|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 17:47:38 GMT 2
Punatukkainen mies nojasi johonkin suurehkoon kiveen, niin että aurinko oli takana ja heitti hänen ylleen kiven varjon. Hitto, ei olisi kannattanut lähteä nyt noin vain haahuilemaan kun vielä mokoma valopallo ei ole laskanut. Miksi edes vampyyrit olivat heikkoja sille? Auringonvalossa ei ole todellakaan mukavaa. Hän huokaisi ja laittoi lasinsa paremmin nenälleen. Ei ollut mukavaa myöskään olla huononäköinen vampyyri, ilman laseja oltiin melkein yhtä sokeita kuin lepakot. Ja silmälasipäinen vampyyri ei ollut kovinkaan pelottava, ei ainakaan Kiyosta.
Hän rupesi vähän ajan päästä hyräilemään jotain kappaletta, hiljattain hyräily muutui lauluksi. Kiyo luuli olevansa yksin täällä, tai ainakin sen verran yksin että muut olivat tarpeeksi kaukana. Sillä hän ei ainakaan ollut ketään havainnut.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2008 18:03:51 GMT 2
Pitkä, iholtaan vihreä ja sarvekas miestä muistuttava olento istui tammen juurella katsellen käsissään olevaa kissapehmolelua. Olennon ilme oli tyyni, lähes lasittunut. Hän oli selvästi uppoutunut ajatuksiinsa. Silmistä ei nähnyt mihin hän katsoi, pupilleja, edes iiriksiä ei ollut. Tätä olisi voinut kutsua sokeaksi. Tuuli hulmutti Armenin tuntosarvia ja lähistöltä kuuluva hyräilystä lauluksi muuttunut ääni sai hänet havahtumaan. Namek katsoi ympärilleen, mutta ei kiinnittänyt asiaan enempää huomiota. Hän katsoi taasen sylissään olevaa kissaa, joka katsoi söpösti sinisillä nappisilmillään. Armen hymyili itsekseen ja halasi Nyo-chania alkaen kertoa sille mieltänsä painavia asioita. Se oli ainut, joka kuunteli ja ymmärsi. Ainoa, joka osasi lohduttaa tuota yksinäistä ja kokematonta namekia.Nyo-Chan oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka olikin vanha. Armen oli saanut sen heti kuoriuduttuaan ja tykästynyt siihen syvästi. Kukaan ei ikinä saanut edes vilkaista tuota söpöä pehmolelua, saatikka koskea. Nyo-Chan oli ainut asia maailmassa, jolle Armen oli suonut ystävällisen ja lempeän hymynsä, ilman teeskentelyjä tai ivaa, hymyn, joka tuli suoraan sydämestä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 18:17:44 GMT 2
Kiyo lauleskeli kappaletta vielä jonkin aikaa ja lopetti kiveen nojaamisen ja pian laulamisenkin. Aurinko voisi vielä vähän laskea, että nyt pääsisi liikkeelle. Niin, ettei se olisi vaarallista. Ei hän halunnut mennä hyppimään tuonne, vielä aurinkoiseen paikkaan. Perkele, ja pitäisi jostain päästä vertakin juomaan. Ei nyt kauhea kiire ollut, mutta kuitenkin. Mistä tähän hätään vampyyri bongattaisi..? Kaikki on sitten niin paljon vaikeampaa, kun joutuu vampyyrin verta juoda. Normaalien tarvitsi vain mennä lähimpään taloon ja siellä vähän riehua. Kiyolla ei se kovinkaan hyvin onnistunut. Ja osa vampyyreista oli vielä paljon voimakkaampia, osasihan hänkin miekkaila hyvin mutta ei miekkaa omistettu. Ja ei edes taistelemisesta pidetty.
Kun aurinko oli nyt lähes kokonaan jäänyt puiden taakse, ja vähemmän auringonsäteitä puitten oksien läpi hän lähti liikkeelle. Vihdoin, ei enään olisi jaksettu seistä paikallaan. Kiyo vaistosi pian jonkun toisen läsnäolon vähänajan päästä, hän toivoi että se olisi vampyyri. Mutta tuskin... Kiyo käveli puiden lomassa ja alkoi hahmottaa vihreää miestä joku karvainen eläin(?) sylisään.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2008 18:29:14 GMT 2
Armen keskusteli lelulleen ystävälliseen sävyyn ja hymyillen lempeästi kaiken aikaa. Joku olisi voinut luulla Armenia hulluksi! Yksinään höpisee ja virnuilee. Miehen korvat liikahtivat havaitessaan askelia, ilme muuttui vakavaksi ja Nyo-Chan katosi näkyvistä. Armen kuunteli tarkoilla korvillaan lähestyviä askelia ja hengitystä. Hän käänsi katseensa Kiyoon tämän ilmestyessä näkyviin. Namekin katse oli hyvinkin tuima ja oikeaan käteen alkoi ilmestyen koottua energiaa, joka loisti sinisenviolettina. Armen oli pongahtanut seisomaan ja oli melkein lyönyt päänsä tammen oksaan pituutensa tähden. Energia hänen kädessään alkoi kokoontua yhä suuremmaksi palloksi ennen kuin namek sai mitään ääntä suustaan.
"Mitähän mahdat hakea?" Armen murahti äreästi ja näytti erittäin hyökkäysvalmiilta.
Suigun Gun saattaisi lentää millä hetkellä hyvänsä tuntemattoman olennon niskaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 18:36:11 GMT 2
Kiyo katsoi hetken Armenia, olikohan toinen jo huomannut hänet? Ilmeisesti kyllä, vampyyri seisahtui huomatessaan toisen tuiman katseen. Ei varmaan ollut kovinkaan iloinen nähdessään hänet. No, ei kovinkaan moni muukaan ollut, ettei sen puoleen. Vampyyri katsahti toisen kädessä olevaan Energia palloon. Eikai toinen aikonyt hyökätä? Ja tuo oli muuten helvatan pitkä tyyppi. Kiyo tunsi itsensä hyvin lyhyeksi toiseen verrattuna.
"Öh, en mitään..." Kiyo vastasi nopeasti. Jos taistelu edes tulisi, niin lopputulos olisi aika selvä. Ei hän ollut mestari taistelemaan tai mitään. Mutta nopeus oli eduksi, mutta silmälasit taas... Jos nyt ne vaikka tippuisivat nii olisi aika ilkeää, ilman niitä ei oikein mitään nähty.
"Anteeksi, jos häiritsin." punatukkainen pyyteli.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2008 18:49:57 GMT 2
Armen mulkoili Kiyoa hetken ja melko suureksi energiapalloksi kasvanut Suigun Gun katosi. Namek ei jaksanut haaskata aikaansa moiseen, paitsi jos tuo rupeasti urppimaan. Se olisi sitten turpaan vedon paikka. Ja jos vielä ei tehoa, niin kyllä tulee elämänsä selkäsauna. 'Mitä tahansa Nyo-Chanin puolesta!'- oli Armenin motto. Suippokorva tuhahti ja laittoi kätensä mahtipontisesti puuskaan. Hän katseli edelleen puiden lomassa lymyilevää tyyppiä.
"Noh. Alappas kalppia." Armen sanoi viittoen kädellään Kiyoa lähtemään.
"Jos tulet yhtään lähemmäksi, teen elämästäsi helvettiä. Joten suosittelen lähtemistä sinne mistä tulitkin!" Hän jatkoi vielä uhkaillen ja seisoi selkä suorana, uhkaava ilme kasvoillaan.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 18:55:45 GMT 2
Toinen ei todellakaan vaikuttanut hirveän ystävälliseltä, päin vastoin. Miksi ei koskaan tavata sellaista kilttiä tyyppiä, eikä aina sellaisia itsekkäitä ja välinpitämättömiä. Miksi kaikki edes sellaisia oli? Mistä ihmeen syystä? Sitä ei hän tajunnut ollenkaan. Vaikka itse oli tullut useaan otteeseen petetyksi, silti Kiyo yritti luottaa kaikkiin. Vaikka se ei onnistunut. Jaahas... Ja toinen oli pyytänyt häntä lähtemään. Minne muka? Takaisin sen kiven luokse. Ei ole mitään paikkaan minne aina sitten palata...
"Elämäni on muutenkin aika helvettiä, eli tuskin se pahemmaksi muuttuu..." Kiyo mutisi ja käänsi katseensa syrjään Areminsta. Muttei vielä lähtenyt.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 24, 2008 19:06:02 GMT 2
Armen ei selvästikkään pitänyt muiden seurasta, vain Nyo-Chanin. Hän näytti samaan aikaan uhkaavalta ja ahdistuneelta. Namek kohotti toista kulmaansa, kun toinen ei lähtenytkään. Oliko Armen liian epäuskottava? Ei varmasti! Armen kurtisti kulmiaan rajusti ja paljasti osittain valkoiset ja terävät hampaansa. Hän hiiltyi liian helposti ja tälläinen sai suonenkin tykyttämään ohimossa.
"Et sitten taida totella vai?!" Namek karjaisi ja latasi käteensä äskeisen kokoisen energia ammuksen, Suigun Gunin yllättävän nopeasti.
Sinisenvioletti, hohtava pallo singahti vauhdilla Armenin kädestä kohti Kiyoa voimakkaan heiton johdosta. Käsivarsissa oli huomattavasti voimaa ja koko muukin kroppa edusti loistavaa kuntoa. Suigun Gunin singahdettua vihollista kohti Armen seisoi matalana, jalat kaukana toisistaan vasen käsi vedettynä koukkuun kyljen viereen ja oikea ojennettuna eteen. Taisteluasento.
"Et jätä minulle vaihtoehtoja."
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 24, 2008 19:13:53 GMT 2
Kiyo katsahti Armeniin. Hitsit. Toinen taisi suuttua, ei hän tajunnut että oli jotain väärin tehnyt. Turhan nopeasti toinen hiiltyi... Paskat ja nytkin oltiin sitten kivassa pulassa perkele. Tietenkin tuollainen lihaskimppu voittaa tälläisen vampyyrin heti, ellei sitten olla nopeampia. Mutta, eihän nyt voida kuolla. Ellei toinen hanki sitten puuseivästä jostkin. Se tästä vielä puuttui. Hän ei kerennyt vastaamaan mitään, kun jo energia pallo oli lennähtänyt. Vampyyri hyppäsi nopeasti syrjään pitäen katseensa Armenissa.
"Ymmärsit väärin... En halua taistella." Kiyo vastasi ja oli valmiina väistämään uudestaan. Kerrankin luojan kiitos, että oltiin vampyyri! Muuten oltaisi mennyttä, kun ei nopeuteen voitaisi turvautua. Mutta nyt piti keksiä, miten tuon höyrypään saa taltutettua.
"Voin kyllä ihan suosiolla lähteä, jos tämä on siitä kiinni." hän sanoi, mutta kammoksui ajatusta, että kääntäisi tuolle selkänsä.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 25, 2008 18:20:24 GMT 2
Armen virnisti.
Vai luullaan sitä olevansa nopeita.. Hah! Hän naurahti ja lähti juoksemaan kohti Kiyoa häviten hetkeksi.
Namek ilmestyi parin sekunnin kuluttua vampyyrin eteen ja katsoi sitä hieman alaspäin.
"Näytä mihin kykenet." Hän virnuili ivallisesti laskeutuen samanlaiseen asentoon, kuin hetki sitten.
Nyo-Chan oli varmassa tallessa ja piilossa, kukaan ei tosin tiedä missä. Armenilla oli varattu sille kaikkein pyhin paikka(<-- siis toi oli outoa O__o'' ), jossa se olisi kaiken pahan ulottumattomissa.
"Noh, aiotko puolustautua, vai murskaanko sinut heti?!" Armen oli kärsimätön ja sen näki hänen happamasta ilmeestään.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 25, 2008 18:44:27 GMT 2
Kiyo oli valmiina väistämään taas kerran Armenia. Mutta tämä katosikin?! Vampyyri katseli hetken ympärilleen, kunnes toinen olikin hänen edessään. Helvetti, se osaa teleportata! Ja käski vielä näyttämään parhaansa... Ei vampyyri ollut hyvä taistelemaan paljain käsin. Miekan kanssa oli kyllä hyvä, se eräs mukava vampyyri oli opettanut.
"En minä halua taistella." punatukkainen sanoi. Tajuisi toinen nyt perkule vie sen... Vai aikoisiko toinen sitten vain hakata hänet säälimättä? "En aijo taistella sinua vastaan." Kiyo sanoi ja peruutti pari askelta. Hänen epäonnekseen, hän kaatui hieman maasta nousseeseen juureen. Kiyo kaatui selälleen ja silmälasit tippuivat vähän matkan päähän. 'Hitto! Ei nyt... ' vampyyri rupesi etsimään maasta silmälasejaan, toivoen ettei toinen hyökkäisi.
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 25, 2008 19:33:49 GMT 2
Armen näytti närkästyneeltä, kun sai kielteisen vastauksen. Hän puristi molemmat kätensä tiukasti nyrkkiin ja oli valmiina iskemään tuota varsin avutonta olentoa. Namek kuitenkin laski iskuvalmiina olleet kätensä ja hellitti ne nyrkeistä normaaliksi huomatessaan miten säälittävä Kiyo oli pudottaessaan lasinsa. Ei noin säälittävään tyyppin voisi iskeä, liian helppo voitto, jopa niinkin nuorelle ja kokemattomalle Namekille kuin Armen.
"Hmph. Luulin, että olisit edes vähän rohkeampi taistelemaan. Olet todella säälittävä." Armen murahti epäselvästi ja kääntyi kävelemään kohti entistä istumapaikkaansa pyöritellen olkapäätään.
Hän huomasi jalkojensa juuressa Kiyon lasit juuri ennenkuin tallasi niiden päälle. Kuului hiljainen tuhahdus ja lasit lensivät kevyesti Kiyon käsien ulottuville hennosta potkusta. Namek pudisti vielä päätään ja asteli ylpeästi omalle paikalleen tammen alle istuutuen samalla paikalle kuin hetki sitten. Siinä paikassa nurmikko oli hieman lättänässä.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 25, 2008 19:48:42 GMT 2
Kiyo odotti, että Armen olisi löynyt häntä. Mutta iskua ei tullutkaan... Ja se jäi ihmetyttämään häntä. Monet olisivat varmasti käyttäneet tilaisuutta hyödyksi. Mutta ei tuo näköjään. Kuitenkin jäi kalvamaan se, että toinen piti häntä säälittävänä. Minkäs mahtaa sille, ettei taistelemisesta pidä.
Vampyyri huomasi lasiensa käsien ulottuvilla, toinen oli ilmeisesti ne heittänyt tai jotakin. Kiyo laittoi ne päähänsä ja nousi seisomaan. Hän katsahti Armeniin. 'Hän on oikeastaan söpö... Vihreäksi.' vampyyri ajatteli.
"Kiitos, kun et nyt tappanut tai hakannut minua." hän sanoi.
"Kuka muuten olet?"
|
|
|
|
Post by MissBakura on Sept 25, 2008 19:54:15 GMT 2
Armen katsahti Kiyoon tämän puhuessa, mutta käänsi pian katseensa pois sanomatta sanaakaan. Häntä kadutti jo nyt, ettei tappanut tuota surkimusta, mutta minkäs sille oikeasti lempeälle luonteelleen mahtaa. Namek ei tuntunut reagoivan kyselyyn, vaikkakin kuuli kysymyksen, sen huomasi korvan pikkuisesta heilahduksesta. Armen puri hammasta ja yritti olla mahdollisimman hiljaa, hän ei halunnut kenenkään luulevan, että voisi olla joku 'ystävä'. Ja PAH! Soturi ei tarvitse ystävää. Mutta Nyo-Chan oli eri juttu.
|
|
|
|
Post by Koji-Chan on Sept 25, 2008 20:24:33 GMT 2
Kiyo huomasi, ettei toinen ollut kovinkaan innokas häneen tutustumaan. Vihasivatko jo kaikki muutkin häntä? Eivätkä pelkästään ihmiset ja vampyyrit. Hän meni yhden koivun viereen ja nojasi sen runkoon. "Älä sitten vastaa, kerran kun et tahdo." vampyyri sanoi. Hän oli vähän aikaa hiljaa itsekkin, kunnes esittäytyi:
"Olen Kiyo, jos se edes sinua kiinnostaa..."
Tuskin vastausta tulisi. Yhtähyvin voisi häipyä metsästämään verta. Alkoi nimittäin hieman huipata, joka merkitsi. Että tarvittaisiin sitä verta...
|
|
