|
|
Post by MissBakura on Oct 14, 2008 19:19:47 GMT 2
Armen heittäytyi selälleen ja sulki silmänsä. Väsytti ihan kamalasti. Hän avasi hetken päästä silmänsä ja katseli noiden kahden lintusen lentelyä, nekin menivät varmasti nukkumaan. Mutta sitten toinen lensikin tuon vampyyrin luokse ja antoi koskea. Armen oli vähän kateellinen, koska hän tykkäsi jonkun verran eläimistä ja varsinkin pienistä ja söpöistä. Ne vain eivät tuntuneet tykkäävän hänestä. Varmaan johtui ihon väristä tai ehkä silmistä, joista olisi voinut luulla omistajansa olevan sokea. Tuo sen sijaan näytti ihmiseltä, ns. normaalilta. Pian lintunen lensi oman kultansa tykö ja molemmat katosivat puussa olevaan koloon. Namekia kummastutti tuo kaksikko ja se mitä niiden välillä oli. Kukaan ei ollut ikinä kertonut mitä rakkaus tai ihastus oli. Ei edes sitä, että jotkut tarvitsevat toista sukupuolta lisääntyäkseen. Se tuntui oudolta, koska oli itse kuoriutunut munasta, eikä omistanut minkäänlaista sukupuolta. Muistutti vain keholtaan ihmisten urospuolista versiota.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 14, 2008 19:29:03 GMT 2
Kiyo huokaisi. Tuskin kukaan koskaan rakastaa tätä vampyyria, kun ystävienkin saaminen on näin hankalaa.
Hän katsahti Armeniin päin kuullessaan pienen tömähdyksen, mutta pian käänsi katseensa syrjään. Kuitenkin olisi ruvennut taas vittuilemaa... Kiyo tunsi olonsa kauhean raskaaksi, ettei enään jaksaisi millään seistä. Siispä hän liukui puunrunkoa pitkin istumaan. Hassua etteivät eläimet tosiaan pelänneet, vaikka varmasti vampyyrin veren aavisti virtaavan hänen suonissaan.
Tämä hiljaisuus ahdisti. Ahdisti suuresti, kun kumpikin oli hiiren hiljaa. Inhottavaa...
Hän ei kuitenkaan uskaltanut mitään sanoa. Saisi kuitenkin haukut ja muut niskaan.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 14, 2008 19:35:51 GMT 2
Armen ei katsellut kuin lintujen menoa ja sitten hänen silmänsä alkoivat pikkuhiljaa painua kiinni. Tämä oli raskasta jopa soturille. Pian namekin silmät painuivat kokonaan kiinni ja ilme muuttui nyrpeästi neutraaliksi ja rauhalliseksi. Hän nukahti. Armen tuhisi nukkuessaan suloisesti ja liikutteli välillä korviaan, ilmeisesti unessa tapahtui jotakin jännitävää. Pari minuuttia nukahtamisen jälkeen hän kääntyi oikealle kyljelleen nurmikolla ja asetti kätensä ikäänkuin tyynyksi päänsä alle.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 14, 2008 19:44:30 GMT 2
Kiyo mietiskeli omiaan, kunnes kuuli tuhinaa. Hän katsahti Armeniin päin. Tyyppi nukahti. Hmm...
Vampyyri nousi hiljaa seisomaan ja pyyhki vaatteistaan hieman roskia. Hän halusi pitää itsensä siistinä. Se ei aina helppoa ole, kun peilikuvaansa ei nää. Silti vampyyri onnistui siinä. Kiyo hiipi varovasti Armenin lähelle, niin hiljaa kun pystyi. Eli aika hiljaa.
Hän katseli toisen kasvoja. Kivat sarvet kyllä nuo oli. Punatukkainen ei hirveän lähelle halunnut mennä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 14, 2008 19:53:24 GMT 2
Armen näytti erittäin rauhalliselta ja levolliselta nukkuessaan ja tuhistessaan nurmikossa. Hänellä oli kuitenkin joskus tapana kävellä unissaan. Hetkisen pyörittyään rauhattomasti namek nousi istumaan, mutta oli edelleen sikeässä unessa. Hän venytteli ja rupesi sitten ikäänkuin katselemaan ympärilleen. Unessa hän siis etsi jotakin. Armen etsi jotakin ja kääntyi sitten kohti Kiyoa. Näytti siltä, että hän oli löytänyt etsimänsä. Pikkuinen hymy nousi namekin suupieliin, mutta nyt se oli lempeä ja hyväntahtoinen, ei ivallinen, eikä pilkkaava. Armen katseli hetken unessaan jotakin, jolle hän hymyilee lempeästi ja oikeasti kuin katsoisi Kiyoa. Hän nousi seisomaan vähän hoippuen ja asteli vampyyrin viereen käyden takaisin istumaan. Namek oli siinä hetken pää painuksissa ja nukkui normaalisti, kunnes kääntyi enemmän kiyon puoleen ja kietoi kätensä tämän ympärille halaten lämpimasti. Hän siis oli umpiunessa.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 14, 2008 20:02:19 GMT 2
Kiyo katseli Armenin nukkumista. Hänen oli pakko myöntää, että toinen oli kyllä älyttömän söpö nukkuessaan. Tekisi niin mieli halata toista, ja ehkä pussata myös. Uudestaan. Kohtaloksi se saattaisi koitua kuitenkin...
Vampyyri säpsähti toisen noustessa istumaan. Kiyo jo kerkesi pelätä, että toinen heräisi. Mutta ei, nukkui yhä. Kävelee siis unissaan... Mutta häntä ihmetytti toisen etsivä katse. Mitähän oikein etsi... Unessa siis. Tuskin Kiyoa nyt koskaan etsisi, ellei haluaisi vetää lättyyn. Toisen hymy ihmetytti vielä lisää... Mutta mukavalta se tuntui, kun kerrankin sai lempeän katseen, eikä ivallista ja pilkkaavaa.
Hämmennystä aiheutti enemmän, kun toinen nousi seisomaan ja kävi viereen. Mitä hittoa?
Pieni puna nousi vampyyrin poskille, toisen halatessa. Nyt ollaan pulassa... Tai, toinenhan nukkuu. Mutta kun herää, helvetti on irti.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 16, 2008 18:23:18 GMT 2
Armen oli hetkisen hiljaa, tuhisi vain.
"Tiesitkös. Olet ainoa ystäväni ja pidän sinusta enemmän kuin mistään muusta." Hän sanoi lopulta vähän epäselvästi mumisten ja nojasi Kiyon olkapäähän nukkuen vielä niin sikeästi, että ohi kulkeva panssarivaunukaan ei saisi häntä hereille.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 16, 2008 18:50:19 GMT 2
"Eh..?"
Kiyoa ihmetytti suuresti, kelle Armen mahtoi puhua unissaan. Tuskin hänelle. Pieni puna nousi vampyyrin poskille ja hymy huulille. Tuntui mukavalta, kun joku sanoi ystäväksi ja halasikin. Vaikka puheet eivät olleet oikeasti edes hänelle...
"Niin minäkin sinua..." Kiyo sanoi, vahingossa, se vain lipsahti suusta. 'Hitttohittohitto...
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 16, 2008 19:02:52 GMT 2
Armen liikahti hieman kuin puoliunessa, ei kuitenkaan herännyt.
"Mistä lähtien olet osannut puhua?" Hän ihmetteli ja irrotti viimein halauksen.
Namek istui jalat ristissä ja kummasteli kiyon suuntaan kuitenkaan heräämättä. Tapahtuma oli varsin huvittava, sillä ei usein näe tyyppejä, jotka ovat kuin hereillä tehdessään unissaan asioita.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 16, 2008 19:07:15 GMT 2
Kiyo helpottui, kun toinen ei enään herännyt. Mutta vaikea oli esittää jotain mitä ei tiedä.
"Armen-kulta kaikki on mahdollista unessa."
hän sanoi muuttaen hieman ääntään, sattumalta sellaiseksi joka voisi sopia pehmolelu-kissalle. Hyvä että oltiin hyvä muuttamaan ääntä... Mutta kohta pitäisi jättää tuo Ruusunen keskenänsä tuohon ja lähteä pakoon.
Kiyoa kyllä tilanne huvitti paljonkin, mutta pidätteli hyvin nauruaan.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 16, 2008 19:15:23 GMT 2
Armen oli hetken hiljaa ja hymyili sitten.
"Olet oikeassa Nyo-Chan! Osaisitpa tosiaan oikeasti puhua.." Hän sanoi lauseensa loppuun epäselvästi ja nukkui nyt aivan normaalisti nojaten pikkuisen Kiyon olkaan ja tuhisi äskeiseen tapaansa. Namek nukkui hetkisen rauhallisesti, kunnes olematon unikupla puhkesi ja hän heräsi.
Armen nousi istumaan suoraan ja venytteli hieroen silmiään edelleen unisesti. Hän ihmetteli hetken missä oli ja mitä teki huomaten sitten Kiyon vierellään.
"Mitenkäs sinä siihen päädyit?" Namek kysyi unisesti siristellen silmiään tekemättä mitään negatiivista liikettä tai elettä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 16, 2008 19:21:40 GMT 2
Kiyo pysyi nyt hiljaa ja katseli Armenin nukkumista. Pian toinen heräsikin ja vampyyri meni hieman kauemmas ja valmistui kuulemaat huudot. Mutta ei toinen vaikuttanutkaan vihaiselta tai mitään.
"Sillain taktisesti." vampyyri vastasi hymyillen.
"Taisit nähdä mukavaa unta, kun puhuit unissasi." Kiyo sanoi vähän ajan päästä.
Toivottavasti ei sitten tästä suututa...
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 16, 2008 19:27:11 GMT 2
Armen hieroi vähän väliä silmiään ja ne pysyivät hädintuskin aukikaan.
"Mitää..?" Hän piristyi aavistuksen kuullessaan, että on puhunut unissaan.
Namek rupesi miettimään mitä oli sanonut, muttei saanut päähänsä mitään. Hän mietti ja mietti, mutta ei. Lopulta tuli siihen tulokseen, että oli sanonut jotain todella noloa ja nyt Kiyo tiesi jotakin yksityistä. Pikkuinen puna hiipi Armenin poskille.
"Mitä se sitten onkaan, älä kerro sitä kenelekkään! Edes minulle. Tai saat tuntea.." Hän aloitti muttei kuulostanut kovinkaan uskottavalta ja vielä haukotteli välissä.
"... Aivan sama.. Kunhan et kerro.." Namek jatkoi ja nousi väsyneenä seisomaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Oct 16, 2008 19:33:09 GMT 2
Taisi olla hieman arka aihe, kun toinen hämmentyi niin. Ei se paha asia ole, jos unissaan puhuu. Ei sitä tarvitse hävetä tai mitään. Ainakaan hänestä.
"En kerro kellekkään, vannon sen. Jos et usko, lyödään vaikka kättä päälle." hän sanoi.
Kiyo kyllä osasi pitää lupauksensa, ei hän kertoisi kuulemiaan asioita mistään hinnasta. Edes siitä, että voisi olla ihminen.
Enään ei tuntunut siltä, että Armen vihasi häntä paljonkin. Mikä ihmeen teini toinen on, kun mieliala vaihtelee niin usein.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Oct 16, 2008 19:36:42 GMT 2
Armen kääntyi vielä laiskasti katsomaan Kiyoon.
"Minua ei nyt oikein huvita koskea sinuun. Jotenkin outo olo muutenkin." Hän sanoi nyrpistäen hieman nenäänsä.
"Taidan lähteä kotiin... Nukahdan aivan varmasti kohta tähän." Namek jatkoi ja heilautti kättään hyvästiksi Kiyolle.
Hän hieraisi vielä hiukan silmiään ja lähti suuntaamaan sitten kohti suota.
|
|
