|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 18:03:46 GMT 2
Armen katsoi varsin epäilevänä Kiyoa, joka tuli lähemmäs ja kehtasi vielä kyykistyäkkin. Jännä puna näkyi hänen vihreillä poskillaan heikosti ja pian hän käänsi kasvonsa pois Kiyosta peruuttaen ahdistuneena vähän.
Todella omituinen heppu.. Namek ajatteli ja vilkuili varoen vampyyria, joka saattaisi millä hetkellä hyvänsä tehdä mitä hyvänsä.
"Mitäs luulet?" Armen murahti, muttei kuitenkaan odottanut vastausta tähän.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 18:15:31 GMT 2
Kiyo katsoi hieman huvittuneena, kun Armen peruutti hänestä. Eikai hän nyt noin pelottava ole?
"Kysyin vain, älä hikeenny." hän sanoi hymyillen söpösti. Vampyyri nousi seisomaan ja meni taas Armenin eteen. Tällä kertaa ojensi kätensä, auttaakseen Armenin ylös. Vaikka olikin varma, ettei toinen apua tarvistisi, tai haluaisi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 18:26:50 GMT 2
Armen yritti näyttää mahdollisimman uhkaavalta Kiyon tullessa lähemmäs, muttei onnistunut olemaan tarpeeksi pelottava.
"Olenko muka hikeentynyt, hä?!" Hän ärähti ja paljasti hampaansa.
Namek katsoi ensin vampyyrin kättä ja sitten tämän kasvoja.
"En tarvitse apua." Hän sanoi nokkavasti viittoen kintaalla toisen avunannolle nousten itse.
Tässä kohtaa oli tammen oksa alempana kuin tuo äskeinen ja Armen löi päänsä siihen.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 18:36:53 GMT 2
Kiyo huokaisi ja laski kätensä. Turha yrittää edes... Hänen tekisi jo mieli luovuttaa, mutta ei vielä. Olivatko kaikki Namekilaiset tuollaisia? "Yritän vain olla ystävällinen, mutta ei sitten..." hän huokaisi ja meni jonkin matkan päähän Armenista ja nojasi puun runkoon. Hän ei nyt piitannut siitä, että Armen kolautti päänsä tammen oksaan. Toinen kuitenkin tiuskisi, jos sanoisi mitä vain.
'Turha yrittää... Ei hän tahdo olla ystäväni. 'Kiyo ajatteli ja siirsi pari hiussuortuvaa korvansa taakse.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 18:44:19 GMT 2
Armen piteli hetken päätään ja raivosi itsekseen oksalle, miksi se edes oli kasvanut siihen! Hän ihmetteli hetken miksi Kiyo meni kauemmas, mutta unohti sen sitten pian. Ei kovin sitkeä yrittämään, jos Armenilta kysytään. Namek hyppäsi sille oksalle, johon oli kolauttanut päänsä istuen sillä selkä Kiyoon päin. Hän otti Nyo-Chanin kätköstään ja piteli sitä hellävaroen käsissään hymyillen sille lempeästi. Armen ei koko aikaa jaksanut olla hurjan yrmy, hän halusi myös hymyillä ystävällisesti, mutta vain Nyo-Chanille.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 18:53:59 GMT 2
Kiyo huokaisi ja liukui puun runkoa pitkin istumaan. Hän vilkaisi Armeniin päin, joka näköjään istui oksalla, selkä häneen päin. Ei ihme. Vampyyri katseli maahan. Ahdistavan hiljaista.
"Ovatko kaikki teikäläiset tuollaisia?" hän kysyi, tarkoittaen tuolla, että ovatko kaikki tuollaisia yrmyjä.
Jos ovat niin Kiyo ei todellakaan halua tavata muita Namekilaisia... Jos nyt toinen edes vastaisi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 19:02:21 GMT 2
Armen säpsähti ja piilotti Nyo-Chanin hetkeksi. Hän heitti itsensä jalkojen varaan roikkumaan oksalle, pää alaspäin.
"No eivät todellakaan. Jotkut ovat hirveitä nynnyjä." Namek nauroi ja keinutteli itseään oksalla.
"Tiedätkö mitä. Olet tosi outo." Hän jatkoi ja virnuili itsekseen.
Toisinaan alkoi tehdä mieli kiusata toisia tai muuten vain lörpötellä joutavia. Ja nyt oli sellainen 'toisinaan'. Oli tylsää ja tuo oli ainut puhumisen taitava olento lähimain, joten pakko kai sille on jotain sanoa. Alkoi vielä mietityttää vampyyrin ihmeellinen virnistys hetki sitten.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 19:08:55 GMT 2
Kiyo katsahti Armeniin. Kaikki eivät siis olleet tuollaisia, hyvä. Jos joku viisas olisi... Outo?
"Millä tavalla outo?" hän kysyi, kun asia jäi vaivaamaan. Millä tavalla muka outo? Johtuiko se laseista, vai mistä? No kentiäs... Mutta miksi nyt ihmeessä Armen rupesi noin puheliaaksi. Äsken oli niin omahyväinen ja itsekäs... Ja nyt ihan itse puhuu, eikä vain tiuski...
"Olenko outo siksi, etten ole kovinkaan vampyyrimainen?" hän kysyi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 19:31:00 GMT 2
"Nääh.. Olet vain huisin outo tyyppi muuten." Armen virnuili keinutellen hissuksiin itseään oksalla.
Nyo-Chan oli turvallisesti omassa piilossaan ja se sai namekin hymyilemään tyytyväisenä, eikä vaan virnuilemaan ivallisesti. Armen katseli Kiyoa ja odotteli, että hän tulisi vähän lähemmäs, ettei olisi tarvinnut kailottaa kaikkia juttuja koko maailmalle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 19:41:41 GMT 2
Kiyo nousi seisomaan ja katseli hetken Armenia. Ehkä tämä muuttuu valoisempaan suuntaan.
"Eikö outous ole vain hyvä asia?" vampyyri kysyi hymähtäen. "Olet itsekkin outo" hän sanoi hieman hymyillen. Punatukkainen meni Armenin eteen ja oli sitten hiljaa. Hän ei sanonut mitään Armenille, hengityskään ei kunnolla kuulunut. Kiyo päätti tehdä nyt rohkean liikkeen. Hän laittoi viileät kätensä Armenin poskille ja painoi suukon huulille.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 30, 2008 19:55:38 GMT 2
Armen nyrpisti nenäänsä Kiyolle vastaukseksi ja jatkoi keikutteluaan. Hän ihmetteli miksi tuo suoraan etten jäi seisomaan, kohtahan tulisi keinuvasta namekilaisesta päähän. Keinuminen pysähtyi Kiyon ottaessa kiinni, mikä herätti äärimmäistä hämmästystä Armenissa. Tuntiessaan tuon olennon huulet omillaan shokki valtasi nuoren namekilaisen täysin. Hän räpiköi käsillään hillittömästi ja puristi silmäsnä inhosta kiinni. Armen melkeimpä putosi uudelleen puusta, mutta ei kuitenkaan. Hän puristi molemmat käteensä jo valmiiksi nyrkkiin, nyt tulisi perverssille oikein kunnolla kuonoon!
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 30, 2008 20:04:52 GMT 2
Kiyon yllätys kohtaus ei kestänyt enään kauaan, ja hän päästikin sitten irti Armenista. Varmuuden vuoksi meni vielä kauemmas, että toinen ei ylettäisi vaikkapa nyt antamaan turpaan. Kun Kiyo uskoi, että Armen ei oikein pitäisi tuosta. Hän jäi hetkeksi mietimään, miksi hitossa oli nyt noin tehty? Nyt Armen ei taatusti halua olla ystävä. Mitään Kiyo ei sanonut, odotti vain että Armen sanoisi jotain. Mitä tahansa, huutaisi vaikka. Hiljaisuus oli pahin asia.
Vampyyri pysyi varuillaan, ja oli valmiina nyt vaikka lähtemään pakoon.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 3, 2008 16:31:38 GMT 2
Kun Kiyo viimein päästi irti Armen syljeskeli ympärilleen maahan ja pyyhki huuliaan, sekä suupieliä vimmatusti ja yski välillä. Hän kurotti ottamaan oksasta kiinni ja laskeutui alas puusta, siis kun sylkemiseltään ehti. Namekin sinisenvioletti kieli pilkisti välillä huulien välistä Armenin vielä syljeskellessä vimmatusti.
"Vaadin - ei vaan KÄSKEN - sinun sanoa, että.. MITÄ VITTUA?!" Valui kovat sanat Armenin suusta tämän mulkoillessa Kiyoa entistä vihaisemman näköisenä.
Siis nyt meni liian pitkälle! Aivan hirveää, ällöttävää! Miten se kehtaakin! Onhan Kiyo ihan kivan näköinen, muttakun Armen ei katsellut miehiä sillä silmällä, eikä ketään millään silmällä! Ihmisten - tai ihmismäisten olentojen - kumpikaan sukupuoli ei herättänyt mitään sellaista kiinnostusta Armenissa, joka ei oikeastaan rakkauden tai muun sellaisen hömpötyksen päälle ymmärtänyt yhtään mitään. Kiintymys oli suurin rakkauteen viittaava tunne, jota tämä namekilainen on ikinä tuntenut ja sekin kohdistuu vain ja ainostaan, kehenkäs muuhun kuin, Nyo-Chaniin.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 3, 2008 16:54:34 GMT 2
Kiyo mutisi jotain epämääräistä. Eihän itsekkään kunnolla tiennyt mitä ajatteli, oli vain tuntunut siltä, että piti... No niin. Mutta se olikin aika paha moka.
"Öh... Minä..." vampyyri ajatteli raapien takaraivoaan. Miten helvetissä tämän voisi muka selittää kunnolla? Ääh... Miksi mentiin pilaamaan nyt kaikki? Ei olisi ollenkaan ihme, että Armen kävisi nyt ihan kohta päälle. No voihan mennä aina pakoon, vaikka nyt lentäen jos ei muu auta. Vampyyria kadutti oikeastaan jo nyt hänen yllätyskohtauksensa. Nyt voisi hypätä järveen tai minne vain. Vajota maan alle.
Vaikka hän yritti saada edes jonkinmoisen selityksen aikaan, ei tapahtunut mitään. Kiyo ei tosiaankaan tiennyt mitä voisi sanoa. Hän oli vain valmiina lähtemään pakoon, tai jotain.
Jos ei oltaisi saatu tätä älynväläystä toisesta olisi varmaankin ystävä saatu, mutta ei.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 3, 2008 17:11:46 GMT 2
Armen suorastaan pihisi kiukusta. Oikeassa ohimossa oli sykkinyt jo jonkin aikaa ja siinä kohtaa suonikin näkyi hyvin selvästi, ihme ettei se ollut jo katkennut siitä paineesta, jota se tällä hetkellä sai osakseen. Namek oli puristanut molemmat kätensä niin tiukasti nyrkkiin, että molemmista kämmenistä valui pieni verivana ranteelle ja siitä tippui pisaroina maahan. Silmät olivat melkein kiinni, kun hän siristi niitä niin paljon. Ja tuo ei edes löytänyt selitystä moiselle harha-askeleelle!
"Olet niin kuollut!" Armen karjui ja syöksyi tappoaikeissa kohti varsin heiveröisen oloista vampyyria.
|
|
