, koska sitten ei enää osaisi vastata. Namekin korvat liikahtelivat silloin tällöin havaitessaan jonkun äänen, oli se sitten jänis jossain lähettyvillä vai Kiyon hengitys.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 17:01:42 GMT 2
Kiyo huokaisi. Toinen varmaan oli niin ylpeä, ettei viitsinyt myöntää olevansa väärässä, no antaa asian olla. Ei se hänelle kuulu. Ja siksi hän antoi asian olla, Olisikohan Armen myös liian ylpeä, ettei voisi ystävystyä? Vampyyri vilkaisi vielä tuohon raatoon, jossain vaiheessä kärpäset ja muut löytävät tuon.
"Armen, saisinko kysyä sinulta jotain?" Kiyo kysyi, mahdollisimman ystävällistä.
"Yhtä pientä asiaa vain..."
Yksi asia ainakin Armenissa kiinnosti, se, että mikä tämä tarkalleen oli? Ensin nyt tulisi joku demoni mieleen, mutta tuskin. Ja hän tahtoi saada varmistuksen siitä. Mutta toivottavasti toinen ei ota sitä pahakseen...
"Se ei ole kovinkaan suuri asia, tai ei ainakaan minusta."
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 17:19:37 GMT 2
"Senkun kysyt. Se on eri asia vastaanko." Armen naurahti ja suoristi jalkansa nojaten jo suosikiksi muodustuneeseen tammeen.
Hän nosti kätensä korkealle päänsä yläpuolelle venytellen niitä hieman hassunnäköinen ilme kasvoillaan. Namek myös haukotteli varsin suuresti, suu apposen auki niin, että kauniit valkoiset ja terävät hampaat välähtivät vielä aavistuksen näkyvässä auringonvalossa. Pian sen jälkeen aurinko painui horisontti viivan alapuolelle ja tuli hämärää, sekä vilpoisempaa, jopa kylmä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 17:27:00 GMT 2
"Okei." Kiyo sanoi ja piti vähän aikaa taukoa.
"Siis.... Mikä sinä olet? Tai siis, tarkoitan kun itse olen vampyyri, niin entä sinä?" hän kysyi, ja toivoi että Armen vastaisi.
Auringon painuttua alas, Kiyo tunsi olonsa paljon helpottuneemmaksi. Pimeä oli paljon parempi. Vaikka ei pakosti turvallisempi, mutta vampyyrille kyllä. Hän ei edes tunenut yön tuomaa viileyttä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 17:34:32 GMT 2
Kesken haukottelun Armen alkoi tuijottaa Kiyoa typerästi. Vai ei tuo onneton tiennyt mikä on vihreä ja sarvekas olento. Hän tuijotti kauan ja vielä kauemminkin.
"Namekilainen. Senhän huomaa sokeakin." Namek tuhahti nyrpistäen jälleen nenäänsä.
Hän mulkaisi vielä pikkuisen Kiyoa ja nousi jälleen seisomaan, ei oikein osannut olla paikallaan tällä hetkellä. Armen katsoi tammen alinta oksaa, joka oli aivan hänen päänsä yläpuolella ja tarttui siihen nostaen itsensä käsien varassa oksan yli kasvoja myöten. Hän alkoi tehdä tätä liikettä toistuvasti vedelleen ikäänkuin leukaa ja aina mennessään lähelle maata hän koukisti polvensa, etteivät pitkät jalat osuisi sinne.
"Ja oliko vielä muuta?" Namek kysäisi ja piteli itseään hetken oksan yläpuolella.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 17:48:51 GMT 2
Namekilainen..? Kiyo ei ollut ainakaan ennen kuullut sellaisista, ehkä hän se tässä tietämätön oli. Hän katseli Armenia, toinen oli tosiaan helvetin vahva. Kiyo itse ei ollut, paitsi nyt sen verran että miekkailussa pystyi voittamaan. Mutta kuitenkin.
"Ei ollut." hän sanoi, ja mietti miten saisi toisen puhumaan enemmän. Ei hän tahtonyt yksin kälättää. Tuntui kuitenkin hyvin epätoivoiselta koittaa ystävystyä Armenin kanssa, kun tämä ei itse oikein halunnut. Vampyyri virnisti pienesti itsekseen, kuin olisi keksinyt jotain.
"Hei Armen... Sinulla on aika hyvät lihakset." Kiyo sanoi ihan pokkana.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 17:54:49 GMT 2
Armenin ote lipesi oksasta ja hän tipahti takamukselleen maahan tuijottaen hölmistyneenä Kiyoa. Mitä ihmettä tuo tarkoitti?
"Kai minä nyt sen tiedän." Hän sanoi ja huomasi vasta sitten, että takamuksessa tuntui kipua.
Namek irvisti hieman ja pudisti päätään karkoittaen kivun kasvoiltaan. Hän nosti katseensa takaisin oksaan ja katseli sitä hetken kuin putoaminen olisi ollut sen syy.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 17:58:03 GMT 2
Kiyo pysyi pokkana, vaikka Armen oli tipahtanut. "Mainitsin vain asiasta." hän sanoi hymyillen. Vampyyri pyöritteli yhtä hiuskiehkuraa viettoman näköisenä ja katseli samalla istuvaa Armenia.
Punatukkainen lähti kävelemään Armenia päin, pysähtyi tämän edessä ja kyykistyi. Mitään erikoisempaa ei tehnyt, vielä.
"Eikai sattunut?" hän kysyi.
|
|
